perjantai 28. syyskuuta 2012

Odotusta

Tällä viikolla olen saanut taas asuntoasioita ja tulevaa USA:n matkaa vähän eteenpäin. Olen tehnyt melko paljon työtä kakkoskodin sisutustamista miettiessäni, mutta tuo työ oikein mukavaa. Tänään sain myös hommattua itselleni ajokorttiin USA-liitteen. Tähän asti olen matkoillani vuokrannut auton ja ajellut sillä ihan suomalaisella ajokortilla, mutta nyt kävin hakemassa Autoliiton konttorilta siihen englannin kielisen käännöksen. Tuo liite maksoi 14 euroa ja se on voimassa yhden vuoden. Olisin ottanut samantien kansainvälisen ajokortin, mutta siihen olisi tarvittu passikuva ja se ei olisi ehtinyt valmistua ennen matkaa. Suomalaisen ajokortin haltijahan sa ajella USA:ssa lomamatkoilla, mutta tosiaankin vain turistina. Nyt aletaan liikkua jo jonkinlaisella "harmaalla alueella", enkä ole enää ihan tavallinen turisti. Jatkossa minun onkin ajateltava amerikkalaisen ajokortin hankkimista.

Nyt kun lähtöön on enää hieman reilu viikko aikaa, alkaa matkasuunnitelmakin tarkentua. Lennämme siis ensin Finnairin koneella (British Airwaysin lennolla) Lontooseen ja vaihdamme Heathrown lentokentällä Virgin Atlanticin koneeseen, joka vie meidät Atlantin yli Miamiin. Alunperin meillä oli tarkoitus ajaa lähes samaan aikaa Miamiin saapuvien ystävien kanssa suoraan asunnolle, mutta näillä näkymin jäämme kuitenkin lähemmäksi Miamia. Ajaminen asunnolle 120km päähän olisi ollut ehkä pikkuinen stressin paikka pitkien lentojen jälkeen, varsinkin kun sitä ennen olisi pitänyt noutaa avain Lantanasta ja käydä ostamassa jostakin tyhjään asuntoon patjoja ja peittoja. Nyt voimme aloittaa matkan hieman kevyemmin, ilman kiirettä ja samalla voimme jo menomatkalla poiketa rauhassa Ft Lauderdalen Sunrise Ikeaan ja hakea avaimen valoisan aikaan. Majoitusta en tosin ole vieläkään ensimmäiseksi yöksi varannut.


Matkan kolmannelle päivälle olen varannut taloyhtiön opastustilaisuuden, jossa kaiketi käydään läpi tärkeimpiä asioita ja saan alueen portin ja uima-allasalueen sekä postilaatikon avaimet. Neljännelle päivälle on sovittu käynti vakuutusyhtiössä Lake Worthissa ja muu aika kätetäänkin sitten huonekaluostoksilla ja huonekaluja kootessa... Ja toki uudessa kodissa tarvitaan paljon paljon muutakin. Ja tietysti aikaa pitää varata myös omaan shoppailuun, rannalla käymiseen ja uimiseen ja ihan vaan kiertelyyn ja paikkoihin tutustumiseen.Tällä matkalla ei ohjelmassa ole suurimuotoisia huveja; ei Disney Worldia, ei Kennedyn Avaruuskeskusta, ei Seaquariumia, eikä muutakaan sen suuntaista. Ikean reissulla tosin suunnittelin poikkeamista Evergladesin suoalueella. Ja ehkä jotain muutakin pientä, mutta pääasiassa sisustamista ja kodin laittoa, siivoamista, järjestelyä, asioiden hoitoa, hiekkarantaa ja uimista ja uuteen "kotiseutuun" tutustumista.

Seuraavan viikon alussa kaiken pitäisikin olla suurinpiirtein valmista. Saa nähdä kuinka tuo aika siihen riittää. Kaiken pitäisi olla kuitenkin niin valmiina, että jos joku tuttu haluaa mennä asuntoon joksikin aikaa, niin sen pitäisi olla siinä kunnossa, että siellä voi majoittua ja että sieltä löytyy edes suurinpiirtein kaikki tarvittava. Paluumatkalle lähdemmekin sitten päivää aikaisemmin ja ajamme Miamiin. Kuten jo aikaisemmin kirjoittelinkin, olen varannut hotellin Miami Beachin ytimestä South Beachiltä ja vietämme yhden päivän ja illan siellä ja vielä ison osan viimeisestä päivästäkin. Kotiin palaammekin sitten taas samaa tietä kuin tulimmekin eli Virginillä Lontooseen ja sieltä Finnairilla Suomeen.

Sen verran "kylmähermoinen" ja rauhallinen minäkin joissakin asioissa olen (nykyään kyllä suurimmaksi osaksi aivan kaikessa muutenkin), että tähän asti koko tämä asunnon hankkiminen ulkomailta ei ole tuntunut mitenkään kovinkaan erikoiselta tai ihmeelliseltä. Kaikki asiat ovat hoituneet ja vaikka kaikessa on ollut paljon oppimista ja kaikki on aivan uutta, niin silti vaan asiat on saatu järjestymään sen enempiä pingottamatta tai jännittämättä. Jotenkin tämä kaikki tuntuu ihan tavalliselta... Ja silti jotain todella isoa on tapahtunut elämässäni ja paljon on tämän(kin) myötä muuttunut. Nyt kun olen lähdössä ensimmäistä kertaa omaan kotiini USA:han ja matka alkaa ihan oikeasti olla lähellä, alkaa jo tuntua pientä mukavaa jännitystä ja matkakuume nousee... Mitä lähemmäksi matkaa tullaan, sitä innostuneempi alan olla. Ja edelleen tiedän sen aivan varmasti... Ymmärrän kaiken aivan varmasti vasta sillä hetkellä kun seison talon pihalla avaimet kädessäni...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti