PÄIVÄKÄVELYLLÄ TALLINNASSA

Tein taas yhden pikaisen matkan Tallinnaan ja takaisin. Kun halvalla sain… Viking Linen päiväristeilyjä myydään taas hintaan 5,00€. Tätä vertaan usein HSL:n kahden vyöhykkeen lippuun: kun lähden käymään Helsingin keskustassa Suomenlinnasta, maksaa matka minulle normaalisti 5,60€. Viking Linen tarjousristeilyt ovat halpoja. HSL:n liput melko kalliita. Näin omasta mielestäni ja myös moniin muiden maiden liikkumisvaihtoehtoihin verraten. Viking Linen päiväristeilyyn kuuluu meno-paluulippu Tallinnaan ja takaisin. Viking XPRS lähtee Helsingistä Katajanokan laiturista klo 10.30 ja se on perillä Tallinnassa 2,5 tuntia myöhemmin eli 13.00. Tallinnassa on neljä tuntia aikaa olla maissa ja laiva lähtee takaisin kohti Helsinkiä klo 17.00. Saapumisaika Helsinkiin on 19.30. Näin kaikkina muina päivinä paitsi perjantaisin. Perjantaisin laiva lähteen Helsingistä jo aikaisin aamulla ja Tallinnassa on muutama tunti enemmän aikaa.

Minun matkani päätarkoitus oli vain päästä hetkeksi jonnekin pois. Edes Tallinnaan, jos ei muualle… Nyt kun näyttää siltä, että KAIKKI matkustelevat jonnekin ja paljon näyttää tupsahtelevan kivoja kuvia Etelä-Euroopasta sosiaaliseen mediaan. Matkani toinen tarkoitus oli käydä täydentämässä viinikellarini tyhjiksi huvenneet hyllyt… Kun ostin pari pahviboksia punaviiniä ja pari pulloa Giniä, oli matkan hinta jo kuitattukin moninkertaisesti. Ennen näitä ostoksia tein pitkän kävelylenkin vanhassa kaupungissa. Kävelin pohjoisen puolelta Paks Margaretan tornin portista sisään vanhaan kaupunkiin ja kävelin ristiin rastiin kaupungin katuja. Kiipesin ylös Toompean mäelle ja päästyäni alas kiertelin lisää katuja ja kujia. Lopulta päädyin ostoksilleni ostoskeskus Nauticaan. Nautican suunnasta Vikingin ja Eckerö Linen terminaaleille olutvankkureineen saapuvia matkustajia varten on nyt muuten rakennettu silta yli pienen kanavan. Tämä voi olla valtavan suuri helpotus ”kaljalavoja” kuljettaville matkaajille; enää ei tarvitse kiertää sitä pitkää kierrosta venesataman pohjukan kautta.

Seuraavaa kertaa varten päätin päivittää tietoni Tallinnan historiasta. Ehkä lyhyesti myös koko Viron historiasta, mutta ainakin keskiajasta ja Tallinnan Hansa-kaupunkiajoista. Huomasin tänään, että olen kyllä käynyt viime aikoina melko usein Tallinnassa, mutta tiedän todella vähän kaupungin historiasta. Ja tämä on melko outoa, koska yleensä olen todella perinpohjainen turisti ja otan selvää asioista. Otan selvää paikkojen historiasta, maantieteestä, kulttuurista ja eläimistä sekä ihmisistä. Tallinnan historian olen vaan jostakin syystä jotenkin ohittanut ja koulussa opitunkin jo unohtanut. Sitten joskus kun olen saanut tehtyä pienen ”historiallisen kierroksen” Tallinnassa olisi varmaan jo korkea aika tutustua myös alueisiin Tallinnan keskustan ulkopuolella… Minulle tuttua on vain Pirita ja Lennusadam, kaikki muu on suurta tuntematonta. Esimerkiksi Pärnu, Tartto ja Saaremaa kuulostavat mielenkiintoisilta paikoilta, mutta totuus saattaa kuitenkin olla se, että nämä Viron matkat tulevat kyllä todennäköisesti jäämään seuraavaan elämään: luultavasti tulen jatkossakin hyppäämään koko Baltian ja oikeastaan myös pohjoismaiden yli kauemmas Eurooppaan ja tietysti Yhdysvaltoihin. Ehkä jatkossa työn merkeissä myös lähelle itään ja taas uudestaan kauas itään.

Tästä tämänkertaisesta Viron matkasta vielä lyhyesti sen verran, että menomatkalla laiva oli melkein tyhjä. Menomatka oli siis hyvin rauhallinen ja kaikkialla oli tilaa enemmän kuin riittävästi. Myös Tallinna oli melko hiljainen. Ainakin vanhan kaupungin alue. Tulomatkalla laivalla oli huomattavasti enemmän matkustajia kuin mennessä ja lapsiperheitä oli liikkeellä todella paljon suhteessa muihin ihmisiin. Olisiko Virossa ollut koulujen syysloma juuri tällä viikolla. Tallinnasta tulleet taisivat olla enimmäkseen lyhyellä risteilyllä, sillä Helsinkiin jäi mielestäni melko vähän ihmisiä.

Pari pientä asiaa jäi mieleen ihan viimeisistä minuuteista ennen maihinnousua Helsingissä. Ensimmäinen oli humalainen, noin 40-vuotias isokokoinen mies, joka rynnisti kahden oluttölkkinsä kanssa baarin tupakkakoppiin. Tämä Pentti Peräkylästä mutisi luultavasti minua ohittaessaan ”Painu vittuun siitä.” En painunut… mutta tein hänelle kyllä tilaa. Seisoessani siinä vielä hetken huomasin syrjäsilmällä katsoessani, että hän jatkoi tätä offensiivia mulkoilemalla minua edelleen savuisesta tupakkakopista. Tämä pieni tapaus ei mitenkään hetkauttanut minua mihinkään suuntaan, enkä edes ollut loukkaantunut tai pahoillani, mutta olin ehkä hieman pahoillani hänen puolestaan. Sen sijaan, että olisin ollut harmistunut minuun kohdistuneen vihan vuoksi, olin enemmänkin huolissani hänestä: Mikä oli saanut äijän tuohon tilaan? Oliko hän juonut liikaa viina, jota pää ei sitten kestänytkään? Vai oliko hän käyttänyt jotain vahvempaa kuin viinaa? Oliko hänellä kenties mielenterveydellisiä ongelmia? Oliko hänellä riitaa tyttöystävän kanssa (jos joku tuollaisen oli ylipäätään huolinut) tai oliko takana avioero tai potkut töistä? No, se ei koskaan selvinnyt koska minä poistuin laivasta. Laivasta ulos kävellessäni kävelin toisen, ehkä hieman vanhemman, niinikään juopuneen miehen perässä. Hänen väärinpäin oleva lippalakkinsa herätti minun huomioni: siinä oli etelävaltioiden lippu (jota myös orjalipuksi ja vihalipuksi kutsutaan) ja teksti Confederate Choppers… Kirkkaan punainen varoitusvalo. Kieltämättä tämä näky Tallinnasta palaamassa olevalla ihmisellä huvitti minua ja kävellessäni hänen perässään mietin mitä yhteistä on konfederaatiolla ja choppereilla…? Aika hankala löytää yhtäkään yhtymäkohtaa. Näin kuitenkin mielessäni Robert E. Leen ajavan moottoripyörällä Gettysburgin taisteluun (siihen taisteluun, jossa paha sai palkkansa ja turpaan tuli), mutta en tiedä oliko se Harley Davidson vai Indian tai ihan joku muu… No, nämä molemmat kohtaamiset olivat pikku juttuja, mutta kohtasinpa risteilyn lopussa ainakin pari sellaista oikein perinteistä suomalaista risteilymatkustajaa ja tämä palautti mieleen sen, mistä niin kovin monella näissä risteilyissä todella on kyse...