UUDELLE MANTEREELLE, UUTEEN AIKAKAUTEEN (IKÄVÄ KYLLÄ...)

Minusta tuntuu siltä kuin olisin ollut viimeksi USA:ssa vuosisata sitten. Eihän siitä oikeasti ole kuin muutama kuukausi, mutta tuntuu kuin olisin unohtanut koko paikan olemassaolon ja kaiken siihen liittyvän. Ja se on aika paljon unohdettavaksi se…

Matka yli Atlantin alkaa varhain perjantaiaamuna Helsinki-Vantaan

lentoaseman Clarion-hotellissa. Erittäin hyvässä hotellissa vietetyn yön ja hyvän aamiaisen jälkeen kävelemme lyhyttä käytävää pitkin terminaaliin käymättä lainkaan ulkona. Joulunajan lomamatkailun ollessa vielä kuumimmillaan terminaalissa on melkoinen kuhina ja saatuamme itsepalvelukioskilta matkalaukkujen tagit ja omat boarding cardimme, jätämme matkalaukut drop-in -liukuhihnalle, joka sekin on itsepalvelumallia. Sellaisen uuden asian opin, että matkalaukun voi jättää myös tyhjänä olevan eri lentoyhtiön drop-in -pisteeseen, koska laukut menevät joka tapauksessa samaan paikkaan. Turvatarkastusjono on tänä aamuna melkoinen, mutta se liikkuu kuitenkin nopeasti. Hieman harmistun kuitenkin siitä, että jonotuksen puolessa välissä huomaan, että lipuillamme olisi voinut mennä priority-tarkastuksen kautta lähes ilman jonottamista…

Päästyämme Norwegianin Lontoon Gatwickiin suuntaavaan koneeseen alkavat vaikeudet. Lähtöaika tulee ja menee, mutta mitään ei tapahdu. Koneen kapteeni kuuluttaa, että jäänpoistoon on jonoa ja joudumme odottamaan noin 15 minuuttia, mutta myös ulkona koneen vieressä näkyy ihmisten ja autojen liikettä eli jotain muutakin taitaa olla vielä kesken. Kun meidät lopulta pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen työnnetään rullaustielle ja kone saa molemmat moottorit käyntiin alkaa seuraava odotus. Kone seisoo paikallaan koneet käyden pitkän aikaa, kunnes koneen kapteeni lopulta kuuluttaa, että meidän on palattava portille, koska koneen jäänpoistojärjestelmässä on vikaa. Kun kone on saatu takaisin portille, alkaa kolmas odotus: odotamme mekaanikkojen saapumista paikalle ja sen jälkeen odotamme kun he korjaavat vikaa. Vika saadaan lopulta korjattua, mutta seuraavaksi kapteeni kuuluttaa, että he joutuvat vielä viimeistelemään jotain ja pitkän viimeistelyn päätyttyä hän kertoo, että seuraava odotus johtuu koneen tankkaustarpeesta ja siitä, että säiliöautoa ei ole vielä saatu paikalle. Lopulta kun kone saadaan liikkeelle ja jäänpoiston kautta odottamaan ilmaan nousua olemme istuneet koneessa jo 2,5 tuntia, emmekä ole edenneet sinä aikana juuri minnekään. Lentäminen on hidasta puuhaa: heräsimme lentokentällä klo 5.00 aamulla ja klo 10.00, viisi tuntia myöhemmin emme ole edenneet kuin kilometrin verran. Lopulta ollessamme matkalla kohti Lontoota olemme myöhässä jo 2h 10min.

Lentomatka sujuu onneksi ongelmitta ja hieman lyhyemmästä lentoajasta johtuen olemme saaneet kurottua myöhästymistä jonkin verran kiinni. Olen varannut meille lentoliput, joihin kuuluu omatoiminen vaihto Lontoossa eli minulla on kaksi erillistä varausta. Olen jonkin verran huolissani siitä, ehdimmekö seuraavaan koneeseen; ennen sitä meidän on kuljettava läpi rajatarakastuksen (eTA viikkoa aikaisemmin hankittuna) Britannian puolelle, kuljettava ulos saapuvien ja lähtevien terminaalialueelta, noudettava laukkumme, tehtävä uusi check-in ja jätettävä laukkumme sekä kuljettava turvatarkastuksen kautta takaisin terminaaliin. Huolta helpottaa se, että älysin sentään ottaa ”vakuutuksen” sen varalle, että vaihto menisi pieleen. Gatwickin kentällä tapahtuu vielä viimeinen odotus, joka lisää taas myöhästymistä, mutta onneksi terminaalissa kaikki sujuu niin hyvin kuin nämä asiat voivat sujua. Maahantulotarkastus automaatilla ei kestä edes minuuttia ja tarkastukseen ei ole lainkaan jonoa. Laukut tulevat kohtuullisen odotuksen jälkeen ja myös check-in Norsen lennolle Orolandoon, Floridaan sujuu ilman jonottamista. Sama jatkuu edelleen turvatarkastuksessa: jonoa ei ole käytännössä lainkaan ja myös Gatwick on siirtynyt aikaan jolloin mitään ei tarvitse ottaa laukuista ulos.

Norsen lento Lontoosta Orlandoon on melko ”väritön”. Ainoa hieman erikoisempi seikka on se, että tällä matkalla näemme monta samaan suuntaan matkalla olevaa konetta hieman alemmalla korkeudella kuin millä me lennämme. Olemme melko lähellä niitä ja osan me ohitamme ja osa taas lentää kovempaa kuin me. Lento on muuten melko tasainen ja mukava ja tavoistani poiketen katselen jopa yhden pitkän elokuvan matkan aikana. Norsen lennoilla kaikki pitää varata ja maksaa erikseen. Nyt välittäjän kautta varattuun pakettiimme kuului kuitenkin jo automaattisesti matkatavarat ja istuinpaikan valinta sekä yksi ruoka. Ruoka on Norsella varsin tavanomainen lentokoneateria, mutta juotavaksi ei ilman maksua saa muuta kuin pienen pullon vettä ja kahvin tai teen.

Kone laskeutuu Orlandoon jotakuinkin aikataulun mukaan. Lentokenttä on hyvin rauhallinen verrattuna ihmisiä kuhiseviin isoihin lentokenttiin kuten Miami, Dallas ja New York/JFK. Vaikka olemme istuneet koneessa aivan takaosassa ja pääseet ulos vasta muiden jälkeen, jää meillä silti runsaasti aikaa odottaa matkalaukkuja. Tämä tuntuu olevan trendi nykyään vähän kaikkialla: henkilökunnan määrässä kai säästetään ja usein matkalaukkuja saa odottaa todella kauan. Orlandossa matkalaukut noudetaan hieman poikkeavasti jo ennen maahantulotarkastusta. Tarkastuspiste on aivan matkalaukkuhihnojen vieressä ja jonoa ei suureksi yllätyksekseni ole juuri lainkaan. Mielessäni on edelleen Miamin ja Dallasin viimeisimmät maahantulotarkastukset, joissa jonotukseen on mennyt 1-2 tuntia! Nyt jonotus kestää noin viisi minuuttia ja sitten seisommekin jo virkailijan tiskin edessä. Hahmontunnistuskameran kuva vertaa minua passiini ja sen jälkeen seuraa kaksi lyhyttä kysymystä: Minne olen menossa ja kuinka kauan aion viipyä? Ja se siitä. Seuraavaksi virkailija hymyilee, ojentaa passini takaisin ja sanoo ”Welcome back.”

 

Eli rajatarkastus tuntuu ainakin täällä tänään sujuvan ihan täsmälleen entiseen malliin. Sormenjälkiä tai mitään tarkentavia kysymyksiä ei ainakaan minun kohdallani tarvita. Mitään pienimpiäkään ”kuulustelun” merkkejä ei ole. Ei tiukkaamista. Ei ristikuulustelua. Ei sanaakaan some-tileistä tai muusta vastaavasta. Päinvastoin virkailija on erittäin ystävällinen ja mukava. Uskon tosin heidän tietokoneillaan minusta olevien tietojen ja yhteyksien edesauttavan nopeaa tarkastusta. Muutakin tarkastuspisteillä kyllä näen: useampikin ihminen tai seurue saatetaan tarkempaan tarkastukseen jonnekin sivuhuoneisiin Homeland Securityn ja poliisin saattelemana. Vaikka eipä sekään nyt vielä kerro mitään juuri mistään. Jos jätetään matkalaukkujen odotteluun kulunut aika pois laskuista, olemme alle 15 minuutissa ulkona terminaalista.