keskiviikko 7. helmikuuta 2024

KÄYTÄNNÖN VINKKEJÄ YHDYSVALTOIHIN MATKUSTAVILLE

Palataanpa aivan vuoden alkuun… Niin se vuosi vaihtui taas tälläkin kertaa Suomenlinnassa. Ja tämä vuosi alkoi sellaisella säällä, että minunlaisellani ihmisellä ei ollut mitään asiaa ulos… Pureva pakkanen ja jäätävän kylmä tuuli tekivät minun oloni ulkona sietämättömäksi ja jotta kaikki ei olisi liia helppoa mukaan tuli vielä lumihangessa tarpominen ja liukkaus. Muistan eräänkin illan kun yritin lähteä hetkeksi kävelylle ja viiden minuutin päästä ainoat minusta näkyvät osat, nenä ja poskipäät olivat niissä jäässä, että niihin sattui. Silmistä valui vesi niin, että näin hädin tuskin eteeni. Joo, kyllä, valitan, pahoittelut siitä: minua vaan ei ole tehty elämään tällaisessa ilmastossa ja minä ihan oikeasti kärsin kylmästi. Joidenkin on ollut vaikea sitä käsittää… Kylmien jaksojen välissä on ollut muutamia lämpimämpiä ja hieman helpompia päiviä ja sitten taas kylmempää ja kurjempaa. Olen yhä varmempi siitä, että olen ollut edellisessä elämässäni jonkun Välimeren maan asukas, todennäköisesti italialainen. Tai ehkä ”intiaani”…

Kauniita talvikuvia olen nähnyt instagramissa ja facebookissa, vaikka en olekaan kovin paljon kohdistanut huomiota tai aikaani sosiaaliseen mediaan vuoden alussa. On ollut upeita kuvia huurteisista puista ja rakennuksista, lumisista kaduista, jäisistä rantakallioista ja osittain jäätyneestä merestä. Rantojen läheisyydessä näyttää olleen ajoittain samanlaista kuin muistan olleen Suomenlinnassa talvina 2009-10 ja 2010-11, kun kaikki oli paksun valkoisen kuuran peitossa ja palellutin moneen kertaan sormeni ottaessani kuvia maisemista, niin päivänvalolla kuin pimeässäkin. Silloin ei muistaakseni ollut yhtä tuulista kuin mitä tänä talvena on ollut, mutta pakkanen oli huomattavasti kovempi. Kovin äkkiä vaan nämä kauniit talvikuvatkin alkavat toistaa itseään ja näyttää vähän puuduttavilta, mutta on silti kiva, että ihmiset ovat niitä sosiaaliseen mediaan postanneet. Olen muutenkin iloinen niiden ihmisten puolesta, jotka talvesta pystyvät aidosti nauttimaan ja samalla olen heille hieman kateellinen.

Olin joulun ja vuodenvaihteen aikoihin kuukauden verran pienellä somen vieroituskuurilla ja olen senkin jälkeen ollut vielä vähän normaalia hiljaisempi. Tai oikeastaan yritin käyttäytyä niin kuin suuri osa ihmisistä tekee ja vieläkin olen jossakin välimaastossa: selailen aina silloin tällöin, mutta en tykkäile juuri mistään, enkä ilmaise enää kovin paljon reaktioita mitään tai ketään kohtaan… Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Haluan tietää miltä se sellainen tuntuu. Ja samalla kyllä ihan rehellisesti puhuen haluaisin hieman taukoa koko somesta tai ainakin reilua käytön vähentämistä. Facebookissa ei kavereita ole kovin paljon tavannut enää vuosiin ja mainosten lisäksi siellä tuntuu mellastavan vain pieni, mutta äänekäs äärioikeistopainotteinen öyhöttäjien joukko, joka tuntuu olevan vihainen kaikelle ja kaikille. Normaalit ihmiset ovat jättämässä facebookin ja se yhä enemmän se on jäämässä mieleltään enemmän tai vähemmän sairaiden ihmisten vihaa ja ivanaurua täynnä olevaksi mellastuskentäksi. Sellaisessa ympäristössä eläminen ei tee hyvää kenellekään. Kokeilin siis tätä etäisempää asennetta, mutta uskoakseni vain toistaiseksi; olen jo nyt palannut ainakin osittain vanhaan tuttuun tai ainakin jatkan omien kuvieni ja juttujeni postailua ja yritän pitää sosiaalisen median sosiaalisena… Monet syntymäpäivät tässä välissä taas jäivät huomioimatta ja jäävät yhä; pahoittelut siitä ja paljon onnea kaikille!

*******

Ehdin tässä jossain välissä taas jo palata takaisin Yhdysvaltoihinkin. Tällä kertaa päätös ja lentojen varaus meni melko myöhäiseen, kun en ollut ihan varma pääsenkö lähtemään matkaan jo nyt. Tällä kertaa selailin muutamana iltana Momondon tarjontaa lähtöpaikkana Helsinki ja Tukholma ja määränpäänä USA:ssa Miami ja West Palm Beach sekä New York, Chicago ja Dallas. Ft. Lauderdalen unohdin jälleen kerran, vaikka sitä ei pitäisi unohtaa, koska esimerkiksi Norse tarjoaa sinne toisinaan hyvinkin edullisia lippuja. Minulta on kyselty usein kuinka paljon lentojen hinnat Yhdysvaltoihin ovat nousseet, kun ne muualle tuntuvat nousseen todella paljon. Olen tähän asti vastannut, että ne eivät ole nousseet kovinkaan paljon ja jos on vähänkin varaa valita päivämäärissä, voi lentoja saada edelleen lähes samaan hintaan kuin muutama vuosi sitten. Nyt on kuitenkin todettava, että kyllä ne hinnat ovat nousseet lopulta myös Yhdysvaltoihin matkustettaessa. Ja oikeastaan jo tähänkin asti ne olivat olleet korkealla jo muutaman vuoden, hinnan nousua ei vaan tahtonut huomata, koska se oli piilotettu matkatavaroiden poistoon normaalilipuista eli hinnat pysyivät lähes samoina, mutta jos halusi ottaa matkatavarat mukaan piti maksaa lisää…

Tällä kerralla tammikuussa vasta reilua viikkoa ennen suunniteltua matkaa varaten lippujen hinnat Miamiin olivat tavallisessa economy-luokassa ilman matkatavaroita noin 600 ja 1000 euron välillä. Itse päädyin Momondon kautta British Airwaysin lentoihin, mutta varasin ne suoraan British Airwaysin nettisivuilta kun Momondon linkki sinne ei toiminut. Hinta oli jotakuinkin sama kuin Momondossa eli 793 euroa. Tämä siis economy-luokan hinta ilman ruumaan meneviä matkatavaroita, jolloin mukaan voi ottaa vain käsimatkatavarat. Menomatka kulki Lontoon Heathrown kautta Miamiin (Finnair ja American Airlines) ja Suomen suuntaan lennän New Yorkin kautta (American Airlines ja Finnair).  Olen nyt pyrkinyt viime aikoina käyttämään mahdollisimman paljon One World -allianssin yhteyksiä ja keskittää pisteiden keräämisen Finnairin plus-tilille. Näille lennoille olisi saanut myös Finnairin lipun, mutta hinta olisi ollut yli 100 euroa enemmän. Nyt kun minulla on British Airwaysin lippu, en tosin saa ihan täysiä pisteitä lennoistani.

Jos olet matkustamassa Yhdysvaltoihin ensimmäistä kertaa, tässä joitakin pikku vinkkejä. Halvimmillaan lentojen hinnat lähtevät noin 500-700 eurosta ja loma-aikoina joutuu maksamaan enemmän. Tällä alimmalla hinnalla saa yleensä vain lennot ilman ruumaan meneviä matkatavaroita. Lennon hintaan kuuluu siis vain käsimatkatavarat eli yleensä pieni henkilökohtainen laukku esim. kannettavaa tietokonetta varten ja varsinainen käsimatkatavara, yhteensä korkeintaan 8kg sekä yksi tai kaksi ateriaa lennolla. Kannattaa olla tarkkana mitä lipun hintaan kuuluu ja ottaa huomioon myös se, että jos matkaan kuuluu useampi lentoja eri lentoyhtiöillä, myös käytännöt esim. matkatavaroiden ja istumapaikan varaamisen suhteen voivat olla erilaisia. Ja pienenä lisävinkkinä: lennot Tukholmasta Yhdysvaltoihin ovat yleensä huomattavasti halvempia kuin Suomesta. Nyt niitä olisi saanut alkaen 350€ ja halvimmillaan olen lentänyt Tukholmasta Miamiin hintaan 250€! Kaikki nämä mainitsemani hinnat ovat siis meno-paluulentoja.

Kun matka on varattu, kannattaa heti saman tien käydä lentoyhtiön nettivisuilla täyttämässä lentoon liittyvät henkilökohtaiset tiedot, joista tärkeimmät ovat ns. APIS-tiedot (Advance Passenger Infomation System). APIS-tiedot on oltava lentoyhtiöllä viimeistään 72h ennen matkaa. Toinen tärkeä virallinen asia on ESTA (Electronic System for Travel Authorization), joka on ehkä syytä hakea jo ennen kuin edes varaa matkaa. Älkää menkö netissä millekään muulle sivulle kuin, US Customs and Border Protectionin virallisille ESTA-sivuille. Netistä löytyy monta epävirallista, ulkopuolista palveluntarjoajaa ja he haluavat teidän rahanne… ESTA maksaa tällä hetkellä 21 dollaria ja sen saa yleensä melko nopeasti. Itselleni päätös on tullut yleensä muutamassa minuutissa ja pisimmillään muutamassa tunnissa. ESTA on voimassa kaksi vuotta. ESTA:n sijaan voi tietysti matkustaa myös erilaisilla viisumeilla, mutta tavallinen turisti voi viipyä USA:ssa peräti kolme kuukautta pelkän ESTA:n avulla. ESTA:sta käytetään myös nimitystä visa waiver eli se on tiettyjen maiden kansalaisille tarkoitettu kevyempi versio, jolla voi ohittaa hankalan ja aikaa vievän viisumin hakemisen. Kun matkustetaan Yhdysvaltoihin, yksi todella tärkeä asia on matkavakuutus. Älkää lähtekö matkaan, ellei teillä ole sellaista. Se voi käydä tähtitieteellisen kalliiksi. Suomessa kannattaa jo valmiiksi miettiä myös puhelimen ja mobiilidatan käyttö. Esimerkiksi Elisa tarjoaa käyttöön ”reissunettiä”, jossa 19,90€ hintaan voi käyttää mobiilidataa kaksi viikkoa tai 1GB:n, kumpi ennen tulee täyteen. Tämä riittää hyvin normaalikäyttöön, jos voi pääsääntöisesti tukeutua hotellien ja muiden paikkojen ilmaisiin wifi-yhteyksiin. Minulla tosin on ollut huomattavan paljon ongelmia näiden reussunettien kanssa kun luvattuja ilmoituksia niiden päättymisestä ei ole tullut ja puhelin on kytkeytynyt normaaliin (kalliiseen) dataroamingiin. Ja loppuun vielä yksi matkailijan perusvinkki: Älkää maksako ikinä mitään debit-kortilla, vaan käyttäkää aina creditiä ja ottakaa mukaan enemmän kuin yksi kortti. Jos kortin tiedot varastetaan ja se on ainoa mukana oleva kortti, käy elämä kortin sulkemisen jälkeen lähes mahdottomaksi…

Tällaisia asioita tuli itselleni ensimmäiseksi mieleen. Ja loppuun vielä pieni ”disclaimer”… Omat vinkkini eivät aina perustu mihinkään tutkittuun tietoon tai tilastoihin, vaan myös omiin arvioihin, tuntemuksiin ja kokemuksiin, joten pahoittelen, jos kaikki ei ole oikein ja pidätän oikeudet virheisiin ja pyydän suhtautumaan kaikkeen pienellä varauksella ja tarkastamaan tiedot vielä itse.

Nyt kahdella viimeisellä kerralla saapuessani Yhdysvaltoihin jonotus maahantulotarkastukseen on ollut järkyttävä paluu jonnekin 80-luvulle. Sekä New Yorkin JFK:n kentällä että Miamissa olen nyt molemmissa törmännyt aivan järkyttävän pitkiin jonoihin. Jonotusaika on ollut 1-2 tuntia! Tämä kannattaa ottaa henkisesti huomioon ja varata esimerkiksi juomista jonotuksen ajaksi. New Yorkissa tämä jonotus johtui valtavasta matkustajamäärästä ja vain 1-3 auki olevasta tarkastuspisteestä sekä henkilökunnan avuttomuudesta ja välinpitämättömästä asenteesta. Miamissa homma oli järjestetty huomattavasti paremmin, mutta ihmisiä oli vaan liikaa. Tämän parin tunnon jonottamisen tekee todella turhauttavaksi myös se, että kaiken sen jonottamisen jälkeen omalla kohdallani tuo tarkastus kestää joka kerta noin 1min 25sek… Jos edes sitä.

Tällä kertaa tästä tulikin tällainen hyvin asiapainotteinen juttu, mutta jotain ihan muuta sitten taas seuraavalla kerralla.

 

 

 

 

sunnuntai 31. joulukuuta 2023

MYÖTÄTUULESSA ATLANTIN YLI (HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2024!)

New York City ja Washington, D.C. on nyt nähty. Olen palannut Floridaan toiseen kotiini. Sekä New Yorkin että Washingtonin osalta voi sanoa, että ne on nähty taas. Jälleen kerran, mutta molemmat ovat kyllä sen arvoisia paikkoja, että niissä vaan pitää käydä aina silloin tällöin. Ja paljon uuttakin tuli taas nähtyä: muuttunutta kaupunkimaisemaa ja museoita, joissa en ollut ennen käynyt. Myös museoita, joissa olen käynyt jo aikaisemminkin. Ja katuja tuli tosiaan mittailtua... New Yorkissa ja Washingtonissa tuli käveltyä viiden päivän aikana yhteensä 83km (51 mailia)! Se tekee keskimäärin lähes 17km joka päivä! Eipä ole tullut ennen ihan tällaisia kaupunkikävelyretkiä tehtyä näin monena päivänä peräkkäin ja nyt vieläpä puolikuntoisena. Jalassa Mujista Helsingistä ostetut halvat oldskool-tennarit ja askel kulki kevyesti, eikä minkäänlaista kipua tuntunut jalkapohjissa, lihaksissa tai missään muuallakaan (vain vähän polvessa) ja kengätkin olivat edelleen kuin uudet vielä kaiken tämän kävelyn jälkeen. Jos mietitte, kannattaisiko matkustaa Yhdysvaltoihin katsomaan New York Cityä tai Washington D.C.:tä, niin vastaan siihen, että ihan ehdottomasti kannattaa. Molemmat ovat taatusti sen arvoisia yhdessä tai erikseen. Kumpikin vaatii vähintään 2-3 päivää aikaa, mutta useampikin päivä menee helposti.

Nyt olen siis ollut taas "kotona kaukana kotoa" eli Floridassa sunnuntai-illasta lähtien. Täältä ei oikeastaan juuri mitään isompia kerrottavia. Lähinnä normi arkea. Vähän taas pientä hölkkää ja uintia [joka lopulta jää kahteen kertaan!] ja isoimpana asiana vähän pientä isompia sairaalajuttuja. Ei siitä sen enempää kuin että kaikki hyvin. Lähipäivät tässä marraskuun puolivälin tietämillä tosin menevät nyt hyvin rauhallisissa merkeissä. Vietämme myös veteraanipäivää, joka on kansallinen vapaapäivä. Meillä tästä Floridan perheestä löytyy kolme veteraania: minä, appi(ukko) ja vaimon veli, joista ihan "oikea veteraani" on appiukkoni, jolla monen muun muiston joukossa on mm. kaksinkertainen "Purple Heart". Tänä veteraanipäivänä tuskin tulee lähdettyä mihinkään tilaisuuteen. Sää tällä hetkellä melko hyvä +31°C. Välillä vähän viileämpääkin ja muutamana päivän sadekuuroja.

Tuohon mainitsemaani sairaalajuttuun pitää lisätä itseäni koskeva hupaisa asia. Kun potilas oli iltapäivällä valmis lähtemään kotiin, kävin hakemassa auton parkkihallista ja ajoin sen sairaalan etuovelle. Menin sen jälkeen auton toiselle puolelle avaamaan oven ja siirtämään penkin taka-asentoon hoitajan avustaessa potilasta kohti autoa. Minun polveni oli taas tänäkin päivänä tukevasti teipattu kinesioteipillä ja sairaanhoitaja kysyi mitä minulle on tapahtunut. Selitin kuinka nivelkierukka oli revennyt ja hänen kysyessä miten sen kanssa pärjäilen, vastasin olleeni juuri eilen juoksulenkillä… Kuultuaan että olen juuri ollut juoksemassa rikkinäisen jalkani kanssa sairaanhoitaja otti askeleen taaksepäin, suoristautui ja puuskahti kovalla äänellä ”What’s wrong with men??!”

Marraskuun puolivälin ja joulukuun alun välisenä aikana teemme lähinnä pikku retkiä lähialueille. Käymme katsomassa jo ohi menneen myrskyn viime rippeitä CoralCoven rannalla Tequestassa ja Blowing Rocks Preserven alueella Hobe Soundissa. Molemmat paikat ovat Jupiterin kaupungin pohjoispuolella: Tequesta on Palm Beach Countyn pohjoisin paikkakunta ja Hobe Sound Martin Countyn eteläisin paikkakunta. Paluumatkalla poikkeamme vielä katsomassa aaltoja Jupiter Inletin alueella lähempänä kotoa. Käymme myös luonnossa pikku kävelylenkeillä. Grassy Waters on yksi suosikkikohteitamme ja samoin Winding Waters. Nämä molemmat sijaitsevat West Palm Beachin kaupungin laitamilla ja ne voidaan vielä jollakin tapaa käsittää mahtavan Evergladesin äärimmäiseksi koillisnurkaksi. Yksi parhaita paikkoja mukavaan pikku kävelyyn on Palm Beach Shoresin pikkukapunki Singer islandilla ja siellä käymme nytkin pariin otteeseen. Riviera Beachin Marina Villagen alueella käymme katsomassa pikku markkinoita ja samalla pistäydymme tuttujen ihmisten omistamalla isolla veneellä. Tällä kertaa emme kuitenkaan lähde merelle. Ostospaikkojakin kiertelemme edessä häämöttävä joulu mielessä. Noin 10-15 minuutin ajomatkan päässä kotoa on kaksi melko suurta ostoskeskusta: Tanger Outlets ja GardensMall.

Kun olemme eräänä lauantai-iltana palaamassa myöhään kotiin, eteemme sattuu hieman erilainen tapahtuma. Ajelen hyvää vauhtia kohti kotia pitkin Dixie Highwayta, jolla tässä on nimenä Broadway. Liikennettä ei ole kovinkaan paljon tällä nelikaistaisella tiellä. Saapuessamme West Palm Beachin kaupungin alueelta Riviera Beachin puolelle liikenne on yhtäkkiä pysähdyksissä liikennevalojen kohdalla, vaikka valo on vihreä. Huomaamme pian, että keskellä tietä makaa mies. Ajattelen ensin mielessäni, että autoja on jo niin paljon paikalla, että homma on varmaan järjestyksessä ja me voimme poistua paikalta aiheuttamatta turhaa häiriötä, mutta se on väärä luulo. Autot pysähtyvät, mutta jatkavat sitten hitaasti matkaa ja puikkelehtivat maassa makaavan miehen ohi. Kukaan ei pysähdy! ”Ok, kai se on sitten meidän pysähdyttävä…” tokaisen vaimolleni ja pysäytän auton juuri tapahtumapaikan edessä olevalle liikekiinteistön avoimelle etupihalle. Heti kun pääsen autosta ulos totean miehen todella heikon tilan ja palaan autolle ja käsken vaimoani soittamaan hätänumeroon. Tämän jälkeen menen katomaan mitä on tapahtunut. Paikalla on jo yksi nuorehko mies, joka sanoo, että tätä maassa makaavaa on ammuttu! Otan sen ensin tosissani, mutta sitten kun tutkin häntä varovasti paidan alta ja muualta vaatteiden päältä sekä katson tietä hänen allaan alan vähän epäillä onko häntä sittenkään ammuttu. Ainakaan verta ei näy missään. Olemme lähes keskellä Riviera Beachia, mutta viranomaisten tulo kestää yllättävän kauan ja mies on todella heikossa tilassa. Hän on täysin veltto, eikä vastaa oikeastaan mihinkään. Kanssani oleva mies haluaa kääntää hänet mukavammin selälleen tielle, mutta minä kiellän häntä ja sanon, että asento on nyt juuri hyvä kylkiasento, eikä häntä tulisi kääntää. Tämä osoittautuu hyväksi päätökseksi, koska pikkuisen myöhemmin mies alkaa oksentaa ja suusta tulee enimmäkseen paksua vaahtoa. Lopulta sireenien ääniä alkaa kuulua joka suunnasta ja pian paikalla on neljä tai viisi poliisiautoa, paloauto, paloesimiehen auto ja ambulanssi. Kun mies on saatu ambulanssiin poliisit haastattelevat meitä lyhyesti (eipä meillä ole paljon kerrottavaa) ja saatuamme luvan nousemme autoon ja minä käynnistän auton ja ajan mietteissäni kotiin. Koskaan emme saa tietää mitä oikeasti oli tapahtunut, mutta onhan meillä epäilymme. Ensimmäinen vaihtoehto on se, että hän on jäänyt huumepäissään auton alle, mutta vielä todennäköisempää on se, että kukaan ei ole häntä koskaan ampunut, eikä kukaan ole häneen törmännyt, vaan nuori mies on vain ottanut yliannostuksen ja siinä on sitten ollut hengenlähtö lähellä. Ikävä kyllä olemme Riviera Beachin kaupungissa ja on viikonloppuyö; tämä on täällä lähes jokapäiväistä. Business as usual…

*******

Tämä aika Floridassa on ollut siinä mielessä hyvin tyypillinen, että olen viettänyt enimmäkseen hyvin tasaista kotielämää… Olen ollut täällä reilun kuukauden ja tuona aikana en ole käynyt kertaakaan rannalla! Oman asuinalueen altaalla olen käynyt kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla olen ollut reilun tunnin allasalueella ja vedessä 5-10 minuuttia. Melko surkea suoritus siis… Hyvinä puolina, ehkä hieman sarkastiseen sävyyn, voin tosin myös todeta, että enpä ole päässyt ainakaan auringossa palamaan… Toisella kerralla altaalla ollessani aurinko tosin paistaa osan ajasta hyvinkin kuumasti, mutta minulla ei ole edes aurinkorasvaa mukana. Hoen itselleni aurinkotuolilla lojuessani: “You don’t have sunscreen, you don’t have sunscreen…” Kuten niin monet kerrat ennenkin…

Ajattelin kirjoitella vielä parista asiasta USA:ssa ja aloitan Floridalla ja pukeutumisella. Kun olette Floridassa, pitäkää aina autossa lisävaatetusta mukana ja pukeutukaa lämpimästi kun olette menossa sisätiloihin. Ulkona Floridassa on lämmintä suurimman osan vuodesta ja ulkona pärjää muutamaa poikkeuksellista päivää lukuun ottamatta aina shortseissa ja t-paidassa. Lämmintä pusakkaa on kuitenkin syytä pitää mukana: vaikka ulkona olisikin kuuma, pitää monessa paikassa pukeutua lämpimämmin jääkylmiksi ilmastoituihin sisätiloihin mennessä. Kontrasti lämpimän tai jopa kuuman ulkolämpötilan ja rankasti ilmastoidun sisälämpötilan välillä voi olla joskus hurja. Ulkona en ole Floridassa palellut kovin montaa kertaa, mutta sisätiloissa sitäkin useammin.

”Amerikkalaiset” ovat kovia liputtamaan. Aina ja koko ajan ja myös me hankimme patiolle seinään kiinnitettävän lipputangon. Tangon, johon lipun voi asentaa joko 45 tai 90 asteen kulmaan. Omana kannustimenani tehdä se juuri nyt, oli lähestyvä Suomen itsenäisyyspäivä. USA:ssa liputussäännöt ovat lähes samat kuin Suomessa, mutta siitä huolimatta suurin osa liputtajista syyllistyy siihen, että lippu pidetään pysyvästi tangossa. Lippu pitäisi laskea auringon laskiessa aivan kuten Suomessakin, mutta 99% lipuista on salossa 24/7. Lippuja liehuu aina, koko ajan ja kaikkialla. Jotenkin voisi luulla, että näinkin isänmaallinen kansa kunnioittaa omaa lippuaan ja kohtelee sitä sen vaatimalla arvokkuudella, mutta ei… Tämäkin asia valahtaa sinne tyypillisen amerikkalaisen kaksinaismoralismin lokeroon. Lipun käyttöön kuuluu vielä mainitun sääntöjen vastaisen käytön lisäksi muutakin, mikä ei ole lainkaan suotavaa, kuten esimerkiksi lippukuosiin pukeutuminen tai lipun käyttö pyyhkeenä tai lippuun kirjoittaminen.

Sitten siirrytään liikenteeseen. Liikenneympyrät ovat amerikkalaisille edelleen vain Euroopasta tullut ikävä vaiva. Niitä vihataan ja niitä vältellään ja niissä ajetaan lähes poikkeuksetta väärin. Siitä miten liikenneympyrässä tulisi käyttää vilkkua, ei amerikkalaisilla yleisesti ottaen ole pienintäkään käsitystä. Tyypillinen amerikkalainen neljän (kolmen tai useamman) tien risteys on ”all way” stop, jossa kaikkien on pysähdyttävä risteykseen tullessaan ja siitä jatketaan eteenpäin siinä järjestyksessä kuin risteykseen saavuttiin. Nyt näitä risteyksiä on alettu osittain korvata liikenneympyröillä, enkä ole ollenkaan varma onko se hyvä ratkaisu täällä. En ole henkilökohtaisesti ollenkaan varma oliko liikenneympyrä-boomi hyvä ratkaisu edes Euroopassa…

*******

Minun jutuistani ja varsinkin valokuvistani saattaa saada helposti väärän käsityksen elämästäni USA:ssa. Kaikki ei kuitenkaan ole aina sitä, miltä päältäpäin saattaa näyttää… Kun olen Suomessa, kaipaan Floridaan. Kun olen Floridassa, kaipaan Suomeen. Floridassa hankalinta ei ole itse Florida tai vieras maa, vaan se, miten päivät kuluvat nykyään osittain hukkaan. Toisinaan minusta tuntuu, että tämä elämä on jonkinlainen peli ja mietin olenko pelannut korttini täysin väärin. Olen täällä silloin tällöin hieman kyllästynyt ja turhautunut. Teen hieman liikaa kaikkea sitä arkista, mistä en pidä: istun sohvalla ja istun autossa, enkä tee enää yhtä usein kuin aiemmin sitä mistä pidän: liiku, kävele luonnossa, käy rannalla jne. Tähän on omat käytännön syynsä, pahimpana se, että meidän taloudessa ei tällä hetkellä ole kuin yksi auto ja Yhdysvalloissa olet vanki ilman autoa, ellet sitten satu asumaan jonkun kaupungin keskustassa, rannalla tai vastaavassa paikassa (On tähän tilanteeseen muitakin syitä, mutta en mene nyt niihin tässä). Tämä yhteiskunta, muutamaa suurkaupunkia lukuun ottamatta, on rakennettu autoille, ei ihmisille ja ilman autoa elämä on kaupunkien ulkopuolella ja joskus jopa kaupungeissa hankalaa ja rajoittuu äkkiä oman kodin seinien sisäpuolelle. Summa summarum: olen nyt istunut kyllästymiseen asti kotona sohvalla ja katsellut näitä seiniä, että päätän seuraavaksi vuokrata taas pitkästä aikaa auton ja Suomeen palatessani aion olla niin paljon liikkeellä ja niin paljon ulkona, että en käy kotona kuin nukkumassa. Alan tosin hieman perääntyä tästä katsellessani kuvia lumisesta ja hyytävän kylmästä Suomesta… Ehkä ei sittenkään.

Niin… Ja vielä palatakseni tuohon kotona tympääntymiseen, että ei tilanne nyt ihan niin kehno ole kuin tuosta saattaisi päätellä. Minulla on monia harrastuksia, joita voi harrastaa kodin seinien sisäpuolella: Minulla on kirjoittaminen ja valokuvaaminen, minulla on kitara ja pystybasso, minulla on maaleja ja pensselit, minulla on kirjoja, joita lukea ja myös kotitöitä tai etätöitä tehtävänä ja minulla on myös liikunta. Ja neljä kissaa pitävät nekin osaltaan huolen siitä, että en pääse tylsistymään. Ja kodin ulkopuolella voin kävellä (lähinnä kyllä vain asuinalueen sisällä) ja muutaman sadan metrin päästä löytyy uima-allas ja kuntosali. Eli tympääntymään pääseminen johtuu varmasti myös omasta itsestäni.

On myös veden äärellä oleva takapiha tai patio, jossa istuskelen lähes päivittäin. Eräänä iltana yksin patiolla pimeyden keskellä, huomaan yhtäkkiä tulleeni siinä mielessä vanhaksi, että ajattelen enimmäkseen menneitä. Kun minulla on aikaa ajatella, esimerkiksi patiolla istuessani, mielessäni pyörivät enimmäkseen joskus kauan sitten tapahtuneet asiat. Monena iltana olen täällä istunut grillaamassa ja kuuntelemassa vanhaa bluesia ja siinä samalla olen monet pohdinnat tässä patiolla pohtinut monet keskustelut itseni kanssa käynyt. On paljon asioita, joita kaipaa ja paljon tiettyjä tunnetiloja ja muistoja mukavista hetkistä, joita nyt kaipaa. On tietysti myös paljon huonoa ja paljon asioita, jotka ilomielin vaihtaisin pois, mutta kuitenkin ne mukavat muistot ovat määrällisesti paljon isompi asia ja muutenkin ne painavat vaakakupissa paljon enemmän.

Entä sitten tulevaisuus… Siitä en uskalla nyt kirjoittaa sen enempää, vaikka joitakin ajatuksia ilmassa sentään leijailee…

*******

Joulukuun puolessa välissä koittaa taas se aamu, kun minun pitää vaihtaa paikkaa… Ajelemme ensin autolla 10 minuutin matkan lähimmälle Tri-Rail -junan asemalle ja lähden sieltä noin kahden tunnin matkalle kohti Miamin kansainvälistä lentokenttää. Juna ajaa ensin hiljakseen Mangonia Parkista vain muutaman mailin päässä olevalle West Palm Beachin asemalle. Radanvierusta junan vasemmalla puolella on melko karua katsottavaa: Radan varrella on paljon roskaa ja kaikenlaista jätettä ränsistyneiden varastojen ja muiden rakennusten nurkilla. Juuri mikään radan varrella ei ole hyvässä kunnossa. Eivät edes ihmiset… Lähestyttäessä West Palm Beachin asemaa samalla puolella junaa kulkee pahamaineinen Tamarind Avenue, ja sen ympärillä oleva naapurusto, joka on yksi surkeimmista naapurustoista näillä main. Tämän kadun varrella on enimmäkseen todella huonokuntoisia omakotitaloja, joita kaikkia yhdistää hoitamaton piha, osittain laudoitetut ikkunat ja hilseilevä maali talojen seinissä. Tämä on juuri sellaista aluetta, jota näkee poliisidokumenteissa, joissa käsitellään väkivaltaa ja huumerikollisuutta. Silloin tällöin ajelen tuon alueen läpi autolla toivoen, että auto ei jätä minua tuonne.

Tässä junassa on paras koskaan näkemäni konduktööri! Ensinnäkin hän muistuttelee kaikkia kuulokkeiden käytöstä. Jokainen, joka puhuu puheluitaan kaiutin päällä tai katselee videoita ilman kuulokkeita, joutuu nopeasti kuuntelemaan konduktöörin selkeäsanaisen saarnan ja vaimentamaan muita matkustajia häiritsevät äänet. Toiseksi hänellä on aikaa istua matkustajien viereen neuvomaan heitä lippujen ostamisessa ja puhelinsovelluksen käytössä. Hän on hyvin ystävällisellä tuulella ja antaa armon käydä oikeudesta useaan kertaan. Liputtomat matkustajat saavat häneltä varoituksen ja ystävälliset neuvot kuinka toimia oikein.

Miamin lentokentällä kaikki sujuu nopeasti ja mukavasti. Lähtöselvitykseen ei ole kuin muutaman ihmisen jonon ja sen lyhyen jononkin pystyn ohittamaan, koska voin käyttää priority-lähtöselvitystä, jossa ei ole lainkaan jonoa. Myös turvatarkastus on ohitettu nopeasti ja minulla ei ole kiirettä minnekään. Turvatarkastukseen jonottaessani huomaan, että myös tänne on ilmaantunut ainakin yksi samanlainen läpivalaisulaite kuin nyt on käytössä Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Se ei ole täällä vielä käytössä, mutta hyvin pian täälläkin voi todennäköisesti läpäistä turvatarkastuksen ottamatta mitään pois laukuista ja tarkastuksen läpi voi varmasti silloin tuoda myös esimerkiksi kaksi litraa juomia, kuten jo nyt voi tehdä Helsingissä.

Finnairin lento AY008 Miamista Helsinkiin on taas tupaten täynnä. Montaa tyhjää paikkaa ei koneessa näytä olevan. Olin jo luullut, että kaikki Finnairin vanhat AirbusA330-300 -koneet ovat jo saaneet uuden sisutuksen, mutta tälle reitille on vielä jostain löytynyt kone, joka on sisätiloiltaan kuin suoraan ilmailumuseosta (ehkä hieman karrikoiden). Koneessa on vielä iänkaikkisen vanhat penkit ja kaikkein kehnointa on vanha viihdelaitteisto ja sen kosketusnäyttö, joka ei tahdo toimia millään. Toivottavasti nämä viimeisetkin vanhat A330-koneet saadaan pian peruskorjattua ja toivottavasti niihin samalla lisätään huippumukava ”premium economy” -luokka.

Lento lähtee lähes puoli tuntia myöhässä, mutta koska lennon arvioitu kestoaika on vain 8h 45min aikataulun mukaisen 9h 40 min sijaan, meidän pitäisi olla perillä Helsingissä hieman etuajassa. Suihkuvirtaus aiheuttaa sen, että lento USA:sta Suomeen on aina lähes tunnin lyhyempi kuin lento toiseen suuntaan, mutta tänään suihkuvirtaus on vielä paljon tavanomaista voimakkaampi. Lennämme hyvin eteläistä reittiä. Noustuamme muutaman minuutin lennon jälkeen Miami Beachin ja Atlantin valtameren yläpuolelle, tulemme seuraavan kerran mantereen yläpuolelle vasta Norjassa. Tämä on todellinen Atlantin ylilento. Matkan varrella on pientä turbulenssia ja pikku tärinää lähes koko matkan. Myötätuuli nousee lopulta jossakin keskellä Atlanttia jopa yli 300 kilometriin tunnissa. Suurin näkemäni lukema on 322km/h, joka tarkoittaa samaa kuin 90m/s! Tuo tuulen nopeus on huomattavasti kovempi kuin ylimmän luokan (cat5) hurrikaanin raja, mutta toki huomattavasti pienempi ilmanpaine varmasti jotenkin vaikuttaa tuulen voimaan. Kuinka se siihen vaikuttaa, siitä minulla ei ole aavistustakaan.

Saavumme Helsinki-Vantaan lentoasemalle hieman aikataulusta edellä. Lentokenttä vaikuttaa tälläkin kertaa yhtä uneliaalta ja hiljaiselta kuin aina tänne saapuessani. Suuntaan rauhallisesti kävellen maahantulotarkastukseen, jossa jonossa edelleni on kaksi ihmistä… Ohitan tämän pisteen muutamassa minuutissa. Seuraavaksi on otettava suunta matkalaukkuhihnoille; ”Baggage REclaim”, kuten kaikissa opastauluissa lukee. Olen aina ihmetellyt tätä sanamuotoa: lähes kaikkialla muualla maailmassa se on vain yksinkertaisesti ”Baggage claim”, mutta Helsingissä jostain syystä hieman kummallinen ”Baggage reclaim”…

*******

Olen yleensä kirjoittanut jonkinlaisen pikku yhteenvedon menneestä vuodesta ja toiveita tulevalle vuodelle ja niin aion tehdä nytkin. Ja oikeastaan aloitin sen jo tuossa aikaisemman jutustelun yhteydessä. Mutta tänä vuonna kirjoittelen vain hyvin lyhyesti, koska tästä vuoden 2023 viimeisestä kirjoituksesta tuli jo muutenkin melkoinen sillisalaatti...

Kyllähän tästä(kin) vuodesta noin yleisesti jää parhaiten mieleen se, kuinka hirveitä ihmiset ympäri maailmaa ovat. Tapahtumat Syyriassa, Jemenissä, Libyassa, Gazassa, Länsirannalla, Ukrainassa… Jne. jne. Ja myös Suomessa. Koraanien polttelut, äärioikeistoterrorismi, fasismi, rasismi, persuismi, homofobia, sodat, huumeet ja kaikki miljoonat rikokset. Venäjä on terroristivaltio, kuten sanotaan ja nyt myös Israel teki itsestään terroristivaltion. Suomen politiikka on hyvinkin sekaisin ja meillä on surkeampi hallitus kuin koskaan Suomen historiassa. Täydellinen fiasko ja eduskunnastakin löytyy taas rikollisia (ajatelkaa). Jopa moninkertaisia rikoksen uusijoita! Jotenkin alkaa tuntua siltä, että ihan oikeasti ja aidosti hyvät ihmiset alkavat olla pieni vähemmistö tässä maailmassa. Ja ehkä vieläkin silmiinpistävämpää on se valtava väliinputoajajoukko; se hiljainen, hyväksyvä joukko vaan kasvaa ja kasvaa ja juuri ketään ei enää tunnu kiinnostavan mikään. Ihmiset näyttävät kyllästyvän hyviin ja oikeisiin asioihin ja niitä vaativiin ihmisiin ja kääntävät niille selkänsä. Yhä useammat ihan tolkun ihmiset alkavat ääritapauksissa jopa romantisoida pahoja ja vääriä juttuja ja he alkavat huomaamattaan kannattaa niitä. Ja yhä enemmän kaiken tämän kaaoksen keskellä ihmiset haluavat vain jatkaa elämäänsä omassa, näennäisesti turvallisessa ja mukavassa kuplassaan. Not in my backyard… Ja karavaani kulkee… No se näistä moraalisista pohdinnoista; palaan taas itsekin omaan mukavaan kuplaani…

Vuonna 2023 olin USA:ssa lähes yhtä paljon kuin Suomessakin. Tällä kertaa suhde Suomen ja USA:n välillä oli lähes 50/50. Talvi 2023 meni lähes kokonaan Floridassa ja kesästä puolet olin niin ikään Floridassa. Kolmas pitkä pätkä oli vielä syksyllä, kun tein ensin kierroksen New Yorkissa ja Washingtonissa (DC) ja olin sen jälkeen muutama viikon Floridassa. Saa nähdä mitä tuleva vuosi tuo mukaan… Jonkinlaisia suunnitelmien riekaleita roikkuu ilmassa, mutta mikään niistä ei ole vielä selkeä ja ymmärrettävä ja on hyvin todennäköistä, että mikään niistä ei sellaisenaan toteudu. Jotenkin uskon kuitenkin, että jollakin tavalla asiat tulevat "elämäni järjestelyissä" muuttumaan ensi vuonna ja taas koko ihmiskunnan kannalta uskon, että jos tämä oli p*ka vuosi, niin kyllä se ensi vuosi taas tulee olemaan vielä p*kempi...

Vuoden 2022 viimeinen päivä pimeni Suomenlinnassa ja vuoden 2023 ensimmäinen päivä valkeni Suomenlinnassa. Tämän jälkeenkin vietin todella paljon aikaa ”Suokissa” ja muutaman viikon vieraana ja ”talkkarina” kolmessa eri osoitteessa. Vähän kuin "vanhaan hyvään aikaan" 21 vuoden ajan. Tiukat siteet saareen ja sen asukkaisiin, entisiin naapureihin ja nykyisiin ystäviin, pysyivät hyvinä ja kestävinä, vaikka loppuvuonna siihen tulikin pieni notkahdus.

TILASTOJA VUODEN 2023 PÄÄTTYESSÄ

Kirjoituksia blogissani: 245
Käyntejä blogissa koko aikana: 85 254
Käyntejä blogissa tässä kuussa: 1 048
Youtube videoita kanavallani: 203
Youtube-kanavani katselukerrat: 156 975
Youtube-kanavani katselutunnit: 3200 tuntia
Suosituimman videon katselukerrat: 8 569
Instagram-seuraajia: 1 770
Flickr-kuvien katselukertoja: 2 019 078
Eniten katsottu kuva: 3 573
Ystäviä Facebookissa: 597
Vuosia Helsinkiin muuttamisesta: 27
Vuosia Suomenlinnasta pois muuttamisesta: 2
Vuosia Floridan ”huudeilla”: 11
Koteja: 3
Kissoja: 4
Vuosia tupakoinnin lopettamisesta: 7
Lierihattuja: 5
Autoja: 0.5
Soittimia: 2

Kaikkiaan minulla olisi ystäviä Facebookissa ehkä noin 700, ellen olisi itse poistanut noin 90 rasismin, homofobian tai muun vastaavan seurauksena ja ellei reilut 10 olisi poistunut itse. Mitä tulee öyhötykseen, vihapuheeseen sekä muuhun asiattomaan ja huonoon käytökseen, yksi ammattiryhmä ikävä kyllä loistaa kirkkaana kaikkien muiden yläpuolella… Tuo tupakointi tosiaan loppui juuri ennen joulua vuonna 2016. Tumppasin viimeiseksi jääneen tupakan Helsinki-Vantaan lentoaseman tupakointitilassa ja päätin kokeilla kuinka kauan pystyn olemaan ilman. Kokeilu jatkuu yhä… Silloin tällöin saatan polttaa yhden, ihan oikean paksun sikarin, mutta tupakan tupakointi jäi todellakin tuohon jouluun seitsemän vuotta sitten. Somessa olen ollut aina aktiivinen ja näin tullee jatkumaan? Flickr, Instagram, Youtube ja tämä blogi tulevat olemaan eräänlaisina harrastuksina myös vuonna 2024. Omaa käyttäytymistäni tulen hieman tarkastelemaan siinä suhteessa, että vetäydyn minäkin lopulta ainakin vähän kuoreeni ja lakkaan tykkäilemästä kaikesta ja kaikista ja osallistumasta kaikkeen… Pitäkää tunkkinne noin leikkisästi sanoen… Yritän vastedes kunnioittaa enemmän somen kastijakoa ja ihmisryhmäjakoja. Helsingissä tulee kuluneeksi tulevana vuonna 28 vuotta, mutta saa nähdä jääkö se näillä erää viimeiseksi. En ollut onnekas syksyn 2023 suurissa (minulle lähes elämää suuremmissa) arpajaisissa ja sen lisäksi tietyt muut asiat saattavat tehdä muutoksia järjestelyihin ensi vuoden aikana. Tai sitten ei… Kuka tietää… Tuo flickr-kuvien katsojamäärä on ehkä hieman hämmentävä: kuvia on käyty katsomassa yli kaksi miljoonaa kertaa! Instagramissa olen sitävastoin ollut jo pitkään ns. "shadow banned": juuri kukaan ei näe postauksiani. Siellä minulla on valtava määrä seuraajia, mutta heistä vain muutama prosentti näkee lataamani kuvat ja videot. Uusia katsojia ei juurikaan ole ja uusia seuraajia ei ole käytännössä tullut kahteen vuoteen...

Luin eilen "vitutustutkimuksesta". Sen mukaan ihmisiä ärsyttävät eniten muut ihmiset. Tämä on helppo uskoa ja näin varmasti lähdetään myös vuoteen 2024. Lisäksi "eniten vituttaa kaikki" -tyyppinen öyhötys tullee jatkumaan yhä pahempana ja yhä enemmän se ikävä kyllä hyväksytään. Pienen pelon vallassa siis lähden vuoteen 2024, niin kaistapäiseksi tämä maailma tuntuu menneen, mutta yritän olla optimistinen ja toivon kuitenkin parasta… Ja ainakin kaikille teille, jotka tähän asti pääsitte lukemisessa, toivotan oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta!

 

 

KÄYTÄNNÖN VINKKEJÄ YHDYSVALTOIHIN MATKUSTAVILLE

Palataanpa aivan vuoden alkuun… Niin se vuosi vaihtui taas tälläkin kertaa Suomenlinnassa. Ja tämä vuosi alkoi sellaisella säällä, että minu...