tiistai 22. tammikuuta 2013

(1) ma 21.1. Gotham - Alone in New York

USA 1. matkapäivä: Maanantai 21.1.

Tästä alkaa tämä matka. Kymmenen jälkeen lähden kotoa uudistetulla, vanhalla Suokki-lautalla. Muuten kaikki on jotakuinkin kuten ennenkin, mutta uusien koneiden myötä vanha tuttu jyskytys on poissa. Jotenkin kaipaan sitä hidasta ja rauhallista koneen käyntiääntä, joka ennen kuului pitkälle saareen.

Vaikka olen jo ties kuinka monetta kertaa lähdössä Yhdysvaltoihin ja olen hoitanut lähtöselvitykset ja maahantulomuodollisuudet monta kertaa, sain eilen illalla muutaman harmaan hiuksen kun sain Finnairin check-inn ja APIS-sivun jumiin. Jotenkin kai sitten unohdin täyttää tiedot ensimmäisestä osoitteesta USA:ssa ja sen jälkeen kone ilmoittu vain tylysti, että lähtöselvitystä ei voitu tehdä, tee lähtöselvitys tiskillä ja tarkista ESTA USA:n Department of Homeland Securityn sivuilla. Tarkastin ESTAni ja lopulta soitin Finnairille. Erittäin ystävällisen virkailijan avulla homma hoituu hienosti.Pieni miinus kuitenkin sille, että sivusto ei palannut takaisin täyttämättömiin kohtiin vaan meni tavallaan lukkoon.

Olen taas lentokentällä hyvissä ajoin. Finnairin baggage drop- pisteeseen ei ole kuin lyhyt jono ja turvatarkastukseen ei ole jonoa lainkaan. Ehdin shoppailla itselleni kuulokkeet ja pari kappaletta USA:n sähköverkkoadaptereita. On minulla niitä jo ennestäänkin, mutta saahan niitä olla asunnolla useampiakin. Juon vielä kupin kahvia ja istun hetken tietokoneella lentoaseman ilmaisessa nettiverkossa. Pian on aika astua koneeseen ja seuraavaksi olen maan kamaralla vajaat yhdeksän tuntia myöhemmin New Yorkissa.


Finnair Airbus A330

Lentomatkustaminen on taas yhtä tuskaa... ;) En kyllä voi sanoa kovasti nauttivani lentämisestä, vaikka se toisaalta taas jollakin tavalla kiehtookin. Jännitän lentämistä ja varsinkin yhden vuoden takaisen turbulenssi-rytäkän jälkeen olen alkanut jännittää vielä enemmän. Silti istun nyt jo 25. kertaa koneessa kahden vuoden sisällä, eikä se jännittäminen minun matkojani ole estänyt. Kone lähtee ajallaan ja lentoaika on tänään 8h 30min. Lennämme Ruotsin ja Norjan yli ja vaikka en istukaan ikkunapaikalla, näen hyvin lumiset Norjan vuoret. Matka jatkuu Britteinsaarten pohjoipuolitse ja edelleen yli Islannin ja Grönlannin eteläkärjen. Vajaan neljän tunnin matkan jälkeen minusta alkaa tuntua, että tämä matka kestää taas ikuisuuden. Pohjois-Atlantin yläpuolella Görnlannin ja Kandan välillä lennämme tunnin verran täristen ja huojahdellen ja siitähän minä en pidä yhtään. Positiivista taas on se, että viimeiset neljä tuntia lento on tasaista ja pehmeää. Hieman ennen aikataulun mukaista saapumisaikaa tulemme pilvien läpi lähemmmäksi maata ja erotan Long Islandin pienet talot ja siistissä rivissä olevat korttelit. Olemme jo lähellä John F. Kennedyn lentokenttää ja laskeudumme melko tarkalleen aikataulun mukaisesti.

Paloma Faith - New York
"She stood so tall and she never slept 
There was not one moment he could regret 
  He'd left me for another lady
He took my hand one day and told me he was leaving, 
me disbelieving and I had to let him go
Her name was New York, New York, and she took his heart away oh my 
Her name was New York, New York, she had poisoned his sweet mind"

Lentokentällä vastassa ovat jo niin tutut maahantulomuodollisuudet. Aikani käytäviä käveltyäni tulen rajaviranomaisten maahantulotarkastukseen, jossa innokkaat pikku apulaiset taas ohjaavat ihmisiä mallikkaasti jonoihin. Jonottaminen Amerikassa on taidetta! Minä satun tiskille, jota hoitamassa on tosi kyllästyneen oloinen virkailija (ja se on harvinaista, yleensä hekin ovat tiukkoja ja asialleen omistautuneita). Hän odottelee pitkän aikaa tietojeni ilmestymistä tietokoneen näytölle, vilkaisee passiani, ottaa siórmenjäjet vain neljästä sormesta, ottaa valokuva ja lyö leimat passiini ja tullilomakkeeseeni. Sitten hän ojentaa ne sanaakaan sanomatta minulle. Noudan vielä laukkuni, joka odotteleekin jo liukuhihnan vieressä ja kuljen tullipisteen läpi ja olen taas kerran vapaa kulkemaan tässä luvatussa maassa...

Päätän unohtaa metromatkailut tältä illalta ja menen pitkään taksijonoon odottamaan keltaista taksia. Kieltäydyn jyrkästi muista taksintyrkyttäjistä. Päästyäni taksiin lähdemme ajelemaan kohti Manhattania ja pian taksikuski alkaa kysellä mistä olen tulossa. Siitä kehkeytyykin sitten sellainen keskustelu, että ennen Manhattania olemme ehtineet jutella Perusta kotoisin olevan, New Yorkissa 26 vuotta asuneen taksikuskin kanssa kaikki maailman asiat. Ennen kuin tulemme East Riverin alittavaan tunneliin New York tarjoaa yhden upeimmista puolistaan: suoraan kohti Manhattania kulkeva valtavan iso tie tarjoaa upeat näkymät kapunkiin: taivas on jo pimentynyt, pilvenpiirtäjien valot loistavat kirkkaina tummaa taivasta vasten. Vasemmalla näen uuden 500 metriä korkean "One World Trade Centerin" (se alkaa siis olla jo valmis), erotan MetLife Towerin, Citigroup-rakennuksen ja tietysti Chrysler Buildingin ja tänään vihreää ja punaista valoa hehkuvan Empire State Buildingin.

Kaikki kuvat, mitä tänne tästä eteenpäin laitan ovat omia. Kuvat saa suuremmiksi klikkaamalla.

Empire State Building
Saavumme pian E 31st Streetille ja tähyilen hotellia. Löydämme sen nopeasti, maksan taksin ja pian olen jo kirjautunut sisäään hotelliin. Huoneeni on tämän hieman boheemin hotellin ylimmässä eli 8. kerroksessa ja... kyllä... Näen huoneen ikkunan kulmasta hyvin Empire State Buildingin valaistun huipun muutaman korttelin päässä. Puran osan tavaroistani, jätän osan salkkuni sisällöstä huoneeseen ja jatkan melkein samantien matkaa takaisin ulos.

Madison Avenue, E 33rd Street
Kävelen muutaman korttelin päähän Empire State Buildingin suuntaan. Ylitän Park Avenuen ja Madison Avenuen ja käännyn pian pohjoisen suuntaan. Otan matkan varrelta muutamia hyvin hätäisiä kuvia ja kävelen sattumanvarasiesti sinne tänne. Poikkean matkalla CVS-kaupassa hakemassa juomista ja pientä syömistä ja poikkean vielä halemassa itselleni hotelliin iltapalaksi hampurilaisen. Minulla ei ole juurikaan nälkä, vaikka en olekaan syönyt tänään juuri muuta kuin lentokoneruokaa.
Hotel 31

Kävelen siksakkia muutaman korttelin päähän ja taas takaisin ja palaan sitten hotellille. Kello on suomessa jo yli kaksi yöllä ja aion mennä tänään täkäläistä aikaa aikaisin nukkumaan. Olenpa sitten varmasti pirteä huomisaamuna. 

Alone in New York


Aamulla oli hieman orpo olo herätessä, kun tiesi lähtevänsä tällä näinkin pitkälle ja mutkikkaalle matkalle yksin. Kyllähän matkustelu seurassa on paljon mukavampaa. Mutta... Jotenkin minusta tuntuu vaan siltä, että tätä on nyt pakko kokeilla ja tämä tie on pakko kulkea... :)

Valokuvat 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti