MATKALLA YLI ATLANTIN VALTAMEREN

Kun Finnairin Embraer ERJ-190 -koneen pyörät irtoavat hieman lumesta ja kuurasta valkealta Helsinki-Vantaan lentoaseman kiitoradalta, olen jo hieman varmempi perille pääsystä kuin edellisenä talvena. Täysin varma en kuitenkaan vieläkään asiasta ole, koska olen ymmärtänyt kuinka pienestä perille pääsy saattaa ”näinä aikoina” olla kiinni. Olen taas matkalla Yhdysvaltoihin ja tällä kertaa maa on avoinna myös turisteille: vuosi sitten USA:n rajat oli suljettu ja matkustaminen Atlantin yli oli silloin kaikin puolin paljon epävarmempaa. Paljon liikkuvia tekijöitä ja muuttuvia määräyksiä ja ohjeita liittyy kuitenkin tähänkin matkaan lähtöön, mutta uskon kaiken olevan nyt kuitenkin kunnossa.

Tukholmaan matkalla oleva kone on melko täynnä, mutta juuri minun viereeni jää tyhjä paikka. Yksin matkustaessa minulle on usein sattunut tämä suunnaton onni, joskin usein yritän varmistaa sen taktikoimalla paikan valinnassa lähtöselvityksen jo avauduttua ja tavallisten paikkojen valinnan vapauduttua maksusta. Tuo yksi tyhjä paikka vieressä tuo uskomattoman paljon lisää tilaa ja tässä konetyypissä se tarkoittaa sitä, että vieressäni ei istu kukaan, koska koneessa on vain 2+2 paikkaa rinnakkain. Aikataulun mukainen lentoaika Tukholmaan, Arlandan lentokentälle, on yksi tunti, mutta tänään todellinen lentoaika on vain 40 minuuttia. Lyhyen lentoajan lisäksi tällä kerralla sattuu se hyvin erikoinen asia (ainakin omien viime vuosien kokemusteni mukaan), että lento lähtee ajallaan tai ehkä jopa muutaman minuutin etuajassa!

 

---------------------------

 

Frequently asked questions… Kuinka kauan kestää lento Miamiin? Ja vastaus kuuluu: se vähän riippuu... Tällä kerralla minä käytän taas kerran ihan uudenlaista reitinvalintaa. Jo aiemmin täällä kertomistani syistä valitsin nyt lennon Tukholman kautta sen sijaan että olisin lentänyt mennen tullen suorilla Finnairin lennoilla. Kerrottakoon nyt kuitenkin vielä kerran, että Tukholman lento on perillä Miamissa sen verran aikaisemmin, että ehdin vielä pohjoiseen suuntaavaan Tri-Rail -junaan. Olen tällä kertaa ostanut liput suoraan Finnairilta, mutta siirryin Finnairin sivuille Momondon lentohaun kautta. Tällä tavoin sain liput halvemmalla kuin suoraan Finnairilta. Ensimmäinen lentoni on siis lento Helsingistä Tukholmaan Arlandan lentokentälle. Tukholmassa minulla on hieman vajaat kaksi tuntia aikaa vaihtaa konetta ja loppumatkan lennän Finnairin suoralla lennolla Miamiin. Ilmoitetut aikataulun mukaiset lentoajat ovat 1h ja 10h 30min. Näin ollen aikataulunmukainen lentoaika on 11h 30min ja siihen päälle tulee 1h 50min vaihtoaika. Todellinen lentoaika on tällä reissulla hieman vajaat 11 tuntia ja jotakuinkin yhtä kauan kestäisi suora lento Helsingistä. Miamista Helsinkiin tulenkin sitten lentämään Finnairin suoralla lennolla ja aikataulunmukainen lentoaika on 9h 25min.

Finnairin Tukholman lentoja (AY807) on nyt lennetty useilla eri konetyypeillä (Airbus A319/320/321, Embraer 190 ja ATR 72) ja tällä kerralla kohdalleni osuu pieni, mutta mukava Embraer. Tukholman ja Miamin välistä reittiä lennetään uudehkolla Finnairin Airbus A350-XWB -koneella ja samanlainen kone lentää nyt myös Miamin ja Helsingin välillä. USA:n suuntaan Finnairin kalustossa on nyt tapahtumassa (tai jo tapahtunut) selvä parannus, kun vanhat Airbus A330 -koneet korvataan uudemman sukupolven A350-koneilla. A330-koneet alkoivatkin kyllä olla jo melko vanhoja ja kulahtaneita ja matkustusmukavuus paranee nyt huomattavasti. Minä muistan vielä hyvin senkin ajan, kun Finnair käytti USA:n lennoilla vielä yhtä sukupolvea vanhemmilla MD-11 -koneilla.

Yksi syy miksi päätin tällä kertaa valita Finnairin oli vallitseva epäselvä tilanne (covid). Finnairin lipuissa oli selvä mahdollisuus vaihtaa tarvittaessa matkustusajankohtaa ja suomalaisen toimijan kanssa kaikenlainen selvittely mahdollisten muuttuvien lentojen suhteen olisi helpompaa (tosin olen nyt kuullut, että vaikeuksia on ollut ja Finnair ei ole aina kohdellut asiakkaitaan lempeästi). Viime talvena nämä järjestelyt Helsingin lentojen peruunnuttua sujuivat aivan loistavasti Lufthansan ja myös American Airlinesin kanssa. Lufthansan kanssa kaikki kävi napin painalluksella ja Americanin kanssa pikku selvittelyjen jälkeen… Toinen syy Finnairin valintaan on ”tutut ja turvalliset” sinivalkoiset koneet ja paluumatkalla suora lento ilman koneenvaihtoja. Finnairin suorat USA:n lennot ovat todella näppäriä kun reissusta selviää ilman koneenvaihtoja, mutta… Olen kyllä tosin todennut, että lentomatka/aika on niin pitkä, että joskus koneenvaihto on jopa mukava tauko lentämiseen ja istumiseen ja se tarjoaa tilaisuuden jaloitella. Molemmissa on puolensa.

Kuten olen jo aiemmin maininnut, on matkustaminen ”näinä aikoina” melkoista arpapeliä ja matka tai maahanpääsy voi katketa johonkin pikku juttuun. Niinpä en itsekään uskalla vielä juhlia, vaikka itselläni onkin vielä pari ässää takataskussa… Täysin rinnoin uskallan kuitenkin iloita vasta kun olen onnellisesti perillä. Ja sen jälkeen voikin taas Suomeen matkustamisesta tulla ongelma peruttujen lentojen muodossa, kuten kävi viime talvena, mutta kuten jo mainitsin, siitä tosin selvittiin aika mukavasti Lufthansan rahojen palautuksen ja uusien Americanin (+Finnair) lippujen turvin.

 

---------------------------

 

Katselen ulos Finnairin Airbus A350-XWB -koneen ikkunasta, mutta en näe juuri muuta kuin pilviä ja toisinaan niiden lomasta välillä pilkistävää metsää tai maaseutua. Lentoaikaa Miamiin on jäljellä reilut kolme tuntia ja olemme lähestymässä New Yorkia (city). Olemme jo ylittäneet koko Pohjois-Atlantin ja saapuneet Pohjois-Amerikan yläpuolelle. Koska lähtöpaikkana oli Tukholma, on lentoreittimme kulkenut hieman etelämpänä kuin Helsingistä lähdettäessä. Reittimme on kulkenut Britteinsaarten pohjoispuolitse, mutta sekä Islannin että Grönlannin eteläpuolitse. Norjan jälkeen meillä on ollut pelkkää merta allamme aina Kanadaan asti. Kanadan ja New Yorkin (osavaltio) jälkeen lennämme aivan USA:n itärannikkoa viistäen etelään ja taas vajaan tunnin ajaksi meren päälle ennen saapumistamme Floridan mantereelle.

Suuri laajarunkokone on lähes viimeistä paikkaa myöten täynnä. 95% matkustajista näyttää käyttävän kiltisti maskia kuten kuuluukin, mutta mukana on muutamia henkilöitä, jotka eivät määräyksistä tai muista ihmisistä välitä ja heidän mielestään on riittävää kun maski roikkuu nenän tai jopa suun alapuolella. Antaa kyllä heistä oikein fiksun kuvan… Koko lennon ajan koneessa on melko hiljaista ja rauhallista. Ohitamme (tai oikeastaan ylitämme) Atlantic Cityn 12,2km korkeudessa. Maanopeutemme on 850km/h. Olemme lentäneet Tukholmasta noin 6500 kilometrin päähän ja matkaa on vielä jäljellä noin 1500 kilometriä. Nuo kun laskee yhteen, tulee kokonaismatkaksi Tukholmasta Miamiin aika lähelle 8000 kilometriä. Helsingistä matka Miamiin on noin 8200 kilometriä, joka on maileina mitattuna melko lähelle 5000 mailia. Tänään lentoaika Tukholmasta tulee olemaan hieman vajaat 10 tuntia.

Aika on kulunut nopeasti, johtuen suureksi osaksi siitä, että samalle penkkiriville sattui oikein mukava, nuori ruotsalainen pariskunta (terveisiä vaan Sabina & Anders) ja aika kului mukavasti heidän kanssaan jutellessa. Lentokoneessa jouduin aluksi hetken miettimään mitä kieltä minun pitäisi puhua matkustamohenkilökunnan kanssa. Kone kun on suomalainen, mutta lähtöpaikkana on Ruotsi. Päätän kommunikoida englanniksi, koska se toimii varmasti. Kuulen henkilökunnan puhuvan myös erittäin sujuvaa ruotsia ja pian myös suomea. Loppumatkasta vaihdankin sitten kielen itsekin suomeksi ja totean, että hyvin kielitaitoista henkilökuntaa on Finnair löytänyt.

Yksi asia kummastuttaa minua tällä lennolla. On joulupäivä. On joulu… ja se ei näy missään. Joulu tavallaan kuuluu koneen lähtöä odotellessa ja samoin sen saapuessa Miamiin kaiuttimista hiljaa kuuluvien jazzahtavien joululaulujen muodossa, mutta kummallakaan Finnairin lennolla joulu ei ole muuten mitenkään havaittavissa. Ihmisiä on yhtä paljon kuin muinakin päivinä ja he käyttäytyvät aivan kuten muinakin päivinä. Lennot ovat aivan yhtä arkisia kuin minä tahansa muuna päivänä. Olin lentoja varatessani kuvitellut, että joulupäivä voisi olla hiljainen. olin kuvitellut, että ihmisiä ei olisi kovinkaan paljon liikkeellä, mutta erehdyin huomaan erehtyneeni siinä pahan kerran. Kuvittelin myös, että lennoilla ja lentokentillä olisi jotenkin aistittavissa rauhallinen jouluinen tunnelma, mutta sellaisesta ei ole tietoakaan. Jälkikäteen ajateltuna en oikein ymmärrä miten sellaista saatoin edes kuvitella.

Katselen ikkunasta Floridan rannikkoa, joka kylpee valossa pimentyneestä illasta huolimatta. Yritän hahmottaa missä olemme, mutta ”pääsen kartalle” vasta kun olemme jo ylittämässä Ft. Lauderdalen kaupunkia ja Port Evergladesin satamaa. Kauempana näen Alligator Alleyn katoavan jonnekin pimeyteen, keskelle valtavaa Evergladesin suoaluetta (oikeasti enemmänkin kymmeniä kilometrejä leveä, matala ja todella hitaasti virtaava joki). Kone tekee vielä kierroksen meren kautta ja ylittää Miamin alueen hieman kirkkaana ja värikkäänä loistavan Downtown Miamin eteläpuolelta. Näen selvästi Miami Beachin sekä sen ja Miamin kaupungin yhdistävät sillat. Miamin keskustan kirkkaasti valaistut pilvenpiirtäjät ovat uskomattoman upea näky. Lennämme valomeren yllä monta kilometriä länteen, koukkaamme vielä Evergladesin pimeyden kautta takaisin itään ja laskeudumme sitten Miamin kansainväliselle lentokentälle.

Ollessamme vielä rullaamassa terminaalirakennukselle, huomaan jo meidän joutuvan tällä kertaa ”satelliittiterminaalille”, josta on yhteys ulkomaailmaan junan välityksellä. Kukaan ei ole portilla konetta vastassa, joten joudumme odottamaan todella pitkään ennen kuin kone saadaan lopullisesti portille. Minulla ei ole kiirettä, joten päätän ottaa rauhallisesti ilman mitään paniikkia. Lisäksi istun penkkirivillä 54, joten olen joka tapauksessa viimeisiä ulos pääseviä ihmisiä. Päästyämme koneesta alkaa seisominen ja jonotus ja odotus… Ensin odotamme junaa. Sitten odotamme junasta varsinaiseen terminaalirakennukseen pääsyä. Ja sitten vasta varsinainen odotus alkaa. En katso tarkkaa aikaa, mutta jonotus maahantulotarkastukseen kestää lähemmäs kaksi tuntia! Jono ei ole edes mikään ihan hirveän pitkä, mutta se kulkee hitaasti ja pysähtyy silloin tällöin pitkäksi aikaa paikalleen. Mietin moneen otteeseen miten vanhat ja heikkokuntoiset selviävät siitä. Jos jonotus kestääkin melkein kaksi tuntia, niin itse tarkastus kestää minun osaltani ehkä 45 sekuntia… Virkailija ottaa minusta valokuvan, avaa passin ja toivottaa: ”Have a good time!”

Nyt voin jo iloita. Olen onnellisesti Yhdysvalloissa. Minulla ei ole matkatavaroita, joten voin kävellä suorinta tietä ulos maahantulotarkastuksesta. Päästyäni terminaalin aulaan olen (taas) pienen hetken hämilläni: tuo vilkas maahantulorumba kun päättyy yhtäkkiä tuohon pienen pieneen aulaan ja siinä tulee joka kerta jotenkin sellainen tunne kuin olisi kävellyt umpikujaan. Kävelen aulasta suoraan ulos ja päätän kysyä taksijärjestelijältä paljonko maksaisi kyyti Miamin keskustaan Brightline-junalle. Hän ei osaa vastata, mutta erittäin avuliaasti hän soittaa jonnekin ja kysyy hintaa. Pian saan kuulla, että taksi maksaisi 40 dollaria ja päätän saman tien hylätä ajatuksen. Pohdiskelen hetken tämän virkailijan kanssa muita mahdollisuuksia, kuten Lyftiä ja Uberia, mutta teen pian päätöksen vaihtaa hienomman ja nopeamman Brightline-junan lentoasemalta lähtevään halvempaan ja hitaampaan Tri-Rail -junaan. Niinpä palaan terminaaliin, siirryn muutaman kerroksen ylöspäin ja otan MIA-mover junan ”maaliikennekeskukseen”. Ostan siellä automaatista viiden dollarin junalipun pääteasemalle Mangonia Parkiin asti ja siirryn alas laiturille odottamaan junaan pääsyä. Kahden tunnin päästä olen Mangonia Parkissa, josta vaimoni tulee noutamaan minut autolla. Matka USA:n kotiin Mangonia Parkista kestää autolla vain noin 10 minuuttia. 

Matka kotiovelta toiselle kotiovelle on tällä kerralla kestänyt 22 tuntia. Tietoisuus joulusta ja joulupäivästä on kadonnut matkan aikana. Se jäi lentokentille ja lentokoneisiin, hukkui kaiken arkipäiväisyyteen ja poistui mielestä. Eikä junamatka Miamista pohjoiseen yhtään parantanut asiaa… Joulu palaa mieleen vasta kun näen kauniisti korostellun joulukuusen ja joululahjat sen juurella saapuessani USA:n kotiin. Sitten joulu onkin jo ohi: 26.12. on täällä aivan tavallinen sunnuntai. Ja tässä vaiheessa vaimollani on jo korona ja myös minä olen tartuntani saanut, mutta siitä jo kirjoittelinkin ja ainakin tällä erää tämä kierros koronaa on onnellisesti ohi.

 

Viimeisimmät yli 200 blogikirjoituksesta:

• Autojuttuja uima-altaalta
• Kun korona iskee
• Lähestyvän lähdön tunnelmaa
  
  
• Saaresta saareen
• Kiitos ja näkemiin (Kun lähden näiltä saarilta)
• Päiväkävelyllä Tallinnassa
• Laivamatkailua ja suunnitelmia talven varalle
• Kesän päättyessä (Korona-kesä 2021)
  
  
• Matkalla Korona-Suomeen
• Kohti uutta Korona-kevättä
• Sunshine State ja Suomi - Sukkulointia kahden maan välillä
• 10 päivää karanteenissa
• Paluu Atlantin taakse (Matkalla keskellä Korona-aikaa)