lauantai 7. maaliskuuta 2020

MERELTÄ NOUSEE USVA


Seison kalliolla Suomenlinnassa, Vaasan kasarmin edustalla olevalla kalliolla. On perjantaiyö ja pitkän tuulisen ja myrskyisen ajanjakson jälkeen on vihdoin aivan tyyntä. Aivan täysin tyyntä. On pimeää, vaikkakin lähes täysi kuu valaisee maisemaa ja kaupungin valot loistavat taivaanrannassa. On myös hiljaista; edes autojen ääniä ei juurikaan kuulu kaupungista. Kuulen vain pariin otteeseen mereltä ilmaan nousevan joutsenen siipien äänen, niin kärkien osuessa tyyneen merenpintaan ja kuulen myös huuhkajan huhuilun jossakin pimeyden keskellä. Ensin kuulen sen jossakin Kirkkopuiston suunnassa. Siellä, missä pyörivä majakanvalo halkoo pimeää taivasta. Sitten tulee hetken tauko, huuhkaja vaihtaa paikkaa ja kuulen sen seuraavaksi kuivatelakan takana.

Kaupungissa on paljon valoja. Ne heijastuvat taivaalla siellä täällä roikkuviin pilviin. Nuo valot ovat pääosin punertavia ja oransseja, mutta myös kirkkaan valkoisia. Yhdessä kuun valon kanssa nuo valot valaisevat myös saaren maisemaa ja silmien tottuessa alan erottaa ympäristön hyvinkin selvästi. Allani on tykistölahti, jonka kirkkaasta, peilityynestä vedestä heijastuvat bastioni Wreden seinä ja tykkiportaalit. Sen takana näen Palmstiernan eli tuttavallisemmin poliisikoulun jykevän tiiliseinän. Tykistölahden oikealla puolella erotan selvästi traverssi Adlerfeltin ja sen edustalla Susisaaren sillan. Teillä ei ole liikennettä. Ei yhtäkään autoa tai ihmistä. Kaikki on niin hiljaista ja rauhallista.

Mereltä nousee usva. Hetki sitten näin vielä Remmarholmenin sektoriloiston punaista vilkuttavan valon, mutta nyt se on kadonnut sumun sekaan. Samoin alkaa käydä Vallisaaren rannassa oleville valoille. Pikkuhiljaa nuo kirkkaat valot alkavat käydä utuisemmiksi ja himmeämmiksi ja pian nekin katoavat kokonaan. Aikaisemmin näin myös kaupungin puolella Agricolan kirkon ja Johanneksen kirkon valaistut tornit, mutta nyt en erota enää niitäkään sumun keskeltä. Usva alkaa kietoa myös Suomenlinnan saaria ja lähimaastoa pehmeään, harmaaseen verhoonsa. Tässä yössä on jotain lähes maagista. Mystistä. Jotenkin minusta tuntuu, että tämä on muutosten yö. Muutosten viikonloppu. Muutosten kevät ja varsinkin kesä. Kokonainen muutosten vuosi jälleen kerran. Jotenkin minusta tuntuu, että aika on vaihtumassa toiseen; olemme siirtymässä uuteen vaiheeseen, josta minä en vielä tiedä mitään.

Olen katsellut näitä maisemia 20 vuotta ja jotenkin tämän yö tuo mieleeni ensimmäiset, kevään sumuiset yöt näillä saarilla. Ajelehdin yön utuisessa virrassa ja ajattelen, että ehkä minun olisi aika alkaa ajatella... (Olisi myös aika alkaa kirjoittaa.) Aika heittäytyä tämän virran mukaan ja miettiä, mikä minulle on tärkeää ja mistä pitää kiinni ja mistä päästää irti. Sumu tulee. Ja sumu menee. Se vie jotain mennessään, eikä ehkä tuo mitään tilalle. Minun itse olisi otettava siitä kiinni ja lähdettävä sen matkaan, minne ikinä se viekään. Olen polttanut sikarini loppuun (tupakkaa en ole polttanut yli kolmeen vuoteen, mutta silloin tällöin saatan polttaa yhden sikarin) ja on niin myöhäinen yö, että minun on aika siirtyä sisään. Joutsenet ovat asettuneet aloilleen ja huuhkajakin on hiljentynyt. Suomenlinnan talojen ikkunoista ei enää loista valoa. Tunnen oloni yhtä aikaa hyvinkin rauhattomaksi, mutta silti levolliseksi. Majakan valo jatkaa pyörimistään yön pimeydessä. Elämä jatkaa kulkuaan.


maanantai 10. helmikuuta 2020

SOME-KUPLA


Rakensin itselleni tammikuun puolivälissä some-kuplan. Vihakirjoittelu ja "Naureskelijat" saivat lopulta aikaan ainakin hetkellisen toivon menettämisen ja huomasin, että tuo porukka todella tuo epävarmuutta, inhoa ja pahaa mieltä ihmisten mieliin niin paljon, että tulee piste, kun siihen ei enää jaksa vastata, eikä sitä enää jaksa kuunnella. Sain lopulta tarpeekseni siitä (yhdestä ja ainoasta) ääripäästä, joka sotkee tällä hetkellä maamme hallintoa, tavallista arkea ja kaikkien ihmisten elämää Suomessa. Sain tarpeekseni siitä porukasta, joka on vaarantanut koko Suomen ja tehnyt siitä ikävän ja kurjan maan ja joka ei heidän vuokseen ole enää niin hyvä maa asua, kuin se vielä ihan jokin aika sitten oli. Sain tarpeekseni kaikenmaailman öyhöttäjistä ja mölisijöistä, rasisteista ja muiden ihmisten elämän halventajista. Sain tarpeekseni näistä tosielämän Ankeuttajista. Sain tarpeekseni tuosta persussuomalaisten johtamasta sakista, joka on kuin syöpä rakkaan isänmaamme kiusana. Se näivertää tätä maata ja tuhoaa sitä sisältäpäin. Se on kasvain, joka pyrkii tuhoamaan koko maan sisältäpäin. Sain tarpeekseni siitä ulinasta ja vinkumisesta, jota nuo elämäm kovat kolulaiset pitävät. Sain tarpeekseni, jälleen kerran, ja tällä kerralla rakensin itselleni some-kuplan. 

Poistin sosiaalisessa mediassa seurannasta lähes kaiken, ystäviä lukuunottamatta. Poistin seurannasta (vain seurannasta) lähes kaikki yhteisöt ja yhdistykset, myös ne hyvät ja oikeastaan nimenomaan ne hyvät, koska niistä yksikään ei ole suojassa näiltä öyhöttäjiltä, jotka metsien pimennoissa, korpien kätköissä sormet valmiina näppäimistöllä istuvat tietokoneen ääressä odottamassa... valmiina ottamaan herneen nenäänsä ihan mistä tahansa. Valmiina närkästymään ja vihastumaan ihan mistä tahansa ja valmiina käymään aivan kaiken kimppuun.

Enää vuosiin en ole suostunut somessa katselemaan sellaisia ”ystäviä”, jotka seisovat noiden yllämainittujen öyhöjen ja persusten riveissä. He ovat saaneet lähteä… He ovat samaa porukkaa. Ja jos eivät ihan suoraan samaa porukkaa, niin sitten ainakin hiljaisia tukijoita. Kymmenet ”kaverit” olen blokannut, koska en vaan siedä sitä jatkuvaa valitusta ja muiden ihmisten elämän ja koko maamme tuhoamista. He eivät ole kavereita. He eivät ole ystäviä. He ovat tämän maan vihollisia. He ovat isänmaamme ja laillisen yhteiskuntajärjestyksemme vihollisia numero yksi... Hyvin epäsuomalaisia kaikin tavoin. En myöskään anna käyttää omaa ”someani” sen roskan levittämiseen, enkä halua, että minua voidaan millään tapaa yhdistää keneenkään tai mihinkään, joka edustaa rasismia tai vähemmistöjen sortamista ja joka haluaa muille ihmisille pahaa. Haluan pysyä siitä erossa. En halua, että minua voi millään tavalla yhdistää rikollisuuteen ja pahuuteen.

Tästä kaikesta syytän kyllä myös näitä sivuja ja niiden ylläpitäjiä. Syytän näitä ihan tavallisia (tolkun?) yhteisöjä ja yhdistyksiä, jotka antavat vihapuheen ja öyhöttämisen kukkia sivuillaan. Syytän niitä sivujen takana olevia ihmisiä, jotka suorastaan tarjoavat kasvualustan vihalle, syrjinnälle ja melkein mille tahansa pahalle. He sallivat sen ja hyväksyvät sen tai ainakin hyväksyvät sen roskan levittämisen ja nausekelun ja ivan ja se taas johti nyt siihen, että en voi enää seurata edes niitä mielenkiintoisia ja kivoja juttuja ja poistin seurannasta myös lähes kaikki ne hyvät facebook-sivustot.

Myös tolkun ihmisillä on osansa asiassa... Tolkun ihmiset ovat niitä, jotka hiljaa hyvksyvät kaiken. Tolkun ihmiset ovat niitä, joita vaan ei kiinnosta. Niitä, jotka kuvittelevat olevansa vain ihan tavallisia, hyviä ihmisiä. Niitä, jotka antavat vihan kukkia, koska he eivät halua, että mikään koskettaa heitä tai että mikään kuuluu heille. He haluavat vain kääntää päänsä ja olla välittämättä. Nämä tolkun ihmiset ja yhteisöjen ja yhdistysten sekä uutismedian toimijat antavat tämän kaiken pahan vaan tapahtua…

Se siitä… Katsellaan vähän aikaa näin ja katsotaan mihin suuntaan tämä maailma muuttuu. Ja se muuttuu niin kovalla vauhdilla, että kauan ei sen muuttumista tarvitse odotella…

------------------------------------------------------- 

 

Vetoa hallitukseen, jotta Suomi ottaisi vastaan pakolaislapsia Kreikasta

 

Pakolaislasten tilanne Kreikan saarilla on kestämätön, ja he tarvitsevat välittömästi apua. Monet lapsista joutuvat yöpymään likaisissa ja turvattomissa olosuhteissa. Lapset kärsivät sairauksista. Toivottomassa tilanteessa useat heistä ovat jopa vahingoittaneet itseään.

Kreikassa on yli 5000 ilman huoltajaa liikkeellä olevaa lasta. Kreikka on vedonnut muihin EU:n jäsenmaihin näiden lasten auttamiseksi. Ranska on jo luvannut ottaa vastaan 400 lasta.

Pelastakaa lapset ry: Vetoomus lasten puolesta 

Helppo ja nopea. :)



Palaan seuraavassa blogikirjoituksessani taas tavallisempiin aiheisiini.



“Nice people made the best Nazis. My mom grew up next to them. They got along, refused to make waves, looked the other way when things got ugly and focused on happier things than “politics.” They were lovely people who turned their heads as their neighbors were dragged away.” 
(Naomi Shulman)

"Remember, it didn’t start with gas chambers. It started with politicians dividing the people with “us vs. them”. It started with intolerance and hate speech and when people stopped caring, became desensitized and turned a blind eye."