QUE SERA, SERA... OSA 7 (BONUS-PÄIVÄ)

Matkani seitsemäs päivä on bonus-päivä. Kun herään aamulla hotellissa, minun pitäisi olla jo matkalla kohti Müncheniä, mutta lakkoilevat lentokenttätyöläiset päättivät toisin ja matkani piteni reilulla vuorokaudella. Ajattelen, että olen jo nähnyt kaiken haluamani Palermossa ja että minun olisi pitänyt viettää yksi yö enemmän Cataniassa, mutta tutkailtuani hetken nettisivuja löydän vielä useitakin kohteita, joissa voisin käydä. Aivan hotellini lähellä, Fontana Pretorian takana on Piazza Bellini -aukio, jonka reunoilla on kolme vanhaa kirkkoa ja päätän käydä aamupäivällä kaikissa näissä kolmessa. Aloitan siis päiväni rauhallisen aamiaisen jälkeen kirkkokierroksella. Koska muihin kirkkoihin näyttää tunkevan juuri isoja turistiryhmiä, minä valitsen ensimmäiseksi kaikkein isoimman: Chiesa di Santa Caterina d'Alessandrian. Tämän jälkeen vierailen Chiesa di San Cataldossa, jonka erityisenä tuntomerkkinä ovat kolme pientä, ulkopuolelta punaiseksi maalattua kupolia. Cataldon kirkko on rakennettu jo vuonna 1154. Kolmanteen kirkkoon en sitten enää pääsekään: se menee tältä päivältä kiinni juuri minun saapuessani ovelle…

Melko nopeiden kirkkovisiittieni jälkeen lähden kävelemään kohti merenrantaa. Olen päättänyt käydä jossakin Palermon palatseista ja kohteekseni valikoitui joistakin tarkkaan harkituista syistä Palazzo Butera, hyvin lähellä rantaa ja Porta Feliceä. Tämä barokki-tyylinen aristokraattipalatsi on melko erikoinen paikka. Palatsin vanhimmat osat on rakennettu jo 1600-luvun loppupuolella kodiksi ja palatsia on muuteltu ja suurennettu moneen kertaan vuosisatojen saatossa. Lopulta palatsin osti vuonna 2016 gallerian omistaja Massimo Valsecchi puolisoineen ja heidän johdollaan koko palatsi koki täydellisen restauroinnin ja tänä päivänä se on jonkinlainen sekoitus uutta ja vanhaa. Itse palatsi on jo näkemisen arvoinen, mutta rakennuksen lisäksi näytteillä on valtava määrä taidetta. Paljon mielenkiintoista ja paljon ei niin mielenkiintoista. Jossakin lukemassani arvostelussa joku valitti paikan sekavuutta ja siihen törmään pian itsekin: taidetta on ripoteltu sinne tänne ja kierroksesta puuttuu järjestys ja ”punainen lanka” kokonaan. Teosten tyyli vaihtelee ilman logiikkaa huoneesta toiseen tai ehkä jopa saman huoneen sisällä. Kuitenkin tästäkin huolimatta uskallan kyllä suositella paikkaa: itse palatsi on tosiaan upea ja näkemisen arvoinen ja myös osa esillä olevasta taiteesta miellytti ainakin itseäni. Hienointa palatsissa oli sen sisäpiha ja terassi ja sisäpihalta juurensa talon sisälle, pitkään vesikanavaan juurensa työntänyt puu. Palatsin pienestä tornista on upea näköala ympäri Palermon ja sieltä näkee kauas merelle ja myös kaukaisille vuorille. Ennen lähtöäni nautin vielä caffe macchiaton ja cannelonin palatsin kahvilassa.

Palatsilta kävelen suoraa tietä takaisin hotellilleni. On pienen päivälevon aika. En koskaan nuku näiden pikku taukojeni aikana, mutta lepäilen hetken ja postittelen kuvia sosiaaliseen mediaan. Makaillessani sängyllä mietin erästä asiaa, johon olen törmännyt muutamaan kertaan Italiassa: vaikuttaa siltä, että hotellien ovet sulkeutuvat vain, jos ne pamautetaan voimalla ja kunnon paukkeella kiinni… En tiedä johtuuko tämä ihmisten luonteesta vai tavallista huonommista ovista, mutta silloin tällöin Italiassa omassa huoneessa oleskelu on ollut käytävältä kuuluvan jatkuvan ovien paukkeen säestämää. Näin varsinkin jos samalla seurueella on ollut useampi hotellihuone ja he ovat laukanneet jatkuvasti näiden huoneiden välillä. No, eipä se minua niin hirveästi haittaa, varsinkin kun en edes yritä nukkua.

Olin ajatellut käydä vielä viimeisenä iltana syömässä jo tutuksi tulleessa paikallisten suosimassa pikku ravintolassa pimeillä takakujilla, mutta päätän sittenkin kokeilla jotain muuta. Söin tuossa sivukujien ravintolassa matkani ”juhlaillallisen” jo edellisenä iltana. Otin alkuruoan, pääruoan ja vielä jälkiruoankin ja istuskellessani vielä hetken terassilla ruokailun jälkeen tulin nauttineeksi yhden Limoncellon ja espresson. Kaikesta tästä huolimatta illalliseni kustannukset pysyivät varsin kohtuullisina. Olin jonakin muuna iltana rekisteröinyt vilkkaalta turistikadulta poikkeavalla sivukujalla olevan pizzerian ja päätän syödä siellä. Ravintolan nimi on "Assud a Santamarina Pizzeria Siciliana". Jo ravintolan ulkopuolella tarjoilija aloittaa kehumisen kuinka kaikki heidän pitsojensa raaka-aineet ovat sisilialaisia ja tämä selostus jatkuu pöytään asti ja saan vielä kertauksen hetkeä myöhemmin pitsaa tilatessani. Pitsat eivät ole kalliita ja maku on erinomainen. Tässä siis kaksi suositusta ruokapaikaksi Palermossa: Trattoria ”no zu Toto e Niputi” ja "Santamarina Pizzeria Siciliana”.

 

Jatkuu...

Aiempia kirjoituksia: 

Que sera, sera - Osa 6 (Cefalu)
Que sera, sera - Osa 5 (Päivä kuolleille)
Que sera, sera - Osa 4 (Toinen päivä Palermossa)
Que sera, sera - Osa 3 (Cataniasta Palermoon)
Que sera, sera - Osa 2 (Catania)
Que sera, sera - Osa 1 (Sisilia, Italia 2024)

Ja vielä toinen ihan tavallinen laivamatka
Maailman myrskyistä (Milton)
Taas yksi tavallinen laivamatka
Syksyn alati muuttuvia suunnitelmia
Kesästä
Käytännön vinkkejä Yhdysvaltoihin matkustaville
Myötätuulessa Atlantin yli
 

Kohti kotia kaukana kotoa
Päivä pääkaupungissa: Washington, D.C.
Vihreä vinttikoira
Empire State of Mind
Alone in New York: Tenement Museum & Lower Manhattan
New York City: MoMA & Village Halloween Parade
Turbulenssia ilmassa ja maankamaralla
Kohti Gotham Cityä 

Miamista Helsinkiin (kesäjuttuja)
Rockabillyä reservaatissa - Rockabillaque Florida 2023

KOKO BLOGI (258)