JA VIELÄ TOINEN IHAN TAVALLINEN LAIVAMATKA

Ihan täysin sattumaa on se, että useamman vuoden tauon jälkeen tein kaksi Ruotsinristeilyä parin viikon välein. Ensimmäinen risteilyni oli Viking Linen Viking Cinderellalla ihan yksikseni ja toinen Viking Gabrielalla kahden pikkupojan kanssa syysloman ajankuluksi. Jos oli oma risteilyni todella ja halpa ja todella hiljainen, niin toisin oli syyslomalla. Hinta oli moninkertainen ja syyslomailijoita laivalla riitti. Syyslomaviikolla laiva oli luonnollisesti todella täynnä lapsiperheitä. Jos siis haluatte välttää ruuhkaa tai haluatte välttää lapsia, niin älkää risteilkö syysloma-aikaan. Asia, joka lienee sanomattakin selvä.

Tämä syyslomareissu tehtiin melko lailla lasten ehdoilla ja enimmäkseen kyselin heiltä mitä he haluavat tehdä. ”Tax Free” -ostokset olivat tietysti ihan ensimmäinen juttu heti sen jälkeen kun olimme ulkokannella katselleet laivan ajavan Kustaanmiekan salmesta ulos merelle. Lapsille suunnattu ohjelmakin kiinnosti ja aluksi osallistuimme koko perheen tietovisaan laivan ravintolassa. Tietokilpailu meni meidän joukkueemme osalta vähän penkin alle, mutta onni suosi tietokilpailua seuranneessa arvonnassa: voitimme Viking Linen risteilylahjakortin ja suklaarasian! Nuorempi pojista osallistui vielä lasten karkkibingoon ja sieltä tuli lisää suklaata. Näiden puuhien lisäksi aikaa vietettiin lasten leikkihuoneessa. Gabriella on omasta mielestäni yksi parhaita laivoja lapsiperheille. Laivalla on oikein mukava pienten lasten leikkihuone ja ylempänä konfrenssitilojen yhteydessä isompien lasten leikkihuone pingis-pöytineen ja myös pelihuone, jossa muutama peliasema vapaasti käytettävissä. Lisäksi laivan käytävillä on muutamia muita peliautomaatteja. Laivalta löytyy jotain vähän kaikenikäisille lapsille. Miinuspuolena voidaan tosin mainita, että nyt kun laiva oli täynnä lapsia, myös kaikki ajanviete oli koko ajan varattua ja omaa vuoroa sai odottaa todella kauan ja omasta vuorostaan sai pitää tiukasti kiinni.

Seuraavana aamuna heräsimme hyvissä ajoin aamiaiselle. Olin varannut meille kaiketi melko tavanomaisen ”paketin”, johon risteilyn lisäksi kuului yksi aamiainen (Tukholmaan saavuttaessa) ja yksi buffet-päivällinen (Tukholmasta lähdettäessä). Laivan seisovaa pöytää en nyt mene ihan hirveästi kehumaan. Aamiainen oli ihan ok, mutta päivällinen ei ollut ihan minun makuuni ja pojillakin oli vähän vaikeuksia löytää mieleistä ruokaa. Jotenkin tuntui, että myös itselläni on vaikeuksia löytää sieltä minulle mieleistä ruokaa, mutta vika saattaa olla myös minussa. Lasten kanssa matkassa ollessa jälkiruoka on tietysti hyvin tärkeässä roolissa ja maistuihan se minullekin, eikä siinä ollutkaan mitään valittamista.

Laivan saavuttua satamaan me kävelimme hieman vajaan kahden kilometrin matkan Slussenille ja sen läheisyydessä, sillan toisella puolella olevalle lauttapysäkille. Lautalla numero 82 pääsimme kätevästi Djurgårdenin saarelle. Liput maksoin jo laivassa valmiiksi puhelimeeni lataamallani SL-sovelluksella. Minulla ei ollut aiempaa kokemusta tästä sovelluksesta, mutta melko nopeasti opin sitä käyttämään. Tosin joitakin omituisuuksia siinä mielestäni oli: esimerkiksi ostaessani liput, ne jäivät tavallaan ”reserviin” ennen kuin aktivoin ne ja ihan nopeasti en löytänyt paikkaa missä näkisin kaikki valmiina reservissä olevat liput ja toisiaan sovelluksen kertoessa aktivoimattomista lipuista sen ilmoittama määrä vaihteli, eikä se vastannut todellisuutta. Lauttaan noustessamme vilautin puhelintani virkailijalle ja hän totesi oikeastaan puhelintani edes kunnolla katsomatta, että sovelluksen kanssa voi kävellä suoraan lipunlukulaitteen ohi.

Päästyämme Djurgårdenin saarelle, aivan Gröna Lundin huvipuiston kupeeseen, kävelimme noin 400 metrin matkan Vasa-museolle. Djurgården on täynnä nähtävyyksiä ja käyntikohteita ja matkalla ohitimme Gröna Lundin huvipuiston, Abba-museon, viikinkimuseon, jonkinlaisen ”alkoholimuseon” ja useita museolaivoja. Näiden lisäksi tiedän siellä olevan myös Skansenin ulkoilmamuseon ja eläintarhan sekä Junibackenin pienten lasten vierailukohteen. Mietimmekin kävellessämme poikien kanssa, että joskus pitäisi matkustaa Tukholmaan niin, että olisi yötä hotellissa ja näin olisi enemmän aikaa käydä näissä paikoissa. Huvipuisto lienee kuitenkin poikien mielestä se kiinnostavin.

Olin siis matkassa kahden lapsen kanssa ja ilokseni totesin, että Vasa-museo on ilmainen alle 18 vuotiaille lapsille. Minun pääsylippuni maksoi 190 kruunua eli noin 17 euroa. Ei lainkaan paha hinta kun vertaa sitä moneen muuhun museoon esimerkiksi Suomessa ja tähän 17 euron hintaan sisältyi siis kolme henkilöä. Tällä kerralla lippuun sisältyi myös samassa rakennuksessa oleva Brickwrecks-näyttely, jossa oli legoista rakennettuja haaksirikkoutuneita laivoja. Laivat olivat upeita taideteoksia ja isoimissa niistä oli 20 000 osaa. Tässä näyttelytilassa oli myös kaksi ”työpajaa” lapsille ja he saivat tehdä omat lego-laivansa ja laittaa myös ne näytteille hyllyyn. Ensimmäinen tunti meillä vierähti jo tässä näyttelyn osassa.

Olen käynyt Vasa-laivan museossa parikin kertaa aikaisemmin, mutta edellisestä kerrasta on jo aikaa. Kun avasin ovet museoon, en voinut olla ihmettelemättä laivan koko ja sitä, kuinka upealta se näyttää, vaikka kaikki sen alkuperäinen loisto onkin tiessään. Näky on lähes henkeäsalpaava. Lyhyesti kerrottuna kyseessä on laiva, joka valmistui vuonna 1628 ja se upposi Tukholman edustalle vain vajaan yhden merimailin purjehdittuaan. Laiva ei ollut vakaa tuon ajan lasku- ja suunnittelutaidon puutteen vuoksi ja ehkä myös siksi, että laivasta haluttiin tehdä liian upea ja mahtava ja sen vedenpinnan yläpuolisista osista tehtiin liian massiiviset ja korkealle kolmelle kannelle asetettiin liikaa painavia pronssivalutykkejä. Laiva ampui neitsytmatkalle suunnatessaan kunnialaukaukset ja alkoi pian sen jälkeen kallistua ja ottaa vettä sisään avoinna olevista tykkiluukuista. Pian koko laiva kaatui ja upposi. Laiva nostettiin vasta 333 vuotta myöhemmin, vuonna 1961 ja se on ollut museonähtävyytenä nykyisessä paikassaan vuodesta 1990 lähtien. Vasan pituus on 69 metriä ja uppouma peräti 1200 tonnia. En ala tässä kuvailla laivaa tämän tarkemmin tai kertoa sen historiasta: näitä tietoja voi lukea helposti esimerkiksi museon omilta sivuilta tai wikipediasta. Museossa lasten kanssa minua kummastuttaa se, että jopa vilkas lapsi jaksaa kierrellä laivaa ympäri lähes kahden tunnin ajan. Laiva on niin kiehtova, että se jollakin tapaa imee meidät mukaansa miettimään milloin mitäkin yksityiskohtaa tai kuvittelemaan jotakin tapahtumaa vuonna 1628 tai 1961. Tämä on mielestäni yksi hienoimpia museoita koko maailmassa.

Vasa-museossa meillä meni aikaa kaikkiaan noin kolme tuntia. Matkasimme takaisin vanhankaupungin laidalle samalla lautalla, millä Djurgårdeniin tulimmekin. Meillä oli kaupungissa vielä sen verran aikaa, että ehdimme tehdä lyhyen kierroksen vanhankaupungin lähimmillä kujilla. Pitkään emme jaksaneet enää kävellä, sillä olimme tuona päivänä kävelleet ja seisseet jo melko paljon. Risteilymatkustajien pitää olla laivalla viimeistään klo 16.00, puoli tuntia ennen laivan lähtöä, mutta me olimme paikalla jo tuntia ennen lähtöä. Risteilymatkustajillahan on pääsy takaisin laivaan koko päivän ajan.

Meidän illan ohjelmaamme laivalla kuului lasten limbo-kilpailu, johon yksi meistä osallistui ja myös paluumatkalla otimme perhejoukkueena osaa tietokilpailuun. Tietokilpailun jälkeen vuorossa olikin sitten tuo jo mainittu buffet-ruokailu. Loppuaika kuluikin sitten pelihuoneissa, joissa pojat käyvät pelaamassa pingistä ja myös tietokonepelejä. Tax Free -myymälästäkin mukaan tarttui vielä melkoinen määrä karkkia, vaikka itse olen aina sanonut, että sieltä ei kannata karkkia ostaa, kun kaikki on niin kallista.

Lopuksi voisin antaa Viking Linelle vähän risuja ja ruusuja ja muutenkin arvioida matkaa. Miinusta tulee nyt siitä, että paikoitellen ravintoloissa eri ruokalajit pääsivät loppumaan suuresta ihmismäärästä johtuen. Niitä tosin täydennettiin kyllä melko nopeasti. Niin ja se toinen miinus on suuri väkimäärä, mutta tämä tietenkään ei ole Viking Linen ”vika” vaan ihan matkustusajankohdasta johtuva seikka. Yksi iso miinus tulee minun ensimmäisen yön tyynystäni: se oli mahdollisesti huonoin tyyny koko elämässäni. Toiseksi yöksi sain hieman paremman tyhjänä olevasta sängystä. Kaikkein suurin miinus ja oikeasti hyvin hämmentävä asia vuonna 2024 on surkea wifi-yhteys! Wifi-yhteyden taso on jäänyt jonnekin menneelle vuosisadalle. Yleisissä tiloissa se on huono ja hyteissä täysin kelvoton. Mantereen läheisyydessä mobiilidata toimii vielä jollakin tavalla, mutta ikkunattomissa hyteissä sekin katoaa nopeasti ja matkasta iso osa menee täysin pimennossa. Tähän aivan samaan seikkaan törmäsin pari viikkoa sitten Cinderellalla, joten kyseessä on joku aivan yleinen ongelma. Ongelma, jota on nykypäivänä vaikea ymmärtää, merelle kun saadaan kyllä yhteys satelliittien kautta, jos muut tukiasemat eivät enää kanna tarpeeksi kauas. Entä positiiviset seikat. Yleisesti ottaen kaikki toimi hyvin. Hytit ja yleiset tilat olivat melko siistejä ja puhtaita. Laivan korkea ikä tosin näkyy kaikkialla. Laivalla oli myös yllättävän rauhallista suuresta ihmismäärästä ja suuresta lapsimäärästä huolimatta ja ihmeellistä oli se, että ihmiset (niin lapset kuin aikuisetkin) tuntuivat käyttäytyvän varsin hyvin.

TAAS YKSI TAVALLINEN LAIVAMATKA

Taas yksi tavallinen laivamatka, mutta toisaalta en ole näitä juuri viime vuosina harrastanut, joten se minulle suotakoon. Vuodesta 2018 korona-pandemian päättymiseen asti kävin pikku laivareissuilla useinkin muutaman vuoden ajan, sekä Tukholmassa että Tallinnassa ja niinkin eksoottisessa paikassa kuin Hangossa, mutta sitten ne jäivät ihan kokonaan. Nyt tein poikkeuksen, kun Viking Line ilmoitteli niin hyvästä tarjouksesta, että en voinut siitä kieltäytyä. Alkuperäinen tarjous oli Tukholman matka hintaan 47 euroa, sisältäen hytin ja aamiaisen molempina aamuina! Tämä 47 euron hinta oli muutamaa euroa korkeampi yksin matkustavan hinta. Minä ”upgradasin” tämän matkan ja otin paremman hytin: kolmella eurolla sain neljän hengen alakannen sisähytin tilalle kahden hengen ulkohytin 9. kannelta! No lisäsin sitten vielä paluumatkalle buffet-päivällisen ja tämä nosti lopullisen hinnan 90 euroon, mikä ei sekään mielestäni ole vielä paha hinta hyvässä hytissä tehdystä ”päivä Tukholmassa” -reissusta, johon kuului kaksi meriaamiaista ja yksi päivällinen.

 

Laiva on näin lomakauden ulkopuolella sunnuntai-illan lähdöllä todella hiljainen. Käytävillä on hiljaista, ravintoloissa on hiljaista ja jopa tax free -myymälässä on hiljaista. Laivan kapasiteetista on menomatkalla käytössä ehkä noin 10%, jos sitäkään. Mutta tämä sopii minulle oikein mainiosti ja nautin tästä rauhasta. On mukavaa kun tax free -myymälässä voi kierrellä ihan rauhassa, käytävillä ei ole tungosta, eikä kahvilan kassallekaan tarvitse jonottaa. Vapaita istumapaikkoja löytyy ihan joka paikasta ja voi valita missä haluaa istua. Matkustajista selvä enemmistö puhuu muita kieliä kuin suomen tai ruotsin kieltä. En oikein osaa sijoittaa heitä mihinkään kategoriaan (miksi edes pitäisi), mutta ehkä osa heistä on turisteja ja osa keskiluokkaisia maahanmuuttajia. Veikkaan, että noita ensin mainittua enimmäkseen. Mutta niin tai näin: matkustajia on laivassa todella vähän. Toivottavasti autokannella on sen verran rahtia, että tämä on varustamolle kannattavaa. Paluumatkalla tilanne on toinen ja vallitsevasta kielestä päätellen laivalla on melko paljon ruotsalaisia risteilymatkustajia. Ja paljon eläkeläisiä. Matkustajia on huomattavasti enemmän kuin Tukholman suuntaan, mutta laivalla on silti hyvinkin väljää.

 

Hyttini on ”AD2 Seaside Comfort” ja se sijaitsee 9. kannella. Hytti on ilmiselvästi vanha neljän hengen hytti, josta on muokattu hieman paremman luokan hytti. Neljän hengen kerrossänkyjen tilalla on nyt hytissä poikittain oleva 140cm levyinen sänky. Todennäköisesti sisustus on muutenkin uusittu: lattialla on vaaleanruskea kokolattiamatto ja seiniä peittää puujäljitelmäpaneeli. Tästä hytistä tulee mieleen tavallinen moderni hotellihuone, mutta vain minikoossa. Ihan suoraan sanottuna hytti on melko ahdas, koska sänky peittää suurimman osan lattiapinta-alasta ja sängyn toiselle puolelle päästäkseen pitää hivuttautua sivuttain sen päädyn ja seinän välistä. Tämä hytti hakkaa tietysti joka tapauksessa mennen tullen alemmilla kansilla olevat neljän hengen sisähytit ja olen tähän oikein tyytyväinen.

 

Laiva lähtee liikkeelle jo noin 15 minuuttia ennen virallista lähtöaikaa. Ilmeisesti kaikki matkan varanneet matkustajat ovat laivassa ja matka voi alkaa. Tämä ilta on melko tuulinen, mutta silti ulkokansilla on yllättävän paljon ihmisiä katsomassa laivan lähtöä Helsingistä. Laivan tullessa ulos Kustaanmiekan salmesta kovin montaa heistä ei tosin jää jäljelle. Menomatkan ilta menee omalta osaltani hyvinkin rauhallisissa merkeissä, niin kuin arvelen sen menevän yleisesti koko laivassa. En edes käy sisällä laivan isossa ravintolassa, mutta kuulen ja näen lavalla esiintyvän bändin ikkunoiden läpi ja muutaman ihmisen näen istumassa ravintolassa, mutta se näyttää olevan lähes tyhjä.

 

Aamulla tuuli on täysin tyyntynyt. Meri on lähes peilityyni ja kaunis usva leijuu meren pinnalla. Kun nousen ylös olemme jo pitkällä Tukholman saaristossa. Silja Symphony näkyy edessämme ja meitä vastaan tulee Aidan risteilyalus ja Turkuun matkalla oleva Viking Glory. Aamu on todella kaunis ja aurinkoinen, mutta kylmä. Laivan ravintolassa on aamiaisbuffetin aikaan yllättävän vilkasta; kaikki matkustajat taitavat olla nyt yhtä aikaa samassa paikassa. Tilaa on silti hyvin täälläkin ja pääsen ikkunan viereen istumaan. Aamiainen on normaalia hyvää Suomen laiva- tai hotellilaatua. Jos jostain pitää valittaa, niin se on koostumukseltaan melko erikoisen tuntuinen vetinen munakokkeli. Muuten aamiaisessa ei ole mitään valittamista ja ihmettelen taas, että vaikka kotona aamiaiseni on hyvinkin vaatimaton, niin pystyn tarvittaessa tai niin halutessani vaivoitta syömään aivan valtavan aamiaisen. tälläkin kertaa tiedän pärjääväni sillä helposti iltaan asti. Laiva saapuu Tukholmaan noin klo 10.00 ja koska laivassa on oltava takaisin viimeistään 16.00, Tukholmassa vierailuun jää aikaa noin kuusi tuntia.

 

Tukholmaa varten minulla ei ole mitään suunnitelmia. Kävely vanhassa kaupungissa on ihan itsestäänselvyys, mutta muusta en vielä tiedä. Harkitsen hetken Fotografiska -museota aivan laivaterminaalin lähellä sekä Vasa-laivan hylkyä, jota en ole nähnyt vuosiin, mutta päätän siirtää molemmat seuraavaan kertaan. Kävelen Slussenin edelleen jatkuvan työmaan kautta vanhaan kaupunkiin. Vaikka tuo jättimäinen työmaa on edelleen kesken, sitä kautta pääsee jo mukavasti kävelemään keskustan suuntaan ja matkaa ei ole juuri nimeksikään. Kävellessäni päätän tehdä tänään kirkkokierroksen: Päätän käydä ensin Tukholman suurkirkossa (Storkyrkan), jonka olen jo tarkastanut olevan auki myös maanantaisin ja sen jälkeen vielä Riddarholman kirkossa (Riddarholmskyrkan), jos se vaan on auki. En ole kovinkaan ”uskonnollinen” ihminen (itse asiassa en enää oikeastaan lainkaan), mutta siitä huolimatta kirkot ovat melkeinpä paikassa kuin paikassa ensimmäisiä kohteita, joihin haluan tutustua…. Ne ovat minulle kauniita, historiallisia rakennuksia, joihin usein liittyy mielenkiintoisia tarinoita ja niistä löytyy mielenkiintoista esineistöä. Tukholman suurkirkossa en ole käynyt koskaan aikaisemmin, mutta Riddarholmskyrkan on minulle sen sijaan tuttu paikka. Pääsymaksu ensimmäiseen kirkkoon on 100 kruunua (noin 9 euroa) ja toiseen 65 kruunua (noin 6 euroa). Suurkirkossa yllätyn siitä, kuinka paljon siellä on mielenkiintoisia yksityiskohtia, joista upein on ehkä Pyhää Yrjöä ja lohikäärmettä esittävä veistos. Myös 1600-luvulta peräisin oleva kopio 1500-luvulla maalatusta, sittemmin kadonneesta Vädersolstavlan -maalauksesta on hyvinkin kiehtova. Riddarholma taas on mielenkiintoinen erityisesti siksi, että se on useiden Ruotsin kuninkaallisten hautakirkko. Haudoista mielenkiintoisin on omasta mielestäni Kustaa II Adolfin hautakappeli. Mielenkiintoiseksi Riddarholman kirkon tekee myös se yhteys Suomeen ja Suomenlinnaan. Kirkko on nimittäin serafiimi-ritarikunnan kirkko ja sieltä löytyy valtava määrä ritarikuntaan kuuluneiden, kuolleiden henkilöiden sukuvaakunoita ja näiden joukossa on paljon suomalaisia. Niiden joukosta löytyy mm. muutama Suomen presidentti. Minulle vielä tätäkin kiinnostavammaksi nuo sukuvaakunat tekee se, että niillä on yhteys Suomenlinnaan. Suurin osa Suomenlinnan bastioneista ja muista linnoituksen osista on nimetty ruotsalaisten aatelisten ja muiden suurimehien mukaan ja näiden henkilöiden sukuvaakunoita löytyy tästä kirkosta valtava määrä. Esimerkkeinä mainittakoon: Wrede, Taube, Lantingshausen, Hamilton, Löwenhielm, Zander, Ekeblad, Cronstedt, Cedercreutz, Löwen, Palmstierna. Myös Augustin Ehrensvärdin sukuvaakunataulu kuuluu kokoelmiin, mutta jostain syystä se ei ole esillä kirkossa.

 

Kirkkokierrokseni jälkeen kävelen vielä jonkin aikaa vanhan kaupungin kapeilla kujilla. Rakastan näitä vanhoja kaupunkeja, joista tällaisia kujia löytyy ja olen niiden vuoksi ikuisesti kateellinen niin ruotsalaisille kuin virolaisillekin. Parempaa voi olla ainoastaan Italiassa ja muissa Välimeren maissa. Tässä vaiheessa minulta ikään kuin loppuu tekeminen ja päätän palata laivalle jo aikaisemmin kuin oli tarkoitus. Olen tyytyväinen kävelyretkeen kauniissa vanhassa kaupungissa ja tyytyväinen kirkkovierailuihin, joten voin hyvillä mielin palata laivalle. Kävelymatkaa kertyy kaikkiaan ehkä noin kuusi kilometriä ja se on oikein hyvä matka. Sää on ollut koko päivän kaunis ja aurinkoinen, mutta melko viileä.

 

Laivalle päästyäni menen keulassa sijaitsevaan kahvilaan kahville ja postailen samalla someen muutamia videopätkiä ja kuvia. Samassa tilassa on menossa myös bingo, johon osallistuu noin viisi ihmistä… Jotenkin hieman väkinäisen oloista, mutta hyvä että laivaan jääneillekin järjestetään silti jotain ohjelmaa. Kaikilla ei ole mahdollisuutta tai intoa ja voimia lähteä pois laivalta.

 

Laiva lähtee liikkeelle jotakuinkin aikataulun mukaisesti 16.30. Olen taas ulkona katsomassa laivan lähtöä. Olen tänä kesänä sanonut, että töistä pois jäämisen jälkeen minulla on ollut yllättävän vähän ikävä merelle. Nyt kuitenkin huomaan, että ehkä sittenkin kaipaan merta ja merellä oloa paljonkin. Katselen taas kateellisena Tukholman esikaupunkialueita ja koko Tukholman saaristoa: meillä ei ole mitään tällaista. Tiedän jonkun heti väittävän vastaan ja sanovan, että onhan meillä Saaristomeri. No on. Ja se on kaunis. Mutta se ei silti ole mitään tällaista. Tämä tuntikausia kestävä mutkittelu läpi upean saariston, jossa toinen toistaan kauniimmat huvilat värittävät rantoja on vertaansa vailla. Ja jo Tukholma esikaupunkialueineen: kuinka kaunista arkkitehtuuri voikaan olla! Suomessa on jo vuosia rakennettu sekavan näköisiä hökkelikyliä, joiden katoilla on pakolaisleireiltä näyttäviä vajarykelmiä. Täällä Tukholman saaristossa sen sijaan isotkin talot ovat kauniita. Niiden muodot ja värit ovat pelkkää harmoniaa, toisin kuin esimerkiksi vajarakennelmat Helsingin uusilla alueilla. Ja monet niistä sopivat ja sointuvat erinomaisesti tänne merenrantaan. Aivan upeaa. Kyllä niin monesta asiasta olen ruotsalaisille kateellinen…

 

Käyn paluumatkan iltana syömässä ravintolan seisovassa pöydässä ja hieman taas ihmettelen ruokailun korkeaa hintaa, mutta toisaalta taas olen positiivisesti yllättynyt ruoan laadusta. Ainakin minun makuhermojeni mukaan ruoka on todella maukasta laidasta laitaan. Yleensä juon hyvin hyvin kohtuullisesti näissä buffet-ruokailussa, mutta tällä kertaa rikon hieman omaa protokollaani ja taidan ottaa ison osan tuosta ruokailun hinnasta takaisin punaviininä… Olen syömässä viimeisessä kattauksessa ja meidät kaikki, noin 30-50 ihmistä on sijoitettu keulan ikkunoiden luokse ja muuten ravintola on tyhjä. Istun siellä viinilasini kanssa vielä pitkään varsinaisen ruokailun jo lopetettuani.  Hieman ennen puolta yötä teemme normaalin pikaisen pysähdyksen Maarianhaminassa ja katselen tuttuja paikkoja pimeyden keskellä, mutta sitten onkin jo aika mennä nukkumaan. Aamulla kun herään olemmekin jo lähestymässä Helsinkiä.

 

Aiemmat kirjoitukset:
Syksyn alati muuttuvia suunnitelmia
Kesästä
Käytännön vinkkejä Yhdysvaltoihin matkustaville 
Myötätuulessa Atlantin yli
Kohti kotia kaukana kotoa
Päivä pääkaupungissa: Washington, D.C.
Vihreä vinttikoira
Empire State of Mind
Alone in New York: Tenement Museum & Lower Manhattan
New York City: MoMA & Village Halloween Parade
Turbulenssia ilmassa ja maankamaralla
Kohti Gotham Cityä 

Miamista Helsinkiin (kesäjuttuja)
Rockabillyä reservaatissa - Rockabillaque Florida 2023

KOKO BLOGI

 

 

 

LAIVAMATKAILUA JA SUUNNITELMIA TALVEN VARALLE

Laivan keulassa olevan kahvilan kaiuttimista soi Nekromantix-yhtyeen kappale ”Brought Back to Life” kun laiva irtoaa Katajanokan laiturista (musiikkia valitsevan henkilön on pakko olla psychobilly-fani, koska joka kerta täällä soi esimerkiksi juuri Nekromantix tai Horrorpops ja ihan vahingossa tämä musiikki ei kyllä listoille päädy...). On vuoden 2021 syyskuun alku ja olen taas kerran matkalla Tallinnaan. Vain Tallinnaan ja heti takaisin. Jotta tämä matkablogina alkanut blogini edes silloin tällöin käsittelisi edelleen edes jonkinlaista matkailua, kirjoittelen nyt pari sanaa vuoden 2021 laivamatkoista ja katson myös pikkuisen tulevaisuuteen ja lähestyvään talveen.

Teimme vaimoni kanssa kesällä kaksi matkaa Viking Linen laivoilla. Schengen-sisärajojen ollessa vielä suljettuina nämä risteilyt olivat helppoja ja vaivattomia, koska esimerkiksi Viking XPRS -risteilyllä Tallinnassa ei ollut lainkaan maihinpääsyä ja näin matkustajat välttyivät niin koronatesteiltä kuin rokotustodistusvaatimuksiltakin.  Ensimmäinen matka oli vain kuuden tunnin päiväristeily Tallinnaan ja takaisin. Kyseinen heinäkuun alun päivä oli meidän hääpäivämme ja tarkoitus oli tehdä vain pieni risteily ja syödä laivalla hääpäivän kunniaksi. Tämä matka oli oikein onnistunut ja siitä jäi kaikin puolin hyvä mieli. Koko menomatkan istuimme laivan peräkannella olevalla ”terassilla” nauttien auringonpaisteesta ja lämpimästä säästä. Palatessamme takaisin kävimme syömässä hääpäiväateriamme. Laivalla oli hyvin rauhallista ja väljää. Sisätiloissa käytimme siitä huolimatta kuitenkin maskia, aivan kuten suurin osa matkustajista.

Toinen matkamme suuntautui Viking Gabriellalla Hankoon! Vaimoni halusi nähdä Hangon, koska hän tiesi minun asuneen siellä useita vuosia. Minä ajattelin että mennään vaan Hankoon, mutta mennään laivalla. Yksi syy oli tietysti se, että samoin kuin Tallinnan päiväristeilyllä, ei tälläkään risteilyllä tarvinnut välittää koronamuodollisuuksista ja matka oli melko edullinen, sisältäen ateriapaketin, johon kuului meriaamiainen ja buffet-ruokailu. Tietysti tämä oli myös vaihtelua autoon tai junaan verrattuna (mahtaakohan tämän jälkeen enää ikinä olla mahdollisuutta matkustaa Hankoon laivalla). Tämäkin reissu oli tosi mukava. Jälleen laiva oli todella rauhallinen, tilaa riitti ja sää suosi tälläkin risteilyllä.

Hanko oli kotikaupunkini peräti yhdeksän vuotta, mutta en silti ole käynyt siellä kovin montaa kertaa Helsinkiin muuttoni jälkeen (mikä sekin tapahtui jo yli 25 vuotta sitten!). Pelkäsin Hangon kaupungin kärsineen pahasti muuttotappiosta ja odotin jopa näkeväni autioita taloja, mutta totuus olikin aivan toinen. Hanko on tällä hetkellä mielestäni kauniimpi kuin koskaan. Kaupungin keskusta on siisti ja uudistunut enimmäkseen positiivisella tavalla ja omakotitaloalueet ovat täynnä kauniita rakennuksia ja hyvin hoidettuja pihoja. Hangossa on ehkä nyt ulkopaikkakuntalaisia kesäasukkaita enemmän kuin koskaan, mutta paikat ovat kunnossa ja kaupunki kukoistaa. Me saimme tilauuden tehdä pitkä autoajelu ympäri Hankoa ystäväni kyyditsemänä. Hangossa kannattaa käydä ajelulla myös pohjoisen puoleisilla rannoilla ja asuinalueilla. Me ajelimme läpi nuo hienot asuinalueet, kävimme kääntymässä Hangonkylän satamassa sekä Kappelisatamassa ja joimme kahvit Neljän Tuulen Tuvalla. Autokierroksen jälkeen jatkoimme kävelylenkillä, joka alkoi Nycanderinkadulta ja Hangon museosta. Pienen pienessä museossa oli tänä kesänä matkailujulistenäyttely. Museolta kävelimme Itäsataman kautta ”Leijonapatsaalle” ja sieltä edelleen huvila-alueelle Appelgrenintielle, päätyen lopulta Kasinolle. Kiersimme myös Kasinolta alkavan ”Rakkauden polun” Puistovuorella. Pikkuruisessa keskustassakin ehdimme vielä poiketa pikaisilla matkamuisto-ostoksilla. 

Matka laivalla Hankoon oli saatu kestämään yli yön ja takaisin palasimme niin ikään yön yli, tosin Tallinnassa pikaisesti pysähtyen. Oikein mukavaa oli näillä kesän pienillä ja hieman erilaisilla risteilyillä.

Tämän vuoden kolmas laivamatkani suuntautui taas Viroon. Lähdin kesän loppuessa jälleen kuuden tunnin risteilylle, hintaan seitsemän euroa ja tällä kertaa yksin… Oikeastaan matkani tarkoitus oli viinikellarini täydennys… Syyskuun alussa Suomi alkoi hiljalleen palautua normaalimpaan tilaan, vaikka uusia korona-tapauksia ilmeni edelleen noin 400-600 päivässä. Myös laivamatkailu alkoi palata ainakin jonkin verran lähemmäs normaalia, mutta tämä risteily oli edelleen risteily ilman maissakäyntiä. Tällä matkalla minun päällimmäisin tarkoitukseni oli siis hakea laivalta pikkuisen viiniä ja istahtaa muutamaksi tunniksi kirjoittelemaan tätä blogia tai ihan mitä vaan muuta mieleen tulevaa (olen havainnut, että kotona en saa koskaan kirjoitettua sanaakaan: kirjoittaakseni jotain minun on lähdettävä pois kotoa, johonkin ”neutraaliin” paikkaan).

Istuessani ennen laivan lähtöä keulan isossa kahvilassa kuuntelemassa Nekromantixia, huomasin olevani ainoa, joka käytti maskia… Kahvila on tosin niin iso, että ”turvavälit” taisivat olla lähempänä viittä kuin kahta metriä. Muualla laivan sisätiloissa maskia käytti ehkä noin 50% ihmisistä ja ulkotiloissa vain pari satunnaista ihmistä. Kävin paluumatkalla syömässä buffet-ravintolassa, joka oli yllätyksekseni tällä kertaa kohtuullisen suosittu. Ruuhkaa ei silti ollut tälläkään kertaa. Seisova pöytä maksaa tällä laivalla 23€ ennakkoon varattuna ja 26€ euroa ovelta ostettuna. Tämän matkan jälkeen en enää aio tätä buffet-ateriaa syödä, koska se ei ole mielestäni lähellekään 26€ arvoinen. Jopa 20€ olisi siitä liikaa. 

Varattuna on vielä neljäskin laivamatka tälle vuodelle. Suunnitelmissani oli aluksi lähteä käymään pitkästä aikaa Tukholmassa ja olin jo katsonut valmiiksi edullisen Viking Linen risteilyn. Nyt tyydyn kuitenkin sattuneesta syystä pikaiseen viiden euron päiväristeilyyn Tallinnaan. Tallinnassa kun pääsee nyt käymään jo maissakin, myös Viking XPRS:n päiväristeilyllä. Harkitsen tuota Tukholmaa vielä myöhempänä ajankohtana uudestaan.

Syyskuun puolenvälin jälkeen havahduin uutisiin, joissa kerrottiin USA:n avaavan rajat rokotetuille EU:n kansalaisille (+ Schengen-maat ja UK). Rokotuksen lisäksi vaaditaan ainakin tämänhetkisen tiedon mukaan myös negatiivinen testitulos. YLE uutisoi taas kerran täysin virheellisesti, että Yhdysvaltoihin eivät ole päässeet korona-aikana muut kuin kansalaiset tai erikoisviisumin haltijat. Ensinnäkään mitään ”erikoisviisumia” ei ole olemassakaan ja toisekseen Yhdysvaltoihin on USA:n kansalaisten lisäksi ollut pääsy mm. pysyvän asumisoikeuden omaavilla, tiettyjen viisumityyppien haltijoilla ja esimerkiksi perhesyistä. Itse kuulun tuohon viimeiseen luokkaan ja näin ollen uutinen rajojen avaamisesta ei kosketa minua, mutta aloin kuitenkin miettimään minne suuntaan lippujen hinnat liikkuvat, jos ihmiset alkavat taas matkustaa lomalla Floridaan. Peläten lippujen hinnannousua päätin varata omat lippuni samantien.

 ------------------------------

Lentoja Suomen ja USA:n välillä on nyt melko hyvin saatavilla. Miamiin lentää Euroopasta tulevana talvena toistakymmentä eri lentoyhtiötä ja lippujen hinnat ovat melko normaalilla tasolla. Sellainen silmänkääntötemppu hinnoittelussa tosin on tapahtunut, että jo ennen koronaa alkanut lentojen myynti ilman matkatavaroita on johtanut lopulta siihen, että hinnat ovat nousseet samalle tasolle kuin ennenkin, mutta nyt niihin ei enää kuulu matkatavaroita. Minua tämäkään ei juurikaan nyt haittaa, koska pärjään oikein hyvin pelkillä käsimatkatavaroilla. Positiivista on se, että hakukoneissa ja lentoyhtiöiden sivuilla kerrotaan nyt melko selvästi mitä lippujen hintaan kuuluu ja mitä ei. Se on valtavan suuri ja paljon matkailijan elämää helpottava parannus! Vielä vuosi sitten vaadittiin melkoisia selvittelyitä ja kärsivällisyyttä tämän asian selvittämiseen ja siltikään ei aina lopulta ollut ihan varma siitä mitä tuli ostettua… Toinen hyvä asia on tullut koronan myötä: esimerkiksi Finnairin (ja monen muun lentoyhtiön) lentolippuja pystyy nyt muuttamaan joustavammin kuin aikaisemmin.

Tällä kertaa löysin lentoni Momondon hakupalvelun kautta ja sieltä ohjauduin Finnairin sivujen ”ale-kaistalle”. Tein siis lopullisen varaukseni Finnairin sivuilla, mutta huomattavasti edullisemmin kuin jos olisin aloittanut hakuni Momondon sijaan suoraan Finnairin sivuilta. Finnairin Miamin lentojen heikkoutena minun näkökulmastani on se, että kone on perillä Miamissa aivan liian myöhään. Kun kone saapuu Miamiin illalla yhdeksän aikaan, en enää ehdi viimeiseen Tri-Rail tai Brightline -junaan tai Greyhound-bussiin. Näin ollen jouduin nyt kikkailemaan niin, että valitsin menomatkalle aikaisemmin lähtevän, välilaskullisen lennon. Lennän ensin Finnairin lennolla Tukholmaan ja sieltä suoralla Finnairin lennolla Miamiin. Ja kyllä! Totta se on: Finnair lentää nyt suoria lentoja Miamiin myös Tukholmasta (ja myös Bangkokiin ja Phuketiin). Finnair paikkaa nyt markkinoilta poistuneen Norwegianin jättämää isoa aukkoa. Paluulentoni onkin sitten suora lento Miamista Helsinkiin. Lähden matkaan jouluaikaan ja palaan huomattavasti myöhemmin… Tällaisten lentojen yhteishinta käsimatkatavaroilla oli noin 650€. Suorat lennot olisi saanut muutamaa kymppiä halvemmalla.

Minulla on edessäni vielä pitkä syksy Suomessa, ennen kuin taas otan ja lähden kauas ja pitkäksi aikaa. Tänä syksynä on tosin tapahtunut nyt jo niin paljon, että osa näistä tapahtumista pakottaa minut pysymään nyt vielä jouluun asti Suomessa. Paljon on tapahtunut, paljon on saatu asioita järjestykseen ja jotkut asiat kaipaavat vielä järjestelyjä ja työtä. Isoja asioita on muuttumassa ja tavallaan odotan loppusyksyä kauhulla, mutta toisaalta taas odotan sitä myös iloisen jännittyneenä.

------------------------------------

Lopuksi vielä uusintana pieni yhteenveto ja mainos omista nettisivuistani (26.8.2021):

YOUTUBE-KANAVA (2007-): Kanavaa katsottu 136 776 kertaa, 2 600 tuntia.
(Suomi 49 075 / 35,9 %, Yhdysvallat 15 405 / 11,3 %, seuraavina Saksa ja Italia.)

FLICKR (2011-): Valokuvia ja albumeita katsottu 1 730 914 kertaa!!!

MATKABLOGI (2012-): Blogissa vierailtu 72 842 kertaa!

INSTAGRAM (2015-): Instagram-tilillä 1350 seuraajaa.