KIITOS JA NÄKEMIIN (KUN LÄHDEN NÄILTÄ SAARILTA)

“I live all over the place” answered Snufkin, and put the coffee pot on the fire. “Today I happen to be here. Tomorrow I will be somewhere else." (Snufkin/Tove Jansson)

---------------------------------------

Lähtö kotisaarilta lähenee. Pitäisi ehkä täydentää fraasi sanalla uhkaavasti… Tunnelmat ovat melko ristiriitaiset: ¾ minusta tuntee haikeutta ja myös suurta harmia lähestyvän Suomenlinnasta lähdön vuoksi ja ¼ iloitsee uudesta asunnosta ja uudesta asuinalueesta. Tämä saari, nämä talot, nämä ihmiset… Tulen tätä paikkaa paljon kaipaamaan. Paljon tuttuja hymyileviä kasvoja ja kivoja ja hyviä ihmisiä, joita tulee ikävä. Ja silti myös ihmisiä, joita minulla ei ole mitään syytä kaivata ja lisäksi ne vaikeasti selitettävät pienen paikan haitat, mitä tulee ”yhteisöllisyyteen”. Kaikkia tai kaikkea minun ei tule ikävä. Nyt kun yritän summata tätä kaikkea mielessä hieman sekavana pyörivää ristiriitaisuutta, voisin kai sanoa, että eniten tulen kaipaamaan ystävällisiä tuttuja kasvoja ja ystäviä, vanhojen rakennusten ja linnoituksen henkeä ja ilmapiiriä sekä luontoa, tarkoittaen sillä merta ja merenrantoja. Tulen kaipaamaan vilkkaita ja täynnä elämää olevia kesän hetkiä ja tulen kaipaamaan talven rauhaa ja hiljaisuutta (tosin sitä samaa talven hiljaisuutta kuin 2000-luvun alussa, ei Suomenlinnassa enää ole).

Kun suljen tämän kahdeksannen ja samalla viimeisen Suomenlinnan asuntoni oven, tulee loppusaldoksi kahdeksan asuntoa, viisi eri taloa ja 21 vuotta ja 3 kuukautta ”suokkilaisena”. Se on pitkä aika. Se on niin pitkä aika, että minun on ihan mahdoton käsittää mihin se aika on yhtäkkiä kadonnut. Ja ajatusteni ainakin osittain hetkellisesti selkiytyessä ymmärrän myös sen, että eniten minulle tulee ikävä jotain sellaista, mitä en enää koskaan voisi saada: tulen luultavasti kuitenkin eniten kaipaamaan niitä ihan ensimmäisiä vuosia Suomenlinnassa. Aikaa 15-21 vuotta sitten. Tulen kaipaamaan eniten vuosia 2000-2005 ja ensimmäistä asuntoamme Suomenlinnassa. Kaipaan jo nyt sitä aikaa, kun itse olin vielä paljon nuorempi ja kanssani asunut poikani oli vasta reipas ekaluokkalainen. Tulen ikävöimään kauan sitten menneitä aikoja, joita en enää saisi takaisin, vaikka asuisin täällä maailmanloppuun asti.

Tieni on kulkenut Noakin arkin ylimmästä kerroksesta (ne hyvät vuodet) lyhytaikaisesti Kurtiinitaloon ja siitä edelleen Bastoni Bielkeen (kummatkin yhdessä tunnetaan nimellä Sadanmetrin talo). Sadanmetrin talosta muutin Aliupseeritaloon, joka tosin kulkee useimmiten rakennuksen numeron (C58) nimellä. Sieltä palasin takaisin Noakin arkkiin, jonka alakerrassa olevasta asunnosta tuli minun pitkäaikaisin kotini Suomenlinnassa. Myös tästä kodista minulla on enimmäkseen vain hyviä muistoja. Tässä vaiheessa jäinkin sitten asumaan yksin pojan aikuistuttua ja muutin pienempään asuntoon Aliupseeritaloon. Kun jouduin vuonna 2019 luopumaan tästä asunnosta, ajauduin hetkeksi Töölöön. Pidin Töölöstä paljon, mutta asuntoni oli todella pieni ja heti kun minulle vinkattiin Suomenlinnassa mahdollisesti tarjolla olevasta asunnosta päätin muuttaa samantien takaisin Suomenlinnaan. Kyseessä oli asunto numero seitsemän, viidennessä talossa. Myös tämä oli mukavaa aikaa, siitäkin huolimatta, että Korona rajoitti elämää ja piti myös minut ja vaimoni erillään melkein vuoden! Kahdeksas ja viimeinen asuntoni onkin ollut sitten taas siellä, mistä lähdin liikkeelle eli Noakin arkissa. Huvittavinta tässä karusellissa on ollut se, että paljon samaa varastotavaraa, mitä säilytimme alussa Noakin arkin ullakolla, kannettiin sinne takaisin 20 vuotta kestäneen pitkä kierroksen jälkeen.

Suomenlinna on minun koko elämäni pitkäaikaisin asuinpaikka ja se tulee aina olemaan minun kotini. Se on niin syvällä minussa, niin ajatuksissa kuin sydämessäkin ja minä olen kietonut kuin mustekala lonkeroni sen ympärille monesta eri suunnasta. Minulla tulee olemaan useita hyviä syitä vierailla täällä usein ja sen aion tehdäkin. Tärkeimmät näistä syistä ovat tietysti saareen jäävät ystävät ja kuulumineen kahteen paikalliseen yhdistykseen. Ja toki Suomenlinna tulee muutenkin edelleen olemaan niin rakas paikka, että siellä pitää vierailla säännöllisesti. Haluan nähdä vielä jatkossakin niitä tuttuja, hyvmyileviä kasvoja, joista osan tunnen hyvin ja osan vain "hyvänpäivän tuttuina". Nyt en tulee enää täällä asumaan ja tulen katselemaan tätä kaikkea hieman eri näkökulmasta (sekä ajatuksissa, että myös ihan käytännön tasolla), mutta Suomenlinnan ja myös suomenlinnalaisten suuri merkitys minun elämässäni tulee säilymään.

---------------------------------------

Muutan saaresta saareen. Merenrannalta vastarannalle. Muutan myös eräässä mielessä äärilaidasta toiseen: 1700- ja 1800- lukujen taloista aivan uuteen, juuri valmistuvaan asuntoon. Muutan nykyisestä yli 250 vuotta vanhasta talosta 0 vuotta vanhaan taloon. Mietin miten mahdan viihtyä talossa, jonka seinät eivät ole metrin paksuiset tai missä ei ole yhtäkään holvikaarta tai pikkuruutuista ikkunaa. Ei yhtäkään ikkunasyvennystä. Mietin miten mahdan viihtyä asunnossa, jossa ei ole leveistä lankuista tehtyä vanhaa lattiaa, eikä tulisijaa. Mietin miten tulen viihtymään asunnossa, josta puuttuu yli 200 vuotta vanhan asunnon henki ja ilmapiiri. Tämä vanhojen asuntojen henki on ollut minulle tärkeä ja se on ollut iso viihtyvyystekijä. Tieto siitä, että jo sukupolvien ajan joku on asunut samassa talossa on ollut kiehtovaa ja on ollut kiehtovaa ajatella menneitä ihmisiä, heidän pukeutumistaan, täysin erilaisia elintapoja… Tämä vanhojen seinien ja osittain myös mielikuvituksen mukanaan tuoma henki on jotain mitä nyt tulen menettämään.

Kuten jo melko yksityiskohtaisesti kerroin, olen asunut Suomenlinnassa kahdeksassa eri asunnossa, enkä silti ole koskaan nähnyt ikkunastani kunnolla kirkkoa ja majakkaa. Nyt tulen ne mahdollisesti ikkunastani näkemään… Merikin saattaa hyvällä tuurilla jostakin raosta pilkistää ja meren läheisyys, joka on minulle niin tärkeää, tulee jatkumaan myös uudessa paikassa. Muutin pois kotoa ollessani 20-vuotias. Sen jälkeen olen Suomessa asunut kaikkiaan 13 eri asunnossa, neljällä eri alueella, kahdessa eri kaupungissa. Kaikki nämä 13 kotiani Suomessa ovat olleet hyvin lähellä merta. Merenrantaan on ollut aina matkaa vähemmän kuin 500m. Keskimäärin matkaa rantaan on ollut noin 200m ja näin tulee olemaan jatkossakin. Lähtö Suomenlinnasta tulee olemaan minulle aivan valtava menetys, mutta voin ainakin lohduttautua sillä, että pääsen asumaan Helsingin kantakaupunkiin meren äärelle, aivan valtavan hyvien liikenneyhteyksien ja palvelujen lähelle, tai oikeastaan keskelle.

Uudesta asunnostani tulee viides koti kolmen vuoden sisällä. Se tarkoittaa tietysti samalla sitä, että tämä tulee olemaan neljäs muutto kolmen vuoden sisällä. Tämän muuttoharrastuksen lisäksi minulla on tavallaan koti myös USA:ssa. Oikeastaan kaksikin kotia: sekä omani että vaimoni. Kaikesta tästä johtuen elämä on ollut menneinä vuosina melko repaleista, mitä tulee asuinpaikkaan ja käsitteeseen ”koti”. Nyt tämä uusi paikka saattaa tuoda hieman pysyvyyttä ja varmuutta Suomen kotiin, mutta kokonaisratkaisu meiltä puuttuu edelleen. Toivomme sen löytyvän vuoden 2022 aikana ja siihen asti elämme kahden kotimaan ja kahden kodin elämää.

Nyt alkaa kuitenkin olla pian aika sanoa näkemiin, ei hyvästi, Suomenlinnalle ja pian on lähdettävä kohti uusia kokemuksia ja uutta elämää asuinympäristön suhteen. Helsingin keskusta ja kantakaupunki pysyvät edelleen samoina. Meri on sama ja moni asia pysyy ennallaan. Ja Suomenlinna tulee pysymään lähellä ja helposti tavoitettavissa edelleen. 21 vuoteen on mahtunut suruja ja iloja, onnea ja vastoinkäymisiä, mutta asuinpaikkana Suomenlinna on aina ollut hyvä ja olen iloinen ja kiitollinen siitä, että olen näin pitkän ajan saanut täällä viettää.