LUMIMYRSKYPAKOLAINEN (Kreikka 2022, osa 1)

Hiljaiselo on ainakin hetkellisesti päättynyt: palaan nyt tähän (matka)blogiini uuden tarinan merkeissä. Edellisestä onkin jo ehtinyt kulua aikaa…

 

-----------------------------------------------

 

Klo 02.04 Helsingin Rautatientorilta kohti lentokenttää lähtevässä bussissa numero 600 haisee grilliruoka. Bussi on täynnä ravintoloista palaavia, väsyneen näköisiä ihmisiä, joista monet ovat varmasti tulossa pikkujouluista. Vain minä ja pari muuta olemme (matkalaukuista päätellen) matkalla lentokentälle. On joulukuun alkupuoli ja maa on lumesta valkoinen. Mustan taivaan ja valkean maan väliin jäävät kaikki harmaan sävyt ja maisemaa edes hieman piristävät mainos- ja jouluvalot. On kylmä ja olen todella iloinen, että tämän bussin kuljettaja odotti minua pienen hetken, eikä minun tarvinnut jäädä ulos pakkaseen odottamaan seuraavaa bussia. Ajamme läpi Kaisaniemen ja Hakaniemen ja jatkamme Hämeentielle. Päästyämme Helsingistä ihmisiä alkaa jäädä pysäkeille. Bussi ajaa pitkin Vantaan - jo aikaisemmilta lentokenttäreissuilta ainakin osittain tutuiksi tulleita ja minulle sekä varmasti monelle muuulle matkaajalle käsittämättömiä - pimeitä sivuteitä kohti lentoasemaa.

 

Koska valitsin lentokentälle siirtymiseen viimeisen mahdollisen raitiovaunun ja siihen sopivan lentokenttäbussin (ja ehdin vieläpä jopa edelliseen), olen lentoasemalla aivan liian aikaisin. Se ei tosin minua haittaa, onpa ainakin aikaa, eikä tarvitse pitää mitään kiirettä. Kiire ja lentokenttä ovat yhdistelmä josta en lainkaan pidä… Joudun odottamaan jonkin aikaa Lufthansan lähtöselvityksen aukeamista, mutta sitten pääsenkin todella joutuisasti eteenpäin, koska minulla on valmiiksi tulostettu boarding card ja matkalaukku-tagi. Turvatarkastuksesta kävelen läpi ilman minkäänlaista jonottamista ja tätä helpottaa vielä lentoaseman uusi skannauslaitteisto, jonka ansiosta mitään ei tarvitse ottaa repusta pois. Juuri mikään paikka lähtöporttialueella ei ole vielä auki, mutta saan sentään kahvin ja korvapuustin, jotka helpottavat odottamista. Kello on noin neljä aamulla ja lentokenttä alkaa hiljalleen heräilemään. Ulkona lumiaurojen vilkkuvat valot etenevät pitkänä letkana pitkin kiitoratoja ja rullausteitä.

 

Ensimmäinen lentoni on Lufthansan lento Muncheniin Airbus A320-koneella. Lento on tavallisen tasainen, hajuton ja mauton. Varmaa saksalaista laatua ja luotettavuutta. Lähdemme portilta jotakuinkin ajallaan. Jäänpoiston jälkeen ilmaan ja reilun kahden tunnin päästä laskeudummekin jo Munchenin sumuiselle lentokentälle. Koneessa tarjoillaan pullollinen vettä. Maskeja ei Lufthansan lennoilla tarvitse enää käyttää. Tämän Lufthansan lennon lähtiessä taivaalta leijailee jonkin verran lunta, mutta aurauskalusto pystyy pitämään lentokentän hyvin kunnossa. Jälkikäteen kuulen, että tätä myöhemmin tilanne oli muuttunut pahemmaksi ja koneet olivat myöhästelleet pahasti ja parin päivän jälkeen tilanne muuttui todella huonoksi, kun kunnon lumimyrsky saapui Suomen etelärannikolle.

 

Kreikka alkaa heti Münchenin lentoasemalta, Aegeanin Thessalonikiin lähtevän koneen lähtöportilta. Joka toisella ihmisellä tuntuu olevan jotain tärkeää sanottavaa tai kysyttävää tiskin takana työskenteleviltä virkailijoilta. Myös lentolippuihin on merkitty ryhmät koneeseen nousua varten hyvin kreikkalaisesti. Tai oikeastaan periaatteessa epäkreikkalaisesti, sillä kaksi automaattiporttia on ohjelmoitu niin, että ne todellakin päästävät vain kyseiseen ryhmään kuuluvat ihmiset läpi. Mutta… Se ei kuitenkaan toimikaan ihan niin. Esimerkiksi itselläni on lippu ilman ryhmänumeroa ja meitä kaikkia sellaisen lipun omaavia pyydetään ottamaan yhteyttä lähtöportin virkailijoihin. Minulle he kertovat, että minulla on ikkunapaikka ja boarding on heti priorityn jälkeen. Vaan eipä se siis ihan niin toimikaan ja punainen valo syttyy. Kuten myös kovin monella muullakin. Pian portilla on tilanne, jossa yhtäkään ihmistä ei ole menossa läpi automaattiporteista, mutta virkailijan eteen muodostuu suuri ja epämääräinen jono. Iso kasa ihmisiä. Yksi virkailija näyttää lippuni lukijalle ja toivottaa tervetulleeksi, mutta ollessani jo katoamassa ”putkeen” kohti konetta minut huudetaan takaisin, koska lippuni ei ollutkaan rekisteröitynyt portin laitteeseen. Yritys hyvä kymmenen, toteutus kreikkalainen…

 

Perin kreikkalainen meno jatkuu koneessa, joka sekin on Airbus A320: jo niin kovin tuttuun tapaan ihmiset ovat ottaneet matkaan mukaan puoli omaisuuttaan ja se omaisuus on tungettu jättipaljon ylisuuriin laukkuihin ja kasseihin, joista en mitenkään ymmärrä miten joku voi sanoa niitä käsimatkatavaroiksi. Ennen kuin edes puolet ihmisistä on sisällä koneessa kaikki lokerot katonrajassa ovat jo täynnä. Lentoemännät joutuvat pyörittelemään vaikean näköistä tetristä, siirtelemään laukkuja ja kasseja paikasta toiseen ja ottamaan lopulta pienempiä matkatavaroita alas penkkien jalkatilaan. Jollakin kumman ilveellä kaikki matkustajat ovat lopulta (paljon myöhemmin) sisällä koneessa. Monta laukkua tosin otettiin jo lähtöportilla koneen ruumaan siirrettäviksi. Tämä on sellainen hyvin tyypillinen teatteri, joka on toistunut jotakuinkin samanlaisena kaikilla minun Kreikan lennoillani. Jo kuulutus lentokentällä muistutteli vain yhdestä käsimatkatavarasta ja sen koosta, mutta noilla kuulutuksilla ei tunnu olevan mitään vaikutusta. Koko omaisuus on saatava mukaan ja missään nimessä mitään ei kuljeteta lisämaksusta ruumassa…

 

Lento sujuu mukavasti. Kaikesta sähellyksestä huolimatta olen aina pitänyt Aegeania hyvänä ja luotettavana lentoyhtiönä. Kuin Lufthansan kopio, mutta pikkuisen vielä paranneltuna. Olen ollut pian 30 tuntia hereillä ja jossain vaiheessa jopa nukahdan hetkeksi, mikä on minulle lentokoneessa äärimmäisen harvinaista. Lento kestää vajaat kolme tuntia ja lennon aikana tarjoillaan kahvia tai jotain muuta juomista, pieni sämpylä ja suklaapatukka. Se on paljon enemmän kuin Lufthansan lennolla annettu pieni vesipullo. Laskeudumme Thessalonikiin suoraan kaupungin keskustan yli ja ihmettelen taas kaupungin kokoa. En muistanutkaan kuinka valtavan suuri kaupunki Thessaloniki on.

 

Thessalonikin lentokenttä on yksi niistä pienemmistä lentokentistä, joissa kaikki matkustajat kuljetaan koneisiin ja koneista pois busseilla. Tämä sujuu kuitenkin tällä kertaa erittäin joutuisasti, eikä laukkuakaan tarvitse odottaa kauaa. Lentokenttä on uusiutunut sitten viime näkemän: vanhan terminaalirakennuksen viereen on rakennettu toinen saman kokoinen ja sen on pakko olla melko uusi, koska se on vielä niin hyvässä kunnossa. Thessalonikin lentokentältä pääsee kaupungin keskustaan kahdella eri bussilla: 79 ja 1X. Bussi 79 lähtee aikaisemmin, mutta valitsen pikkuisen kalliimman bussin 1X; onhan se sentään express-bussi, joten voihan siitä maksaa 50 senttiä ylimääräistä… Mutta… lopulta käy ilmi, että se onkin kreikkalainen express-bussi. Tuo express-bussi saattaa tulla kaupunkiin lyhimmän tien kautta, mutta se kulkee kuitenkin kilometrikaupalla kaupungin vilkasliikenteisessä keskustassa ja pysähtyy aivan liian usein. Bussi on aivan tupaten täynnä matkustajia. Se numero 79 olisi saattanut olla nyt jopa parempi. Busseissa täällä on käytettävä edelleen maskia ja kuljettaja pitää melkoisen älämölön minulle ja parille muulle, jotka tulemme sisään ilman maskia. Sisällä maskia käyttävät ne ihmiset (noin 10), jotka ovat aivan bussin etuosassa kuljettajan lähistöllä. Loput (noin 70) eivät käytä maskia… Niinpä minäkin jätän maskini taskuun.

 

Tämä asunnonvaihdosta alkunsa saanut matka muuttuu kovin toisenlaiseksi jo ensimmäisenä iltana. En pura tätä tässä sen tarkemmin, mutta joka tapauksessa totean saavuttuani hyvin nopeasti, että asunnonvaihto jää toteutumatta ja olen pienessä pulassa reilun viikon yöpymisten ja tekemisteni suhteen. Joudun säveltämään käytännössä kaiken uusiksi lennossa. Tiesin riskin, otin sen ja hävisin ja nyt on vain aika sopeutua ja muuttaa suunnitelmia. Häviö on käännettävä voitoksi. Ensimmäiseksi etsin kuitenkin vain pikaisesti itselleni edullisen majoituksen ensimmäiselle yölle Thessalonikista. Onneksi olen matkalla maassa, josta on helppo löytää majoitus kohtuulliseen hintaan. Sain lennot melko edullisesti ja nyt kun nopeasti selailen hotelleja voin todeta, että pystyn löytämään matkani ajaksi hyvinkin edullisia, mutta silti kohtuullisia majoituspaikkoja. Hyvällä tuurilla löydän vielä vapaan ja edullisen huoneen myöhään illalla ja olen perillä juuri vastaanoton sulkemisaikaan. Hotelli Alexandria tosin oli (ihme ja kumma) huomannut lennosta todella myöhään hotels.com -varaussivuston kautta tehdyn varaukseni ja valmistautunut kiitettävällä tavalla: minulle oli jo ehditty lähettää sähköposti, jossa oli ulko-oven koodi ja ohjeet kuinka pääsisin sisälle huoneeni lukitsemattomasta ja ovesta ja löytäisin avaimet huoneestani. Todella hienosti hoidettu, vaikka lopulta kuitenkin ehdinkin juuri viime minuutilla. Sen verran tämä matkan täysin muuttanut yllätys kuitenkin minua jurppii, että saatuani huoneen ja avaimet kävelen vielä läheiselle Ladadikan alueelle baarin terassille juomaan yhden kylmän oluen ja rauhoittumaan ennen nukkumaan menoa...

 

My linktree: Linkit muille sivuille

Viimeisimmät yli 200 blogikirjoituksesta:

• Greetings from the Sunshine State (osa 1)
• Rockabillaque Florida 2022
• Tilinpäätös 2022 (Ystävyydestä)  

• Matkalla yli Atlantin valtameren
  
• Autojuttuja uima-altaalta
• Kun korona iskee
• Lähestyvän lähdön tunnelmaa
  
  
• Saaresta saareen
• Kiitos ja näkemiin (Kun lähden näiltä saarilta)
• Päiväkävelyllä Tallinnassa
• Laivamatkailua ja suunnitelmia talven varalle
• Kesän päättyessä (Korona-kesä 2021)
  
  
• Matkalla Korona-Suomeen
• Kohti uutta Korona-kevättä
• Sunshine State ja Suomi - Sukkulointia kahden maan välillä
• 10 päivää karanteenissa
• Paluu Atlantin taakse (Matkalla keskellä Korona-aikaa)