torstai 15. marraskuuta 2012

Asuntoa ostamassa

Tänään flickr-sivustolla olevan Photo Diary- kuvablogini mittari nousi ennätyslukemiin: kuvia on käyty katsomassa yhden päivän aikana 922 kertaa. Aloitin kuvapäiväkirjan noin 1,5 vuotta sitten ja nyt mittarilukema on 26 813 eli aika monta kävijää sivuilla on ollut ja paljon kuvia on katseltu. Eniten kuvissa ovat mielenkiintoa herättäneet USA:n ja Italian matkuvat ja muutama Suomenlinnakuva. Myös tätä matkablogia on seurattu ihan kiitettävästi:Syyskuun alussa tässä muodossa alkanutta matkablogia on käyty katsomassa 1624 kertaa.

Joskus kauan sitten vanhassa matkablogissani lupasin kirjoitella jotain asunnon hankkimisesta USA:sta. Tarkoitukseni oli oikeastaan kirjoittaa ohjeita ja neuvoja vaihe vaiheelta, lähinnä niitä varten, jotka ovat itse asunnon ostamista harkinneet. Nyt olen kuitenkin huomannut, että minä en ehkä kuitenkaan ole oikea henkilö neuvomaan ketään näissä asioissa, joten tyydyn vain kertomaan miten asiat osapuilleen menivät omalla kohdallani. Eli ohjeiden sijaan vain lyhennetty kertomus, miten asiat tässä yhdessä tapauksessa menivät.

Ensimmäistä kertaa aloin haaveilla asunnosta Floridassa helmikuussa 2008, kun Miami Beachin Surfsiden alueella poikani kanssa kävellessäni huomasin, kuinka paljon asuntoja oli myytävänä. Tuolloin ajatus oli kyllä vielä ihan leikkimielinen ja nuo asunnot Miami Beachillä, lähellä rantaa tulisivat kuitenkin aina olemaan tavoittamattomissani hintansa vuoksi. Vuotta myöhemmin minulle selvisi, kuinka asuntojen hinnat juuri Floridassa olivat jyrkässä laskussa laman vuoksi. Ihmiset alkoivat myydä kakkosasuntojaan pois kun eivät enää pystyneet pitämään niitä ja hinnat romahtivat niin, että huomasin ettei ajatus oman asunnon ostamisesta olisikaan niin utopistinen kuin miltä se oli aluksi tuntunut.

Pari vuotta seurailin asuntojen hintoja tiiviisti ja tein välillä laskelmia siitä, miten onnistuisin asunnon ostamaan ja ylläpitämään, paljonko joutuin ottamaan lainaa ja miten saisin hoidettua kuukausittaiset kulut. Seurasin asuntoja yhä tarkemmin erilaisilla kiinteistönvälittäjien nettisivuilla, etsin uusia asuntoja hakukoneilla ja pidin niistä listaa, johon kirjasin plussia ja miinuksia ja yksityiskohtaisia tietoja asunnoista. Otin myös yhteyttä muutamaan suomalaiset sukujuuret omaavaan kiinteistönvälittäjään ja heidän joukostaan seuloutui heti yksi, joka vaikutti kaikin puolin sopivalta ja lupasi auttaa asunnon hankinnassa. Moni ei halunnut ottaa näin pientä kauppaa (kyse oli todella edullisen asunnon hankinnasta) lainkaan hoidettavakseeen ja moni sanoi heti, että ilmoittamallani rahasummalla ei saa mitään kunnollista. Moni kiinteistönvälittäjä jätti kokonaan vastaamatta kyselyihini. Onneksi joukosta löytyi  kuitenkin tuo yksi kiinteistönvälittäjä, joka auttoi minua kaikessa todella paljon ja teki sen minkä lupasikin.

Ensimmäinen yritys kerätä muutama asunto listalle paikan päällä tapahtuvaa katsomista varten kariutui siihen kun lähdin joksikin aikaa Roomaan töihin. Palattuani sieltä jatkoin kuitenkin heti asunnon metsästämistä ja pitkän kirjeenvaidon kautta sain kiinteistönvälittäjän avulla ja itse netistä etsien kerättyä listan mahdollisista sopivista asunnoista. Tämän jälkeen sovimme päivän, jolloin lähtisin poikani kanssa katsomaan asuntoja paikanpäälle ja koko ajan seurailimme myös uusia myyntiin tulevia asuntoja.

Netistä hakukoneilla hakiessa pahimmat ongelmat olivat siinä, että yli 55-vuotiaille tarkoitettuja asuntoja ei saanut karsittua kaikissa hauissa pois ja näitä asuntoja on myytävänä edullisesti valtava määrä. Toinen ongelma olivat ns. "short sale"- (short of money) ja "foreclosure" (ulosotto)- asunnot, joita asuntoa oltiin myymässä pankkilainoja vastaan tai asunnot oli ulosmitattu. Niiden kohdalla kaupanteko voi olla todella monimutkaista ja aikaavievää ja kaupanteossa on mukana myyjän pankki. Näitä short sale- ja foreclosure- asuntoja varoin ja pudotin ne pois listoiltani, vaikkakin lopulta kävi kuitenkin niin, että ostin juuri tuollaisen short sale- asunnon.

Helmikuussa tarkoitus oli kiertää asunnot yhden tai korkeintaan kahden päivän aikana. Kiertelimme Boynton Beachin ja North Palm Beachin välisellä alueella kahden päivän aikana kahdeksan eri asuntoa. Niistä osa oli aivan kelvottomia ja remontin tarpeessa ja osa ilmiselvästi hoitamattomissa taloyhteisöissä. Kaikkia listan asuntoja ei käyty edes katsomassa, koska niistä pystyi jo etukäteen arvelemaan, että ne sijaitsevat huonolla alueella. Asunnoista kolme olisi ollut kelvollista ja suunnittelimme jo tarjouksen jättämistä, kunnes kaikkien niiden kohdalla ilmeni, että niistä oli jo jätetty tarjous tai kaupat oli jo tehty ja asunnot eivät olleet enää myytävänä. Eli netissä on myytävän paljon asuntoja, joista kaupat on jo tehty.

Viikonlopun tauon aikana kiinteistönvälittäjämme oli vielä löytänyt kaksi kohdetta samasta taloyhteisöstä West Palm Beachiltä ja lähdimme vielä kerran matkaan katsomaan viimeisiä mahdollisia asuntoja. Toinen näistä osoittautuikin sitten lottovoitoksi: todella kivalla ja siistillä alueella oleva asunto, joka oli uusin ja aivan selvästi siistein ja hyväkuntoisin kaikista katsomistamme asunnoista. Asunto teki vaikutuksen heti ensi silmäyksellä ja nopeiden pikku tarkastusten jälkeen kaikki vaikutti olevan kunnossa.

Päätimme jättää tarjouksen kiireesti, vaikka kyseessä olikin short sale- asunto. Ajoimme West Palm Beachin keskustaan kirjoittamaan papereita ja niitä valmistellessamme seurasi taas yllätys: vaikka asunto oli ollut myynnissä vasta kolme päivää, siitä oli tehty jo kaksi tarjousta. Eli todella kova kysyntä näytti näistä edullisista, alle $50 000 asunnoista olevan; jos niitä ei oltu jo myyty niin ainakin niistä oli tehty jo tarjous. Oli kuitenkin selvää, että tästä asunnosta emme luopuisi ilman taistelua... Niinpä kahvia juodessamme ja papereita täytellessämme yritin tehdä yhteenlaskua sen suhteen, paljonko oli ollut pyyntihinta, paljonko ensimmäinen ehdokas oli tarjonnut ja paljonko toinen oli ehkä laittanut lisää. Pää kilisi kuin kassakone ja lopulta kerroin kiinteistönvälittäjälle summan: laitoin tarjoukseen lisää tasasumman tuhansina ja vielä $100 päälle, jotta olisin hieman voitolla jos isompi tasaluku olisi sama kuin jollakin muulla. Olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että summa olisi hyvä ja se asunnosta vielä kannattaisi tarjota.

Tämän jälkeen kiinteistönvälittäjämme hoiti paperit samantien eteenpäin ja meillä alkoi pienen jännityksen päivät. Jo samana iltana saimme tiedon, että asunnon myyjä olisi mahdollisesti hyväksymässä juuri meidänm tarjoustamme ja seuraavana päivänä saimme puhelimitse tiedon, että myyjä hyväksyy tarjouksen. Ja seuraavana päivänä eli kaksi päivää tarjouksen jättämisen jälkeen meillä oli nimet paperissa ja myyjäpariskunta oli hyväksynyt tarjouksen virallisesti. Tämä tieto tuli meille loman viimeisenä päivänä Floridassa ja tyytyväisinä saatoimme palata kotiin matkaltamme, koska sen päätarkoitus oli saavutettu, vaikka hetken jo todella huonolta näyttikin.

Tästä alkoikin sitten todella pitkä odottelun aika. Välillä ei tapahtunut viikkoihin mitään ja sitten taas yhtäkkiä ilmestyi iso määrä asioita hoidettavaksi todella kovalla kiireellä. Skannattuja asiakirjoja ja allekirjoitettavia papereita siirreltiin sähköpostin välityksellä valtava määrä USA:n ja Suomen välillä. Minun oli ostettava skanneri pelkästään tätä tarkoitusta varten sen jälkeen, kun ystävät olivat jo pari kertaa auttaneet kiireellisissä tilanteissa ja kiire oli välillä kova.

Koko maaliskuun aikana ei tapahtunut mitään. Reippaasti alkanut kaupanteko hyytyi myyjien pankin väliintuloon. Short sale- kaupanteossa on siis aina osallisena myös velallisten pankki. Huhtikuussa kirjoittelimme ja lähettelimme sopimuspapereita sähköpostilla ja minä lähetin pankilta pyytämäni vakuutuksen pankkitilini saldosta. Koko ajan odottelin pikkuisen jännittyneenä sitä, hyväksyisikö myös pankki tuon tarjoukseni ja vai haluaisivatko he nostaa hintaa. Toukokuussa pankki lopulta hyväksyi hinnan suullisesti ja minä kirjoitin todistuksen siitä, että en esimerkiksi ole ostamassa asuntoa myydäkseni sen heti eteenpäin ja etten ole "jäävi" ostamaan kyseistä asuntoa..Kesäkuussa sain lopulta pankin virallisen hyväksynnän "paperilla" ja samalla pankki alkoi kysellä kiinteistönvälittäjältäni sopivaa "closing"- ajankohtaa eli päivämäärää kaupan sulkemiselle.

Heinäkuussa alkoikin sitten tapahtua: isoin homma oli taloyhtiön jäsenyyden hakeminen. Taloyhteisön on hyväksyttävä ostaja ennen kuin kauppa voidaan saattaa loppuun.Jäsenhakemuksen varsinaisen lomakkeen täyttämisen lisäksi jouduin hankkimaan todistukset "hyvästä maineesta" eli suosituskirjeet työnantajalta, nykyiseltä isännöitsijältä sekä kahdelta muulta ihmiseltä, skannaamaan passini ja ajokorttini jne. Sain ne hoidettua muutamassa päivässä ja sitten lähetin koko nipun skannattuna kiinteistönvälittäjälleni, joka toimitti sen henkilökohtaisesti "taloyhtiölle". Sain myös ohjeet käsirahan maksusta ja hoidin käsirahan pankin maksupalvelun kautta Yhdysvaltoihin. Muitakin papereita allekirjoiteltiin ja läheteltiin heinäkuussa, isoin paketti oli taloyhtiön säännöt, joissa oli tekstiä ja kuvia monta sataa sivua... Nämä piti tietenkin hyväksyä allekirjoituksella

Elokuun alussa tuli ohjeita lopullisesta "closauksesta", rahanerottelusta jne. ja minulla oli päivä aikaa lukea ja allekirjoittaa paperit ja lähettää ne skannattuina Yhdysvaltoihin ja myös paperisina postitse. Ja minun oli myös maksettava koko loppusumma välittömästi. Closing-aika oli jo sovittu maanantaille 6.8. ja kaiken olisi oltava valmista tuohon päivään mennessä. Ensin jännäsimme ehtisivätkö paperit postin kautta ajoissa perille ja kun ne olivat saapuneet (kiitos Suomen ja USA:n posteille pikatoimituksen nopeudesta) jännäsimme vielä enemmän ehtisivätkö rahat siirtyä pankin kautta tuohon maanantaihin mennessä. Rahat eivät olleet perillä vielä maanantaina ja mieleen alkoi tulla pelko epäonnistumisesta viime metreillä... Tiistaina rahat olivat kuitenkin siirtyneen myyjän pankille ja kauppa voitiin päättää lopullisesti.

Jo ennen virallista kaupan sulkemista olin tehnyt sähkösopimuksen Florida Power & Light Companyn kanssa ja aloin miettiä ja laskea muita tärkeitä asioita kuten kotivakuutusta ja USA:n kiinteistöveroa. Näiden asioiden hoitamiseen olisi tarvittu mm. USA:n puhelinnumero, mutta onneksi sain tämän asian kierrettyä ja nyt minulla numero jo onkin. Asioita helpotti myös se, että olin jo helmikuussa ehtinyt avata tilin Wells Fargo- pankkiin.

Kaupanteko kesti siis kaikkiaan 5,5 kuukautta ja sinä aikana Suomen ja Yhdysvaltojen välillä lähetettiin sähköpostilla useita asiakirjoja, joissa sivuja oli kaikkiaan monta sataa. Varsinaisen "closauksen" ja "walk through"- tarkastuksen ja muutamat muut asiat USA:ssa hoiti puolestani kiinteistönvälittäjäni. Kaupanteossa oli omat kiemuransa, eikä se käynyt lainkaan niin helposti kuin Suomessa, varsinkin kun kyseessä oli short sale- asunto. Asiaa ei lankaan helpottanut se, että monet viralliset paperit ja asiakirjat olivat melko hankalaa "kapulakieltä" ja virastoenglantia tai lakitekstiä. Onneksi kiinteistövälittäjä oli hyvin tukena ja auttoi aina tarvitttaessa. Tuo melkein puoli vuotta kestänyt kaupanteko kävi kuitenkin melko mukavasti ja ilman minkäänlaisia paineita tai jännitystä. Asiat hoituivat loppuun asti melko kätevästi.

Nyt kun kaupan päättämisestä on kulunut jo kolme kuukautta alkaa kaikki olla jotakuinkin järjestyksessä. HOA-feen (yhtiövastiketta vastaava maksu, Home Owner Association) maksaminen on ollut hankalaa ja asuinyhteisö ei näytä kovasti kaipaavaan rahojaan, vaikka kuinka niitä yrittäisin maksaa. Ja toinen hankalaksi osoittautunut asia on HOA-feehen sisältyvän televisio- ja nettiyhteyden kytkeminen Hotwire- yhtiön kanssa. Nämä molemmat asiat ovat vielä hieman kesken ja toistuvista yhteydenotoista huolimatta ne molemmat pitää vielä hoitaa loppuun. No, kaikki USA:ssa ei ehkä tapahtu ihan samalla tavalla kuin Suomessa ja kärsivällisesti jaksan vielä odottaa ja nuokin varmasti pian järjestyvät. Kotivakuutus on tehty Citizen- yhtiön kanssa ja Palm Beach County on lähettänyt veromaksun, jonka maksan tänään. Koti alkaa olla myös pääosin kalustettu ja laitettu viihtyisäksi ja kaikki näyttää oikein hyvältä. Asunto on siisti ja hyväkuntoinen, jopa kaikki kodinkoneet toimivat, eikä mitään yllätyksiä ole tullut vastaan.

Niin... Se asunnon hinta... Asia joka varmaan monia kiinnostaisi. Jos tietää asunnon osoitteen, voi myyntihinnan käydä katsomassa netistä, se on aivan julkista tietoa. Voin sanoa sen verran, että hintapyyntö kauempana rannasta ja keskustasta olevasta, noin 71 neliön (760 sqft) hyväkuntoisesta ja siististä, vain 10 vuotta vanhasta asunnosta, siistillä, turvallisella ja kohtuullisen hyvin arvostetulla alueella oli 39 500 dollaria (noin 31 000 euroa). Jouduin kuitenkin maksamaan asunnosta hieman enemmän päihittääkseni jo jätetyt tarjoukset. Tässä kaupassa oli kuitenkin mukana jonkin verran hyvää tuuria ja helppoa hyväkuntoisen asunnon ostaminen näin halvalla ei todellakaan ole.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti