SUNSHINE STATE JA SUOMI - SUKKULOINTIA KAHDEN MAAN VÄLILLÄ

Edellisestä blogikirjoituksestani on ehtinyt kulua jo melkein kolme viikkoa, mutta eipä tässä välissä mitään maailmaa mullistavaa ole tapahtunut. Edellisen kirjoitukseni täällä julkaisin USA:n presidentin virkaanastujaispäivänä ja siitä eteenpäin suuret linjat USA:n politiikassa ovat olleet paluuta vanhaan ja paluuta Obaman aikaan. Paluuta parempaan ja tarttumista edellisen ”presidentin” lukemattomien virheiden ja ikävien ja huonojen päätösten korjaamiseen. Pelle ja hänen pähkähullu sirkuksensa jatkavat omaa mölinäänsä, mutta se on nyt jäänyt selvästi kaiken muun taakse ja uudet tuulet ovat puhaltamassa pahoja muistoja kauas pois. Making America Great Again. Neljän surkean vuoden jälkeen.

Ajattelin tällä kerralla vastailla joihinkin ihmisten minulle usein esittämiin kysymyksiin ja ihan aluksi tarkennan hieman paria asiaa, joita sivusin kahdessa edellisessä kirjoituksessani. Ensimmäinen aihe on oleskelu USA:ssa ja minun ”statukseni” täällä. Vastaan samalla myös kysymykseen miksi kaikkien näiden vuosien jälkeenkin matkustan edelleen ESTA:lla (Electronic System for Travel Authorization, viisumivapaa matkustaminen Yhdysvaltoihin), enkä ole oikeastaan tehnyt elettäkään hankkiakseni pysyvän asumisoikeuden tai jopa USA:n kansalaisuuden. Tämä johtuu puhtaasti siitä, että muut vaihtoehdot ovat niin kalliita ja aikaa vieviä, että emme ole vielä katsoneet tarpeelliseksi tehdä muutoksia nykyiseen käytäntöön. ESTA:n turvin saan kuitenkin oleskella USA:ssa peräti kolme kuukautta kerralla ja se on vielä toistaiseksi riittänyt oikein hyvin. Ja kuten koronarajoitusaika on osoittanut, minulla on kuitenkin etuoikeuteni maahantulon ja maassa oleskelun suhteen. Minulla on koko ajan ollut koti (asuinpaikka, josta olemme yhdessä halunneet pitää kiinni), perhettä ja myös töitä Suomessa, joten tuo kolme kuukautta putkeen on ollut enemmän kuin riittävästi. Periaatteessa voin nyt oleskella USA:ssa 182 päivää vuodesta ja tämän voisi jakaa karkeasti ottaen esimerkiksi kolmeen kahden kuukauden jaksoon. Säilyttääkseni oikeuteni (lähinnä terveyteen ja sairastamiseen liittyvät asiat) Suomessa, minun oleiluni täällä saa olla vain tilapäistä ja on minun oltava Suomessa vähintään183 päivää vuodessa. Yhdeksi vuodeksi tosin pystyy tilapäisesti muuttamaan, mutta sen jälkeen Suomessa on oltava yli puoli vuotta joka vuosi.

Kaikki paperit IR1-viisumia (Immediate Relative, visa for a spouse) ja pysyvää asumisoikeutta varten USA:ssa ovat valmiina, mutta vielä siihen ei ole ollut tarvetta. Vaikka tilanteessamme asumisoikeuden hakeminen olisi melko suoraviivainen juttu ja sen ainakin pitäisi olla lähinnä muodollisuus, se on kuitenkin työläs kaikkine paperitöineen ja myös melko kallis. Pelkkä hakemukseen tarvittava lääkärintodistus maksaa noin 600 euroa! Itse hakemuksen jättäminen maksaa sekin useamman satasen. Muuten hinta riippuukin sitten enimmäkseen siitä, paljonko hakemusten eteen pystyy tekemään itse ja paljonko joutuu käyttämään asianajajaa. Myös odotusaika on hyvin pitkä: hakemuksen käsittelyyn menee tällä hetkellä aikaa useita kuukausia ja odotusaikana minun olisi odoteltava Suomessa paperien hyväksymiseen asti (tai haettava väliaikaista odotusajan K-3 -viisumia). Toinen suuri kustannusseikka on terveydenhoidon menettäminen Suomessa, mikäli täällä asuminen muuttuisi pysyvämmäksi. Jos muutan pysyvästi Yhdysvaltoihin tai oleskelen täällä enemmän kuin puoli vuotta vuodessa, on minun otettava sairausvakuutus täältä ja vakuutukset täällä ovat hyvin kalliita. Näiden seikkojen lisäksi yhtenä tulevaisuuden näkymänä on myös meidän molempien asettuminen joksikin aikaa Suomeen (vaimoni mahdollisen opiskelun ajaksi) ja tämän harkinnan ollessa vielä käynnissä, ei ole mitään syytä aloittaa vielä maahanmuuttoasioita täällä. Joten näillä mennään vielä toistaiseksi. Tämän vuoden lopussa alamme kuitenkin todennäköisesti toimiin jonkun pitemmän tähtäimen suunnitelman toteuttamiseksi.

Vielä päätteeksi pikainen summaus USA:ssa oleskelusta. Viisumivapausohjelman mukaisesti ESTA-matkustuslupaa voivat hakea niiden maiden kansalaiset, jotka tähän ohjelmaan kuuluvat (Suomi siis kuuluu näihin maihin). Tämä lupa oikeuttaa kolmen kuukauden yhtäjaksoiseen oleskeluun USA:ssa. Sitä, kauanko välillä on oltava pois maasta ei ole määritelty missään. Yleisenä käytäntönä pidetään sitä, että kolmen kuukauden USA:ssa olon jälkeen pitäisi olla kolme kuukautta pois, mutta tämän päättää viime kädessä rajaviranomainen maahantulohetkellä. He arvioivat onko ESTA:n mahdollistama tilapäinen oleskelu muuttumassa luonteeltaan pysyväksi USA:ssa asumiseksi. Jos USA:ssa haluaa olla pitempään, on haettava joko tilapäistä (non-immigrant) viisumia tai pysyvään asumiseen oikeuttavaa (immigrant) viisumia. Näitä viisumeja löytyy vähän kaikenlaisia eri tarkoituksiin: diplomaateille, opiskelijoille, työntekijöille jne. (minullekin on kahteen otteeseen non-immigrant A-viisumi myönnetty). Yhtenä (viimeisenä) vaihtoehtona on tietysti myös USA:n kansalaisuuden hakeminen, mutta tämän olen oikeastaan käytännössä sulkenut pois: en edes haluaisi tämän maan kansalaisuutta… Mamuksi täällä voi tulla siis kahta eri tietä: joko pysyvän asumisoikeuden kautta (green card) tai kansalaisuuden kautta.

Sellaisen vinkin tai varoituksen haluan vielä ESTA:n suhteen antaa, että varokaa netissä olevia kaupallisia ESTA-sivustoja. Kun matkustusrajoitukset vielä jonain päivänä (toivottavasti) poistuvat tai ainakin lievenevät ja jollakin alkaa haaveissa siintää matka Yhdysvaltoihin, niin hakekaa ESTA-matkustuslupaa suoraan virallisilta sivuilta: Department of Homeland Security, U.S. Customs and Border Protection. Netissä esimerkiksi google-haulla löytyy heti alkuun paljon kaupallisia sivustoja, jotka lupaavat hoitaa ESTA:n puolestanne. Niille joudutte kuitenkin antamaan periaatteessa täysin samat tiedot kuin täyttäisitte itse ESTA-hakemukseen, mutta nyt joudutte vielä lisäksi maksamaan tästä palvelusta. ESTA-hakemus on melko helppo täyttää itse CBP:n ESTA-sivuilla. Sen täyttämiseen menee aikaa ehkä 10-15min ja hinta on tällä hetkellä 14 euroa. Ja netissä liikkuneista huhuista huolimatta ESTA-sivusto on ollut koko ajan auki ja haku käynnissä ja se on avoinna tälläkin hetkellä, koronasta huolimatta.

Toinen asia, josta ajattelin nyt kirjoittaa, on asumisemme täällä. Silloin tällöin joku on kiinnostunut miten ja missä me täällä elämme ja miten olemme päätyneet tähän järjestelyyn. Itse ostin siis oman asuntoni edellisen laman vielä vaikuttaessa voimakkaasti asuntojen hintoihin. Kävimme poikani kanssa katsomassa asuntoja tasan yhdeksän vuotta sitten, helmikuussa 2012 ja jätimme tarjouksen asunnosta, jonka kaupat saimme lopulta päätökseen noin 8,5 vuotta sitten, elokuussa 2012. Kirjoitin viime blogitekstissäni, että asunto hankittiin loma-asunnoksi, mutta jälkikäteen huomasin tuon väitteen olevan melkoista aliarviointia. Toki alkuun oleilin asunnolla lomillani, koska oli vielä kokopäivätyössä, mutta kyllä tuosta asunnosta tuli toinen koti. Oikeastaan siinä mielessä ainoa koti, että se on edelleen ainoa koskaan omistamani asunto. Ironista on se, että tuo suuri toteutunut haave, oma asunto Floridassa kävi tarpeettomaksi tavattuani täällä tulevan vaimoni. Senkin jälkeen sitä on tosin vielä käytetty perheen loma-asuntona. Nyt tilanne on kuitenkin ollut jo pitkän aikaa se, että asuntoni West Palm Beachin kaupungissa on ollut vuokrattuna pois ja me asustelemme noin 10 minuutin matkan päässä, Riviera Beachin kaupungissa vaimoni omistamassa asunnossa. Riviera Beach on todella huonossa maineessa oleva kaupunki ja suurin osa kaupungin alueista on sellaisia, joille ei itselläni tulisi mieleenkään lähteä pimeän tullen kävelemään. Eikä oikeastaan edes valoisalla… Asuinalueemme on kuitenkin oikein siisti ja turvallinen, aidattu ja vartioitu keskiluokkainen asuinalue. Pienenä yksityiskohtana ja todisteena elämän muuttumisesta arkisemmaksi mainittakoon, että tälläkin asuialueella on myös kuntosali ja uima-allas, enkä ole käyttänyt niitä kertaakaan tämän kuluneen viiden vuoden aikana!

Asunnon omistamiseen täällä ei ole mitään esteitä: ulkomaalainen saa ostaa ja omistaa asunnon täällä. Velkaa minulla ei West Palm Beachin asunnostani ole, mutta joudun kuitenkin maksamaan siitä huomattavan suurta kiinteistöveroa Palm Beach Countylle (eräpäivä taas pian edessä...). Muita kustannuksia ovat Suomen yhtiövastiketta vastaava COA-maksu, joka minun asunnossani on noin $300 kuukaudessa (siihen kuuluu jätehuolto, rakennusten ulkopuoli, piha-alueet ja nurmikot, kuntosali, uima-allasalue, vesi ja myös perus-internet ja tv). Sähkölasku on noin $50/kk luokkaa ja noin puolet siitä asunnon ollessa tyhjillään. Ilmastointia on pakko pitää kosteissa tropiikin olosuhteissa päällä koko ajan ja myös lämminvesivaraaja ja pakastin ovat yleensä olleet päällä. Lisäksi tulee vielä kotivakuutus, joka maksaa reilut useita satoja euroja vuodessa. Kotivakuutuksen uusiminen on menossa juuri tällä hetkellä, enkä ole vielä ihan varma mihin hintaan sen nyt saan. Kulut ovat siis joka tapauksessa ihan huomattavat. Kun asunto on vuokrattuna pitää vuokrauksesta maksaa West Palm Beachin kaupungille lisenssi-maksua ja tietysti myös henkilön tuloveroa USA:n veroviranomaiselle IRS:lle. Olen nyt ollut jo pari vuotta verovelvollinen IRS:lle ja tämän lisäksi olen vielä joutunut maksamaan veroja Suomeen! (Niin, ei ole tuplaverotusta, mutta Suomi rokottaa vielä ihan kunnolla pienemmän USA:n veron päälle...) Korona-pandemian aikana tosin koko oman asuntoni vuokraustoiminta oli pakko siirtää minulta jo ihan käytännön syistä täysin vaimoni hoidettavaksi. Vaimoni (aina paikalla olevana) on nyt virallinen vuokraemäntä ja hoitaa kaiken vuokraukseen liittyvän aina vuokranperimiseen ja verojen hoitamiseen asti. Tällä toiminnalla ei todellakaan pääse rikastumaan, mutta sillä saa katettua kulut ja pikkuisen jää ylimääräistä omaan pussiinkin. Siis vaimoni pussiin…

Se on pakko tunnustaa, että kyllä tämä asunnon omistaminen täällä on melko paljon työtä ja vaivaa tuottanut. Lähinnä erilaisten järjestelyjen ja maksujen hoitamisen muodossa. Välillä on käynyt mielessä asunnon myyminenkin ja nyt vielä se olisi järkevää, koska asuntojen hinnat täällä ovat korkealla ja kauppa käy hyvin. Tosin myös vuokrahinnat ovat korkealla ja tällä hetkellä voimme periä ihan hyvää kuukausivuokraa. Eli toistaiseksi jatkamme näin. Ainoat pienet ja vielä hatarat mietteet tulevan asumisen suhteen on muuttaminen pois Riviera Beachilta ja koko ”suur-West Palm Beachin” ruuhkaiselta alueelta. Mielessä ovat olleet rauhallisemmat alueet kuten Stuart tai Jensen Beach pohjoisempana. Jopa kokonaan toisista osavaltioistakin on puhuttu ja varsinkin yksi itärannikon osavaltio ja tietty alue on edelleen vahvasti mielessä. Niin… ja myös se Suomi. Tilapäisesti. Katsotaan minne suuntaan tämä vuosi meitä vie…

 

Tämä talven 2021 osa blogiani on jonkinlainen ”kehittyvä tarina”, linkit alla:

1. Paluu Atlantin taakse (Matkalla keskellä korona-aikaa)

2. 10 päivää karanteenissa

3. Sunshine State ja Suomi – Sukkulointia kahden maan välillä

4. Kohti uutta koronakevättä

5. Matkalla Korona-Suomeen