torstai 24. tammikuuta 2013

(3) ke 23.1. Top of the Rock

USA 3. matkapäivä: keskiviikko 23.1.

Hyytävän kylmä aamu. Uutislähetyksessä kerrotaan aamulla, että näin kylmää ei ole New Yorkissa ollut pariin vuoteen. Lämpötila on -11 Celsius-astetta ja "real feel" -20 astetta. Lähden liikkeelle taas jo ennen kahdeksaa ja tarkoitukseni on käydä jossain syömässä aamiaista ja jatkaa sitten suoraan kymmeneltä aukeavalle museoidulle lentotukialukselle, USS Intrepidille. Lähden kävelemään Lexington Avenueta ylöspäin ja ohitan matkalla muutaman mukavannäköisen aamiaispaikan. En pysähdy kuitenkaan vielä, koska haluan kylmästä säästä johtuen päästä lähemmmäksi määränpäätäni ennen kuin poikkean aamukahville ja syömään.

Grand Central Terminal & MetLife Building
Kävelen ohi Chrysler Buildingin ja käännyn kohti Grand Central Terminalia, toista New Yorkin kahdesta suuresta rautatieasemasta. Kaduilla on ihmisiä kuin muurahaisia, suurin osa näyttää kiirehtivän töihin ja monilla on kahvimukit ja eväspussit mukana. Menen sisään Grand Centralin etuovista ja kuljeskelen hetken sisällä asemarakennuksessa; asema on suuri, vanha ja loistelias. Pysähdyn pääaulaan joksikin aikaa katselemaan kiireisiä ihmisiä ja ihailemaan tuota upeaa rakennusta.

Jatkan MetLife Buildingin (lapsuuden koulukirjoissani se oli vielä PanAm Building) nurkalta kohti Times Squarea ja sinne päästyäni lähdenkin jostain syystä kävelemään takaisin etelän suuntaan. Otan sieltä täätlä muutamia valokuvia ja pysähtelen vähän väliä. Sopivaa paikkaa aamiaiselleni ei vaan jotenkin tule vastaan ja minulla alkaa olla todella kylmä. Kylmyys alkaa pian tuntua lähes sietämättömältä ja ajauduttuani tarpeeksi sivuun siitä suunnasta, minne olin menossa, päätänkin muuttaa koko suunnitelmaani. Palaan lähelle hotellia ja päätän mennä syömään yhteen niistä paikoista, jotka aikaisemmin ohitin.

Times Square
Kävelen sisään Murray Hill Dinerin ovesta ja tarjoilija osoittaa käsielein, että voin istua minne haluan. Tarkoitukseni oli syödä tänäaamuna kananmunaa ja pekonia ja muuta vastaavaa, mutta kun tarjoilija tulee ottamaan tilaustani minä kuitenkin jotenkin päädyn pannukakkuihin. Hetken mietin, että olisiko pitänyt ottaa molempia, mutta tiedän pannukakkuannoksen olevan minun nälkääni nyt enemmän kuin tarpeeksi. Murray Hill Diner on "periamerikkalainen" paikka pöytänurkkauksineen, sohvapenkkeineen ja vinyyliverhoiluineen. Juuri sitä, mitä nyt halusinkin. Ja pannukakut, vaahterasiirappi, tuoremehu ja kahvi täyttävät vatsani juuri sopivasti. Ja kahvista on taas pakko sanoa, että saisipa Suomessakin joskus tällaista kahvia...

Syötyäni jätän tarjoilijalle pienen tipin pöytään ja maksan noin seitsemän dollarin laskuni kassalle. Kävelen muutaman korttelin matkan hotellille keräämään voimia ja varsinkin lämpöä uutta yritystä varten; päätän yrittää uuden kerran päästä USS Intrepidille, lentotukialukselle Hudson-joen rannalla.

Lähden ennen puoltapäivää liikkelle ja koska kylmä sää tuntuu jo huoneessa ajateltuna pahalta, päätän lyhentää ulkona oloa ajamalla puolet matkasta metrolla. Kävelen pari sataa metriä Park Avenuelle 33 Streerin asemalle, laskeudun portaat alas ja lähden junalla 6 kohti Uptownia. Vaihdan jo seuraavalla asemalla muutaman mutkaisen käytävän kautta junaan 7, jolla pääsen taas useamman korttelin lähemmäksi kohdettani. Jään pois junasta Times Squaren asemalla ja nyt olen jo yli puolessa välissä matkaani.

Kuljeskelen vielä hetken Times Squarella kamera räpsyen ja lähden sitten kävelemään 46. katua kohti länttä. Matkaa on vielä noin kilometrin verran, mutta tuo pätkä on mukava kävellä ja ympärillä riittää katseltavaa. Kylmyys alkaa vaan taas hiipiä luihin ja ytimiin... Kadun päässä laiturissa odottaa USS Intrepid, 1943 valmistunut valtava lentotukialus, joka on nähnyt Toisen Maailmansodan, Korean sodan ja Vietnamin.

Itse aluksesta totean vain lyhyesti sen, että se on Iso! Sen lisäksi, että itse alus on museoitu, sen sisään ja lentokannelle on koottu melkoinen määrä muuta sotahistoriallista kalustoa. Ja myös avaruushistoriallista, sillä Intrepid oli aikoinaan NASA:n palveluksessa noutasessaan merestä avaruuskapseleita ja niiden miehistöä kun ne loiskahtivat mereen matkansa päätteeksi.

USS Intrepid
Intrepidin sisällä valtavalla hangaarikannella on joitakin lentokoneita ja muuta museoitua esineistöä. Aluksen keulaosastoissa pääsee tutustumaan niin upseerien kuin miehistönkin majoitustiloihin, ankkurikoneistoihin ja muihin laivan sisätilohin. Hieman pitempää kierrosta itse aluksessa olisin ehkä toivonut, mutta toisaalta pari tuntia vierähtää helposti kyllä näinkin, sillä esimerkiksi lentokannelle on onnistuttu kokoamaan valtava määrää mielenkiintoista lentävää laitetta. Nähtävillä on esimerkiksi: F-14 Tomcat, F-16 Fighting Falcon ja Harrier hävittäjät, Cobra ja Sea Cobra taisteluhelikopterit ja itseäni eniten kiinnostava Blackbird vakoilukone kylmän sodan ajoilta. Siinä oli vai muutama esimerkki. Myös yksi säilyneistä avaruussukkuloista, Enterprise on aluksen lentokannella, mutta siihen ei tällä hetkellä päässyt tutustumaan lähemmin, koska sitä varten oltiin juuri rakentamassa katteita. Myös aluksen ohjaamoon, karttahuoneeseen ja muihin sisätiloihin pääsee tutustumaan.

Lockheed SR-71 Blackbird
Laiturin toisella puolella on kiinnitettynä museoitu sukellusvene Growler, joka valmistui vuonna 1958. Alus oli USA:n ensimmäisiä strategisilla ydinaseilla varustettuja sukellusveneitä ja se oli aikanaan huippusalainen alus. Nyt aluksen pääsee kiertämään keulasta perään samalla pääsylipulla, jolla pääsee tutustumaan USS Intrepidiinkin. Kierros kulkee ensin ohjussiilojen läpi ja jatkuu siitä kannen alle keulan torpedo- ja majoitustilohin. Alus on säilynyt hyvin ja se on todennäköisesti melko alkuperäisessä asussaan, eikä sitä ole myöskään "ylientisöity". Olen tässä maassa törmännyt muutamaan sotahistorialliseen nähtävyyteen, jonka yli-innokas vapaaehtoisjoukko on hinkannut ja puunannut lähes pilalle (viimeksi 10 minuuttia aikaisemmin Intrepidin ohjaamossa, jonka messinkiosat oli kiillotettu sellaisiksi, että ne eivät varmasti ole sellaisia olleet kun alus oli vielä palveluskäytössä).

Laiturialueen peränurkassa on vielä yksi nähtävyys, jonka haluan nähdä, vaikka sen sisätilat eivät olekaan tänään avoinna. Tähän isoon museokokonaisuuteen kuuluu yksi harvoista Concorde-matkustajakoneista. British Airwaysin väreissä oleva Concorde on matkustajakoneeksi niin ulkonäöltään kuin ominaisuuksiltaankin melko erikoinen laite. Nyt kun näen tuon yli äänennopeudella lentäneen koneen läheltä, tajuan kuinka kapea sen matkustamo on ja kuinka virtaviivainen se on. Hämmästelen myös sen pieniä ikkunoita, jotka eivät taida olla paljon leipälautasta isompia...

Olen tyytyväinen tähän museokierrokseen. 24 dollarin pääsylippu on ehkä hieman kallis, mutta kyllä tuolle rahalle sai myös vastinetta. Palaan todennäköisesti vielä myöhemmin täydentämään tätä kirjoitustani USS Intrepidistä.

Jatkan matkaani ja lähden kävelemään takaisin Manhattinin keskiosiin. Pysähdyn matkalla kahville ja totean jälleen kerran, että kahvi on täällä hyvää! Kuljen Herald Squaren läpi ja mieleeni juolahtaa yhtäkkiä, että valoisan ajan alkaessa pian lähetyä loppuaan tältä päivältä, nyt voisi olla sopiva aika käydä jossain korkealla. Olen käynyt Empire State Buildigissa kaksi kertaa ja nyt lähden etsimään Rockefeller Centeriä, koska haluan tällä kertaa käydä sen näköalatasanteella. Tämä kaupunki kun on niiiiin korkea, kävelen jo kerran Rockefeller Centerin General Electric Buildingin (30 Rock) vierestä sen ohi... Huomaamatta koko rakennusta... Palaan parin mutakan kautta takaisin, käyn vilkaisemassa kuuluisan luistinradan ja mietin siinä samalla, käydäkö ylhäällä vai ei.

Lopulta päätän mennä sisään ja ylös, koska tämän parempaa tilaisuutta siihen ei tule. Harhailen hetken valtavan rakennuskompleksi alakerroksessa ja löydän sitten paikan, josta pääsee ylös. Top of the Rock. nimellä tunnettu näköalatasanne sijaitsee siis Rockefeller Centerin GE Buildingin huipulla, 260 metrin korkeudella. Näköaloja on tarjolla 67., 68. ja 69 kerroksessa. Lipun hinta on 25 dollaria. Tänään jonoa ei ole oikeastaan lainkaan ja nopean, lentokenttämäisen turvatarkastuksen jälkeen olen jo pian hississä, joka vie minut pikavauhtia ylos.

Top of the Rock: Midtown & Lower Manhattan
Rakennuksen 67. kerroksesta avautuu upeat näköalat melkein joka suuntaan. Kiertelen hetken turvallisesti sisätiloissa ikkunoista katsellen ennen kuin menen ulos. Kuten on tainnut tulla jo aikaisemminkin todettua, tällainen paikka on korkeanpaikankammoiselle... Hmmm... Aika korkea... Pohjoiseen aukeaa näköala Central Parkiin ja kauas Harlemin ja the Bronxin taakse. Idässä näkyy Queens, Brooklyn ja Long Island. Etelässä Lower Manhattan ja Staten Island. Lännessä New Jersey. Tänään näkyvyys on varmasti kymmeniä kilometrejä.

Viivyn ylhäällä kauan ja katselen toista tuntia maisemia. Olen paikalla juuri oikeaan aikaan: näen New Yorkin valoisalla, näen upean auriongonlaskun ja hämärtyvän kaupungin ja vielä päälle osittaisen pimeyden ja kaupungin miljoonat valot. Nämä kaksi korkeaa pilvenpiirtäjää, Empire State Building ja General Electric Buildin ovat parhaita asioita New Yorkissa. Maisemat ovat niin upeat, että niitä vaan tuijottaa ja tuijottaa ja nyt siihen toi oman hohtonsa auringonlasku, pimenevä taivas ja kaupunkiin syttyvät valot.

Top of the Rock: Empire State Building & One WTC
Empire State Buildin voittaa tämän muutaman seikan ansiosta. Ensimmäinen on se, että se on Empire State Building. Muut seikat ovat korkeus (320m vs. 260m), täysi näköala joka suuntaan ja valokuvatessa heijastelevien lasien puuttuminen. Täällä ei ulkona ole kaiteita lainkaan, vaan niiden tilalla on paksut lasit. Empire State Buildingissa taas ulkon aon kaiteet ja niiden välistä kuvaaminen onnistuu huomattavasti paremmin kuin täältä. Mutta kuitenkin, tämä oli hieno kokemus ja elämys ja todellakin kannatti maksaa pääsylipppu ja vaivautua tulemaan ylös. Ai niin, ja tämän rakennuksen hissit voittavatt ESB:n hissit: hissien katto on nimittäin läpinäkyvä ja ylös katsellessa näkee koko tuon 260m korkean valaistun hissikuilun!

Olen enmmän kuin tyytyväinen tämän päivän aktiviteetteihin ja kävelen pikavauhtia melkein suoraan hotellille. Poikkean pikaisesti parissa kaupassa ja ostan jotakin halpaa matkamuistokrääsää ja juomista hotellille. Illalla käyn vielä syömässä hotellin lähellä kunnon club sandwichin ranskalaisineen oluen kera. Päivä on ollut taas arktisista olosuhteista huolimatta hyvä.

Imelda May - Roadrunner (filmed in New York City)

Jäätävän kylmästä ilmasta huolimatta valokuviakin on tullut otettua kohtuullinen määrä: ensimmäisenä iltana vain muutama, mutta tiistaina toista sataa ja tänään lähes 200! Yritän ehtiä laittaa muutaman sanan tänne blogiin joka päivä, aina kun minulla on nettiyhteys, mutta kuvia on nyt niin paljon, että alan luultavasti vasta Floridassa laittaa niitä flickr-albumeihin. Muutaman kuvan valitsen jo etukäteen tänne blogiin. Tätä keskiviikon blogia täydennän myöhemmin.

Valokuvat 1
Valokuvat 2


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti