QUE SERA, SERA... OSA 8 (SUMMA SUMMARUM)

Viimeinen aamu Sisiliassa. Ainakin tällä erää. En sano, ettenkö palaisi tänne vielä jonain päivänä; sen verran positiivinen kokemus tämä matka on ollut. Otan aamun tänäänkin hyvin rauhallisesti. Menen aamiaiselle vasta hieman ennen sen sulkeutumisaikaa ja syön hyvin hitaasti, ehkä jopa hieman vitkutellen. Minulla ei ole tänä aamuna mitään kiirettä. En kuitenkaan ehtisi tehdä mitään ihmeempiä ennen lentokentälle lähtöä, joten päätän kuluttaa aikaa hotellilla ennen uloskirjautumista. Olen matkassa niin kevyin varustein, että pakkaamiseen ei mene viittä minuuttia enempää. Lähden hotellista juuri check-out -aikaan ja kävelen jo tuttua tietä rautatieasemalle.

Paikallisjuna Palermon lentokentälle lähtee ajallaan Palermo Centralen asemalta. Juna lähtee ensin täysin päinvastaiseen suuntaan, mutta kääntyy pian jyrkästi etelän kautta ja sukeltaa tunneliin kaupungin alle. Matkan varrella sen kilometrejä pitkässä tunnelissa ja sen ulkopuolella on monta asemaa kaupungin alla ja sen ulkopuolella. Monta asemaa, aivan kuten meillä Suomessakin on lentokentän ja Helsingin välillä (voi kunpa siihen saataisiin nopea express-juna kuten esim. Tukholmassa tai Roomassa). Junassa on hyvin tilaa ja matkustajien joukossa näyttää olevan huomattavasti enemmän paikallisia kulkijoita kuin lentokentälle menijöitä.

ITA:n kone Roomaan on myöhässä. Tätä juuri pelkäsinkin. Minulla on boarding card vain Palermosta Roomaan ja jatko minun pitäisi selvittää uudelleen reityksen ohjeiden mukaisesti Roomassa, eikä aikaa muutenkaan olisi tuhlattavaksi. Kun kone lopulta saapuu reilut puoli tuntia myöhässä, seuraa todennäköisesti hitain koskaan näkemäni koneesta poistuminen. Se tuntuu toki vielä hitaammalta, kun tämä myöhästyminen alkaa huolestuttaa seuraavaan koneeseen ehtimisen suhteen. Jo moneen kertaan luulen koneen jo olevan tyhjä, kun jostain pitkän tauon jälkeen ”putkeen” ilmestyy taas lisää matkustajia. Kun kone lopulta on tyhjä, koneeseen nousu alkaa sujua uskomattoman mallikkaasti ja vauhdikkaasti, kunnes… kunnes huomaan seisovani kaikkien muiden ihmisten kanssa paikallani siellä ”putkessa”. Yhtäkään ihmistä ei ole vielä päässyt koneeseen asti. Päästyämme lopulta sisään alkaa mieletön ”välimerellinen” säätäminen. Luulin kreikkalaisten olevan tämän sekoilun mestareita, mutta ei, kyllä tämä on tänään ihan omaa luokkaansa. Ihmiset seisovat keskellä käytävää, touhuavat kuka mitäkin ja puhua pälättävät lentoemännille taukoamatta. He istuvat väärillä paikoilla, yrittävät tunkea ylisuuria pakaasejaan matkatavarahyllyille ja pian he seisovat taas tukkona keskellä käytävää. Jos oli edellisten matkustajien poistuminen koneesta hidasta, niin tämä se vasta kestää. Nyt myös lentoemännillä on osuutensa asiaan: he kuluttavat ajan kaikenlaiseen pikku touhuiluun ja jutteluun matkustajien kanssa ja heidän tekemisissään ei näytä olevan minkäänlaista päättäväisyyttä ja määrätietoisuutta. Lopulta kun yksi matkatavarahyllyn luukku on saatu rikki ja kymmenkunta ihmistä edelleen etsii paikkojaan käytävällä kone lähtee liikkeelle! Vasta koneen liikkuessa jo portilta taaksepäin lentoemännät havahtuvat siihen, että pitäisi kai tehdä jotain…

Kone lähtee lopulta noin 50 minuuttia myöhässä ja saapuu Roomaan jotakuinkin saman verran myöhässä. Ja kuten arvata saattaa, sekoilu saa jatko-osan koneen laskeuduttua. Koneen pysähdyttyä hetkeksi, ilmeisesti saamaan ohjeita tuloportille ajamisesta, silmänräpäyksessä kaikki minun paikasta (rivi 18) eteenpäin käytäväpaikoilla istuvat pomppaavat pystyyn kuin vieteriukot ja saman tien matkatavarahyllyjen luukut ovat auki. Kaikkein käsittämättömintä on se, että edes kapteenin hyvinkin tiukkasanainen vaatimus siitä, että kaikkien on istuttava alas ja pidettävä turvavyöt kiinnitettyinä ei aiheuta minkäänlaista reaktiota! Aika kovapäistä sakkia… Lopulta lentoemännät rientävät hätiin koneen takaa ja käskyttävät todella rankasti seisovia matkustajia ja paiskovat vihaisina hyllyjen luukkuja kiinni. Hyvä, lopultakin edes vähän kuria ja järjestystä ja matkustajien turvallisuudesta välittämistä. Lopulta kone pienen siirtymisen jälkeen pysähtyy portille ja nyt matkustajat saavat ihan oikeasti nousta käytävälle… odottamaan…

Minä huomaan pian juoksevani lentokentällä. Yritän ehtiä terminaalista ulos ja check-innin ja turvatarkastuksen kautta takaisin sisään koska Finnairin ohjeiden mukaisesti minun tulee hakea boarding card lähtöselvityksestä. Noudatan siis tarkkaan Finnairin ohjetta. Hiki nousee pintaan kun vuoroin kävelen ja vuoroin juoksen läpi terminaalin. Saan boaring cardini melko vaivattomasti ja jatkan takaisin turvatarkastuksen kautta. Hermot alkavat kiristyä jonossa. Yllättävän nopeasti olen kuitenkin taas lähtöporttialueella, ehkä tehtyäni jonkinlaisen lentokentän ennätyksen nopeudessa. Löydän pian Helsingin koneen lähtöportin ja minulle jää jopa aikaa juoda caffe macchiato ja syödä pistaasi-croissant portin lähellä olevassa kahvilassa.

Italialaisen sekoilun ja kohkaamisen jälkeen on mukavaa katsella Finnairin lähtöportilla hillittyä ja hyvää käytöstä. Tällä en tarkoita esimerkiksi äänekästä keskustelua, vaan enemmänkin sitä, miten asiat voi hoitaa täsmällisesti ja nopeasti, kuitenkaan hosumatta. Esitettyäni boardin cardini huomaan virkailijan katsovan ensin minua kysyvästi ja sitten kolleegaansa, mutta hän toteaa sitten vain ”Buon viaggio!” Ensin en ymmärrä mistä mahtoi olla kyse, mutta sitten mieleeni välähtää, että heillä olisi ollut minulle boarding card valmiina lähtöportilla! Taisin nähdä sen tiskillä... Turhaa oli siis kaikki hermoiluni ja juoksemisen. Kiitos väärien ohjeiden.

Istun vihdoin Finnairin koneessa matkalla kohti Helsinkiä. Kone on lyhyt Airbus A319 ja se on lähes täynnä. Koneen noustua – hieman aikataulusta jäljessä - yhdistän puhelimeni koneen wifiin, jonka kautta voin käyttää ilmaiseksi viestipalveluita, kuten whatsappia. Tämä tekstein viestittelyyn riittävä nettiyhteys on ollut saatavilla ilmaiseksi jo jonkin aikaa Finnairin Euroopan lennoilla. Selailen samalla muita palveluita ja huomaan vasta nyt ensimmäistä kertaa, että iltapäivän roskajulkaisut voi lukea (sähköisinä versioina) ilmaiseksi, mutta jos haluaisin lukea oikeita uutisia, kuten esimerkiksi Hesaria, joutuisin maksamaan peräti kuusi euroa! Samalla mieleeni tulee ne hienot ajat, kun lentokoneen ovella vielä jaettiin oikeita sanomalehtiä! Sanomalehtiä ja vesipullo. Jotkut asiat olivat ihan oikeasti paremmin ennen.

Paluu Helsinkiin on taas kerran rankkaa. Pimeyden lisäksi tulijaa tervehtii kylmyys ja ankea harmaus. Kylmyys, joka saa minut tärisemään (vaikka vielä ei ole edes oikeasti kylmä). Harmaus, joka tuntuu verhoavan kaiken sisäänsä. Seuraavina päivinä huomaan myös monta muuta asiaa, joista ehdottomasti merkittävin nykypäivänä on ihmisten sulkeutuminen kännykkämaailmaansa. Kun on ollut viikon paikoissa, joissa käytännössä kukaan ei kulkenut kaduilla kännykkä nenänsä edessä, on taas vaikea sopeutua tähän surrealistiseen maailmaan, jossa kännykkä-zombiet kulkevat kaduilla kuin kuolleet, jotka eivät tajua mitään ympärillään olevasta elämästä. Kaipaan takaisin Sisiliaan, mutta välittömästi iskenyttä uutta matkakuumetta hillitsee hieman tieto, että tasan kahden viikon päästä olisin taas matkalla toiseen kotiini Yhdysvaltoihin.

SISILIA (CATANIA, PALERMO JA CEFALU)
+ Loputtomasti kapeita kujia harhailtavaksi!
+ Marraskuun lopulla enimmäkseen sopivan väljää.
+ Ainakin marraskuun lopulla yöpyminen edullista.
+ Kävellen ja junia käyttäen pärjää.
+ Upeat maisemat.
+ Paljon historiallisia ja muita nähtävyyksiä.
- Aika vaikea löytää mitään negatiivista. Luultavasti kesäaikana ja alkusyksystä aivan liikaa ihmisiä ja hirveä tungos kaikkialla.

Aiempia kirjoituksia:

Que sera, sera - Osa 7 (Bonus-päivä)
Que sera, sera - Osa 6 (Cefalu)
Que sera, sera - Osa 5 (Päivä kuolleille)
Que sera, sera - Osa 4 (Toinen päivä Palermossa)
Que sera, sera - Osa 3 (Cataniasta Palermoon)
Que sera, sera - Osa 2 (Catania)
Que sera, sera - Osa 1 (Sisilia, Italia 2024)

Ja vielä toinen ihan tavallinen laivamatka
Maailman myrskyistä (Milton)
Taas yksi tavallinen laivamatka
Syksyn alati muuttuvia suunnitelmia
Kesästä
Käytännön vinkkejä Yhdysvaltoihin matkustaville
Myötätuulessa Atlantin yli
 

Kohti kotia kaukana kotoa
Päivä pääkaupungissa: Washington, D.C.
Vihreä vinttikoira
Empire State of Mind
Alone in New York: Tenement Museum & Lower Manhattan
New York City: MoMA & Village Halloween Parade
Turbulenssia ilmassa ja maankamaralla
Kohti Gotham Cityä 

Miamista Helsinkiin (kesäjuttuja)
Rockabillyä reservaatissa - Rockabillaque Florida 2023

KOKO BLOGI (259)