JAZZIA NEW ORLEANSISSA

Minä en todellakaan usko siihen kliseiseen sanontaan, että pitää poistua omalta mukavuusalueelta kokeakseen jotain hienoa. Itse uskon siihen, että itse asiassa äärimmäisen harvoin omalta mukavuusalueelta poistuminen tuo mitään mukavaa tullessaan ja kyllä ne parhaat hetket koetaan ihan siellä omalla mukavuusalueella. Sanoohan sen jo nimikin: Mukavuusalue! Nyt olen kuitenkin kuluneen vuoden aikana poistunut musiikilliselta mukavuusalueeltani jo kahdesti ja muun reissaamisen sivussa olen samalla tehnyt jonkinlaisia musiikkimatkoja: kevään 2024 ”country-matka” Nashvilleen (TN) ja nyt 2024-25 ”jazz-matka” New Orleansiin (LA). Jazz-musiikkia en osaa kovin paljon arvostella ja kerronkin tässä nyt enemmän niistä paikoista joissa kävimme, kuin näissä paikoissa esitetystä musiikista.

Ensimmäinen kosketuksemme New Orleansin jazz-elämään oli MAISON BOURBON JAZZ CLUB Bourbon Streetillä, ranskalaiskortteleissa. Eksyimme tähän paikkaan reissumme toisena iltana ihan täysin sattumalta, kun olimme ensimmäistä kertaa iltakävelyllä Bourbon Streetillä. Olimme käyneet kurkistamassa sisään jo yhteen musiikkibaariin hieman aiemmin, mutta siellä esiintynyt ”mainstream rock” -bändi ei ollut vakuuttanut meitä ja jatkoimme matkaa. Käveltyämme aikamme pitkin tätä vilkasta, upeilla neon-valoilla koristeltua katua ja poikettuamme useammassakin turistimyymälässä pysähdyimme kuuntelemaan jazzia tämän jazz klubin eteen jalkakäytävälle. Jalkakäytävältä oli hyvä näkyvyys sisään ravintolaan ja suoraan lavalle, koska koko seinä oli auki tässä kohdassa. Päätimme kuitenkin pian mennä rohkeasti sisään ja haettuani tiskiltä oluen etsimme sopivan paikan esityksen seuraamiseen. Tässä ravintolassa tuolit ja pienet pöydät oli ryhmitelty sopivasti lavan suuntaan, niin että kaikilla oli hyvä näkyvyys lavalle. Tällä klubilla esiintyi The Leroy Marshall Band, jossa pääosaa esitti saksofonia soittanut Leroy. Hänen mukanaan tanssi ja lauloi nainen (jonka nimeä en ole onnistunut selvittämään) ja yhdessä he esittivät varsin vauhdikkaan ja hauskan shown. Suosittelen tätä paikkaa, jos New Orleansiin satutte matkustamaan.

Myös seuraava jazz-paikka oli ainakin itselleni ihan täysi yllätys ja sattuma. Kolmantena matkapäivän menimme ranskalaiskortteleissa nautitun lounaan jälkeen syömään paikalliset munkin tapaiset ”beignetit” kahvilaan, jonka nimi oli… mikäpä muukaan kuin CAFE BEIGNET. Ja mikäpä muu tuossa kahvilassa olisi soittanut musiikkia kuin jazz-orkesteri. Tuo pieni, kolmen hengen jazz-pumppu soitti mukavaa ja helppoa iltapäivän taustamusiikkia ihmisille, jotka olivat tulleet kahvilaan maistelemaan beignettejä tai jotain muita herkkuja. Tämä jazz jäi ainakin itselläni lähinnä taustamusiikiksi ja muusta seurueestamme en ole ihan varma huomasivatko he bändiä lainkaan.

Kolmas päivämme New Orleansissa jatkui musiikkipainotteisena kun illalla lähdimme kuuntelemaan ensimmäistä maksettua ja etukäteen varattua musiikkiesitystä. Pääsimme vierailemaan tunnetulla jazz klubilla nimeltä PRESERVATION HALL JAZZ CLUB. Tätä paikkaa suosittelen jo ihan pelkästään paikan upean tunnelman vuoksi ja myös siksi, että tämä on Preservation Hall! Tämä paikka on pimeä luola, hämärällä kadunpätkällä, ränsistyneeltä ja synkältä näyttävässä rakennuksessa. Paikka on likaisen oloinen ja rähjäinen, olematta kuitenkaan huonolla tavalla likainen ja rähjäinen. Tämä paikka on cool! Preservation Hallin melko pienessä salissa osa meidän varsin suuresta seurueestamme pääsi istumapaikoille, mutta kaikkiaan noin puolet katsojista seisoi salin takaosassa. Esityksen kesto oli juuri sopiva seisomiseen, kovin paljon kauempaa en olisi jaksanut paikoillani seistä. Itse bändin esiintymisestä en osaa sanoa muuta, kuin että erittäin nautinnollista ja epäilemättä hyvin ammattitaitoista ja korkeatasoista musiikkia. Musiikkiesityksen jälkeen yleisöllä oli vapaa pääsy lavalle ja juttelemaan ja ottamaan kuvia bändin jäsenten kanssa. Preservation Hallin hämärässä käytävässä toimii pieni matkamuistomyymälä ja käytävän päässä on myös baari, mutta siellä emme ehtineet käydä. Tätä esitystä ei saanut kuvata, mutta kaikista muista paikoista löytyy pieni pätkä minun youtube-kanavaltani.

Kolmannen päivän ilta päätettiin päivän kolmannessa musiikkiesityksessä FRITZEL’S JAZZ BARISSA. Myös tänne ajauduimme aivan sattumalta Preservation Hallista lähdettyämme. Jäimme jälleen hetkeksi jalkakäytävälle kuuntelemaan musiikkia ja päätimme taas mennä sisään vaikka paikka olikin aivan tupaten täynnä ihmisiä. Pääsimme ensin tunkemaan juuri ja juuri oven sisäpuolelle, baaritiskin eteen. Meidän onneksemme paikassa on ilmeisesti totuttu tällaiseen tungokseen: pian väkijoukossa pyörivä tarjoilija pysähtyi kohdallamme ja kysyi mitä haluamme juoda ja homma pelasi kyllä hienosti. Pienen ajan kuluttua meillä oli jo juomat kädessämme ja pääsimme hivuttautumaan vähän eteenpäin. Pian sen jälkeen ensimmäiset meistä pääsivät jo istumaan (aivan eturiviin) ja lopulta myös minä viimeisenä sain istumapaikan. Myös tätä paikkaa voin suositella: sisälle ei ole pääsymaksua ja musiikki on melko kevyttä ja mukavaa jazzia, jossa voi paikoitellen kuulla myös hieman rock ja blues -vivahteita. Musiikillisesti tämä oli minulle itselleni New Orleansin reissun paras paikka.

Uuden vuoden aatto, meidän neljäs matkapäivämme, olikin sitten vapaapäivä musiikista, mutta otimme sen takaisin viidentenä päivänä. Vuoden 2025 ensimmäisenä päivänä kävimme risteilyllä Mississippi-joella. Tuo risteily tehtiin komealla ja aidolla, höyrykäyttöisellä siipirataslaiva NATCHEZilla. Täällä musiikista vastasi laivan bändi, joka soitti jazzia laivan ravintolassa. Hieman Cafe Beignetin tapaan myös täällä bändi esitti mukavaksi ruokailun taustamusiikiksi tarkoitettua jazzia ilman suuria hienouksia tai kohokohtia. Varsin mukavaa musiikkia kuitenkin ja aivan täydellisesti vanhan höyrylaivan tunnelmaan sopivaa. Mikä voisi enää olla enempää New Orleansia kuin jazz-orkesteri Mississippi-joella seilaavalla siipirataslaivalla. Tätä risteilyä suosittelen myös kaikille NOLA:n kävijöille.

Viidennen matkapäivän ja meidän ”jazz-matkamme” kruunasi show SNUG HARBOR JAZZ BISTROssa. Tämä oli matkamme toinen maksullinen show ja Preservation Hallin tapaan myös tämä oli todella suosittu. Yhden esityskierroksen loppuessa yleisö oli jo jonottamassa seuraavaan esitykseen. Saliin jonottaminen tapahtui baarin puolella ja siinä olisi jo ehtinyt ottaa ensimmäiset oluet tai mitä nyt kukin olisi halunnutkaan. Salissakaan ei tarvitse olla kuivin suin, sillä pian paikat löydettyämme (vapaa valinta) tuli tarjoilija kysymään haluammeko syödä tai juoda jotakin. Tarjoilija keräsi ”massamaisesti” kaikki tilaukset, toimitti ne perille ja laskutti kaikki tämän jälkeen, esityksen jo alettua. Snug Harborissa esiintyi melko iso, huippumuusikoista koottu orkesteri the Uptown Jazz Orchestra. Orkesterin keulahahmo on Grammy-palkittu Delfeayo Marsalis. Ja jälleen kerran saimme nauttia todella korkeatasoisesta ja mukaansatempaavasta jazz-musiikista.

New Orleansin jazz-elämä oli kivaa ja jos New Orleansissa vierailee, on jazz eräänlainen pakko ja sitä on käytävä kuuntelemassa. Ja monissa paikoissa sitä kuulee, vaikka ei erityisesti juuri siksi paikalla olisikaan. Eipä siltä juuri edes voi välttyä. Olen näihin musiikillisiin irtiottoihin hyvin tyytyväinen. Nyt New Orleansin jazz ja Nashville country kaipaa vielä täydennykseksi Chicago bluesia. Sekin oli jo lähellä kauan sitten kun Chicagossa käydessäni olin jo kiinni ”Buddy Guy’s Blues Legends” klubin ovenkahvassa… Jotenkin silloin vaan ei tuntunut siltä, että olisin halunnut mennä yksi ravintolaan ja jatkoin sitten matkaani siellä tai millään muullakaan Chicagon blues klubilla koskaan käymättä. Seuraavaksi siis Chicagoon?

 

Valokuvat: New Orleans 1 

Valokuvat: New Orleans 2