maanantai 28. tammikuuta 2013

(7) su.27.1. Possible Sharks

USA 7. matkapäivä: sunnuntai 27.1.

Aamulla heräilen verkkaisesti vasta yhdeksän aikaan, vaikka sekin on ehkä minulle aikaista lomalla ja vieläpä sunnuntaiaamuna. Aurinko paistaa ja päivästä näyttää tulevan tänäänkin lämmin. Juodessani aamukahvia parvekkeella haikarat ovat taas lammella parvekkeen alla. Tänään enemmistönä ovat valkoiset haikarat. Palmunlehdet kahisevat hiljaa tuulessa, mutta muuten on hiljaista ja rauhallista. Illalla mennessäni nukkumaan sirkat pitivät melkoista konserttia, mutta nyt nekin ovat hiljaa.

Emerald Isle
En pidä aamulla mitään kiirettä, mutta haluan pian hoitaa autonvuokrausasian pois päiväjärjestyksestä. Katselen netistä autonvuokraushintoja ja vaikka eilen melkein vannoin, että Hertziltä en enää varaa mitään, päädyn kuitenkin siihen alennuskoodini kanssa ja osittain myös siksi, että saan tilaisuuden keskustella jonkun Hertzin virkailijan kanssa kasvotusten ja yrittää ottaa selvää mikä eilen meni pieleen autonvuokrauksessa.

Puolenpäivän aikaa kävelen portista ulos ja tilaan taksin. En edes yritä tilata sitä tähän osoitteeseen, vaan tilaan sen sadan metrin päähän yhden valtaväylän, Military Trailin ja tälle alueelle johtavan Windsor Wayn risteykseen. Pienien ymmärtämisvaikeuksien (puhelimen toisessa päässä oleva taksinkuljettaja puhuu todella huonoa Englantia) uskon saaneeni tilaukseni perille ja jään odottelemaan lämpimään auringonpaisteeseen. 15 minuuttia myöhemmin taksi saapuu, aivan kuten kuljettaja oli luvannutkin.

Tänään en enää edes yritä tilata autoa mihinkään muualle kuin päävuokraamoon Palm Beachin kansainväliselle lentoasemalle. Olen juuri katsonut netistä, että vuokraamot sijaitsevat terminaaalin alakerroksessa, mutta... Vielä mutkia matkassa: lentoaseman sivujen sijaan olisi pitänyt katsoa tarkemmin autovuokraamon omia sivuja, joista (ehkä) olisi käynyt selvemmin ilmi, että vuokraamot sijaitsevat usemman kilometrin päässä terminaalista. Taksikuski onneksi tietäää mistä ne löytyvät ja vie minut ilman lisäkustannuksia perille. Olisin kyllä päässyt terminaaliltakin autovuokraamon bussilla, mutta parempi näin.

Huonoa, oikeastaan todella huonoa on se, että eilisen tuskaisen odottelun ja turhien puhelinsoittojen lisäksi rahaa kuluu nyt turhiin taksimatkoihin, puheluihin ja auton vuokraaminenkin tulee huomattavan paljon kalliimmaksi kun sen varaa samana päivänä eikä ennakkomaksulla aikaisin netin kautta. Eli kaikkiaan tämän reissun autonvuokraus meni täydellisesti pieleen ja tuli hieman kalliiksi, mutta en nyt mieti sitä, vaan alan vääntää Hertzin kanssa kättä sitten kun loma on ohi ja olen taas Suomessa. Katson sitten vähän kauempaa mikä meni pieleen ja mitä se maksoi ja mitä aion vielä vaatia autovuokraamolta takaisin. Isoimpana syynä nyt näyttää kuitenkin olleen autovuokraamon toimipiste, joka meni kiinni jo aikaisin lauantaina. Tähän asti olen yleensä varannut auton suoraan USA:sta ja niin tulen tekemään jatkossakin ja myöskään Hertziä en tule enää koskaan käyttämään. Mutta se siitä, jatkoa seuraa sitten myöhemmin...

Singer Island, Riviera Beach, FL
Tänään vastassa kuitenkin hyväkin asia. Palm Beachin lentoaseman vuokraamosssa on töissä hyvin selkeä ja ystävällinen virkailija, jonka kanssa uusi vuokraus onnistuu todella helposti ja kivuttomasti ilman minkäänlaisia sekaannuksia tai väärinymmärtämisiä. Ennen kuin huomaankaan, allani on tuliterä full size- kokoinen Chevrolet Impala. Olen tyytyväinen: tällä kertaa ei Toyotaa tai mitään muutakaan japanilaista tai eurooppalaista... Täällä ajan mieluummin amerikkalaisella autolla, vaikka uusia ja hyviä autojahan ne täällä nuo muutkin vuokra-autot ovat. Otin siis ison henkilöauton, koska saattaa olla, että käyn vielä ostoksilla tällä reissulla ja siinä tapauksessa kyytiin pitää mahtua vähän isompaakin tavaraa.

Crosstown Plaza Publix, West Palm Beach, FL
Ajelen pois lentokenttäalueelta ja käännyn vilkaalle Military Trailille kohti kotia. Matkalla onnistun vielä kuluttamaan melkoisen ajan lähistöllä olevassa Publixin ruokakaupassa, kun taas ihmettelen sitä valikoiman määrää ja kaikkea kivaa erilaista ruokatarviketta. Lopulta kun lähden kaupasta minulla on valtava ostoskärryllinen ruokaa ja juomaa ja pärjään niillä varmasti usemman päivän. Käyn asunnolla purkamassa ostokseni, keitän kahvit, syön jotain kevyttä ja valmistaudun taas samantien lähtöön. Pakkaan rantakassiin huovan, pyyhkeen ja aurinkorasvan ja vaihdan shortsien alle valmiiksi uimashortsit.

Yksi parhaita lähiseutujen uimarantoja on Riviera Beachin Singer Island. Se sijaitsee tarkalleen ottaen siis jo toisen kaupungin alueelle, mutta sinne ei ole kuin noin 15 minuutin ajomatka. Ajan viivasuoraa, kuusikaistaista Military Trailia pohjoiseen, yli ison 45th Streetin ja ohi Rapids Waterparkin ja käännyn sitten itään Blue Heron Boulevardille. Parin mailin päästä olen jo lähellä Palm Beachin satamaa ja korkean sillan kautta pääsen Singer Islandille, jossa on hyvinhoidettu, valvottu kaupungin uimaranta.

Singer Island, Riviera Beach, FL
Uimarannalla odottaa kuitenkin yllätys: uimavalvojan kopilla liehuu kaksi punaista lippua merkkinä uimakiellosta. Rantaan johtavan polun taululla lukee varoitus: portugese man-o-war, possible sharks! Portugalin sotalaivat eli meduusat polttavine rihmoineen ovat täällä hyvinkin tavallisia, mutta ensimmäistä kertaa näen varoituksen mahdollisista haista, vaikka melko paljon olen näissäkin vesissä uinut. Veteen ei siis tänään ole asiaa. Saan kuitenkin rannalla kulumaan reilun tunnin; kahlaan lämpimässä rantavedessä ja kävelen hiekkarantaa etelään päin ja palaan taas takaisin ja jään istumaan huovalle aurinkoon. Haita en näe ja portugalin sotalaivojakin vain yhden pikkuruisen rantaan ajautuneena.

Singer Island, Riviera Beach, FL
Kotimatkalla aurinko alkaa jo laskea. Poikkean ensin Singer Islandin rantakaupassa ja lähempänä asuntoa vielä 45th Streetin Walmartissa. Walmartista ostan asunnolle jonkinlaisen yhdistetyn radion ja CD-soittimen, koska yksin ollessa asunnolla on vähän liiankin hiljaista... Ostan Walmartista myös T-Mobilen 4G-nettitikun ja sen kanssa saankin sitten kotona kulumaan mukavasti aikaa... Asentaminen menee "heittämällä". Samoin sim-kortin ja tikun aktivointi. Siihen se sitten jääkin. Yrittäessäni päästä maksamaan tiettyä 25 dollarin yhteyspakettia mitään ei tapahtu. Seuraa normaalia ähinää, koneen käynnistelyä ja sammuttamista, yhteyksien säätämistä... Ilman tulosta: maksukohdassa tuloksena on joka kerta tyhjä sivu. Lopulta päätän yrittää vielä sulkemalla koko T-mobilen ja käyn hoitamassa maksun "lainaten" uskaliaasti jonkun muun avointa verkkoa ja niin minulla on nettitikku toiminnassa!

Siinäpä tämä päivä onkin sitten mennyt. Viikko matkassa tulee täyteen ja jäljellä on vielä reilut 1,5 viikkoa. Illalla parvekkeella kuuntelen kuinka sirkat ovat taas aloittamassa äänekästä konserttiaan. Minulle itselleni ne tuovat aina mieleen lapsuudessa nähnyt lännenelokuvat, joissa cowboyt istuvat iltanuotiolla ja tuo sama siritys kuuluu kaikkialla. Vastapäätä olevissa taloissa lammen takana on ihmeellisen pimeää tänään; ehkä niissä asuu niin paljon ihmisiä, joilla huomenna maanantaiaamuna on aikainen herätys töihin, että he ovat jo nukkumassa. Minulla ei ole huomiselle mitäään suunnitelmaa, ehkä se muotoutuu sitten aamulla kun herään...

Valokuvat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti