torstai 7. maaliskuuta 2019

VACANZE ROMANE



Jatkan edelleen viime kesän yhdeksän päivän Italian reissun tarinoiden kirjoittelemista Floridasta käsin. Floridaa koskien olen nyt viime viikkoina pitänyt valokuvablogia facebookissa (vain kavereille) ja sen vuoksi en nyt kirjoittele ainakaan juuri tällä hetkellä amerikankuulumisista sen enempää täällä. Jo aikaisemmin olen kertonut tämän Italian reissun Senigallian osuudesta ja edellisestä kirjoituksessa kerroin ensimmäisestä matkapäivästä. Nyt on aika jatkaa toiseen päivään helteisessä Roomassa.


----------------------------------------------


Toinen matkapäivämme, maanantai 30.7.2018 alkaa aamiaisella hotellin kattoterassilla. Ollakseen italialaisen hotellin aamiainen, se on ihan kohtuullisen hyvä. Valikoimasta löytyy paljon muutakin kuin vain makeita croissanteja… Myös näköalat ovat aivan mahtavat! Hotellin katolta avautuu upea maisema ympäri Rooman. Sieltä voi hyvin nähdä monet tutut kohteet eri puolilla kaupunkia. Hieman ahdas tämä kattoterassi on, mutta hyvin kaikki sinne kuitenkin mahtuvat, eikä kenenkään tarvitse kääntyä ovelta pois. Aurinkoisena aamuna tämä on todella hieno paikka syödä aamiaista, kunhan muistaa varoa ruokaa varastelevia lintuja…

Olemme jo edellisenä iltana päättäneet, että ensimmäiset kohteet maanantaina olisivat Colosseum ja mahdollisesti myös Forum Romanum, jos vielä jaksaisimme. Jo aamulla on selvää, että päivästä on tulossa todella kuuma… Aloitamme matkamme kohti Colosseumia ja niin tänä ensimmäisenä aamuna kuin muinakin päivinä, myös siirtymiset paikasta toiseen ovat osa Roomaan tutustumista ja siksi valitsemme välillä suorien reittien sijasta jotain muuta. Kävelemme tällä kertaa ensin Piazza di Spagnalle ja otettuamme pari pakollista turistikuvaa Espanjalaisten portaiden ja Trinita dei Montin kirkon edessä matkustamme vieressä olevalta Spagnan asemalta metrojunalla Terminin asemalle. Terminin päärautatieasemalla vaihdamme metrojunaa ja jäämme sitten lopulta pois Colosseumin asemalla. Olen itse nähnyt Colosseumin ensimmäistä kertaa juuri näin: nousten metro-asemalta ylös, jolloin koko komea rakennus on yhtäkkiä aivan nenän edessä oven ulkopuolella. Nyt haluan antaa vaimolleni tämän saman kokemuksen.

Colosseumin sisään on valtavan pitkä jono, mutta netin kautta varattujen ja maksettujen ja edellisenä iltana Terminiltä lunastettujen Rooma-passien avulla pääsemme ohittamaan jonot. Tai ainakin melkein… Totta puhuakseni pääsemme vain lyhyempään jonoon. Ilman Rooma-passeja jonotus olisi kuitenkin ollut lähes toivonta puuhaa, niin pitkä se varsinainen jono on, mutta tämä lyhyempi jono liikkuu melko nopeasti ja pian olemme jo sisällä. Ihan kommelluksitta emme kuitenkaan sisään selviä, vaan joudumme hetken ihmettelemään turvatarkastuksessa työskentelevän vartiointifirman työntekijän täysin käsittämätöntä kiukunpurkausta… Syystä, joka jää meille epäselväksi. Hyvin epäkohtelias hän kuitenkin on. Loppu Colosseumiin tutustuminen sujuukin sitten paremmin ja mukavammissa merkeissä. Olen käynyt täälläkin sisällä ennenkin, mutta kyllä tämän valtavan tappoareenan näkeminen hätkähdyttää vieläkin. Yritän kuvitella tätä melkein 2000 vuotta sitten rakennettua Flaviusten amfiteatteria mielessäni ja ajatella miltä täällä näytti kun katsomo oli täynnä toogaan pukeutuneita, meluavia ihmisiä ja areenalla mylvivät leijonat ja kuolevat gladiaattorit makasivat maassa. Rooman historia on ollut paljon muutakin kuin hienostunutta sivistystä. Kymmeniä tuhansia tapettuja eläimiä ja ihmisiä on kannettu pois tältä areenalta ja kaikki vain siksi, että ihmiset halusivat nauttia muiden kärsimyksestä ja verenvuodatuksesta.

Colosseumilta jatkamme matkaa Trajanuksen riemukaaren kautta Palatinon (tai Palatiumin tai Palatinuksen) kukkulalle ja Forum Romanumiin. Rooma-passiin kuuluu kaksi ilmaista sisäänpääsyä museoihin, mutta Colosseum ja Forum Romanum lasketaan vain yhdeksi, vaikka ne ovatkin aivan eri kohteet ja sijaitsevat erillään toisistaan. Palatinon kukkula on yksi Rooman alkuperäisistä seitsemästä kukkulasta ja siellä on asunut Rooman ylimystöä ja hallitsijasukuja. Myös luola, josta susi uskomuksen mukaan löysi Romuluksen ja Remuksen sijaitsee tällä kukkulalla. Kiertelemme kukkulaa ulkoilmassa ja käväisemme sisällä myös museossa, jonne pääsemme Rooma-passilla. Sen sijaan Augustuksen palatsin jäänteet jäävät tällä kertaa käymättä: käytäntöjä on muutettu niin, että joihinkin paikkoihin pääsee sisään vain jonkinlaisilla ”super-lipulla”. Helteinen päivä alkaa uuvuttaa meitä ja ilman Augustuksen palatsiakin meillä on vielä edessämme paljon nähtävää. Suuntaamme kukkulalta alas Forum Romanumin, muinaisen Rooman ydinalueen puolelle.

Palatinon kukkulalla saamme ensikosketuksen myös hyvin negatiiviseen asiaan. Kiukkuisen vartiomiehen lisäksi tähän ensimmäiseen päivään kuuluu toinen, vielä paljon paljon pahempi tapaus tai ilmiö… saksalaiset huligaanit! Saksalaiset huligaanit, jotka ovat jollakin kummallisella nuorten ”kristillisellä” leirillä. Heitä on kaupungissa (kuten samana iltana tulemme huomaamaan) tuhansittain! He tukkivat marssiessaan kaupungin kadut ja täyttävät ilman järkyttävällä melusaasteella huutaessaan iskulauseitaan. He riehuvat ja huutavat, jopa paikoissa, jotka ovat historiallisesti arvokkaita paikkoja. Heillä ei ole minkäänlaisia käyttäytymistapoja ja he eivät ole millään tavalla valvojiensa hallinnassa. Voi olla rumasti sanottu, mutta sanon rehellisesti, että tämä toiminta tuo mieleeni vanhoissa filmeissä näkemäni, kadulla marssivan Hitler Jugendin… Ja vielä moneen kertaan näiden päivien aikana joudun hammasta purren miettimään, että se, mitä tapahtui 1920-1940 -luvuilla ja mistä se kaikki alkoi, ei tainnut olla vain sattumaa… Anteeksi nämä ajatukset, mutta näin ne mietteetvain kulkivat.

Palatinon ja Forum Romanumin kierrettyämme kävelemme hotellille leveän Via dei Fori Imperialen kautta. Pysähdymme valtavan valkoisen palatsin, Monumento a Vittorio Emanuele II Altare della Patrian, edessä. Tätä "kuninkaanlinnaa" kuulemma haukutaan myös kirjoituskoneeksi ja hääkakuksi. Omasta mielestäni se on kuitenkin kaunis ja vaikuttava, vaikka sitä liiasta mahtipontisuudesta haukutaankin. Teemme vielä pienen mutkan ja Area Sacra, Largo di Torre Argentinan kautta. Paikka on sama, missä Julius Caesar murhattiin, mutta enemmän kuin rauniot, meitä kiinnostavat nyt monien raunioiden näkemisen jälkeen alueen kissat. Samassa kuopassa, mistä löytyy muinaisen Rooman raunioita ja Caesarin murhapaikka, löytyy myös kulkukissakoti ja kissoja näkee siellä täällä raunioiden keskellä.

Toisena iltana saamme myös meille luvatut ”tervetulo-drinkit” eli lasilliset Proseccoa hotellin kattoterassilla. Proseccot juotuamme lähdemme vielä iltakierrokselle ja määräpäänä on Fontana di Trevi, yksi maailman upeimmista suihkulähteistä. Mutkittelemme kujia pitkin Panteheonin kautta tälle kuuluisalle suihkulähteelle, jonka edessä oleva aukio on tänään niin täynnä ihmisiä, että en ole koskaan nähnyt siellä niin paljon väkeä! Tämä on yksi Rooman suurimmista nähtävyyksistä ja suihkulähteen edessä oleva aukio on melko ahdas. Muistelen sitä yhtä kertaa marraskuisena aamuna, kun seisoin lähteellä yksin. Ahtaudumme kuitenkin väkijoukon lävitse ja käymme heittämässä kolikkomme suihkulähteeseen. Jälleen kerran paluu Roomaan on taattu... Ilta on melkein yhtä kuuma kuin oli päiväkin, mutta suihkulähteen veden äärellä ilma tuntuu hieman viileämmältä ja mukavammalta.

Fontana di Treviltä lähdemme pientä kujaa pitkin kohti Via del Tritonea ja tällä kujalla olevassa matkamuistomyymälässä sattuu päivän kolmas ”kommellus”. Myymälässä työskentelevä kiinalaispoika tuijottaa meitä todella epäkohteliaasti ja seuraa meidän perässämme kuin hai laivaa Hän tarkkailee jokaista liikettämme vihaisesti mulkoillen, mutta tekee kuitenkin jonkun ison virheen, kun hän kuvittelee meidän varastaneen jotain liikkeestä! Kun hän tulee kysymään mitä laitoimme taskuihimme saan sellaisen latvaräjähdyksen, että en muista aikoihin moista sattuneen. Lyömme ostoskorissamme olleet tavarat pojan käteen ja manaten koko liikkeen poistumme ulos kujalle. Tämä oli kyllä kaikin puolin asiatonta ja epäkohteliasta käytöstä. Liikkeen nimeä en enää muista, mutta se on kiinalainen krääsäkauppa via del Lavatoren varrella, kadun pohjoispuolella, Fontana di Trevin ja Piazza Barberinin välillä. Kiertäkää kaukaa…

Tähän ensimmäiseen päivään mahtui siis useampikin ikävä asia, mutta se ei meitä lannista ja lopulta käykin niin, että tähän ne vastoinkäymiset tällä matkalla sitten loppuivatkin (saksalaisia lukuunottamatta; he riehuivat ja aiheuttivat pahaa mieltä ja ärtymystä Roomassa koko ajan ja joka paikassa). Selvittyämme vihaisina ja harmistuneina ulos kiinalaisesta matkamuistomyymälästä kävelemme koko tapauksen pian jo unohtaen Via del Tritonen toiselle puolelle katsomaan minun (lyhytaikaista) kotioveani Via Zucchellilla. Sieltä jatkamme matkaa Piazza Barberinille ja käymme myös pikaisesti Via Venetolla sijaitsevassa Rooman Hard Rock Cafessa. Tälle päivälle on kertynyt kävelyä enemmän kuin tarpeeksi, mutta jaksamme silti vielä kiertää ennen hotellille palaamista Trinita dei Montin kirkon kautta Espanjalaisille portaille ja Piazza di Spagnalle. Sitten onkin jo lopulta aika vaeltaa syömään myöhäistä illallista jonnekin, jonkun kujan varrelle ja sen jälkeen kävelemme enää hotellille pimeässä ja kuumassa Rooman yössä.

keskiviikko 20. helmikuuta 2019

PALUU ROOMAAN


Palasin takaisin Floridaan tiistai-iltana hieman reilu viikko sitten. Ensimmäiset päivät täällä ovat olleet hyvinkin normaaleja ”normipäiviä”: tavallista kotielämää kuten ennenkin, lenkkeilyä hyväksi havaitulla lenkkipolulla Lake Catherine Parkissa, ruokaostoksia lähimmässä Walmartissa, vähän rantaelämää Singer Islandin rannalla ja paljon autossa istumista.

Perjantaina kävimme myös jonkin matkaa pohjoisessa sijaitsevassa Stuartin kaupungissa olleilla Martin County Fair -markkinoilla, jotka muistuttivat minua kovasti lapsuuden maatalousnäyttelyistä (käytettiinköhän niistä sitä nimeä?). Me menimme sinne oikeastaan lapsen ehdoilla eli suurin osa pitkästä perjantai-illasta kului tapahtuman huvipuistoalueen puolella. Itse asiassa se tuntui muutenkin olevan se pääasia, ainakin yleisölle. Paikalle oli tuotu melkoinen määrä erilaisia kieputtimia ja vemputtimia ja ravistimia ja täristimiä ja täytyy sanoa, että osa niistä oli niin hurjia, että minulla ei ollut niihin mitään asiaa. Paljon löytyi onneksi myös sellaisia keskihurjia laitteita, joista jopa minä nautin. Itse maatalous- ja markkinaosuutta emme paljon ehtineet katsella, mutta possuaitaukset sentään kiersimme ennen lähtöä. Markkinoilla olisi ollut myös muita maatilaeläimiä ym. aiheeseen liittyvää, mutta niihin meillä ei enää jäänyt aikaa.

(Kuvat voi suurentaa klikkaamalla)
Sunnuntaina lähdimme pitkästä aikaa ajelulle Palm Beach Countyn ”pääkaupungin” West Palm Beachin keskustaan. Jätimme auton parkkiin kaupungin kahden keskusalueen väliin, jotta voisimme helposti poiketa kävellen molemmilla alueilla. Kävelimme ensin City Placelle, joka on toinen näistä keskuspaikoista. City Placen läpi kulkevaa Rosemary Avenueta ollaan kovaa vauhtia muuttamassa kävelykaduksi ja vielä tällä hetkellä se on melkoinen työmaa. Ohittaessamme suljettua Macy’s tavarataloa muistin, että rakennus on nyt tyhjäksi jäätyään pyhitetty taiteelle ja päätimme käyvä katsomassa mitä sisällä on. Tässä ”Culture Lab” -rakennuksessa oli jonkinlaisena vaihtuvana näyttelynä käsittämättömän kallis ”Downtown Abbey” -näyttely. Pääsylippu olisi ollut 35 dollaria ja se olisi ollut täysin helmiä sioille, koska meistä kumpikaan ei ole seurannut tv-sarjaa. Suurin osa rakennuksesta oli kuitenkin ilmaista ”Culture Labin” nykytaiteen näyttelytilaa ja vaikka teoksia ei ollut kovin montaa, niin ainakin itse pidin suurimmasta osasta paljonkin. Hienoimpana teoksena omasta mielestäni parhaiten jäi mieleen lattiaan ”uponnut” Chevy truck, jonka lavalta pudonneet tavarat olivat myös uponneet lattiaan. Myös interaktiivinen, kameran ja tietokoneohjelman avulla toteutettu seinällä roikkuva ”maalaus” oli oikein hieno ja huomiota herätti myös mieletöntä vauhtia pyörinyt konttorituoli. 

Kiertelemme vielä City Placea ympäri ja kävelimme sitten noin 5 minuutin matkan Clematis Streetille, joka on kaupungin keskustan toinen keskuspaikka. Päätimme iltamme keskustassa Grease -ravintolan hampurilaisiin ulkoterassilla. Itse välttelen McDonaldsia varsinkin USA:ssa viimeiseen asti, mutta tällä kertaa poikkesimme vielä Okeechobee Boulevarin ”Mäkissä” kahvilla ja jäätelöllä ja halusin samalla näyttää vaimolleni sisällä olevat kiihdytysautot ja Nascar-autot. McDonaldsin sponsoroimat, esille laitetut vanhat kiihdytyautot ovat molemmat aivan maailman kärkitiimien autoja: lattialla on Cruz Pedregonin nitro funny car ja katossa roikkuu Cory McClenathanin nitro (Top Fuel) dragster. Muutenkin tämä McDonalds poikkeaa peruslinjasta ja se on sisustettu 50-luvun dinerin tyyliin.

Kiehtovin asia tämän viikon ajalta on kuitenkin se, että kuulemamme huhut takapihan järvessä (suomalaisittain sanoisin lampi, tekolampi) nähdystä alligaattorista ovat osoittautuneet todeksi ja nyt olemme saaneet seurailla uuden takapihan kaverin toimia päivittäin. Tällä suljetulla ja aidatulla alueella, kaikkien näiden talojen ja teiden ja ihmisten keskellä on tosiaankin alligaattori. Ei se täällä mitenkään mahdottoman erikoista ole, mutta nyt kun se on omalla pihalla, niin onhan se pikkuiseen ”jännää” ja hienoa. Tämän vielä kasvuiässä olevan alligaattorin voi usein nähdä lipumassa hiljaa pitkin lammen pintaa. Välillä se pysähtyy, eikä näkyvissä ole paljon muuta kuin silmät. Toisinaan sen voi nähdä makailemassa aivan vesirajassa kuivalla maalla ja olen nähnyt sen makaamassa myös naapurin nurmikolla. Meidän asunnossamme on ruokailutilassa iso lasinen liukuovi, josta pääsee patiolle ja takapihan kapealle nurmikkoalueelle. Nurmikkokaistaleen reunasta alkaakin sitten jo lampi ja nyt jo useamman kerran olen seuraillut alligaattorin uintia ruokapöydässä istuen.

Nyt päätän kuitenkin täältä tähän… ja palaan takaisin Roomaan ja viime kesään.

--------------------------------------

Heinäkuun viimeisenä sunnuntaina lennämme Norwegianin suoralla lennolla Helsingistä Roomaan, Fiumicinon -lentokentälle. Lennoissa ei ole sen enempää kommentoitavaa tai kuvailtavaa: tuttua perus-Norwegiania, varmaa ja helppoa ja perillä jotakuinkin silloin kun luvattiinkin. Olin tosin nähnyt Helsingin lentokentällä Norwegianin uusia Boeing B737 MAX -koneita ja toivoin meidän pääsevän sellaisen kyytiin, mutta siistejä ja melko uusia koneita nämä vanhemmatkin ovat. Fiumicinon lentokentältä (Leonardo da Vinci) siirrymme sujuvasti ja mutkattomasti ”Leonardo Express” -junalla Roomaan Terminin asemalle. Ulkona paistaa aurinko ja todella kuuma kesä on kuuma myös Italiassa. Ja kuuma on myös Terminin aseman metrotunneleissa, kuten aina tähän aikaan vuodesta. Ihmisiä on niin paljon kuin käytäville mahtuu ja matkalaukkujen raahaaminen tuntuu hieman työläältä ihmismassojen keskellä, kuumissa tunneleissa. Siinä ”hässäkässä” ajelemme huomaamattamme jo pikku pätkän väärällä metrolinjallakin, mutta erehdys ei ole suuren suuri ja se on nopeasti korjattu. Sen sijaan ihmettelen kovasti virheen tapahtumista, koska Rooman metrolinjoja totuin käyttämään jopa työmatkoilla aamuin illoin muutama vuosi sitten. Pian olemme joka tapauksessa Spagnan asemalla niin kuin pitikin ja sieltä kävelemme reilun kilometrin matkan hotellillemme.

Olemme valinneet hotelliksemme keskitasoisen Antica Dimora Delle Cinque Lunen. Minulla ei ole mitään aikaisempaa kokemusta hotellista, vaan valinta on tehty yksinomaan hotellin nettisivujen perusteella. Tämä hotelli sijaitsee noin kahden minuutin matkan päässä Piazza Navonalta, hyvin lähellä Tevereä tai Tiber-jokea. Hotelli on juuri sitä mitä halusimme: tyyliltään vanhanaikainen ja romanttinen, värivalintoineen jopa hieman erikoinen. Tämä hotelli on myös yksi niistä Italian hotelleista, jotka eivät koreile turhilla kylteillä ja neon-valoilla; ulkona on vain pienen pieni kyltti oven pielessä. Sellainen, josta helposti kävelee hotellin ovea huomaamatta ohi. Saatuamme tavarat huoneeseemme lähdemme saman tien ulos iltakävelylle.

Kävelemme ensimmäiseksi Piazza Navonalle, joka on siis aivan hotellin vieressä. Kävelemme pitkin tätä vanhaa stadionin pohjaa ja ihailemme vanhoja, barokkityylisiä palatseja ja upeita, Berninin ja muiden taitureiden suunnittelemia suihkulähteitä. Jatkamme kävelyretkeä pikku kujien kautta melko lähellä sijaitsevalle Piazza della Rotondalle. Piazza della Rotondasta ja sillä sijaitsevasta Pantheonista olen kuullut kerrottavan, että kun se tulee näkyviin talon kulman takaa, moni ihminen kokee ikään kuin jonkinlaisen suuren uskonnollisen elämyksen ja pakko on tunnustaa, että vaikka olen sen saman näyn nähnyt kymmenet kerrat, niin silti se taas pitkästä aikaa sykähdyttää. Pantheonin lisäksi aukiolla on suihkulähde, jonka keskellä on yksi roomalaisten Egyptistä tuomista obeliskeista. Tänään katselemme Pantheonia, kaikkien jumalien kirkkoa, vain ulkoa ja matkamme jatkuu kohti Campo de' Fioria, alueen toista, hieman ”mustempaa” aukiota kohden. Matkan varrella pysähdymme kuitenkin syömään illallista sattumanvaraiselle terassille jossakin Pantheonin takana. Ensimmäisenä iltana syömme alkupaloiksi Prosciutto e Melonea ja pääruoaksi valitsemme pitsaa.

Jo ensimmäisenä iltana Rooma saa meidät valtaansa. Minun näkemistäni kaupungeista Rooma ja New York taistelevat hienoimman kaupungin asemasta, vaikka toisaalta ne ovat niin erilaisia, että ne painivat aivan eri sarjoissa. Joka tapauksessa Ikuisessa Kaupungissa on ollut aina jotain erityistä ja tunnen sen edelleen, vaikka olen kaupungin joskus perinpohjin kolunnut ja viettänyt siellä paljonkin aikaa. Myös vaimoni ihastuu kaupunkiin ensi silmäyksellä ja tuskin maltamme mennä nukkumaan kun kaikki on niin ihastuttavaa ja kiinostavaa; nuo kapeat kujat, satoja vuosia vanhat rakennukset, upeat aukiot, kirkot, ihmiset...