QUE SERA, SERA... OSA 6 (CEFALU)

Jo keskiviikkona, viidentenä matkapäivänä, minulle oli tullut sellainen tunne, että haluaisin vielä nähdä jotain muuta Palermon lisäksi. Mietin kohtuullisen lähellä Palermoa olevia paikkoja ja mieleeni tuli Cefalu, jonne on noin tunnin junamatka Palermosta. Olin juuri lukenut jostain, että Cefalua pidetään Sisilian kauneimpana kaupunkina ja tiedän sen olevan isoksi osaksi myös turistien kansoittama rantalomakaupunki. Minulle sana Cefalu tuo automaattisesti mieleen Kari Salmelaisen ja television Napakymppi-ohjelman sekä jonkun suomalaisen matkatoimiston mainoksen. Kohti turistirysää siis?

Italiassa junat ovat hyviä! Erinomaisia! Junilla pääsee lähes kaikkialle ja ne kulkevat ajallaan (kuten ”joku” joskus mainitsi). Paikallisjunat ovat edullisia ja nopeat luotijunat taas pikkuisen kalliimpia, mutta ihan siedettäviä hinnat ovat kuitenkin. Silti on eräs asia, joka häiritsee minua: italialainen junakäyttäytyminen on jotain, mitä en ihan täysin käsitä. Lähes joka kerta matkustaessani junalla, johon varataan tietty istumapaikka, löydän omalta paikaltani jonkun muun istumasta. Kun olen saanut valloitettua oman paikkani takasin, nämä ihmiset istuvat ärsyyntyneen näköisinä seuraaville tyhjille penkeille, joista heidät taas pian häädetään pois. Ihmiset ostavat lipun tietyille paikoille, tiettyyn vaunuun ja sitten he istuvat ihan minne sattuu ja kun tätä tekee useampi ihminen, junassa on usein asemalta lähdettäessä melkoinen säätäminen käynnissä…

Minä siis istun kuitenkin lopulta tyytyväisenä omalla paikallani junan lähtiessä. Ajallaan… Aloitamme tunnin kestävän matkan pitkin merenrantaa kulkevaa rataa. Maisemat junan ikkunasta ovat todella upeat: toisella puolella meri ja toisella puolella vuoristoa. Istuessani junassa minulle tulee ilmoitus Lufthansalta: ”Lentonne Palermosta Helsinkiin on peruttu.” Siis mitä. Noin vaan peruttu. Ja kyseessä on siis nimenomaan ensimmäinen lentoni Palermosta Müncheniin, josta minun pitäisi vielä päästä jatkolennolle Helsinkiin. Pian tämän viestin perään tulee ilmoitus siitä, että Lufthansa etsii minulle uutta reittivaihtoehtoa. Pelkään tässä menevän pitkään ja työnnän koko aiheen syrjään. Yritän rentoutua ja nauttia tästä päiväretkestä; muut asiat sitten kyllä jotenkin järjestyvät. Rahaa minulla ei  juurikaan ole, mutta aikaa sen sijaan riittää. Que sera, sera…

Saan kuitenkin Lufthansalta uutta tietoa yllättävän nopeasti. Saan ehdotuksen uudelleenreitityksestä Rooman kautta yhtä päivää myöhemmin. Tämä uusi lento Rooman kautta korvaisi alkuperäiset Lufthansan lentoni Münchenin kautta ja matka-aikani pidentyisi reilulla vuorokaudella. Huonoa tässä vaihtoehdossa on se, että joudun maksamaan yhdestä ylimääräisestä hotelliyöstä ja olen myöhemmin perillä. Toisaalta yöpyminen Palermossa tähän aikaan vuodesta on edullista ja minulla ei ole paluun kanssa mitään kiirettä. Hyvää on myös se, että lento Roomasta Helsinkiin on Finnairin lento ja se taas tietää lisää One World Avios-pisteitä. Ehkä tämä onkin lopulta onnenpotku. Päätän siis nauttia yhdestä ylimääräisestä matkavuorokaudesta ja hyväksyn nappia painamalla Lufthansan tarjouksen. Hotellistani onneksi näyttäisi nettisivujen mukaan löytyvän vapaita huoneita, mutta jätän varaamisen kuitenkin siihen kun olen palannut takaisin, jolloin voin keskustella hinnasta ja oman huoneeni pitämisestä yhden ylimääräisen yön verran.

Saavuttuani Cefaluun päätän kiivetä ensimmäiseksi korkealle vuorelle. Olin oikeastaan päättänyt sen jo ennen tänne tuloa ja aion ainakin sen toteuttaa, vaikka en näkisi täällä mitään muuta. Tämä paikoitellen hyvinkin jyrkkäseinämäinen, 270 metrin korkeuteen nouseva monumentaalinen kallio La Rocca di Cefalu hallitsee koko kaupunkia.  Jo foinikialaiset tunsivat sen Herkuleen niemekkeenä. Vuorella on edelleen Dianan temppeli, megaliittinen rakennus 9. vuosisadalta eKr. ja siellä on  myös vanhoja linnoitusten raunioita. Kuljen ensin ylöspäin pieniä kaupungin kujia. Sitten päällystettyä kävelytietä. Tulen pian portille ja yllätyksekseni huomaan, että päästäkseni kiipeämään vuorelle minun on maksettava pääsymaksu. Portin jälkeen alkaa varsinainen kiipeäminen, vaikka olenkin jo tullut muutaman kymmen metriä merenpinnan tason yläpuolelle.

 

Alkumatka on helppoa ja mukavaa, päällystettyä polkua. Polku on tasainen ja jyrkimmissä kohdissa on portaat. Hieman korkeammalla polku muuttuu kuitenkin hyvin alkeelliseksi kinttupoluksi. Se on kapea ja mutkitteleva, epätasainen ja kivinen. Kiipeäminen tätä polkua pitkin, ylös melko jyrkkää rinnettä, lämpimässä auringonpaisteessa saa hien nousemaan pintaan. Minulla on vain yksi puolen litran pullo vettä mukanani, mutta uskon sen riittävän, jos juon sitä säästeliäästi. Nousen yhä ylemmäksi ja yhä upeammaksi muuttuu maisema. Näen vuoren jyrkänteen seinämät, meren ja toisella puolella kauempana isommat vuoret. Kaupunki allani muuttuu yhä etäisemmäksi ja näen sen jo korkealta lintuperspektiivistä. Jossain vaiheessa kiipeäminen alkaa jo vähän väsyttää ja totean, että ihan huonokuntoisille en tätä kyllä suosittelisi. Näkymä huipulta, vanhan linnan raunioilta on kuitenkin kiipeämisen vaivan arvoinen!

Päästyäni alas vuorelta risteilen pitkin vanhan kaupungin katuja. Kaupunki on melko pieni ja tähän aikaan iltapäivästä, lomakauden ulkopuolella, todella hiljainen. Kaduilla ei näy kuin muutamia satunnaisia kulkijoita. Kävelen läpi kauniin vanhan kaupungin, pitkin pitkää kujaa. Matkalla pysähdyn ihailemaan komeaa katedraalia, mutta sisään en tällä kertaa pääse, koska se näyttää olevan ainakin talvella tähän aikaan suljettu. Jatkan matkaa merenrantaan asti, tämän niemen päähän. Siellä käyn vanhan linnoituksen tornin päällä ja pikaisesti myös lyhyellä ja hyvin erikoisella luontopolulla, joka kulkee rannan kivimuodostelmilla. Käyn myös vanhan kaupungin pienellä uimarannalla ja sen vieressä olevalla satamalaiturilla sekä sataman portilla (Porta Pescara) ja manaan hetken sitä, että uimahousut eivät tulleet mukaan. Päivä on aurinkoinen ja lämmin ja meriveden pitäisi vielä olla juuri ja juuri minulle riittävän lämmintä. Rannalta kävelen hiljalleen toista kujaa pitkin takaisin rautatieasemalle ja matkan varrelta löydän todella kauniin paikan: rannan läheisyydessä kulkevan kujan varrella on vanha pesula Lavatoio Medievale, jonka avoimille vesialtaille voi laskeutua portaita pitkin.

Palaan takaisin Palermoon paikallisjunassa, joka on melkein tyhjä. Päästyäni takaisin Palermoon kävelen takaisin hotellille ja matkan varrelta, aivan hotellini läheltä löydän pari uutta nähtävyyttä ja päätän palata takaisin seuraavana päivänä. Hotellissa vastaanottovirkailija naurahtaa kun kerron hänelle peruuntuneesta lennostani. Hän sanoo, että tuskin olen ainoa: on perjantai ja tällaiset lakot ovat tavallisia. Se minun olisi pitänyt arvata jo Roomassa ja Kreikan Larissassa asumisen perusteella: lakot jotenkin kummasti tosiaankin ajoittuvat aina viikonloppujen tai juhlapyhien yhteyteen ja niitä on usein… Saan pitää huoneeni ja maksan siitä aika paljonkin vähemmän kuin mitä olisin maksanut nettivarauksena. Virkailija myy sen minulle samaan keskihintaan aikaisemman oleskeluni kanssa (noin 45€/yö). Illan päättää taas tavallinen iltakävely ja ruokailu.

Jatkuu...

Aiempia kirjoituksia:

Que sera, sera - Osa 5 (Päivä kuolleille)
Que sera, sera - Osa 4 (Toinen päivä Palermossa)
Que sera, sera - Osa 3 (Cataniasta Palermoon)
Que sera, sera - Osa 2 (Catania)
Que sera, sera - Osa 1 (Sisilia, Italia 2024)

Ja vielä toinen ihan tavallinen laivamatka
Maailman myrskyistä (Milton)
Taas yksi tavallinen laivamatka
Syksyn alati muuttuvia suunnitelmia
Kesästä
Käytännön vinkkejä Yhdysvaltoihin matkustaville
Myötätuulessa Atlantin yli
 

Kohti kotia kaukana kotoa
Päivä pääkaupungissa: Washington, D.C.
Vihreä vinttikoira
Empire State of Mind
Alone in New York: Tenement Museum & Lower Manhattan
New York City: MoMA & Village Halloween Parade
Turbulenssia ilmassa ja maankamaralla
Kohti Gotham Cityä 

Miamista Helsinkiin (kesäjuttuja)
Rockabillyä reservaatissa - Rockabillaque Florida 2023

KOKO BLOGI (257)