QUE SERA, SERA - OSA 5 (PÄIVÄ KUOLLEILLE)

Keskiviikkoaamuna minulla on normaalit rutiinit: heti herätyksen jälkeen aamiainen kattoterassilla, sen jälkeen pieni lepo ja sitten päivän ensimmäinen kävelyretki. Vasta ollessani jo Palermossa huomasin Palermon museoiden joukossa erittäin mielenkiintoisen museon: ”Museo Falcone – Borsellino”, kahden murhatun lakimiehen ja muiden mafian uhrien muistoa kunnioittava museo, jossa ainakin jonkin tiedon mukaan pitäisi olla nähtävillä aitoja mafian vastaisen sodan dokumentteja. Tällä museolla on netissä tietoa vain italian kielellä ja myös netissä oleva varauslomake on vain italiaksi. Lähetän heille varauspyynnön englannin kielellä ja saan siihen pian italiankielisen vastauksen: valitettavasti seuraavalle päivälle ei löydy vierailuaikaa. Yritän vielä uudestaan vaihtaen ajankohdaksi sitä seuraavan päivän, mutta tähän tiedusteluun saan nopeasti saman vastauksen: aikaa ei näin nopeasti löydy ja kaikki lähipäivät ovat varattuja, koska heillä vierailee nyt paljon koululaisryhmiä. Eli tässä vinkki: jos aihe kiinnostaa, yrittäkää varata vierailuaika jo ennen matkaa ja varautukaa siihen, että myös museossa kaikki, niin puhe kuin selostuksetkin, saattaa olla vain italiaksi. Tämän yrityksen kuihtuessa päätän heiltä saamani suosituksen mukaan käydä aivan hotellin lähellä olevassa ”No Mafia Memorialissa”. Tätäkin voin suositella. Kyseessä on hieman kotikutoisen oloinen, ilmainen mafiaa ja mafian vastaista taistelua esittelevä museo. Esittely alkaa kaukaa historiasta ennen varsinaista mafiaa ja Sisilian Cosa Nostraa ja museossa saa melko hyvän kuvan aiheesta. Itseäni helpottaa ehkä hieman se, että olen lukenut jokin aika sitten 500-sivuisen kirjan Cosa Nostran historiasta. Ihan pieniä lapsia en tänne veisi. Tähän paikkaan ei ole pääsymaksua, mutta vierailija voi lähtiessään jättää muutaman euron lahjoituksen.

Tässä vaiheessa poikkean hieman Palermosta sivuun, koska haluan jatkaa muutaman sanan näistä paikoista, joihin ei ole pääsymaksua, mutta joille voi lahjoittaa rahaa. USA:ssa ollessani olen törmännyt useassakin paikassa tällaiseen toimintaan: sisäänpääsyn kerrotaan olevan ilmainen, mutta sitten jossakin lukee "donations". Kun sitten astelee tällaiseen paikkaan sisään, niin useammankin kerran sisällä odotetaan käsi ojossa rahaa tai luottokorttia ja joissakin paikoissa kerrotaan jopa summa, joka kävijän pitäisi maksaa. Tällaisessa tapauksessa se "lahjoitus" muuttuu minun mielestäni pääsymaksuksi! Ja tällaisessa tapauksessa paikka ei minun mielestäni voisi ilmoittaa sisäänpääsyn olevan ilmainen ja perustuvan vapaaehtoisuuteen. En ole ihan varma onko kyseessä vain puhdas ahneus ja rahantarve vai onko kyse jostakin vakavammasta: kierretäänkö näin esimerkiksi verotusta? En ole asiaan perehtynyt, enkä osaa siihen vastata, mutta väärin tällainen toiminta mielestäni joka tapauksessa on.

No Mafia Memorialin jälkeen lähden kävelemään lämpimässä ja aurinkoisessa säässä kohti kapusiinimunkkien katakombeja. Kävelen Via Vittorio Emanuelea eteenpäin aina Bonannon puistolle asti ja sitten ulos vanhan kaupungin portista. Tästä eteenpäin kävelyreitti on kaikkea muuta kuin mukava: jalkakäytävät ovat kapeita ja huonokuntoisia ja kapeilla ja todella vilkkailla kaduilla joutuu välillä kävelemään ajoradan puolella. Katujen ylittäminen on sekin jonkin verran pelottavaa. Täällä pitää olla koko ajan varuillaan, ettei jää auton tai skootterin alle. Myös liikenteen meteli on kaikkea muuta kuin miellyttävää. Noin puolen tunnin kävelyn jälkeen pääsen kuitenkin ehjin nahoin perille ja minulle jää puolisen tuntia aikaa ennen katakombien aukeamista. Kulutan tämän ajan hakemalla kaupasta juomista ja jäätelön ja tutustumalla viereiseen hautausmaahan (Cimitero Cappuccini).

”Catacombe dei Cappuccini di Palermo” eroaa melkoisesti Rooman katakombeista (esim. San Callisto), joissa olen joskus käynyt. Tämä paikka vetää sanattomaksi. Lähinnä siksi, että en oikein osaa sanoa pitäisikö siihen oikeasti suhtautua historiallisena rakennuksena ja muistomerkkinä sekä arvokkaana hautana vai makaaberina ja luonnottomana sirkuksena, jossa mässäillään kuolemalla ja kuolleiden henkilöiden muumioiduilla tai muumioituneilla ruumiilla ja luurangoilla. Katakombeissa saa kävellä melko vapaasti, mutta valokuvaaminen on sentään kielletty ja huomaan vartijoiden puuttuvan joidenkin ihmisten kuvausyrityksiin välittömästi. Nämä katakombit eivät ole luolastoja maan alla, vaan enemmänkin kuin valtava varastokellari rakennuksen alla, juuri ja juuri maanpinnan alapuolella. Näissä kellareissa säilöttynä on eri ryhmiin jaettuna 2000 ruumista ja luurankoa ja ne ovat esillä käytävillä, joita pitkin kävijät pääsevät kiertelemään kellareissa. Ruumiita roikkuu pystyasennossa niitä varten olevissa koloissa ja vaakatasossa seinäsyvennysten hyllyillä. Kaikki ruumiit on puettu vaatteisiin, jotka näyttävät hitaasti lahoavan ruumiiden päälle. Kävijän kulkiessa pitkin käytäviä sadat tyhjät silmäkuopat tuijottavat kulkijoita… Melko karmivaa, mutta eniten minua häiritsee kuinkin se, että ihmettelen mikä oikeus minulla muka on tunkeutua toisten ihmisten hautaan katselemaan heitä kuin autoja autonäyttelyssä…

Vaikka minulla onkin hieman vastenmielinen olo – ei niinkään ruumiiden näkemisen, vaan hautarauhan rikkomisen suhteen – huomaan taas olevani viimeinen siitä joukosta, joka tuli samaan aikaan sisään kanssani. Viivyn katakombeissa ehkä puolisen tuntia ja lähden sitten kävelemään takaisin historiallisen keskustan alueelle. Tällä kertaa valitsen tulomatkan ”pääväylän” sijaan pienemmillä kaduilla ja kujilla mutkittelevan reitin. Täälläkin saa olla todella varuillaan kaikenlaisten moottoriajoneuvojen suhteen, mutta reitti on kuitenkin huomattavasti tuloreittiä mukavampi. Löydän taas lisää monia minua kiinnostavia pikku kujia ja Palermon asuinalueita, joissa ei kovin paljon turisteja näy. Kuljen paluumatkalla myös aivan toisen katakombi-nähtävyyden vierestä (Catacombe di Porta d'Ossuna), mutta tämä paikka on ainakin näin myöhään syksyllä auki vain viikonloppuisin. Käyn pikaisesti myös Chiesa di Sant'Agostinon kirkossa, joka sattuu osumaan reittini varrelle.

Illalla käyn vielä syömässä ja tänään palaan takaisin ravintolaan, jonka löysin sivukujilta ensimmäisenä Palermon iltana (no zu Toto e Niputi). Tällä kertaa syön kala-annoksen, jonka hinta on hieman alle 10 euroa. Palermosta löytää kyllä edullisia ja hyviä ruokapaikkoja ja sama koskee yöpymistä. Ainakin tähän aikaan vuodesta. Marraskuun lopun ilta on taas hieman viileä, mutta minulla on kevyt takki päälläni ja syön tänäänkin ulkona terassilla. Tällä ravintolareissulla eräällä pimeällä sivukujalla vastaani tulee skootteri ja sen pysähtyessä huomaan ison lauman kissoja kerääntyvän sen lähelle. Skootterin selästä nousee vanha mies. Hän avaa useita säilyketölkkejä ja asettelee ne kivimuurille kissoja varten. Sitten hän nousee takaisin skootterinsa selkään ja poistuu paikalta.
 

Jatkuu...

Aiempia kirjoituksia:

Que sera, sera - Osa 4 (Toinen päivä Palermossa)
Que sera, sera - Osa 3 (Cataniasta Palermoon)
Que sera, sera - Osa 2 (Catania)
Que sera, sera - Osa 1 (Sisilia, Italia 2024)
Ja vielä toinen ihan tavallinen laivamatka
Maailman myrskyistä (Milton)
Taas yksi tavallinen laivamatka
Syksyn alati muuttuvia suunnitelmia
Kesästä
Käytännön vinkkejä Yhdysvaltoihin matkustaville
Myötätuulessa Atlantin yli
 

Kohti kotia kaukana kotoa
Päivä pääkaupungissa: Washington, D.C.
Vihreä vinttikoira
Empire State of Mind
Alone in New York: Tenement Museum & Lower Manhattan
New York City: MoMA & Village Halloween Parade
Turbulenssia ilmassa ja maankamaralla
Kohti Gotham Cityä 

Miamista Helsinkiin (kesäjuttuja)
Rockabillyä reservaatissa - Rockabillaque Florida 2023

KOKO BLOGI (256)