KOHTI UUTTA KORONAKEVÄTTÄ

Taas on ehtinyt vettä virrata Vantaassa sitten viimeisimmän blogikirjoitukseni. Jos se nyt vielä virtaa… Valokuvat Suomesta kun ovat olleet niin hyytäviä: järvet ja merenrannat jäässä ja koko maa lunta tulvillaan. Kaikenlaista on ehtinyt täällä Yhdyvalloissa sillä aikaa tapahtua ja kaikenlaista kirjoittelemisen aihetta on ollut mielessä, mutta enpä ole vaan saanut aikaiseksi kirjoitella.Tässä taas joitakin sekalaisia ja sekavia kuulumisia täältä.

Viimeisimmät korona-uutiset täältä USA:sta ovat kokolailla samaa kuin mitä ne ovat olleet jo yli vuoden, joskin tartuntakäyrien trendi ainakin täällä Floridassa on ollut nyt jo pitkään selvästi laskeva. Kun saavuin tänne tammikuun alussa, Floridassa todettiin noin 15 000 uutta virustapausta päivässä. Viime päivien lukema on ollut noin 5000-7000 uutta tapausta päivää kohti. Rokottaminen on menossa täyttä vauhtia, joskin myös täällä ollaan edelleen kiinni ikääntyneiden ja riskiryhmien rokottamisessa. Maailmanlaajuisesti kesää kohti mennään kuitenkin taas ihan samoissa, tai oikeastaan jopa paljon huonommissa merkeissä kuin vuosi sitten. Uusi koronakevät on edessä... 

Suomessa tilanne näyttää junnaavan ikävästi paikallaan kuukaudesta toiseen ja jos verrataan esimerkiksi Floridaan, suhteellinen ero on nopeasti kaventumassa. Muutenkin täältä ulkoa katsoen alkaa jotenkin näyttää, että nyt vuosi pandemian puhkeamisesta Suomessa on alettu sekoilla monien siihen liittyvien asioiden osalta. Edelleen olen sitä mieltä, että hallitus on tehnyt erittäin hyvää työtä erittäin hyvän pääministerin johdolla, mutta nyt lukemattomat muut viralliset tahot ja monenlaiset "amatööritahot" ovat saanet lusikkansa soppaan ja täältä etäältä katsoen tilanne näyttää jopa sekavalta ja ainakaan se ei ole lähtenyt paranemaan niin kuin se on tehnyt esimerkiksi Yhdysvalloissa. Suomen maine "ihmemaana" koronan suhteen on tainnut alkaa murenemaan.

Yleisesti näyttää joka tapauksessa siltä, että ihminen teoillaan ja toimillaan ei ole tätä pandemiaa pystynyt taltuttamaan. Lähinnä tämä johtunee ihmisten asenteesta ja käyttäytymisestä? Ehkä tilanne olisi paremmin hallittavissa, jos ihmiset yhdessä, yhteisin pelisäännöin olisivat tähän taistoon ryhtyneet. Mutta niin ei ikävä kyllä käynyt... Ehkä tilannetta on saatu paljonkin hillittyä (emme onneksi tiedä, mitä tämä olisi ollut ilman kaikkia rajoituksia, maskeja ja etäisyyden pitoa), mutta vähentämään tai poistamaan emme näköjään tätä tautia toiminnallamme pysty. Toivotaan, että rokotteet alkaisivat pian purra… Pahalta vielä näyttää ja omissa pahimmissa uhkakuvissani näen tulevan kesän olevan yhtä huono tai ehkä vielä huonompi kuin edellinen, mutta toki se toivon kipinäkin on ja toivon kuitenkin parasta. Matkustelua on parjattu pitkin matkaa myös koronan aikana, mutta uskallan hyvin tunnustaa, että itse kyllä haaveilen jo matkaavani Italiaan ensi kesän loppupuolella.

Vaikka tilanne USA:ssa alkaa ehkä hiljalleen parantua, on tämä maa ollut kyllä aivan pohjimmaista sakkaa, mitä tulee pandemian hillitsemiseen. Täällä surkeista surkeimman, jo entisen ”presidentin” (ja Floridassa yhtä surkean kuvernöörin) toimet ovat vieneet koko maan syvään ahdinkoon pandemian osalta. Floridassa yhteiskunnan avaaminen aloitettiin täysin väärään aikaan ja tuloksena oli välitön syöksykierre ja hurja kasvu tautitilastoissa. Suhtautuminen pandemiaan on ollut kuvernäöörin ja osalvaltion hallinnon osalta välinpitämätöntä ja jopa vahingollista. Tämä avaaminen on ollut samassa vaiheessa (phase 3) jo syyskuusta lähtien ja vasta nyt ihan viime aikoina sitä avaamista on lähdetty jatkamaan… Tässä ihan omilla nurkilla se tarkoittaa esimerkiksi muutaman vakiotapahtuman palaamista listalle. Joka torstai-illan Clematis by Night, Sundays on the Waterfront ja Greenmarket West Palm Beachilla palaavat ohjelmistoon. Toki jollakin tavalla koronarajoitteet huomioon ottaen. Myös itseäni kovasti kiinnostava Cars & Coffee Palm Beach palaa helmikuun lopussa; ainoastaan paikka on vaihtunut ostoskeskuksen parkkipaikasta Palm Beachin kilparadaksi (PBIR). Itse suhtaudun kaikkiin tilaisuuksiin edelleen erittäin suurella varauksella, vaikka täällä koko koronan olemassaolo on jotenkin kummallisen helppo unohtaa...

Ihmisten käyttäytymisestä ja maskien käytöstä täällä sain ensimmäisinä viikkoina aivan liian ruusuisen kuvan. Kun nyt olen katsellut tätä touhua täällä pian pari kuukautta voin vain todeta, että tämä kansa voisi mennä seisomaan peilin eteen ja miettiä menikö hyvin noin niin kuin omasta mielestä… Tätä jo kulunutta fraasia käyttääkseni. Jos on maan (luojan kiitos jo entisen) presidentin ja koko hallinnon toimet olleet ihan mitä sattuu, niin kyllä se on paljolti kiinni koko tästä kansasta. Suurin osa ihmisistä toki noudattaa sääntöjä ja toimii viisaasti, mutta niitä paikallisia persuilijoita ja ämpyilijöitä on aivan liikaa, jotta tämä tauti voitaisiin ”toiminnallisesti” ottaa hallintaan… Rumasti voisi sanoa, että hölmöjä ihmisiä on aivan liikaa. Ikävä kyllä ihan liian iso osa kansasta ei piittaa säännöistä ja määräyksistä ja ihan liian suurelta osalta puuttuu niin tieto kuin tavallinen maalaisjärkikin… Ja sitten on vielä tämä amerikkalaisten perisynti: ulkokultaisuus ja tekopyhyys! Joissakin asioissa ja joissakin paikoissa sääntöjä noudatetaan, mutta sitten niistä saatetaan yhtäkkiä luopua, kun se jotenkin sopii itselle tai jollekin yhteisölle tai organisaatiolle paremmin. Halutaan antaa hyvä kuva sääntöjen noudattamisesta, mutta todellisuudessa se on vain ulkokuori, joka voidaan heti tarpeen tullen heittää menemään.

Floridan Covid-tilastot 23.2.2021
(Kaikki blogin kuvat voi suurentaa klikkaamalla)

  

-------------------------------------- 

Tänä keväänä tulee kuluneeksi tasan 30-vuotta ensimmäisestä käynnistäni Floridassa. Kevättalvella 1991 olin ensimmäistä kertaa USA:ssa; kahden viikon lomamatkalla Miami Beachilla. Muistan hyvin kuinka silloin ajattelin tuon matkan olevan aivan huikea kokemus ja seikkailu, joka varmasti jäisi myös ainoaksi. Ajattelin USA:n olevan niin hirveän kaukana ja matkustamisen olevan niin hirveän kallista, että tuskin tämän yhden käynnin jälkeen enää tänne koskaan palaisin. Kuinka pahasti siinä erehdyinkään… En olisi koskaan voinut silloin arvata, millainen suhteeni tähän maahan ja sen ihmisiin vielä tulisi olemaan. Muutaman vuoden päästä olin täällä Floridassa taas lomalla. Ja sitten taas uudestaan. Sitten New Yorkissa ja Floridassa. New Yorkissa ja Havaijilla. Washington DC:ssä ja sen ympäristössä. Ja jossain vaiheessa aloin miettiä kuinka hienoa olisi omistaa oma asunto Floridassa. Vuonna 2011 laman USA:ssa ollessa vielä pahimmillaan huomasin, että minulla saattaisi olla mahdollisuus asunnon hankkimiseen ja niin olinkin sitten jo seuraavana vuonna asunnon omistaja West Palm Beachin kaupungissa. Siitä kuusi vuotta eteenpäin ja olin naimisissa paikallisen naisen kanssa ja muutenkin elämä oli yhtä paljon (tai joidenkin asioiden osalta jopa enemmän) Atlantin takana USA:ssa kuin Suomessakin.

Juuri tällä viikolla tuli täyteen yhdeksän vuotta siitä, kun kävimme poikani kanssa täällä etsimässä asuntoa. Kiersimme silloin loman yhteydessä yhdeksän eri asuntoa ja yhdestä jätimme lopulta tarjouksen. Tai oikeastaan tuo asuntojen tarkastelu oli se pääasia ja matkan tarkoitus ja siinä samalla ehdimme myös lomailla. Niin, ja siitä asunnosta, josta jätimme tarjouksen tuli sitten lopulta oma.

Elämä täällä on muuttunut enemmän ja enemmän rutiininomaisiksi asioiksi. Arkirutiiniksi. Vaikka toki edelleen pyrin tekemään mahdollisimman paljon ”kivoja asioita” ja välillä etsin ihan tarkoituksella ”turistimaisia” asioita ja minulla on nyt paljon aikaa harrastuksille. Siitäkin huolimatta elämä on suurimmaksi osaksi ihan sellaista tavallista elämää… Eräänä päivänä ajellessani Riviera Beachilta West Palm Beachin puolelle minulle tulee yhtäkkiä sellainen olo kuin olisin Floridassa kahden viikon lomamatkalla. Minulle tulee sellainen todella rento ja mukava olo. Aurinkoinen olo… Ja aurinko tosiaan paistaakin istuessani auton ratissa. Palmunlehvät huojuvat pienessä tuulessa. Leveä, monikaistainen tie aukeaa edessä. Flashback takaisin jonnekin melkein kymmenen vuoden taakse. Loma Floridan trooppisessa ilmastossa, auringossa ja lämmössä. En ole ollut täällä lomamatkalla enää vuosiin. Se on toisaalta vähän harmillinen asia ja jotain, mitä olen nyt menettänyt. Lopulta tajuan yhtäkkiä myös mikä sai minut tuntemaan oloni kuin olisin täällä lomamatkalla: se on voimakas, mutta hyväntuoksuinen aurinkorasva, jota laitoin iholleni ennen lähtöä kotoa… Siitä aiheutuu tuo minun voimakas ”flash back”. Tutusta aurinkorasvan tuoksusta, jonka yhdistän menneeseen lomamatkaan. Pitäisi varmaan useammin tuoksua aurinkorasvalta, niin voisi hetken nauttia rennosta lomafiiliksestä.

Palaan vielä tähän päivään sen verran, että nyt voin kertoa onnistuneeni löytämään peruutettujen lentojen tilalle uudet lennot Helsinkiin maaliskuun loppupuolella. Vaivattomasti se ei tosin käynyt. Ensinnäkin esimerkiksi Momondon (tai muiden "hakukoneiden") hakuihin ei tällä hetkellä ole juurikaan luottamista: juuri mitään lentoja ei löydy sillä hinnalla, mitä Momondo kertoo ja linkit johtavat joko umpikujaan tai vielä useammin huomattavasti kalliimpiin lentoihin. Toki tämä sama "ominaisuus" lentohauissa on ollut ennenkin, mutta nyt minusta tuntuu, että oikeastaan mikään hakutulos ei ole enää totta. Pitkän hakemisen jälkeen löysin itselleni hyvät lennot kohtuuhinnalla, mutta siitä alkoikin sitten melkoinen rumba: Kuittaan sen nyt tässä vaan lyhyesti kertomalla, että asian selvittämiseksi tarvittiin pitkä puhelua American Airlinesin palvelunumeroon ja kun asia oli saatu kuntoon, siihen jäi edelleen oikaistavaa. Asia ei ole vieläkään loppuun käsitelty ja saattaa olla, että minulle nyt ilman omaa syytäni lankeaa 60€ ylimääräistä maksettavaa matkatavaroista. En nyt kuitenkaan murehdi sillä: asia saadaan oikaistua, jos saadaan ja jos ei saada, niin olkoon sitten. Minulla on nyt kuitenkin American Airlinesin kautta moninverroin halvemmat liput Helsinkiin kuin mitä olisin saanut ne Finnairin kautta. Lento on nyt varattu niin, että lennän Miamista New Yorkiin American Airlinesilla ja sieltä suoralla Finnairin lennolla Helsinkiin. Riippuen tietysti koronan aiheuttamista hässäköistä ja siitä lennetäänkö lennot vai peruutetaanko nekin... Lentokonekin sattuu vielä ensimmäisellä lennolla olemaan samanlainen Boeing B777, josta pari päivää sitten rikkoutui moottori hyvin dramaattisella tavalla.  Toivon kuitenkin, että koneet saadaan tarkastettua, eikä niitä aseteta lentokieltoon sotkemaan lisää tätä koronan aheuttamaa tilannetta. United Airlines on asettanut kaikki omat samaa tyyppiä olevat koneensa lentokieltoon tarkastuksen ajaksi. Americanista en tiedä ja voihan olla, että moottoritkin ovat eri tyyppiä.

Alkuperäisten lentolippujen mukaisesti minun pitäisi olla matkalla kohti Suomea jo tämän viikon perjantaina, mutta niin ei nyt tule olemaan. Tästä voin muuten sen verran vielä kertoa, että Lufthansa korvasi helposti (yhdellä napinpainalluksella) ja melko hyvin peruuntuneet lennot. Sain takaisin noin 380€, mitä pidän itse ihan kelvollisena korvauksena. Lisähintaa toki minulle hieman nyt tulee, koska lentolippuja yhteen suuntaan ei tuolla rahalla saa Floridan ja Suomen välille. Joutuessani varaamaan uudet liput siirsin hieman myös siis tuota matkaani Helsinkiin ja nyt minulla on vielä aikaa nauttia ilmastosta ja harrastaa täällä joitakin asioita, joita en Suomessa pysty harrastamaan... Tästä lisää myöhemmin.

Mukavaa talviloma-aikaa Suomeen!

 --------------------------------------

Tämä talven 2021 osa blogiani on jonkinlainen ”kehittyvä tarina”, linkit alla:

1. Paluu Atlantin taakse (Matkalla keskellä korona-aikaa) 

2. 10 päivää karanteenissa

3. Sunshine State ja Suomi – Sukkulointia kahden maan välillä

4. Kohti uutta koronakevättä 

5. Matkalla Korona-Suomeen

 

 

SUNSHINE STATE JA SUOMI - SUKKULOINTIA KAHDEN MAAN VÄLILLÄ

Edellisestä blogikirjoituksestani on ehtinyt kulua jo melkein kolme viikkoa, mutta eipä tässä välissä mitään maailmaa mullistavaa ole tapahtunut. Edellisen kirjoitukseni täällä julkaisin USA:n presidentin virkaanastujaispäivänä ja siitä eteenpäin suuret linjat USA:n politiikassa ovat olleet paluuta vanhaan ja paluuta Obaman aikaan. Paluuta parempaan ja tarttumista edellisen ”presidentin” lukemattomien virheiden ja ikävien ja huonojen päätösten korjaamiseen. Pelle ja hänen pähkähullu sirkuksensa jatkavat omaa mölinäänsä, mutta se on nyt jäänyt selvästi kaiken muun taakse ja uudet tuulet ovat puhaltamassa pahoja muistoja kauas pois. Making America Great Again. Neljän surkean vuoden jälkeen.

Ajattelin tällä kerralla vastailla joihinkin ihmisten minulle usein esittämiin kysymyksiin ja ihan aluksi tarkennan hieman paria asiaa, joita sivusin kahdessa edellisessä kirjoituksessani. Ensimmäinen aihe on oleskelu USA:ssa ja minun ”statukseni” täällä. Vastaan samalla myös kysymykseen miksi kaikkien näiden vuosien jälkeenkin matkustan edelleen ESTA:lla (Electronic System for Travel Authorization, viisumivapaa matkustaminen Yhdysvaltoihin), enkä ole oikeastaan tehnyt elettäkään hankkiakseni pysyvän asumisoikeuden tai jopa USA:n kansalaisuuden. Tämä johtuu puhtaasti siitä, että muut vaihtoehdot ovat niin kalliita ja aikaa vieviä, että emme ole vielä katsoneet tarpeelliseksi tehdä muutoksia nykyiseen käytäntöön. ESTA:n turvin saan kuitenkin oleskella USA:ssa peräti kolme kuukautta kerralla ja se on vielä toistaiseksi riittänyt oikein hyvin. Ja kuten koronarajoitusaika on osoittanut, minulla on kuitenkin etuoikeuteni maahantulon ja maassa oleskelun suhteen. Minulla on koko ajan ollut koti (asuinpaikka, josta olemme yhdessä halunneet pitää kiinni), perhettä ja myös töitä Suomessa, joten tuo kolme kuukautta putkeen on ollut enemmän kuin riittävästi. Periaatteessa voin nyt oleskella USA:ssa 182 päivää vuodesta ja tämän voisi jakaa karkeasti ottaen esimerkiksi kolmeen kahden kuukauden jaksoon. Säilyttääkseni oikeuteni (lähinnä terveyteen ja sairastamiseen liittyvät asiat) Suomessa, minun oleiluni täällä saa olla vain tilapäistä ja on minun oltava Suomessa vähintään183 päivää vuodessa. Yhdeksi vuodeksi tosin pystyy tilapäisesti muuttamaan, mutta sen jälkeen Suomessa on oltava yli puoli vuotta joka vuosi.

Kaikki paperit IR1-viisumia (Immediate Relative, visa for a spouse) ja pysyvää asumisoikeutta varten USA:ssa ovat valmiina, mutta vielä siihen ei ole ollut tarvetta. Vaikka tilanteessamme asumisoikeuden hakeminen olisi melko suoraviivainen juttu ja sen ainakin pitäisi olla lähinnä muodollisuus, se on kuitenkin työläs kaikkine paperitöineen ja myös melko kallis. Pelkkä hakemukseen tarvittava lääkärintodistus maksaa noin 600 euroa! Itse hakemuksen jättäminen maksaa sekin useamman satasen. Muuten hinta riippuukin sitten enimmäkseen siitä, paljonko hakemusten eteen pystyy tekemään itse ja paljonko joutuu käyttämään asianajajaa. Myös odotusaika on hyvin pitkä: hakemuksen käsittelyyn menee tällä hetkellä aikaa useita kuukausia ja odotusaikana minun olisi odoteltava Suomessa paperien hyväksymiseen asti (tai haettava väliaikaista odotusajan K-3 -viisumia). Toinen suuri kustannusseikka on terveydenhoidon menettäminen Suomessa, mikäli täällä asuminen muuttuisi pysyvämmäksi. Jos muutan pysyvästi Yhdysvaltoihin tai oleskelen täällä enemmän kuin puoli vuotta vuodessa, on minun otettava sairausvakuutus täältä ja vakuutukset täällä ovat hyvin kalliita. Näiden seikkojen lisäksi yhtenä tulevaisuuden näkymänä on myös meidän molempien asettuminen joksikin aikaa Suomeen (vaimoni mahdollisen opiskelun ajaksi) ja tämän harkinnan ollessa vielä käynnissä, ei ole mitään syytä aloittaa vielä maahanmuuttoasioita täällä. Joten näillä mennään vielä toistaiseksi. Tämän vuoden lopussa alamme kuitenkin todennäköisesti toimiin jonkun pitemmän tähtäimen suunnitelman toteuttamiseksi.

Vielä päätteeksi pikainen summaus USA:ssa oleskelusta. Viisumivapausohjelman mukaisesti ESTA-matkustuslupaa voivat hakea niiden maiden kansalaiset, jotka tähän ohjelmaan kuuluvat (Suomi siis kuuluu näihin maihin). Tämä lupa oikeuttaa kolmen kuukauden yhtäjaksoiseen oleskeluun USA:ssa. Sitä, kauanko välillä on oltava pois maasta ei ole määritelty missään. Yleisenä käytäntönä pidetään sitä, että kolmen kuukauden USA:ssa olon jälkeen pitäisi olla kolme kuukautta pois, mutta tämän päättää viime kädessä rajaviranomainen maahantulohetkellä. He arvioivat onko ESTA:n mahdollistama tilapäinen oleskelu muuttumassa luonteeltaan pysyväksi USA:ssa asumiseksi. Jos USA:ssa haluaa olla pitempään, on haettava joko tilapäistä (non-immigrant) viisumia tai pysyvään asumiseen oikeuttavaa (immigrant) viisumia. Näitä viisumeja löytyy vähän kaikenlaisia eri tarkoituksiin: diplomaateille, opiskelijoille, työntekijöille jne. (minullekin on kahteen otteeseen non-immigrant A-viisumi myönnetty). Yhtenä (viimeisenä) vaihtoehtona on tietysti myös USA:n kansalaisuuden hakeminen, mutta tämän olen oikeastaan käytännössä sulkenut pois: en edes haluaisi tämän maan kansalaisuutta… Mamuksi täällä voi tulla siis kahta eri tietä: joko pysyvän asumisoikeuden kautta (green card) tai kansalaisuuden kautta.

Sellaisen vinkin tai varoituksen haluan vielä ESTA:n suhteen antaa, että varokaa netissä olevia kaupallisia ESTA-sivustoja. Kun matkustusrajoitukset vielä jonain päivänä (toivottavasti) poistuvat tai ainakin lievenevät ja jollakin alkaa haaveissa siintää matka Yhdysvaltoihin, niin hakekaa ESTA-matkustuslupaa suoraan virallisilta sivuilta: Department of Homeland Security, U.S. Customs and Border Protection. Netissä esimerkiksi google-haulla löytyy heti alkuun paljon kaupallisia sivustoja, jotka lupaavat hoitaa ESTA:n puolestanne. Niille joudutte kuitenkin antamaan periaatteessa täysin samat tiedot kuin täyttäisitte itse ESTA-hakemukseen, mutta nyt joudutte vielä lisäksi maksamaan tästä palvelusta. ESTA-hakemus on melko helppo täyttää itse CBP:n ESTA-sivuilla. Sen täyttämiseen menee aikaa ehkä 10-15min ja hinta on tällä hetkellä 14 euroa. Ja netissä liikkuneista huhuista huolimatta ESTA-sivusto on ollut koko ajan auki ja haku käynnissä ja se on avoinna tälläkin hetkellä, koronasta huolimatta.

Toinen asia, josta ajattelin nyt kirjoittaa, on asumisemme täällä. Silloin tällöin joku on kiinnostunut miten ja missä me täällä elämme ja miten olemme päätyneet tähän järjestelyyn. Itse ostin siis oman asuntoni edellisen laman vielä vaikuttaessa voimakkaasti asuntojen hintoihin. Kävimme poikani kanssa katsomassa asuntoja tasan yhdeksän vuotta sitten, helmikuussa 2012 ja jätimme tarjouksen asunnosta, jonka kaupat saimme lopulta päätökseen noin 8,5 vuotta sitten, elokuussa 2012. Kirjoitin viime blogitekstissäni, että asunto hankittiin loma-asunnoksi, mutta jälkikäteen huomasin tuon väitteen olevan melkoista aliarviointia. Toki alkuun oleilin asunnolla lomillani, koska oli vielä kokopäivätyössä, mutta kyllä tuosta asunnosta tuli toinen koti. Oikeastaan siinä mielessä ainoa koti, että se on edelleen ainoa koskaan omistamani asunto. Ironista on se, että tuo suuri toteutunut haave, oma asunto Floridassa kävi tarpeettomaksi tavattuani täällä tulevan vaimoni. Senkin jälkeen sitä on tosin vielä käytetty perheen loma-asuntona. Nyt tilanne on kuitenkin ollut jo pitkän aikaa se, että asuntoni West Palm Beachin kaupungissa on ollut vuokrattuna pois ja me asustelemme noin 10 minuutin matkan päässä, Riviera Beachin kaupungissa vaimoni omistamassa asunnossa. Riviera Beach on todella huonossa maineessa oleva kaupunki ja suurin osa kaupungin alueista on sellaisia, joille ei itselläni tulisi mieleenkään lähteä pimeän tullen kävelemään. Eikä oikeastaan edes valoisalla… Asuinalueemme on kuitenkin oikein siisti ja turvallinen, aidattu ja vartioitu keskiluokkainen asuinalue. Pienenä yksityiskohtana ja todisteena elämän muuttumisesta arkisemmaksi mainittakoon, että tälläkin asuialueella on myös kuntosali ja uima-allas, enkä ole käyttänyt niitä kertaakaan tämän kuluneen viiden vuoden aikana!

Asunnon omistamiseen täällä ei ole mitään esteitä: ulkomaalainen saa ostaa ja omistaa asunnon täällä. Velkaa minulla ei West Palm Beachin asunnostani ole, mutta joudun kuitenkin maksamaan siitä huomattavan suurta kiinteistöveroa Palm Beach Countylle (eräpäivä taas pian edessä...). Muita kustannuksia ovat Suomen yhtiövastiketta vastaava COA-maksu, joka minun asunnossani on noin $300 kuukaudessa (siihen kuuluu jätehuolto, rakennusten ulkopuoli, piha-alueet ja nurmikot, kuntosali, uima-allasalue, vesi ja myös perus-internet ja tv). Sähkölasku on noin $50/kk luokkaa ja noin puolet siitä asunnon ollessa tyhjillään. Ilmastointia on pakko pitää kosteissa tropiikin olosuhteissa päällä koko ajan ja myös lämminvesivaraaja ja pakastin ovat yleensä olleet päällä. Lisäksi tulee vielä kotivakuutus, joka maksaa reilut useita satoja euroja vuodessa. Kotivakuutuksen uusiminen on menossa juuri tällä hetkellä, enkä ole vielä ihan varma mihin hintaan sen nyt saan. Kulut ovat siis joka tapauksessa ihan huomattavat. Kun asunto on vuokrattuna pitää vuokrauksesta maksaa West Palm Beachin kaupungille lisenssi-maksua ja tietysti myös henkilön tuloveroa USA:n veroviranomaiselle IRS:lle. Olen nyt ollut jo pari vuotta verovelvollinen IRS:lle ja tämän lisäksi olen vielä joutunut maksamaan veroja Suomeen! (Niin, ei ole tuplaverotusta, mutta Suomi rokottaa vielä ihan kunnolla pienemmän USA:n veron päälle...) Korona-pandemian aikana tosin koko oman asuntoni vuokraustoiminta oli pakko siirtää minulta jo ihan käytännön syistä täysin vaimoni hoidettavaksi. Vaimoni (aina paikalla olevana) on nyt virallinen vuokraemäntä ja hoitaa kaiken vuokraukseen liittyvän aina vuokranperimiseen ja verojen hoitamiseen asti. Tällä toiminnalla ei todellakaan pääse rikastumaan, mutta sillä saa katettua kulut ja pikkuisen jää ylimääräistä omaan pussiinkin. Siis vaimoni pussiin…

Se on pakko tunnustaa, että kyllä tämä asunnon omistaminen täällä on melko paljon työtä ja vaivaa tuottanut. Lähinnä erilaisten järjestelyjen ja maksujen hoitamisen muodossa. Välillä on käynyt mielessä asunnon myyminenkin ja nyt vielä se olisi järkevää, koska asuntojen hinnat täällä ovat korkealla ja kauppa käy hyvin. Tosin myös vuokrahinnat ovat korkealla ja tällä hetkellä voimme periä ihan hyvää kuukausivuokraa. Eli toistaiseksi jatkamme näin. Ainoat pienet ja vielä hatarat mietteet tulevan asumisen suhteen on muuttaminen pois Riviera Beachilta ja koko ”suur-West Palm Beachin” ruuhkaiselta alueelta. Mielessä ovat olleet rauhallisemmat alueet kuten Stuart tai Jensen Beach pohjoisempana. Jopa kokonaan toisista osavaltioistakin on puhuttu ja varsinkin yksi itärannikon osavaltio ja tietty alue on edelleen vahvasti mielessä. Niin… ja myös se Suomi. Tilapäisesti. Katsotaan minne suuntaan tämä vuosi meitä vie…

 

Tämä talven 2021 osa blogiani on jonkinlainen ”kehittyvä tarina”, linkit alla:

1. Paluu Atlantin taakse (Matkalla keskellä korona-aikaa)

2. 10 päivää karanteenissa

3. Sunshine State ja Suomi – Sukkulointia kahden maan välillä

4. Kohti uutta koronakevättä

5. Matkalla Korona-Suomeen