(9) 17.8. Rantalomalla Roomassa

9. päivä, lauantai 17.8.2013

Koska Rooma on jo 2011 keväällä ja saman vuoden loka-marraskuussa niin läpikotaisin kierrelty ja koska luvassa on jälleen helteinen päivä, päätämme jatkaa nyt hieman erilaista Rooman visiittiämme uimarantapäivällä. Ajatuksissani käy taas kerran, että eihän kukaan lähde Suomesta rantalomalle Roomaan! Totta, Rooma ei ole ehkä mikään varsinainen rantalomakohde, mutta ehkä harva edes tietää, että noin puolen tunnin junamatkan päästä löytyy kilometrikaupalla upeita hiekkarantoja. Syömme hotellin viihtyisässä ravintolassa aamupalamme ja lähdemme heti matkaan kohti Välimeren rantoja.

Kävelemme muutaman minuutin matkan Cavourin metroasemalle ja hetken odottelun jälkeen matkaamme B-linjan metrolla muutaman pysäkin päähän Piramiden asemalle. Piramiden aseman sisällä vaihdamme kävelysiltaa pitkin juna-aseman puolelle eli Porta Sao Paolon asemalle. Tämä on Ostian paikallisjunan pääteasema ja täältä pääsemme todella näppärästi samalla metrolipulla perille asti. Junakaan ei oikeastaan ole perinteinen iso juna, vaan se on täysin samanlainen kuin metrojunat. Olen käynyt kerran aikaisemminkin Ostiassa ja vaikka silloin oli jo myöhäinen syksy, junat olivat aivan täynnä ihmisiä. Nytkään emme saa enää istumapaikkaa, mutta puolen tunnin matka menee ihan mukavasti seistenkin. Juna pysähtyy muutamalla asemalla Rooman ja meren välillä. Lido di Ostiasta alkavat hiekkarannat, mutta me jatkamme vielä seuraavana olevalle Stella Polaren asemalle.

Juna-asemalta on noin puolen kilometrin kävelymatka rantaan. Viereinen Lido di Ostia on on kaunis pieni kaupunki, mutta samalla rannalla hieman etelämpänä oleva Stella Polare on vieläkin pienempi paikka. Kadun varrella on muutama kauppa ja baari, mutta kovin paljon näkemistä itse taajamassa ei ole. Uimaranta näyttää sen sijaan olevan hyvinkin suosittu ja ihmisiä on tänään jo aamupäivällä paljon rannalla. Kävelemme jonkin matkaa etsien ilmaista paikkaa, joka ei kuuluisi minkään "rantafirman" hallintaan. Laskemme tavaramme maahan pitkän laiturin lähellä olevalle tyhjälle alueelle, mutta samantien paikalla on jo vahti, joka latelee meille hinnaston... Löydämme kuitenkin tyydyttävän ratkaisun: omat pyyhkeet alusiksi, ilman rantatuoleja ja aurinkovarjoja 3€/henkilö. Se on mielestämme ihan kohtuuhinta ja tuolla rahalla saamme käyttää tuon rantapaikan vessoja, suihkuja ja pukukoppeja. Asetumme siis aloillemme kuumalle hiekalle.

Olemme rannalla kolmisen tuntia ja tuona aikana ehdimme käydä monta kertaa uimassa. Kuljemme molemmat vuorotellen pitkin rantaa ja käymme laiturilla kävelyllä. Muistamme juoda paljon ja jotain pientä syömistäkin meillä on mukana. Vietämme oikein mukavan rantapäivän ja uimme paljon mielessämme ajatus siitä, että tämä saattaa olla tämän vuoden viimeinen uintikerta. Kun palaamme Suomeen huomenna, on meriveden lämpötila enää ehkä +12 astetta ja pian meri on jo jäässä. Mikäli emme vielä tämän vuoden puolella lähden Floridan aurinkoon, jäävät tämän vuoden uimiset tähän. Lopulta kyllästymme taas rannalla makailuun ja lähdemme kohti suihkuja. Tumma hiekka on nyt kuumentunut auringossa niin kuumaksi, että ilman rantajalkineita joudumme hyppimään ja pomppimaan ja juoksemaan sen yli, etteivät jalkapohjamme palaisi. Varmasti jotakuinkin tältä tuntuu kuumilla hiilillä kävely....

Kävellessämme takaisin juna-asemalle, poikkeamme matkalla ostamassa kaupasta lisää juomista ja syötävää. Syömme eväämme penkillä aseman lähellä ja lähdemme sitten paluumatkalle takaisin kohti Roomaa. Palaamme Piramiden kautta Cavouriin ja käymme hotellissa viemässä pyyhkeemme ja märät uimavaatteet pois ja valmistaudumme samantien lähtemään uudestaan ulos. Ajatuksenamme on ollut läydä tällä kertaa vain yhdessä historiallisessa turistikohteessa ja valitsemme paikan, jossa emme ole koskaan ennen käyneet. Hyvin läheltä hotelliamme, Via Nazionalen laidalta löytyy Mercato di Traiano, jossa on yhdet Rooman suurimmista antiikin ajan raunioista. Hyvin säilyneiden raunioiden historiaa en nyt enää kovin tarkasti muista, mutta paikalla on ollut antiikin aikaan suuri kauppapaikka ja se on ollut myös usealla eri aikakaudella Rooman hallintopaikka. Vaikka kierrämme paikan melko nopeasti, meillä menee kuitenkin yli tunti ennen kuin olemme valmiit jatkamaan taas matkaamme.

Lähdemme jatkamaan matkaamme Foro Traianon, muinaisen Rooman keskuspaikan kautta kohti Piazza Barberinin ja Via del Tritonen seutuja. Saapuessamme yhdelle Rooman kuuluisimmista nähtävyyksistä, Fontana di Trevin suihkulähteelle en voi kuin ihmetellä kontrastia viime näkemisen kanssa: Kun seisoin viimeksi Fontana di Trevin edessä, kello oli 07.00 aamulla ja marraskuun lämpötila oli nipin napin plussan puolella. Silloin odotin kotiin lähtöä 1,5kk kestäneen Rooman vierailun jälkeen ja seisoin hieman haikein mielin yksin Fontana di Trevin reunalla. Nyt kun seison tässä melkein kaksi vuotta myöhemmin, lämpötila on noin +30 astetta ja koko aukio on niin täynnä ihmisiä, että en ole koskaan nähnyt täällä tällaista ruuhkaa. Ihmisiä on niin paljon, että tungos alkaa jo tuntua melkein ahdistavalta.

Jatkamme Via del Lavatoren kautta väljemmille vesille. Katselen matkan varrelta halpaa matkalaukkua, koska tuliaisemme eivät enää mahdu selkäreppuihimme ja yhdeksän päivää kestänyt reppumatkamme päättyy nyt siihen, että meidän pakko viimeisenä iltana ostaa matkalaukku. Seuraava kohde on minulle jo selvä. Olemme nyt niin lähellä paikkaa, jossa tuon 1,5kk asuin, että minun on pakko päästä näkemään Via Zucchelli, katu, jonka varrella silloin majailin. En tietenkään pääse ilman avaimia enää edes rappukäytävään, mutta istahdan pienelle kujalle ulko-oven eteen sen verran, että poikani saa otettua minusta valokuvan näillä tutuilla portailla. Tuo lyhyeksi jäänyt "Rooman-komennus" oli aivan mahtavaa aikaa ja monet hyvät muistot palaavat mieleen katsellessani tuota jyrkkää mäkeä kohoavaa pientä sivukujaa, joka sijaitsee Fontana di Trevin ja Piazza di Spagnan välissä.

Kipuamme ylös Via Zucchellia ja käännymme vasempaan Via Sistinalle. Mietin mahtaakohan kulmassa oleva huivi- ja laukkukauppias vielä muistaa minut. Silloin joskus näimme tässä kadun kulmassa melkein joka päivä. Kävelemme Via Sistinaa eteepäin ja tulemme Espanjalaisten portaiden yläpäässä olevalle Trinita dei Montin kirkolle. Muistelen taas hetken aikaa kaksi vuotta aiemmin; silloin tulin yksin näille portaille istumaan, kun olin juuri saapunut Roomaan vailla minkäänlaista tietoa tulevasta ja vailla minkäänlaista tietoa kotiinpaluusta. Se oli hieno ilta ja silloinkin oli helle. Istuin pitkään portailla auringonlaskun aikaan ja katselin Roomaa aivan uusin silmin. Tämä on yksi Rooman kauneimpia paikkoja auringonlaskun aikaan. Laskeudumme Espanjalaisia portaita pitkin alas Piazza di Spagnalle ja ihmettelemme, minne kaikki ärsyttävät ruusunmyyjät ovat kadonneet... Täällä on taidettu tehdä poliisin ja karabinieerin toimesta ainakin väliaikainen "siivous". Hyvä niin.

Tarkoituksenamme on mennä syömään kadun varren terassille, jossa kävimme syömässä kaksi vuotta sitten ja jossa kävin yksinkin useamman kerran. Nyt meille käy kuitenkin niin, että viereisen terassin tarjoilijat ovat nopeampia ja he kaappaavat meidät omalle terssilleen ennen kuin ehdimme edes huomata. Tämä on niin tavallinen temppu, että meitä se vaan alkaa naurattaa ja tyydymme tähän naapuriterassiin, koska se näyttää ihan yhtä hyvältä. Pääsemme istumaan vesisumua puhaltavan tuulettimen alle ja se tuntuukin helteessä kävelyn jälkeen oikein hyvältä. Syömme hyvin ja otamme jälkiruoaksi tiramisua ja hedelmäsalaatin. Kahvilla päätämme tänään poiketa jossain muualla.

Kiertelemme vielä pikku kujia pitkin Via del Corsolle ja siitä edelleen Piazza del Popololle. Kaikki nämä ovat niin tuttuja katuja ja kujia, niin tuttuja seutuja edelleen. Piazza del Popololla käännymme Santa Maria dei Miracolin kirkon nurkalta Via Frattinalle ja kävelemme katua Tiberin rantaan ja käännymme taas takaisin kohti Via del Corsoa. Juomme kahvit Via della Viten varrella olevan baarin tiskillä ja jatkamme taas samantien matkaa Fontana di Trevin nurkille. Viimeinen ilta Roomassa ja Italiassa alkaa olla lopuillaan ja väsyneinä lämpimässä illassa turistiruuhkassa kävelyyn käännymme pian kohti hotellia. Muutaman mutkan kautta päädymme Cavouriin ja päätämme mennä nukkumaan. Ennen nukkumaan menoa vietämme kuitenkin vielä hetken hotellin kattoterassilla. Haen itselleni yhden kylmän oluen ja nautin vielä viimeistä kertaa lämpimästä kesäyöstä.


Matkakuvat: lauantai 17.8.