DY7036

Kuvat voi suurentaa klikkaamalla

Mietin mielessäni, että kaikki on oikeastaan ihan hyvin. Vaikka tässä kesässä ja kuluneissa 10 kuukaudessa on ollut omat haasteensa ja varsinkin rahallisesti on ollut välillä aika hankalaa, niin kaikki siitäkin huolimatta aikalailla mallillaan. Tämä pienen pieni suklaanpala ja kahvi lentokoneaterian jälkeen maistuu suussani oikein hyvältä ja minulla on vielä vähän punaviiniäkin jäljellä. Illalliseksi tarjottu kana perunoiden ja vihannesten kanssa oli menettelevää ja koska en ehtinyt tänään syödä lounasta, enkä päivällistä, tuli tämä ateria enemmän kuin tarpeeseen. Penkki tuntuu riittävän mukavalta ja ennusteiden mukaan edessä on tasainen lento yli Atlantin. Mieli on rauhallinen ja tasaantunut matkaanlähdön jälkeen, joskin melko lailla melankolinen. Juuri tällä hetkellä tässä minulla ei ole paljon valittamista; ehkä ainoastaan se, että olen matkalla pois minulle tärkeiden ihmisten luota ja tätä taas kompensoi tieto siitä, että olen menossa toisten rakkaiden ihmisten luo.

Lennämme noin 11km korkeudessa kohti Tukholmaa. Lähdimme Ft. Lauderdalesta lähes neljä tuntia myöhässä ja niin paljon myöhässä tulemme saapumaan Tukholmaankin, että minut oli jo etukäteen siirretty myöhäisemmälle lennolle Tukholmasta Helsinkiin. Mielessäni pyörii jo kotona odottava työ: korvausvaatimuksen kirjoittaminen yli neljän tunnin myöhässä olon vuoksi. Kello on nyt paikallista aikaa jo reilusti yli puolenyön ja tuo paikallinen aika on edelleen USA:n itärannikon aika. Olemme lentäneet noin kaksi ja puoli tuntia ja olemme pian saapumassa Kanadan ilmatilaan. Lähdimme pimeässä Ft. Lauderdalesta lännen kautta pohjoiseen, mikä tarkoittaa sitä, että lensimme ensin jonkin matkaa länteen, kohti Evergladesin suoaluetta ja käännyimme sitten kohti pohjoista. Kykenin erottamaan vuorottelevien valojen ja pimeyden perusteella läpi suon kulkevan Alligator Alleyn, Sawgrass Expresswayn ja hieman myöhemmin lähempänä ”kotikulmia” Lake Okeechobeen ja sen reunoilla olevat punaniskaiset pikkukaupungit. Taidan tuntea Floridan ilmasta käsin jo paljon paremmin kuin eteläisen Suomen…

Vajaan kahden tunnin jälkeen, syötyäni ruoan, katselen jälleen ulos ikkunasta. Sää on poikkeuksellisen kirkas ja kaupunkien valot loistavat kauniina pimeyden keskellä. Taas löydän valojen ja pimeyden perusteella montaa tuttua paikkaa. Ensimmäiseksi tunnistan ilmasta käsin Washington D.C.:n ja sen perusteella myös Alexandrian. Pikkuisen matkaa pohjoiseen loistavat vielä Washigtoniakin kirkkaammin Baltimoren valot ja melkein alapuolellamme on Annapolis. Noissa paikoissa olen vierailut useammallakin työmatkalla ja ehtinyt siinä sivussa tutustua moneen mielenkiintoiseen paikkaan. Näin kirkkaalla säällä pimeydessä levittäytyvät valot näyttävät uskomattoman kauniilta!

Ajatukseni karkaavat erilaisiin matkoihin, joita olen elämäni aikana saanut tehdä. Kyllä… Olenhan minä tätä maailmaa nähnyt. Usealta eri kantilta. Monella eri tavalla. Olen saanut matkustella eri paikoissa lomillani. Tutustua eri maihin ja kulttuureihin. Juuri niihin, mihin olen itse halunnut. Enimmäkseen olen kulkenut noilla reissuillani USA:ssa ja Euroopassa ja yhden ainoa kerran Afrikan mantereella, Egyptissä. Työreissuni monessa eri roolissa ovatkin sitten olleet erikoisempia… Olen saanut työssäni kulkea monissa Euroopan maissa. Monissa Euroopan kaupungeissa. Olen saanut kulkea myös USA:ssa, useammallakin työmatkalla ja nyt myöhemmin saanut matkata vielä Aasiaankin. Näiden lyhyempien reissujen lisäksi olen saanut asua ja työskennellä ihan pienen hetken Roomassa, Italiassa ja reilut puoli vuotta Larissassa, Kreikassa. Olen tehnyt näitä matkoja useammassakin eri roolissa ja ne ovat kyllä jääneet ikuisiksi ajoiksi mieleen kaikkein parhaina muistoina työstä. Ja työn lisäksi ne ovat tietysti avartaneet maailmakuvaa aivan valtavasti ja avanneet silmiä monessa suhteessa. Olkoon klishee tai ei, niin kyllä minä taidan olla maailman kansalainen ihan samassa määrin kuin olen Suomen kansalainen.

Palaan ajatuksistani takaisin Norwegianin Boeing B787 Dreamlineriin, joka taittaa nyt matkaa yli Kanadan. Olemme saapuneet USA:n kirkkaiden valomerien päältä pimeyden keskelle ja pian olemme useamman tunnin täysin asumattomien alueiden päällä. Kun jätämme Newfoundlandin ja Kanadan pohjoisrannikon lennämme jonkin aikaa Atlantin päällä ja hipaisemme sitten pikkuisen Grönlannin eteläkärkeä ja jatkamme taas Atlantin päällä Islannin eteläpuolelle. Saavumme tukevan manteren päälle vasta aamulla kun saavumme Norjan rannikolle. Matka kestää tänään kokonaisuudessaan 8h 45min ja tuosta ajasta noin puolet lennämme aution meren yläpuolella, kaukana Pohjois-Atlantin taivaalla.

Lentokoneemme saapui tänään Floridaan useita tunteja myöhässä Ruotsista ja sain siitä tällä kertaa tekstiviesti-ilmoituksen jo hyvissä ajoin aamupäivällä. Tämä ei muuten muuttanut suuresti päivän aikataulua, mutta viivästytti hieman kaikkea ja antoi lisää (tarpeetonta) odotteluaikaa. Myöhästyneen Floridasta lähdön vuoksi lentoyhtiö ilmoitti ”koneen myöhäisen saapumisen Floridaan”… Olikohan edellisellä lennollakin sitten ilmoitettu viivästyneen Ruotsista lähdön syyksi koneen myöhäinen saapuminen Floridasta… Taito se on tämäkin: antaa selitys kertomatta lopulta yhtään mitään. Vaimoni toi minut autolla lentokentälle päästyään töistä ja valitsimme tänään reitiksi kaoottisen Interstate I-95 tien sijaan vanhan ”päätien” eli Highway US1:n. Tämä toisinpaikoin Dixie Highway ja toisinpaikoin Federal Highway nimellä kulkeva tie on melko hidas ja kulkee lähes koko matkan kaupunkialueilla, mutta se on paljon mukavampi kuin suuri I-95 ja sen varsilla on paljon nähtävää. Tänään tie tosin sattui olemaan erityisen hidas ja jotenkin kummasti tuntui siltä, että juutuimme joka ainoisiin liikennevaloihin.

Ft- Lauderdalen lentokentällä Check-in tapahtui tuttuun tapaan terminaalissa 3, josta siirryin sitten lyhyen matkan terminaaliin 4. Tuttua ei tosin ollut se, että Check-in -tiskille ei ollut lainkaan jonoa! Olen nyt tottunut siihen, että Norwegianin jono saataa olla lähes 100m pitkä ja jonon eteneminen hidasta, mutta nyt terminaalissa oli hiljaista ja rauhallista. Myöhemmin tosin huomasin, että tämä oli Norwegianin ainoa lähtö Ft. Lauderdalesta tänä iltana. Kaikki tapahtuu tänään hyvin helposti ja sujuvasti: check-in, turvatarkastus ja aivan kaikki. Lopulta huomaan vieläpä istuvani isossa koneessa yksin kolmen penkin rivillä ja se on lähes kuin lottovoitto. Ainakin tilan puolesta tästä matkasta tulee mukava kun saa levittäytyä lepäämään useammalle penkillä ja ruokailun aikanakin on tilaa levittää kyynärpäänsä ja myös ruokailuvälineensä isommalle alueelle. Lisäksi nautin siitä, että minulla on ikkunapaikka, mutta silti voin kulkea esimerkiksi vessaan ketään häiritsemättä. Useimmiten yksin matkustavana minulle on sattunut tämä tuuri useita kertoja, varsinkin jos osaa vähänkin ”taktikoida” paikan valinnassa…

Tämä kesä on ollut hieman erikoinen. Lähes kolme kuukautta on nyt kulunut niin, että olen käynyt Suomessa vain pari kertaa kääntymässä. Olen ollut kaukana lännessä ja idässä ja reilun viikon etelässä, Italiassa. Olen nyt kolmisen kuukautta puhunut ja kuunnellut lähinnä Englantia ja siinä sivussa muita vieraita kieliä, joita en ymmärrä kuin vähän tai en lainkaan. En ole koko kesän aikana puhunut juurikaan Suomea, mutta olen sentään saanut sitä lukea ja kirjoittaa ainakin sosiaalisessa mediassa. Tämä kesä on ollut vähän haastava, kuten jo mainitsinkin, mutta tämä kesä on ollut myös erilainen ja erikoinen ja monelta osin siihen on liittynyt paljon uutta. Paljon uutta ja myös mukavia, vanhoja ja tuttuja asioita. Kun vielä lennän Tukholmasta Suomeen, tulee yksittäisten lentojen lukumääräksi tänä kesänä 15 ja maileja on ehtinyt kertyä melkoinen määrä pitkillä lennoilla. Tämä matkani Suomeen päättää nyt kuitenkin tämän kesän ja reissaamisen tällä erää.

------------------------------------------

 Lisätty 30.8.

Myöhässä se oli sitten pikkuisen se viimeinenkin lento. Tuloksena tästä yhteensä oli se, että ensimmäinen lento Ft. Lauderdalesta Tukholmaan oli myöhässä 4h 13min ja koko matkani viivästyi 4h 46min. Katsotaan mitä Norwegian vastaa minulle, kun teen lähipäivinä reklamaation ja vaadin hyvitystä tästä myöhästymisestä. Muuten minulla ei ole tällä kertaa pahaa sanaa sanottavan Norwegianista: lennot olivat mukavat ja palvelu pelasi ja matkustamohenkilökuntakin oli ystävällistä ja palvelualtista. Ehkä pieni kauneusvirhe sattui Tukholmaan saavuttaessa, kun koneen kapteeni oli juuri saanut kuulutettua, että emme ole vielä lopullisessa pysähtymispaikassa, pitäkää turvavyöt kiinnitettyinä ja istukaa paikoillanne ja heti perään lentoemäntä kuulutti, että antakaa jatkolennoille menevien ihmisten poistua koneesta ensimmäisenä... Tämä aiheutti sen, että puolet koneen matkustajista nousi välittömästi ylös ja alkoi kerätä tavaroitaan ja siinäpä olikin sitten kaitsemista, kun näitä turvavyövalon merkitystä ymmärtämättömikä ihmisiä yrittettiin saada takaisin istumaan... Safety first...?

LOPPUKESÄN MIETTEITÄ

Jälleen kerran yritän epätoivoisesti käynnistää tämän blogin kirjoittamista pitkä tauon jälkeen. Niin paljon on jäänyt kirjoittamatta ja toisaalta taas niin monessa asiassa olen kirjoittanut itseni nurkkaan, että jatkaminen tuntuu aina vaan vaikeammalta ja vaikeammalta. Lisäksi minusta tuntuu, että aloitan ihan liian monen blogitekstin melkein näillä samoilla sanoilla... Yhä uudestaan ja uudestaan yritän jatkaa enemmän tajunnan virtana välittämättä niin paljon loogisesta järjestelmällisyydestä ja kronologisesta etenemisestä ja yhä uudestaan palaan siihen, että haluaisin tuon järjestelmällisyyden säilyttää.

Kesä 2019 on ollut ehkä hieman hankala kesä ja siihen on liittynyt monenlaisia haasteita, joista suurimmat ovat olleet rahallisia. Myös ajankäyttö on tuottanut pieniä haasteita ja kun kyseessä on nyt matkablogi, niin ajankäytön kannalta mainitsemisen arvoisia ovat olleet alkukesän oleilu USA:ssa, merkillinen matka kauas Aasiaan, Italia ja Summer Jamboree sekä nyt edelleen meneillään oleva loppukesän oleskelu USA:ssa. Olen matkustanut paljon sekä junalla että lentokoneella ja ilmastoa ja saastuttamista ajatellen en ole ollut mikään mallikansalainen: jonkun taulukon mukaan minun maksamaani polttoainetta on levitetty tämän kesän aikana taivaalle noin kolme tonnia…

Myös ajatukseni ja asenteeni ovat muuttuneet viime vuosien aikana. Ilmastonmuutoksen, rasismin, populismin, äärioikeiston ja äärioikeistoterrorismin, joukkomurhien ja muiden ikävien asioiden vaikutus minuun on ollut kiistämättä melko suuri. Kuten varmasti suurimmalla osalla meistä. Maailma on muuttunut kuluneiden viiden vuoden aikana aivan valtavasti. Pahuuden lisääntymisestä voi omasta mielestäni syyttää suurelta osin internettiä ja varsinkin sosiaalista mediaa: sieltä ”pahan voimat” ovat löytäneet ihanteellisen kasvualustan ja sitä kautta monenlaiset lumipalloefektit ovat saaneet voimaa ja pahan siemenet ovat saaneet rauhassa levitä. Ja niiden levittäjiä, nykyajan riidankylväjiä, tuntuu riittävän… Ja toisaalta taas muiden ihmisten silmien eteen on yhtäkkiä avattu ja levitetty tämä karu ja ruma todellisuus ihmisen pahuudesta. Ja kaikki tämä on ikävä kyllä jättänyt jälkensä suurimpaan osaan meistä ja koko maailma on muuttunut ihan toisenlaiseksi. 

 Vaikka ihmisen hyvyyttä on välillä vaikea löytää tämän kaiken sonnan keskeltä, se on kuitenkin edelleen olemassa ja hyviäkin ihmisiä on olemassa. Ja maailmassa on paljon hyviäkin asioita ja niihin yritän edelleen tässä matkablogissani keskittyä. Parikymmentä vuotta sitten ajattelin tulevaisuuttani ja vanhenemista näin: toivoin hartaasti, ettei minusta koskaan tulisi katkeroitunutta ja vihaista vanhaa jäärää. Varoittavia esimerkkejä löytyi jo silloin paljon ja nyt niitä on aivan liikaa...

Jos ajattelen tätä blogia ihan puhtaasti matkablogina, tarkoittaen sillä ympäri maailmaa ja eri maita matkustamista, on tämä näkökulma suurelta osin kadonnut. Elämäni on nyt jo yli kolme vuotta ollut niin vakiintunutta välille Suomi-USA, että matkustaminenkin on ollut melkeinpä pelkästään näiden kahden paikan välillä matkustamista. Enemmänkin nyt siis ajattelen itseni ”ulkomaankirjeenvaihtajan” rooliin ja yritän kirjoitella niitä-näitä elämästä USA:ssa. Ja onhan niitä muitakin matkoja vielä silloin tällöin; kuten esimerkiksi jo mainitsemani kaksi muuta ulkomaan matkaa pelkästään tämän kesän aikana.  

Jos ajattelen pelkästään tätä vuotta - en kaikkia niitä vuosia, jotka olen kirjoittamisessa hypännyt yli - haluaisin kirjoittaa viime talven retkestä Ocalaan ja Gainesvilleen. Ocalassa kohteena oli Big Daddy Don Garlitsin Museum of Drag Racing ja Gainesvillessä vietimme yhden päivän NHRA:n Gatornationals kiihdytyskisoissa. Haluaisin myös kirjoittaa jonkinlaiset päätössanat lähes 20 vuotta kestäneelle asumiselle Suomenlinnassa. Tuo yksi maamme suosituimmista turistikohteista oli kotini niin kauan, että sitä tulen aina ajattelemaan kotinani, koko lopun elämääni. Tätä kautta olen myös tänä kesänä hieman saanut tutustua Helsinkiin uusin silmin ja siitäkin voisin vähän kirjoitella, vaikkakaan en ole Helsingissä kovin montaa päivää tänä kesänä ollut. Ihan viimeisimpinä kirjoitusaiheina minun mielessäni olisivat nyt matka Italiaan (Rooma, Firenze, Pisa, Lucca, Ancona) ja Senigallian festareille. Näiden lisäksi olisi pari muuta kotimaan asiaa ja useita USA:n asioita, jotka hyvinkin olisivat pienen tarinan arvoisia.

Keskeneräisiä juttuja minulla on tietokoneellani tallessa enemmänkin ja ainakin kesän 2018 Italianmatkasta aion vielä jokusen sanan kirjoittaa. Kuten tänäkin vuonna, myös vuosi sitten teimme Italiaan ”yhdistelmämatkan”, johon kuului sekä Italiassa lomailua ja Italian upeita nähtävyyksiä että Senigallian Summer Jamboree.

Yksi tämän päivän suosituimmista termeistä on "happy place". Minulle yksi happy place on aivan varnasti Senigallia. Se on paikka, jossa ensimmäisestä kerrasta lähtien olen osannut rentoutua ja nauttia olostani ihan täysillä. Myös Suomenlinna oli minun happy place, mutta ei ehkä kuitenkaan aivan puhtaasti. Meri sen sijaan on aina ollut minulle tärkeä happy place. Juuri tällä hetkellä istun myös yhdessä tuollaisessa paikassa: Floridassa, Riviera Beachin kaupungin alueella olevan town housen takapihan patiolla. Kuuma päivä Floridassa on kääntynyt jo myöhäiseen iltaan ja istun itsekseni pimeässä takapihan mukavallla tuolilla. Edessäni olean lammen pinta pinta on sileä kuin peili ja taivas on pilvetön, vaikkakin jossaki kaukana näen vielä silloin tällöin salaman aiheuttamia valonvälähdyksiä. Grilli viilenee jo ja istun nyt syömisen jälkeen nauttimassa Gin Toniciani. Kaukaa kuuluu jatkuva liikenteen taustaääni ja ilmastointilaitteen hurina. Pihanurmella nukkuu muutama vesilintu ja opossumi kävi juuri kääntymässä veden äärellä. Kuu taivaalla on kirkas ja on melkein täyden kuun aika.

Nyt olen avannut tämän loppukesän ja pian jo lähestyvän syksy kirjoituskauden ja uskoakseni pian on tulossa uutta tekstiä eli ”Stay tuned…”

ITALIA, VENETSIA, 2018 (TBD)

Ilmestynee tähän myöhemmin...

ITALIA, ROOMA, 2018 (TBD)

Ilmestynee tähän myöhemmin...