NEW YORK CITY: MOMA & VILLAGE HALLOWEEN PARADE

Herään lentomatkan jälkeisenä aamuna hyvin nukkuneena klo 5.39, kun roska-autot tulevat tyhjentämään 29. kadun jäteastioita ja kadun varteen kerättyjä jätteitä. Meteli on melkoinen ja sen jälkeen on vaikea enää nukkua. Muutenkaan minua ei enää nukuta; onhan kello Suomessa jo 12.39 iltapäivällä. Nousen lopulta sängystä seitsemän aikaan harvinaisen virkeänä. Vehoja avatessani minua tervehtii aurinkoinen aamu ja tyypillisen Manhattanin kadun tyypilliset kivitalot. ”Concrete jungle where dreams are made of…” Mielessäni on jo aamiainen, joka (harvinaista kyllä) kuuluu tämän Chelsean Holiday Inn Express -hotellin huoneen hintaan. Hotellin varaamisesta ja siitö miten päädyin juuri tähän hotelliin kirjoittelin jo aiemmin tässä blogissa.

Yritän aamiaiselle ensimmäisen kerran hieman ennen sen virallista alkamisaikaa noin kello 7.50. Ensimmäinen havaintoni on se, että aulan aamiaisravintola on aivan liian pieni ja aivan liian täynnä pöytiä. Se on myös täynnä ihmisiä ja tila näyttää kaoottiselta. Totean, että istumapaikkaa taitaa olla vaikea saada ja päätän palata puoleksi tunniksi huoneeseeni odottamaan. Ulkona olisi lisää pöytiä, mutta sää on hieman liian viileä ulkona syömiseen. Palattuani takaisin puoli kahdeksan aikaan onnistun löytämään itselleni istumapaikan. Nautin hieman omituisen makuisia paistettuja kananmunia ja hieman omituisen makuisia kalkkunamakkaroita. Juon omenamehua, jossa ainoa omenaa muistuttava asia on hyvin haalea, tuskin havaittava kellertävä väri ja kokeilen myös appelsiinimehua, joka sekin on enimmäkseen vettä. Tämä kaikki ei kuitenkaan minua masenna vaan olen tyytyväinen täyteen vatsaani ja varsinkin kahviin, jota otan vielä kolmannen pahvimukillisen mukaan huoneeseeni. Erityisesti yksi asia aamiaisella mietityttää minua: Ihmettelen miksi KAIKKI täällä puhuvat ranskaa? Onkohan kanadalaisilla ja/tai ranskalaisilla tällä viikolla joku syysloma?

Pian aamiaisen jälkeen lähden kävelyretkelle pohjoisen suuntaan. Kohteenani on yksi maailman tunnetuimmista taidemuseoista: MoMA, Museum of the Modern Art. Matkaa taidemuseoon on noin 2,5 kilometriä ja päätän tehdä tuon kävelyretken kaikessa rauhassa katsellen lähikorttelien ja Times Squaren maisemia. New Yorkissa on hauska kävellä. Jopa niin hauska, että monet aikaisemmat käyntini ovat kuluneet kävellessä ja siinä samalla katuja ja taloja sekä ihmisiä katsellessa. Manhattanin kaduilla on kiva  kävellä ja myös helppo suunnistaa. Valtaosaa Manhattanista hallitsee katujen nimeämisjärjestelmä, jossa itä-länsisuunnassa kulkevien katujen (Street) numerot alkavat etelästä ja kasvavat pohjoiseen päin. Pohjois-etelä -suunnassa kulkevat Avenuet ja niiden numerointi alkaa idästä kasvaen länttä kohden. Katujen nimiin on vieläpä näppärästi liitetty se ilmansuunta, jonka puolella katua ollaan ja tämä tekee suunnistamisesta vieläkin helpompaa. Eräs hyvä muistisääntö, varsinkin jollakin kulkuneuvolla liikkuvalle on se, että parittomat kadut (Street) ovat yksisuuntaisia länttä kohti ja parilliset yksisuuntaisia itää kohti.

Tällä kertaa olen jo etukäteen päättänyt, että paikkaan muutamia aukkoja New York -sivistykseni suhteen ja näistä aukoista ensimmäinen on käynti jossakin tademuseossa. Vaihtoehtoina mielessäni olivat Museum of Modern Artin lisäksi New Museum (of Contemporary Art) ja Guggenheim ja näistä kohteeksi valikoitui nyt tuo ensin mainittu. Museo sijaitsee 53. kadulla Empire State Buildingin ja Keskuspuiston välisellä alueella. Wikipedia kertoo museosta seuraavaa: ”The Museum of Modern Art (MoMA) is an art museum located in Midtown Manhattan, New York City, on 53rd Street between Fifth and Sixth Avenues. It plays a major role in developing and collecting modern art and is often identified as one of the largest and most influential museums of modern art in the world.” Kierreltyäni hetken tätä valtavaa museota huomaan valinneeni hyvän museon käyntikohteekseni. Paikoitellen ikivanhat lukion kuvaamataiteen tunnit palaavat mieleen ja uskomatonta kyllä, pystyn tunnistamaan huomattavan suuren määrän museon maalauksista. En tiedä välttämättä kaikkien maalausten nimiä, mutta tunnistan niiden tekijät. Eivät ole ihan hukkaan menneet näköjään nekään lukion kuvistunnit…

Mainitsen tässä nyt muutaman sellaisen teoksen tai tekijän, jotka tekivät minuun museossa jonkinlaisen vaikutuksen. Ihan ensimmäiseksi nousee eittämättä Pablo Picasso. Museossa on valtavan hieno kokoelma Picasson teoksia; osa käsittääkseni museon omia ja osa lainassa. Näistä lukuisista Picasson teoksista mieleeni jää erityisesti kaksi versiota maalauksesta ”Three Musicians”, ”Cardpalyer” sekä ”Avignonin naiset”. Huomaan oikeastaan pieneksi yllätyksekseni, kuinka paljon pidän Picasson teoksista. Tosin kubismi on aina ollut minulle mieleinen tyylisuunta. Muita mielestäni hienoja teoksia löytyy mm. Magrittelta ja Chagallilta. Minulle tärkeitä teoksia ovat myös Andy Warholin ”Golden Marilyn Monroe” ja ”Campbellin säilyketölkit” ja ehkä hätkähdyttävimpiä ovat Jackson Pollockin suurikokoiset, abstraktit maalaukset. En ole ollut kovin suuri Pollockin ihailija, mutta nyt kun näen näitä maalauksia ihan oikeina ja aitoina, ne tekevät minuun kyllä suuren vaikutuksen. Yksi suuri yllätys minulle löytyy aivan kierrokseni lopusta: museossa on näytteillä ehkä kaikkein tunnetuin Salvador Dalin teos ”Muiston pysyvyys” ja ole todella hämmästynyt kun nyt näen kuinka pieni ja vaatimaton se oikeasti on. Pieni ja vaatimaton, mutta silti niin suuri ja mahtava.

Tätä museota voin ihan ehdottomasti suositella kaikille, joita kuvataiteet vähänkin kiinnostavat. Kuvataiteen harrastajille tai ammattilaisille tämä paikka on tietysti ihan ”must”. Museosta löytyy valtava määrä tunnettujen maalareiden maalauksia ja pääpaino on selvästi niissä. Installaatioita tai veistoksia museossa ei ole kuin muutama. Minä poistun museosta ehkä pienen taideähkyn vallassa noin kolmen tunnin vierailun jälkeen.

Rikkinäinen polveni on tuntunut viime päivinä niin hyvältä, että museon kierrettyäni päätän jatkaa kävelyretkeäni yhä kauemmas hotellista. Päätän kävellä katsomaan Keskuspuiston etelälaitaa ja palata sieltä pikku kierroksen kautta takaisin hotellin nurkille. Keskuspuiston laidalla mieleeni tulee taas eräs seikka Kekkosen ajan lapsuudesta ja siitä, kuinka opettajat meitä toisinaan sumuttivat. Rakkaan itänaapurin lisäksi meille muistuteltiin jatkuvasti kuinka Suomi on maailman paras maa ja kuinka kenelläkään ei ole mitään sen vertaisia asioita kuin meillä Suomessa. Yksi näistä asioista oli ruska. Minulle on lapsena uskoteltu, että Suomessa on niin sanoin kuvaamattoman ja käsittämättömän upea ruska, että sellaista ei löydy mistään muualta maailmasta… Kun kasvoin aikuiseksi ja näin muutakin kuin Suomen totesin, että minua on huijattu (tässä ja monessa muussakin asiassa): maailmasta löytyy miljoona paikkaa, joissa on aivan yhtä upea ruska kuin Suomessakin ja monessa vielä upeampikin. Näitä mietiskellen kävelen Keskuspuiston laitaa pitkin kohti Columbus Circlen aukiota. Muistan toki ihmetellä tässä osaa Midtown Manhattania olevia todella kapeita, 300m korkeuteen kohoavia asuintaloja ja upeita vanhempia pilvenpiirtäjiä. Päästyäni Columbus Circlen aukiolle käännyn lopulta takaisin etelään ja kävelen pitkin 8. Avenueta.

Sana pilvenpiirtäjä tuo mieleeni yhden pikku kiistanaiheen ja kysymyksen: mikä itse asiassa luetaan pilvenpiirtäjäksi? Maailmassa ei käsittääkseni ole mitään standardia siitä, kuinka korkea talo on pilvenpiirtäjä, mutta yleisin jako lienee se, että korkea rakennus, joka on kuitenkin alle 150m korkea, on ”high rise” (tälle ei liene suomennosta, mutta sanottakoon vaikka tornitalo) ja yli 150m korkea on pilvenpiirtäjä.

Levättyäni hetken hotellilla päätän jatkaa taas matkaa. Minulla oli tälle lokakuun viimeiselle päivälle mielessäni vielä toinenkin asia taidemuseon lisäksi: Village Halloween Parade. Tämä on yksi harvoista sosiaalisen median mukanaantuomista positiivisesta asioista: tämän tapahtuman mainoksen näin ihan sattumalta facebookissa ja päätin heti, että tuota halloween-paraatia haluan mennä katsomaan. Tästä paraatista wikipedia kertoo: ”The Village Halloween Parade is an annual holiday parade held on the night of Halloween, in the Greenwich Village neighborhood of New York City. The parade, initiated on October 31, 1974 by Greenwich Village puppeteer and mask maker Ralph Lee, is the world's largest Halloween parade and the only major nighttime parade in the United States. The parade reports itself to have 50,000 "costumed participants" and 2 million spectators. The parade has its roots in New York's queer community.” Paraatin 1.4 mailia pitkän reitti kulkee pitkin 6. Avenueta Spring Streetiltä 15. kadulle asti ja jälleen päätän suunnata tuolle alueelle jalan. Pidän New Yorkin metrosta ja sen hyvin kattavasta verkostosta, mutta nyt haluan nähdä kaupunkia maan päältä.

Ilta on jo pimentynyt kun lähden taas matkaan. Kuljen New Yorkin pimeitä katuja pari kilometriä etelään ja päästessäni lähemmäs tuota 1,4 mailia (2,2km) pitkää tapahtuma-aluetta alkaa ihmismassa pikkuhiljaa kasvaa. En pääse 6. Avenuen suuntaan alueen pohjoispuolen teitä pitkin, koska poliisi on jo sulkenut ne. Olen vähällä luopua toivosta, mutta sitten päätän jatkaa matkaa etelään, lähemmäs paraatin lähtöpaikkaa. Lopulta löydän kadun, jota pitkin pääsen ihmismassan seassa puikahtamaan kohti 6. Avenueta ja pian huomaan löytäneeni varsin kelvon katselupaikan. Olen paikalla noin tuntia ennen kuin paraati tulee meidän kohdallemme, mutta jo tuntia ennen alkaa jalkakäytävä olla aivan tupaten täynnä ihmisiä ja tungos vaan kasvaa koko ajan. Jos paraatissa on kymmeniä tuhansia osallistujia, on katujen varsilla satoja tuhansia katsojia. Itse paraatia on vaikea kuvailla. Se on niin upea. Suuri. Täynnä kaikkea. Siihen kuuluu jättimäisiä koko tien leveydeltä tanssivia luurankoja, jättimäisiä katua lakaisevia naishahmoja, kaikkia mahdollisia kauhu- ja supersankarihahmoja, kummituksia, suuria autojen vetämiä perävaunuja, joiden päällä on erilaista rekvisiittaa ja eri hahmoiksi pukeutuneita, tanssivia ihmisiä. Siihen kuuluu useita äänekkäitä marssivia orkestereita ja kaiuttimista pauhaavaa musiikkia. Jopa kolme Ghost Busters -autoa tulee paraatin loppupäässä. Paraatiin kuuluu niin erilaisia yhdistyksiä ja muita järjestäytyneitä joukkoja kuin yksittäisiä ihmisiäkin. Paraatiin voivat osallistua kaikki halukkaat, jotka ovat pukeutuneet teeman mukaan. Paraatin ohittaminen kestää yli kaksi tuntia ja lopulta lähden pois jo hieman ennen kuin sen loppua edes näkyy. Upea paraati! Ensi kerralla haluan itse mukaan.

Palatessani illan päätteeksi hotellille vastaan kävelee jos jonkunlaisia kauhuhamoja ja jotkut ovat pistäneet pystyyn pienen shown jalkäytävällä. Käyn vielä syömässä päivän lounaan matkan varrella omassa suosikki hampurilaispaikassa (Wendy’s). Hieman myöhäiseksihän tämä nyt venyi, jos syön lounasta klo 10pm yöllä, mutta minulla ei kyllä ole ollut mitään ongelmia asian suhteen. Lounas klo 22.00 23. kadun Wendy’s-ravintolassa heti valtavan Halloween-paraatin jälkeen on kaoottisen hupaisia kokemus. Kun noin puolta tuntia myöhemmin olen hotellilla voin puhelimeni Sportstrackerin avulla todeta päivän kävelysaldon olevan 10.6 mailia eli noin 17km!

 

*******

Tässä yksi minulle tyypillinen päivän New Yorkissa. Toivottavasti tästä on iloa jollekin ihan vaan harmittomana tarinana ja jollekin ehkä jopa todellista hyötyä matkaa suunnitellessa. Pyrin aina siihen, että jutuissani olisi jotain vinkkejä joko suoraan kerrottuna tai tarinaan upotettuna. Suuret kiitokset kaikille lukijoille tähänastisesta! Harvoin kenestäkään kuulen mitään ja harvoin tulee mitään palautetta, mutta kun alan kaivelemaan kävijätietoa huomaan ilokseni, että aika moni täällä kuitenkin käy ainakin pyörähtämässä. Blogini tilastot kertovat tällä hetkellä seuraavaa:

Kävijöitä tällä viikolla: 138

Kävijöitä tässä kuussa: 205

Kävijöitä koko aikana: 83 971

AIEMMIN TÄSSÄ BLOGISSA:
Turbulenssia ilmassa ja maankamaralla
Kohti Gotham Cityä 
Miamista Helsinkiin (kesäjuttuja)
Rockabillyä reservaatissa - Rockabillaque Florida 2023