maanantai 10. helmikuuta 2020

SOME-KUPLA


Rakensin itselleni tammikuun puolivälissä some-kuplan. Vihakirjoittelu ja "Naureskelijat" saivat lopulta aikaan ainakin hetkellisen toivon menettämisen ja huomasin, että tuo porukka todella tuo epävarmuutta, inhoa ja pahaa mieltä ihmisten mieliin niin paljon, että tulee piste, kun siihen ei enää jaksa vastata, eikä sitä enää jaksa kuunnella. Sain lopulta tarpeekseni siitä (yhdestä ja ainoasta) ääripäästä, joka sotkee tällä hetkellä maamme hallintoa, tavallista arkea ja kaikkien ihmisten elämää Suomessa. Sain tarpeekseni siitä porukasta, joka on vaarantanut koko Suomen ja tehnyt siitä ikävän ja kurjan maan ja joka ei heidän vuokseen ole enää niin hyvä maa asua, kuin se vielä ihan jokin aika sitten oli. Sain tarpeekseni kaikenmaailman öyhöttäjistä ja mölisijöistä, rasisteista ja muiden ihmisten elämän halventajista. Sain tarpeekseni näistä tosielämän Ankeuttajista. Sain tarpeekseni tuosta persussuomalaisten johtamasta sakista, joka on kuin syöpä rakkaan isänmaamme kiusana. Se näivertää tätä maata ja tuhoaa sitä sisältäpäin. Se on kasvain, joka pyrkii tuhoamaan koko maan sisältäpäin. Sain tarpeekseni siitä ulinasta ja vinkumisesta, jota nuo elämäm kovat kolulaiset pitävät. Sain tarpeekseni, jälleen kerran, ja tällä kerralla rakensin itselleni some-kuplan. 

Poistin sosiaalisessa mediassa seurannasta lähes kaiken, ystäviä lukuunottamatta. Poistin seurannasta (vain seurannasta) lähes kaikki yhteisöt ja yhdistykset, myös ne hyvät ja oikeastaan nimenomaan ne hyvät, koska niistä yksikään ei ole suojassa näiltä öyhöttäjiltä, jotka metsien pimennoissa, korpien kätköissä sormet valmiina näppäimistöllä istuvat tietokoneen ääressä odottamassa... valmiina ottamaan herneen nenäänsä ihan mistä tahansa. Valmiina närkästymään ja vihastumaan ihan mistä tahansa ja valmiina käymään aivan kaiken kimppuun.

Enää vuosiin en ole suostunut somessa katselemaan sellaisia ”ystäviä”, jotka seisovat noiden yllämainittujen öyhöjen ja persusten riveissä. He ovat saaneet lähteä… He ovat samaa porukkaa. Ja jos eivät ihan suoraan samaa porukkaa, niin sitten ainakin hiljaisia tukijoita. Kymmenet ”kaverit” olen blokannut, koska en vaan siedä sitä jatkuvaa valitusta ja muiden ihmisten elämän ja koko maamme tuhoamista. He eivät ole kavereita. He eivät ole ystäviä. He ovat tämän maan vihollisia. He ovat isänmaamme ja laillisen yhteiskuntajärjestyksemme vihollisia numero yksi... Hyvin epäsuomalaisia kaikin tavoin. En myöskään anna käyttää omaa ”someani” sen roskan levittämiseen, enkä halua, että minua voidaan millään tapaa yhdistää keneenkään tai mihinkään, joka edustaa rasismia tai vähemmistöjen sortamista ja joka haluaa muille ihmisille pahaa. Haluan pysyä siitä erossa. En halua, että minua voi millään tavalla yhdistää rikollisuuteen ja pahuuteen.

Tästä kaikesta syytän kyllä myös näitä sivuja ja niiden ylläpitäjiä. Syytän näitä ihan tavallisia (tolkun?) yhteisöjä ja yhdistyksiä, jotka antavat vihapuheen ja öyhöttämisen kukkia sivuillaan. Syytän niitä sivujen takana olevia ihmisiä, jotka suorastaan tarjoavat kasvualustan vihalle, syrjinnälle ja melkein mille tahansa pahalle. He sallivat sen ja hyväksyvät sen tai ainakin hyväksyvät sen roskan levittämisen ja nausekelun ja ivan ja se taas johti nyt siihen, että en voi enää seurata edes niitä mielenkiintoisia ja kivoja juttuja ja poistin seurannasta myös lähes kaikki ne hyvät facebook-sivustot.

Myös tolkun ihmisillä on osansa asiassa... Tolkun ihmiset ovat niitä, jotka hiljaa hyvksyvät kaiken. Tolkun ihmiset ovat niitä, joita vaan ei kiinnosta. Niitä, jotka kuvittelevat olevansa vain ihan tavallisia, hyviä ihmisiä. Niitä, jotka antavat vihan kukkia, koska he eivät halua, että mikään koskettaa heitä tai että mikään kuuluu heille. He haluavat vain kääntää päänsä ja olla välittämättä. Nämä tolkun ihmiset ja yhteisöjen ja yhdistysten sekä uutismedian toimijat antavat tämän kaiken pahan vaan tapahtua…

Se siitä… Katsellaan vähän aikaa näin ja katsotaan mihin suuntaan tämä maailma muuttuu. Ja se muuttuu niin kovalla vauhdilla, että kauan ei sen muuttumista tarvitse odotella…

------------------------------------------------------- 

 

Vetoa hallitukseen, jotta Suomi ottaisi vastaan pakolaislapsia Kreikasta

 

Pakolaislasten tilanne Kreikan saarilla on kestämätön, ja he tarvitsevat välittömästi apua. Monet lapsista joutuvat yöpymään likaisissa ja turvattomissa olosuhteissa. Lapset kärsivät sairauksista. Toivottomassa tilanteessa useat heistä ovat jopa vahingoittaneet itseään.

Kreikassa on yli 5000 ilman huoltajaa liikkeellä olevaa lasta. Kreikka on vedonnut muihin EU:n jäsenmaihin näiden lasten auttamiseksi. Ranska on jo luvannut ottaa vastaan 400 lasta.

Pelastakaa lapset ry: Vetoomus lasten puolesta 

Helppo ja nopea. :)



Palaan seuraavassa blogikirjoituksessani taas tavallisempiin aiheisiini.



“Nice people made the best Nazis. My mom grew up next to them. They got along, refused to make waves, looked the other way when things got ugly and focused on happier things than “politics.” They were lovely people who turned their heads as their neighbors were dragged away.” 
(Naomi Shulman)

"Remember, it didn’t start with gas chambers. It started with politicians dividing the people with “us vs. them”. It started with intolerance and hate speech and when people stopped caring, became desensitized and turned a blind eye."



keskiviikko 5. helmikuuta 2020

MUTKIKAS MENOMATKA - SUORAVIIVAISEMPI PALUU (3/3)

Paljon on taas vettä virrannut Vantaanjoessa… Blogi on ollut jälleen pitkään tauolla ja tämä ohessa seuraava juttu on odotellut lähes julkaisuvalmiina jo yli kaksi kuukautta. Olen juuri tällä hetkellä tätä kirjoittaessani istumassa pitkästä aikaa yhdessä mielipaikassani: keskustakirjasto Oodissa. Aloittelin tämän jutun lopettamisen tosin jo ollessani viime viikonloppuna matkustamassa jälleen kerran kohti Suomea, vietettyäni taas pari kuukautta USA:ssa. Kovasti kuvittelin saavani tämän loppusyksyn tarinan päätökseen hetkessä ja kirjoittelevani sen jälkeen paljonkin juttua tämän joulunajan kahden kuukauden ajalta ja varsinkin meidän retkiltämme pois tavallisista ympyröistä, mutta toisin kävi; aika vaan kulkee liian nopeasti… Toisinaan tekemistä on vaan niin paljon, että ei ole toivoakaan, että aikaa jäisi kirjoittamiseen, eikä tällä kerralla edes valokuvien laittamiseen julkaisukuntoon. Valokuvia kuitenkin kertyi taas melkoinen määrä ja nyt vaihteeksi myös enemmän videokuvaa ja niitäkin jossain välissä tulen julkaisemaan.


Ohessa seuraavan tarinani nimi on "Mutkikas menomatka - Suoraviivaisempi paluu", mutta nyt kun olen jo uudestaan matkalla kohti Suomea, voin taas todeta, että iso mutka on nytkin matkassani ja tälläkin kertaa se Tukholma. Nyt tosin vasta paluumatkalla. Menomatka Yhdysvaltoihin oli muuten minulle ihan tavallinen Norwegianin matka yhdellä koneenvaihdolla, mutta erilaisen siitä teki se, että tällä kertaa meitä oli matkassa yhteensä viisi ihmistä. Konetta vaihdettiin nyt Gatwickissa ja siellä kaikki sujui ennakko-odotuksista poiketen oikein sujuvasti. Joulu ja vuodenvaihde menivät mukavasti ja tammikuun viimeisenä päivänä oli aika siirtyä taas joksikin aikaa Suomeen. Matkani toiseen suuntaan alkoi jälleen kerran autokyydillä Ft. Lauderdale-Hollywoodin lentokentälle, josta lensin Norwegianin non-stop -lennolla Tukholmaan.



Saapuessani Tukholmaan minulla ei ollut vielä mitään varmaa tietoa miten jatkan matkaani kun saan asiani Tukholmassa hoidettua. Siirryin lentokentältä Tukholman keskustaan Arlanda Express -junalla (sikamaisen kallis, mutta nopea ja mukava) ja selailin samalla laivayhteyksiä. Kallista on laivamatkustaminen normaalina reittimatkustajana ja varsinkin viikonloppuisin. Ja aika kamalaakin vielä… Varasin lopulta Viking Linen matkan suoraan Helsinkiin, vaikka se maksoikin ihan liikaa. Päästessäni laivaan uskon vielä hetken, että laivalla tulee olemaan hiljaista, koska ajankohdasta (lauantai) huolimatta näin vain muutaman ympäri päissään olevan ihmisen. Mutta-mutta… kun laivan lähtöaika koitti, niin kummat örkit alkoivat nousta luolistaan… En ole enää pariinkymmeneen (tai ehkä kolmeenkymmeneen) vuoteen nähnyt pienintäkään hohtoa tässä Itämeren laivamatkailussa ja nyt kun saan taas muistutuksen siitä, millaisia ihmisiä laivalla kännipäissään örveltää, katoaa loppukin hohto sen siliän tien… Toivoin lentokoneessa vietetyn yöttömän yön ja matkaväsymyksen pelastavan minut ja tuovan unen aikaisin...


Mutta nyt alkaessani jo miettiä mitä kertoisin tästä joulu- ja tammikuun retkistämme siirryn hetkeksi vielä viime vuoden marraskuuhun ja ”pikamatkani” viimeiseen osaan.
 

--------------------------------------------------

Ja ihan yhtäkkiä olenkin jo matkalla takaisin Suomeen… Tämä taisi olla lyhyin USA:n matkani koskaan. Vaikka nyt oikeastaan ajattelenkin taas niin päin, että nyt itse asiassa lähdin matkalle (Suomeen), koska olen Suomessa vain jonkin aikaa ja palaan sitten takaisin Yhdysvaltoihin. Olin tällä kerralla USA:ssa vain reilun viikon ja sen aikana ei tapahtunut juurikaan mitään sen kummoisempaa; melko tavallista ja arkista eloa ja oloa vain…

Mutta nyt olen siis matkalla Suomeen. Aloitan todella pitkän matkani West Palm Beachin keskustasta. Keskustasta, joka on ollut jo pitkän aikaa yksi valtava työmaa. Tai tarkalleen ottaen kaksi valtavaa työmaata, kun molempia keskuspaikkoja, sekä City Placea (uudelta nimeltään Rosemary Square) että Clematis Streetia on kunnostettu jo useita kuukausia. (Muutenkin minusta tuntuu, että räikeän väristen muoviaitojen valmistajilla menee tällä hetkellä todella hyvin ja tuntuu, että joka paikka on jonkinlaisen remontin tai kunnostuksen kohteena ja näitä muovisia esteitä on aivan kaikkialla! Suomenlinna, Helsinki, West Palm Beach, yhtä työmaata ihan joka paikka!) Kävelen ensin katsomaan joko City Placen alue Rosemary Avenuen varrella olisi valmis. Se on virhe. Tänne ei vielä ole kenelläkään asiaa. Jalankulkijoille on jätetty pieniä käytäviä muoviaitojen väliin, mutta alue on todella epämiellyttävä ja sinne tultuaan haluaa vain pois sieltä. Tämä työmaa on ollut täällä jo pitkään ja ihmettelen, miten kukaan voi pitää tällä alueella liikkeitään auki... Clematis Street on muuten valmis, mutta työmaa on nyt siirtynyt viimeiselle pätkälle aivan rannan lähelle. Toivon tuon työn tulevan valmiiksi ennen joulua, mutta se on niin pahasti kesken, että hiekkainen joulukuusi "Sandy" tulee varmasti olemaan työmaan ympäröimä.

Ohitan työmaan ja kävelen laiturille Clematis Streetin kohdalla. On vielä niin aikainen aamu, että laurilla ei ole ketään. Pari aamuhölkkääjää käy laiturilla käntymässä, mutta muuten aamu on mukavan hiljainen ja rauhallinen. Kadut ovat aamulla hiljaisia; autoliikennettä on hyvin vähän, enkä näe juuri muita ihmisiä, kuin aamukahviaan nauttivia ihmisä matkalla töihin. Myös vesillä on vielä rauhallista: näen Intracoastalilla vain yhden purjeveneen ja kaksi isohkoa moottorialusta. 
Aamukävelyni jälkeen suuntaan aivan ydinkeskustassa olevan Brightline/Virgin-junan asemalle. Olen matkustanut Brightline-junilla nyt jo useita kertoja ja niistä ei paljon moittimista löydy. Kaikki on hienoa, puhdasta ja kiiltävää. Nopeaa ja toimivaa. Kaikki on järjestetty hyvin ja vieläpä palvelukin on pääosin todella ystävällistä. Ainoat moittimisen arvoiset asiat ovat diesel-veturit ja aivan sikamaisen kalliit kahvilat. Avuliaisuus ja ystävällisyys on viety äärimmilleen ja joskus se saa jopa hieman hupaisia piirteitä. Yhtenä niistä mainittakoon esimerkiksi laiturilla seisovat vilkuttajat… Työntekijöitä terminaaleissa on melkein yhtä paljon kuin matkustajiakin ja junan saapuessa ja lähtiessä laiturillakin on aina vähintään viisi työtekijää auttamassa ja opastamassa ihmisiä. Kun juna lähtee, nämä laiturilla seisovat työntekijät vilkuttavat junassa istuville matkustajille ja sama toistuu junan saapuessa asemalle.

En ole koskaan aiemmin huomannut, kuinka paljon Miamin kaupungin keskustassa on erilaisia raiteita. Kaupunkiin tulee ihan oikea junarata, jota käyttää esimerkiksi Brightline. Brightlinen reitti tulee tulevaisuudessa jatkumaan Miamin Central Stationilta matkustajasatamaan. Tämän kaukoradan lisäksi Miamin keskustan läpi kulkee toinen rata, jota käyttävät paikallisjunat. Näiden lisäksi kaupungissa risteilee vielä kolmaskin erillinen rata: metromover. Tällä Metromover-radalla ei ole raiteita, koska pienen pienet junat kulkevat kumipyörillä. Tämä aivan ydinkeskustan aluetta palveleva metromover on ilmainen ja sillä voi kulkea keskustan eri osiin tai käyttää sitä esimerkiksi lentokentän liityntäliikenteessä.Minäkin hyppään Brightlinen terminaalin vierestä Metromoverin kyytiin. 

Aikomuksenani on ajaa vain ”Inner Loopin” ympäri, koska ulkona sataa, mutta hyppäänkin vahingossa väärän junan kyytiin. Se ei tosin haittaa yhtään, koska voin ajatella sitä mukavana ylimääräisenä turistiajeluna. Jään pois junasta Miami Riverin eteläpuolella ja huomaan olevani hyvin lähellä paikkaa, jota olin aikonut käydä joskus katsomassa. Tämä paikka on Miami Riverin suulla oleva Brickell Point, jossa sijaitsee 2000 vuotta vanha Miami Circle. Tämä muinaislöydös on Tequesta-intiaanien peruja ja tässä paikassa arvellaan olleen asutusta jo ajanlaskumme alussa. Pieni kiviympyrä on noepasti nähty ja päätän kävellä keskustassa, aivan veden äärellä olevaan ostoskeskukseen. Kävelen Downtownin katuja pohjoiseen, siirryn sitten rantaan kävelypoluille ja saavun pian Baysiden ostoskeskukseen (eikä siis todellakaan mikään kummallinen ”Mall of Bayside, vaan Bayside Mall…). Olen käynyt Baysidessa viimeksi noin vuosi sitten ja sitä ennen olikin monen vuoden tauko. Kun saavun pohjoisesta, ei niin kovin turistialueilta, on Bayside minulle nyt pieni yllätys… En muistanutkaan millaista turistimeininkiä tämä on! Voisin aivan yhtä hyvin olla vaikka Kanarialla…

Tavattuani ostoskeskuksella suomalaisen ystäväni on aika kääntyä lopulta oikeasti matkalle kohti Suomea. Siirryn taas metromoverilla paikallisjunan asemalle ja nopeasti ja mukavasti pääsen siirtymään näin lentokentälle. Check-in, rajamuodollisuudet, turvatarkastus ja koneeseen nousu hoituvat leppoisasti, eikä niissä ole mitään mainitsemisen arvoista. Lähdemme matkaan pian auringonlaskun jälkeen ja edessä on pitkä Finnairin lento suoraan Miamista Helsinkiin. Uskoakseni sääolosuhteista johtuen lennämme tällä kerralla koko alkumatkan todella kaukana Atlantin päällä. Seuraamme Yhdysvaltojen ja sitten Kanadan rantaviivaa kohti pohjoista ja siitä edelleen Grönlannin ja Islannin suuntaan. Jossakin Bermudan nurkilla tarjotaan ensimmäinen ateria ja tällä kerralla se onkin mielestäni erittäin hyvä ja maukas! Tulomatkalla en pitänyt kummastakaan ateriasta, mutta tämä maissista tehty muusi (polenta) ja kana on erittäin hyvää. Olisin voinut syödä sitä vaikka vielä toisenkin annoksen.

Tämä erikoinen lentomatkani alkoi Tukholmasta ja sinne sen oli myös määrä päättyä. Hetken olin harkinnut, että jäisin pois viimeiseltä lennolta, enkä jatkaisi enää Helsingistä Tukholmaan. Tässä tosin on se vaara, että lentoyhtiö ainakin yrittäisi vaatia minulta korvauksia, koska en käyttäisi ostamaani ”tuotetta” niin kuin siitä oli sovittu (todella outoa, jos asiakas ei saisi tehdä jo ostamalleen ”tuotteelle mitä haluaa, mutta tästä löysin yhden kuluttajavalituslautakunnan negatiivisen suosituksen ja siksi olen varovainen). Tästä Tukholman kierroksesta johtuen sovin Tukholmaan erään tapaamisen ja päätin palata vielä samana iltana laivalla joko Turkuun tai Helsinkiin. Kun minulla nyt kerran oli liput Tukholmaan ja aikaakin olisi riittävästi, miksi en siis matkustaisi saman tien sinne, kun matkaan olin nyt lähtenyt. Kohtalo kuitenkin puuttuu peliin: Lento Miamista Helsinkiin oli jo lähtiessä myöhässä noin 45 minuuttia ja saavumme Helsinkiin sen verran myöhässä, että en ehdi jatkolennolle. Minut uudelleenreititetään seuraavalle Tukholman lennolle paria tuntia myöhemmin. Tämä sotkee nyt taas minun jo sovitun tapaamisen ja joudun perumaan sen. Tilanne on sen suhteen se, että kun saavun Tukholmaan, minun olisi jo käytännössä alettava tekemään lähtöä takaisin Helsinkiin. Nyt edessä on siis koko viimeisen lennon peruminen: minulla ei ole enää mitään järkeä tai mitään syytä lähteä näin myöhään perjantai-iltana Tukholmaan.

Finnairille ja transfer deskille annan nyt kyllä isot kiitokset ja kehut. Ensinnäkin tämä jatkolennolta myöhästyminen oli otettu todella hyvin huomioon jo Miamista saapuvassa koneessa. Tietoa oli koneen viihdejärjestelmän monitorilla ja ystävällinen lentoemäntä kävi vielä henkilökohtaisesti neuvomassa miten tulisi toimia. Kun pääsin koneesta ulos, oli yksi Finnairin virkailija kyltin kanssa odottamassa ja opastamassa Tukholmaan menijöitä ja vähän matkan päästä löytyi toinen virkailija, jolla oli valmiina uudet boarding cardit ja vieläpä 8€ voucher lentokentän ravintoloihin ja kahviloihin. Tämä oli kyllä erittäin mallikasta toimintaa! Olen tyytyväinen erityisesti ulkomaalaisten henkilöiden puolesta ja myös tyytyväinen siitä, että he saavat hyvän kuvan suomalaisesta lentoyhtiöstä. Sama erittäin ystävällinen ja asiallinen palvelu jatkuu transfer-tiskillä. Tällä lennolla ja tämän aamun aikana Finnair on näyttänyt minulle parhaat puolensa ja jos olisin aina nähnyt vain tällaista toimintaa (ja unohtaisin ne kirotut nettisivut, jotka eivät ole koskaan toimineet kunnolla), antaisin kyllä Finnairille vahvan kiitettävän arvosanan.