TAAS YKSI TAVALLINEN LAIVAMATKA

Taas yksi tavallinen laivamatka, mutta toisaalta en ole näitä juuri viime vuosina harrastanut, joten se minulle suotakoon. Vuodesta 2018 korona-pandemian päättymiseen asti kävin pikku laivareissuilla useinkin muutaman vuoden ajan, sekä Tukholmassa että Tallinnassa ja niinkin eksoottisessa paikassa kuin Hangossa, mutta sitten ne jäivät ihan kokonaan. Nyt tein poikkeuksen, kun Viking Line ilmoitteli niin hyvästä tarjouksesta, että en voinut siitä kieltäytyä. Alkuperäinen tarjous oli Tukholman matka hintaan 47 euroa, sisältäen hytin ja aamiaisen molempina aamuina! Tämä 47 euron hinta oli muutamaa euroa korkeampi yksin matkustavan hinta. Minä ”upgradasin” tämän matkan ja otin paremman hytin: kolmella eurolla sain neljän hengen alakannen sisähytin tilalle kahden hengen ulkohytin 9. kannelta! No lisäsin sitten vielä paluumatkalle buffet-päivällisen ja tämä nosti lopullisen hinnan 90 euroon, mikä ei sekään mielestäni ole vielä paha hinta hyvässä hytissä tehdystä ”päivä Tukholmassa” -reissusta, johon kuului kaksi meriaamiaista ja yksi päivällinen.

 

Laiva on näin lomakauden ulkopuolella sunnuntai-illan lähdöllä todella hiljainen. Käytävillä on hiljaista, ravintoloissa on hiljaista ja jopa tax free -myymälässä on hiljaista. Laivan kapasiteetista on menomatkalla käytössä ehkä noin 10%, jos sitäkään. Mutta tämä sopii minulle oikein mainiosti ja nautin tästä rauhasta. On mukavaa kun tax free -myymälässä voi kierrellä ihan rauhassa, käytävillä ei ole tungosta, eikä kahvilan kassallekaan tarvitse jonottaa. Vapaita istumapaikkoja löytyy ihan joka paikasta ja voi valita missä haluaa istua. Matkustajista selvä enemmistö puhuu muita kieliä kuin suomen tai ruotsin kieltä. En oikein osaa sijoittaa heitä mihinkään kategoriaan (miksi edes pitäisi), mutta ehkä osa heistä on turisteja ja osa keskiluokkaisia maahanmuuttajia. Veikkaan, että noita ensin mainittua enimmäkseen. Mutta niin tai näin: matkustajia on laivassa todella vähän. Toivottavasti autokannella on sen verran rahtia, että tämä on varustamolle kannattavaa. Paluumatkalla tilanne on toinen ja vallitsevasta kielestä päätellen laivalla on melko paljon ruotsalaisia risteilymatkustajia. Ja paljon eläkeläisiä. Matkustajia on huomattavasti enemmän kuin Tukholman suuntaan, mutta laivalla on silti hyvinkin väljää.

 

Hyttini on ”AD2 Seaside Comfort” ja se sijaitsee 9. kannella. Hytti on ilmiselvästi vanha neljän hengen hytti, josta on muokattu hieman paremman luokan hytti. Neljän hengen kerrossänkyjen tilalla on nyt hytissä poikittain oleva 140cm levyinen sänky. Todennäköisesti sisustus on muutenkin uusittu: lattialla on vaaleanruskea kokolattiamatto ja seiniä peittää puujäljitelmäpaneeli. Tästä hytistä tulee mieleen tavallinen moderni hotellihuone, mutta vain minikoossa. Ihan suoraan sanottuna hytti on melko ahdas, koska sänky peittää suurimman osan lattiapinta-alasta ja sängyn toiselle puolelle päästäkseen pitää hivuttautua sivuttain sen päädyn ja seinän välistä. Tämä hytti hakkaa tietysti joka tapauksessa mennen tullen alemmilla kansilla olevat neljän hengen sisähytit ja olen tähän oikein tyytyväinen.

 

Laiva lähtee liikkeelle jo noin 15 minuuttia ennen virallista lähtöaikaa. Ilmeisesti kaikki matkan varanneet matkustajat ovat laivassa ja matka voi alkaa. Tämä ilta on melko tuulinen, mutta silti ulkokansilla on yllättävän paljon ihmisiä katsomassa laivan lähtöä Helsingistä. Laivan tullessa ulos Kustaanmiekan salmesta kovin montaa heistä ei tosin jää jäljelle. Menomatkan ilta menee omalta osaltani hyvinkin rauhallisissa merkeissä, niin kuin arvelen sen menevän yleisesti koko laivassa. En edes käy sisällä laivan isossa ravintolassa, mutta kuulen ja näen lavalla esiintyvän bändin ikkunoiden läpi ja muutaman ihmisen näen istumassa ravintolassa, mutta se näyttää olevan lähes tyhjä.

 

Aamulla tuuli on täysin tyyntynyt. Meri on lähes peilityyni ja kaunis usva leijuu meren pinnalla. Kun nousen ylös olemme jo pitkällä Tukholman saaristossa. Silja Symphony näkyy edessämme ja meitä vastaan tulee Aidan risteilyalus ja Turkuun matkalla oleva Viking Glory. Aamu on todella kaunis ja aurinkoinen, mutta kylmä. Laivan ravintolassa on aamiaisbuffetin aikaan yllättävän vilkasta; kaikki matkustajat taitavat olla nyt yhtä aikaa samassa paikassa. Tilaa on silti hyvin täälläkin ja pääsen ikkunan viereen istumaan. Aamiainen on normaalia hyvää Suomen laiva- tai hotellilaatua. Jos jostain pitää valittaa, niin se on koostumukseltaan melko erikoisen tuntuinen vetinen munakokkeli. Muuten aamiaisessa ei ole mitään valittamista ja ihmettelen taas, että vaikka kotona aamiaiseni on hyvinkin vaatimaton, niin pystyn tarvittaessa tai niin halutessani vaivoitta syömään aivan valtavan aamiaisen. tälläkin kertaa tiedän pärjääväni sillä helposti iltaan asti. Laiva saapuu Tukholmaan noin klo 10.00 ja koska laivassa on oltava takaisin viimeistään 16.00, Tukholmassa vierailuun jää aikaa noin kuusi tuntia.

 

Tukholmaa varten minulla ei ole mitään suunnitelmia. Kävely vanhassa kaupungissa on ihan itsestäänselvyys, mutta muusta en vielä tiedä. Harkitsen hetken Fotografiska -museota aivan laivaterminaalin lähellä sekä Vasa-laivan hylkyä, jota en ole nähnyt vuosiin, mutta päätän siirtää molemmat seuraavaan kertaan. Kävelen Slussenin edelleen jatkuvan työmaan kautta vanhaan kaupunkiin. Vaikka tuo jättimäinen työmaa on edelleen kesken, sitä kautta pääsee jo mukavasti kävelemään keskustan suuntaan ja matkaa ei ole juuri nimeksikään. Kävellessäni päätän tehdä tänään kirkkokierroksen: Päätän käydä ensin Tukholman suurkirkossa (Storkyrkan), jonka olen jo tarkastanut olevan auki myös maanantaisin ja sen jälkeen vielä Riddarholman kirkossa (Riddarholmskyrkan), jos se vaan on auki. En ole kovinkaan ”uskonnollinen” ihminen (itse asiassa en enää oikeastaan lainkaan), mutta siitä huolimatta kirkot ovat melkeinpä paikassa kuin paikassa ensimmäisiä kohteita, joihin haluan tutustua…. Ne ovat minulle kauniita, historiallisia rakennuksia, joihin usein liittyy mielenkiintoisia tarinoita ja niistä löytyy mielenkiintoista esineistöä. Tukholman suurkirkossa en ole käynyt koskaan aikaisemmin, mutta Riddarholmskyrkan on minulle sen sijaan tuttu paikka. Pääsymaksu ensimmäiseen kirkkoon on 100 kruunua (noin 9 euroa) ja toiseen 65 kruunua (noin 6 euroa). Suurkirkossa yllätyn siitä, kuinka paljon siellä on mielenkiintoisia yksityiskohtia, joista upein on ehkä Pyhää Yrjöä ja lohikäärmettä esittävä veistos. Myös 1600-luvulta peräisin oleva kopio 1500-luvulla maalatusta, sittemmin kadonneesta Vädersolstavlan -maalauksesta on hyvinkin kiehtova. Riddarholma taas on mielenkiintoinen erityisesti siksi, että se on useiden Ruotsin kuninkaallisten hautakirkko. Haudoista mielenkiintoisin on omasta mielestäni Kustaa II Adolfin hautakappeli. Mielenkiintoiseksi Riddarholman kirkon tekee myös se yhteys Suomeen ja Suomenlinnaan. Kirkko on nimittäin serafiimi-ritarikunnan kirkko ja sieltä löytyy valtava määrä ritarikuntaan kuuluneiden, kuolleiden henkilöiden sukuvaakunoita ja näiden joukossa on paljon suomalaisia. Niiden joukosta löytyy mm. muutama Suomen presidentti. Minulle vielä tätäkin kiinnostavammaksi nuo sukuvaakunat tekee se, että niillä on yhteys Suomenlinnaan. Suurin osa Suomenlinnan bastioneista ja muista linnoituksen osista on nimetty ruotsalaisten aatelisten ja muiden suurimehien mukaan ja näiden henkilöiden sukuvaakunoita löytyy tästä kirkosta valtava määrä. Esimerkkeinä mainittakoon: Wrede, Taube, Lantingshausen, Hamilton, Löwenhielm, Zander, Ekeblad, Cronstedt, Cedercreutz, Löwen, Palmstierna. Myös Augustin Ehrensvärdin sukuvaakunataulu kuuluu kokoelmiin, mutta jostain syystä se ei ole esillä kirkossa.

 

Kirkkokierrokseni jälkeen kävelen vielä jonkin aikaa vanhan kaupungin kapeilla kujilla. Rakastan näitä vanhoja kaupunkeja, joista tällaisia kujia löytyy ja olen niiden vuoksi ikuisesti kateellinen niin ruotsalaisille kuin virolaisillekin. Parempaa voi olla ainoastaan Italiassa ja muissa Välimeren maissa. Tässä vaiheessa minulta ikään kuin loppuu tekeminen ja päätän palata laivalle jo aikaisemmin kuin oli tarkoitus. Olen tyytyväinen kävelyretkeen kauniissa vanhassa kaupungissa ja tyytyväinen kirkkovierailuihin, joten voin hyvillä mielin palata laivalle. Kävelymatkaa kertyy kaikkiaan ehkä noin kuusi kilometriä ja se on oikein hyvä matka. Sää on ollut koko päivän kaunis ja aurinkoinen, mutta melko viileä.

 

Laivalle päästyäni menen keulassa sijaitsevaan kahvilaan kahville ja postailen samalla someen muutamia videopätkiä ja kuvia. Samassa tilassa on menossa myös bingo, johon osallistuu noin viisi ihmistä… Jotenkin hieman väkinäisen oloista, mutta hyvä että laivaan jääneillekin järjestetään silti jotain ohjelmaa. Kaikilla ei ole mahdollisuutta tai intoa ja voimia lähteä pois laivalta.

 

Laiva lähtee liikkeelle jotakuinkin aikataulun mukaisesti 16.30. Olen taas ulkona katsomassa laivan lähtöä. Olen tänä kesänä sanonut, että töistä pois jäämisen jälkeen minulla on ollut yllättävän vähän ikävä merelle. Nyt kuitenkin huomaan, että ehkä sittenkin kaipaan merta ja merellä oloa paljonkin. Katselen taas kateellisena Tukholman esikaupunkialueita ja koko Tukholman saaristoa: meillä ei ole mitään tällaista. Tiedän jonkun heti väittävän vastaan ja sanovan, että onhan meillä Saaristomeri. No on. Ja se on kaunis. Mutta se ei silti ole mitään tällaista. Tämä tuntikausia kestävä mutkittelu läpi upean saariston, jossa toinen toistaan kauniimmat huvilat värittävät rantoja on vertaansa vailla. Ja jo Tukholma esikaupunkialueineen: kuinka kaunista arkkitehtuuri voikaan olla! Suomessa on jo vuosia rakennettu sekavan näköisiä hökkelikyliä, joiden katoilla on pakolaisleireiltä näyttäviä vajarykelmiä. Täällä Tukholman saaristossa sen sijaan isotkin talot ovat kauniita. Niiden muodot ja värit ovat pelkkää harmoniaa, toisin kuin esimerkiksi vajarakennelmat Helsingin uusilla alueilla. Ja monet niistä sopivat ja sointuvat erinomaisesti tänne merenrantaan. Aivan upeaa. Kyllä niin monesta asiasta olen ruotsalaisille kateellinen…

 

Käyn paluumatkan iltana syömässä ravintolan seisovassa pöydässä ja hieman taas ihmettelen ruokailun korkeaa hintaa, mutta toisaalta taas olen positiivisesti yllättynyt ruoan laadusta. Ainakin minun makuhermojeni mukaan ruoka on todella maukasta laidasta laitaan. Yleensä juon hyvin hyvin kohtuullisesti näissä buffet-ruokailussa, mutta tällä kertaa rikon hieman omaa protokollaani ja taidan ottaa ison osan tuosta ruokailun hinnasta takaisin punaviininä… Olen syömässä viimeisessä kattauksessa ja meidät kaikki, noin 30-50 ihmistä on sijoitettu keulan ikkunoiden luokse ja muuten ravintola on tyhjä. Istun siellä viinilasini kanssa vielä pitkään varsinaisen ruokailun jo lopetettuani.  Hieman ennen puolta yötä teemme normaalin pikaisen pysähdyksen Maarianhaminassa ja katselen tuttuja paikkoja pimeyden keskellä, mutta sitten onkin jo aika mennä nukkumaan. Aamulla kun herään olemmekin jo lähestymässä Helsinkiä.

 

Aiemmat kirjoitukset:
Syksyn alati muuttuvia suunnitelmia
Kesästä
Käytännön vinkkejä Yhdysvaltoihin matkustaville 
Myötätuulessa Atlantin yli
Kohti kotia kaukana kotoa
Päivä pääkaupungissa: Washington, D.C.
Vihreä vinttikoira
Empire State of Mind
Alone in New York: Tenement Museum & Lower Manhattan
New York City: MoMA & Village Halloween Parade
Turbulenssia ilmassa ja maankamaralla
Kohti Gotham Cityä 

Miamista Helsinkiin (kesäjuttuja)
Rockabillyä reservaatissa - Rockabillaque Florida 2023

KOKO BLOGI