GREETINGS FROM THE SUNSHINE STATE (osa 1)

Ihmiset toivottelevat toisilleen hyvää lomaa. Joku toivottaa sitä perheen kesken, toinen taas ilmiselvästi uudelle tuttavuudelle. Minä herään taas tähän toiseen todellisuuteen ja siihen, että suurin osa tämän lennon matkustajista on tosiaankin matkalla lomalle Floridaan. Vaikka kyseessä on Finnairin normaali (kausittainen) reittilento, niin silti varmasti yli 90% matkustajista on matkalla viikon tai parin lomalle. Minussa se herättää ajatuksen ”Ai niin… Niinkin voi tehdä.” Miami ja Florida ovat kai mukavia kohteita lämmintä talvilomakohdetta etsiville, vaikka itse en asiaa osaakaan enää ajatella niin. Itse olen vain normaalilla kotimatkalla. Matkalla toiseen kotiin vaimoni luo. Lomamatkojen hohto on jäänyt taakse vuosia sitten, mutta toki tunnen hyvää oloa siitä, että taas pitkän tauon jälkeen näen pian vaimoni ja pääsen niihin toisiin kotiympyröihin, joita en ole nähnyt pitkään aikaan.

 

Raha saneli tämän talven matkan. Se pakotti minut lykkäämään matkan joulun ja uuden vuoden jälkeiselle ajalle, kun matkojen hinnat taas korkean sesongin jälkeen laskivat. Hain lentoja pitkään ja hartaasti Momondon ja lentoyhtiöiden sivujen kautta ja olin jo varautunut ottamaan halvimmat mahdolliset lennot ilman matkatavaroita ja olin varautunut myös useampaankin koneen vaihtoon. Hain erillisiä matkoja alkaen Helsingistä ja Tukholmasta, päätyen Miamiin, West Palm Beachille, New Yorkiin ja Chicagoon. Joko yhdellä tai useammalla lipulla. Olin jo päätymässä halvimpiin KLM:n, SAS:n tai Deltan lippuihin, mutta lopulta päätin kuitenkin ottaa kaiken hyödyn irti syksyllä saamastani Finnairin kulta-jäsenyydestä. Varasin samalle lipulle Finnairin suoran lennon Helsingistä Miamiin ja paluun kevään korvilla New Yorkin kautta Americanilla ja Finnairilla. Laskin tässä myös sen varaan, että saisin ”upgradattua” lentoni ilmaiseksi yhtä luokkaa ylemmäs. Varasin lopulta suoraan Finnairin sivuilta halvimmat mahdolliset ”Economy Light” -luokan liput. Liput maksoivat tällä kertaa noin 800€. Halvimmillaan lippuja olisi saanut muilla yhteyksillä noin 500€ hintaan. Kovasti puhutaan lentohintojen isosta hinnannoususta, mutta ainakaan Suomen ja USA:n välillä hinnat eivät ole nousseet mitenkään merkittävästi. Keskihinta on kyllä noussut, mutta hyviä tarjouksia voi edelleen saada ja silloin hinnat voivat olla ihan samaa luokkaa kuin joitakin vuosia sitten. Eniten hinnanousu näkyy ehkä siinä, että perushintaan ei enää juuri koskaan kuulu matkatavaroita, vaan niistä veloitetaan erikseen. Perushintainen lippu saattaa olla saman hintainen kuin vuosia sitten, mutta nyt siihen ei ehkä kuulu enää kuin matka ja ateriat. Norsella ateriatkin pitää maksaa erikseen, jos haluaa syödä sen mitä koneessa on tarjolla.

 

Koska minulla oli tuore Finnair Gold (One World Sapphire) jäsenyys, siihen kuului joko neljä ”upgradea” Euroopan lennoille tai 2 mannerten välisten lentojen ”Premium Economy” -luokkaan tai ”Business” -luokkaan. Euroopan lennoilla korotuksista ei juurikaan ole iloa, mutta mannerten välisillä lennoilla jo ”Premiun Economy” on hintansa väärti. Varsinkin kun sen hinta on 0€. Ostin siis ”Economy Light” liput (ilman matkatavaroita), mutta Gold-jäsenyydellä sain paljon ekstraa: varattuani liput sain automaattisesti matkatavarat kaikille lennoille: HEL-MIA sekä MIA-JFK ja JFK-HEL. Sain myös ilmaisen istumapaikan varauksen. Paikanvarausta en voinut kuitenkaan heti käyttää, koska ilmoittauduin heti upgrade-jonotuslistalle molemmille mannertenvälisille lennoille. Tähän ei vaadittu kuin yksi ainoa valinta Finnairin sovelluksessa. JFK-HEL välin A350-koneeseen upgradaus hyväksyttiin heti, mutta väli HEL-MIA jäi odottamaan pitkäksi aikaa. Välillä sain jo ilmoituksen, että käytössä on vanha kone (ilman melko uutta Premium Economy -luokkaa), mutta lopulta konetyypiksi varmistui uusittu Airbus A330 -kone ja myös upgrade meni läpi. Matkatavaroiden ja upgradien lisäksi kultapossukerhon jäsenyys toi mukanaan Gold-jäsenten puhelinpalvelun (jota sitäkin jo tarvitsin), priority check-inin (check-in tarvitaan USA:n lennoilla, omatoiminen ei riitä) ja priority turvatarkastuksen. Valtavan suuri etu on myös mahdollisuus käyttää loungea; tässä tapauksessa erittäin hyvää Schengen-alueen ulkopuolista Finnairin loungea lähellä lähtöporttia 52. Etu koskee varsinaista jäsentä ja yhtä vierasta (Finnair/One World -lennot).

 

Finnairin sähköisten sovellusten kanssa oli pieniä ongelmia, kuten aina… En vieläkään ymmärrä, miten näinkin suurella ja arvostetulla toimijalla voi olla niin surkeat sähköiset palvelut: välillä mikään ei tahdo toimia ja sellaista kertaa, että kaikki toimisi, ei ole (huvittavimpana kaikista ”Sisu”-botti, joka on pelkkä suuri ja huono vitsi). Nyt sain niin paljon ristiriitaista tietoa sähköpostissa, e-lipuissa, nettisivuilla ja puhelinsovelluksessa, että lopulta minun oli pakko soittaa puhelinpalveluun ja selvittää lippuni yksityiskohdat. Toinen syy soittamiseen oli se, että halusin kysyä saanko vaihdettua minulle arvotun istumapaikan, koska en enää pystynyt vaihtamaan nettisivuilla tai sovelluksessa. Erittäin ystävällisen ja asiansa osaavan virkailijan kanssa asia tuli hoidettua nopeasti ja sain vielä sen haluamani istumapaikankin.

 

Osasin jo aavistaa, että ”Premium Economy” saattaisi olla jotain todella hyvää. Kirjaimellisesti ennen kokematonta. Aavistuksistani huolimatta yllätyin positiivisesti huomatessani kuinka lähellä businesta se oli. Jos teillä on käytössä korotusetuja, pisteitä tai rahaa, niin suosittelen tätä vaihtoehtoa ehdottomasti. Jos lähdetään liikkeelle istuimista: tässä uusitussa Airbus A330-300 -koneessa ”Premium Economy” -luokassa oli muusta matkustamosta erotetussa osastossa vain kolme penkkiriviä, joissa oli rinnakkain 2+3+2 penkkiä; yhteensä siis seitsemän (tavallisessa economy-luokassa on kahdeksan penkkiä rinnakkain). Penkit ovat siis normaalia leveämpiä ja kussakin penkissä on oma leveä käsinoja. Jalkatila on huomattavasti normaalia suurempi: yli 96m ja penkeissä on säädettävä jalka tuki koko jalan mitalle nilkkaan asti; lyhyemmällä siihen mahtunee koko jalka. Kun jalkatuen ja penkin kallistuksen säätää äärimmilleen, ollaan jo aika mukavassa vaaka-asennossa vaikkapa nukkumista ajatellen. Jokaiseen istumapaikkaan kuuluu tukeva pöytä (joka oli kylläkin hieman vinossa) ja pikkuinen juomapöytä (joka oli niin vinossa, ettei sitä voinut käyttää mihinkään). Sähköä on saatavilla sekä USB- että verkkovirtapistokkeista. Myös viihdejärjestelmä on uusittu ja ikivanhat laitteet kosketusnäyttöjen esihistoriasta ovat saaneet väistyä modernien, suurikokoisten laitteiden tieltä. Tämä muutos koskee myös normaalia economy-luokkaa, jossa sielläkin koko penkit on vaihdettu uusiin.

 

Premium Economyn edut eivät kuitenkaan jää tähän. Istumapaikkojen tuoman suuren lisämukavuuden lisäksi lipun hintaan kuuluu Marimekko-kuosinen matkapaketti aivan kuten business-luokassakin. Myös juomia aletaan tarjoilla heti koneen noustua ilmaan ja kaikki juomat shampanjaa lukuun ottamatta ovat ilmaisia. Ensin tarjoillaan ”aperitiivi” -kierros ja pian sen jälkeen ruokajuomat. Myös ruoka on jotain muuta kuin tavallisessa economy-luokassa: ruoka on eräänlainen kolmen ruokalajin ateria, joka tarjoillaan oikeilta posliiniastioilta ja ne syödään oikeilla ruokailuvälineillä. Jälleen kuten business-luokassa. Myös palvelu on sujuvaa ja lähes yhtä henkilökohtaista kuin business-luokassa. Istuimia lukuun ottamatta ”Premium Economy” -luokassa päästään siis hyvin lähelle business-luokkaa ja todella lämpimästi suosittelen tätä käyttämään; paljon lisää matkustusmukavuutta ilman business-luokan järkyttävän kallista hintaa.

 

Jo ennen lentokentälle saapumista Finnairin ”sähköisen toiminnan” epäloogisuuden ja toimimattomuuden lisäksi aikaa kuluu tietysti jonkin verran moniin muihin asioihin. Vaikka en pakkaamiseen tai muihinkaan valmisteluihin kovin paljon aikaa ole koskaan uhrannut, pitempi poissaolo vaatii joidenkin asioiden etukäteen suunnittelua. Yksi niistä on tietysti laskujen maksu, jonka minä olen onneksi hoitanut jo pian 10 vuotta lähes kokonaan verkkolaskuilla. Siirryin tähän järjestelyyn jo vuonna 2014 asuessani yli puoli vuotta Kreikassa. Tällä kertaa mietin myös – lähes olemattoman – postini edelleenlähetystä poikani osoitteeseen, mutta jätin sen tekemättä. Postin määräaikainen edelleenlähetys olisi maksanut kolmelta kuukaudelta noin 40 euroa!!! Minun kohdallani tämä olisi tarkoittanut sitä, että todennäköisesti se yksi ainoa, edes jollakin tavalla merkittävä kirje tuona aikana olisi maksanut 40 euroa!

 

Lennämme tänään hyvin pohjoista reittiä. Itse asiassa en ole koskaan ennen lentänyt Yhdysvaltoihin näin paljon pohjoisen puolelta. Suuntaamme Helsingistä lähes suoraan luoteeseen, lennämme Sastamalan ja Tampereen välistä kohti Pohjanlahtea ja poistumme Suomen mantereen päältä Kristiinankaupungin lähellä. Lennämme edelleen kaukaa Islannin pohjoispuolelta ja lähes keskeltä Grönlantia edelleen kohti Kanadaa. Kun olemme jossakin Grönlannin ja Kanadan välillä aikaa lähdöstä on kulunut 5 tuntia 10 minuuttia ja meillä on tasan saman verran matkaa jäljellä. Tämän päivän lentoaika on siis 10h  20min ja matkaa Helsingistä Miamiin kertyy lähes 8 200km. Kun lähdimme Helsingistä noin viiden aikaan illalla oli jo pimeää. Matkan aikana olemme saaneet auringonlaskun kiinni, ainakin melkein: useamman tunnin ajan saan katsella pilvien takana horisontissa kajastavaa punaista auringonlaskua (ja tämä taas tuo mieleeni erään vastakkaiseen suuntaan suuntautuneen matkan, kun sain ihailla pari-kolme tuntia upeita revontulia pohjoisella taivaalla). Taivaanrannassa kajastava auringonlasku jatkuu ja jatkuu, mutta emme saavuta kuitenkaan päivänvaloa; maapallon täytyy pyöriä aika kovaa vauhtia. Kaarrettuamme ympäri pohjoista pallonpuoliskoa on lentosuuntamme muuttunut ensin luoteesta länteen, sitten  lounaaseen ja loppumatkan lennämme lähes etelään. Silti lentoreitti on melko suora. Kummallinen tämä maapallo…

Lento sujuu mukavasti: meno on tasaisen mukavaa, istuimet ovat mukavat ja palvelu toimii. Vasta Etelä-Carolinan ja Georgian yläpuolella meno on jonkin aikaa kuoppaisempaa, mutta pian matkanteko taas tasoittuu. Saapuessamme mereltä lähemmäs Miamia Ft. Lauderdale on ensimmäinen paikka jonka selvästi tunnistan taivaalta käsin. Voin erottaa selvästi Port Evergladesin sataman ja kauas pimeälle "suolle" katoavan Alligator Alley -maantien. Lennämme yli Miami Beachin ja Miamin ja laskeudumme jotakuinkin aikataulussa Miamin kansianväliselle lentokentälle. Kaikenkaikkiaan oikein mukava matka. Ainoan ison harminaiheen Yhdysvaltoihin saapumiseen aiheuttaa Telia, mutta tähän aiheeseen palaan tarkemmin myöhemmin.

Lentokentän maahantulotarkastuksesta selviän taas ennätysnopeasti. Tarkastuspisteelle ei ole käytännössä lainkaan jonoa ja maahantuloon osaltani ei tälläkään kertaa tarvita juuri muuta kuin passin vilautus. Laukkuni saapumista joudun odottelemaan melko auan, mutta se on ihan tavallista arkipäivää kaikilla lentokentillä; nykyään jopa Helsingissä. Saatuani laukkuni totean sekä viimeisen Tri-Rail -junan että Greyhound-bussin jo menneen ja otan taksin Miamin Brightline-junan asemalle ja sieltä matkaan noin 1,5 tunnin matka pohjoiseen West Palm Beachin asemalle, josta vaimoni noutaa minut. Pitkä matkareittini on ollut: raitiovaunu, juna, lentokone, taksi, juna ja auto. Olen ollut matkalla hieman reilut 20 tuntia, joka on melko hyvä suoritus tällä välillä. Lopputalvi onkin sitten minun osaltani kuitattu ja kevääseen asti saan nauttia paikasta, jossa ei ole (oikeasta) talvesta tietoakaan.

 

 My linktree: Linkit muille sivuille

Viimeisimmät yli 200 blogikirjoituksesta:

• Rockabillaque Florida 2022
• Tilinpäätös 2022 (Ystävyydestä)  
• Lumimyrskypakolainen (Kreikka, osa 1) 

• Matkalla yli Atlantin valtameren
  
• Autojuttuja uima-altaalta
• Kun korona iskee
• Lähestyvän lähdön tunnelmaa
  
  
• Saaresta saareen
• Kiitos ja näkemiin (Kun lähden näiltä saarilta)
• Päiväkävelyllä Tallinnassa
• Laivamatkailua ja suunnitelmia talven varalle
• Kesän päättyessä (Korona-kesä 2021)
  
  
• Matkalla Korona-Suomeen
• Kohti uutta Korona-kevättä
• Sunshine State ja Suomi - Sukkulointia kahden maan välillä
• 10 päivää karanteenissa
• Paluu Atlantin taakse (Matkalla keskellä Korona-aikaa)