MATKALLA YLI ATLANTIN VALTAMEREN

Kun Finnairin Embraer ERJ-190 -koneen pyörät irtoavat hieman lumesta ja kuurasta valkealta Helsinki-Vantaan lentoaseman kiitoradalta, olen jo hieman varmempi perille pääsystä kuin edellisenä talvena. Täysin varma en kuitenkaan vieläkään asiasta ole, koska olen ymmärtänyt kuinka pienestä perille pääsy saattaa ”näinä aikoina” olla kiinni. Olen taas matkalla Yhdysvaltoihin ja tällä kertaa maa on avoinna myös turisteille: vuosi sitten USA:n rajat oli suljettu ja matkustaminen Atlantin yli oli silloin kaikin puolin paljon epävarmempaa. Paljon liikkuvia tekijöitä ja muuttuvia määräyksiä ja ohjeita liittyy kuitenkin tähänkin matkaan lähtöön, mutta uskon kaiken olevan nyt kuitenkin kunnossa.

Tukholmaan matkalla oleva kone on melko täynnä, mutta juuri minun viereeni jää tyhjä paikka. Yksin matkustaessa minulle on usein sattunut tämä suunnaton onni, joskin usein yritän varmistaa sen taktikoimalla paikan valinnassa lähtöselvityksen jo avauduttua ja tavallisten paikkojen valinnan vapauduttua maksusta. Tuo yksi tyhjä paikka vieressä tuo uskomattoman paljon lisää tilaa ja tässä konetyypissä se tarkoittaa sitä, että vieressäni ei istu kukaan, koska koneessa on vain 2+2 paikkaa rinnakkain. Aikataulun mukainen lentoaika Tukholmaan, Arlandan lentokentälle, on yksi tunti, mutta tänään todellinen lentoaika on vain 40 minuuttia. Lyhyen lentoajan lisäksi tällä kerralla sattuu se hyvin erikoinen asia (ainakin omien viime vuosien kokemusteni mukaan), että lento lähtee ajallaan tai ehkä jopa muutaman minuutin etuajassa!

 

---------------------------

 

Frequently asked questions… Kuinka kauan kestää lento Miamiin? Ja vastaus kuuluu: se vähän riippuu... Tällä kerralla minä käytän taas kerran ihan uudenlaista reitinvalintaa. Jo aiemmin täällä kertomistani syistä valitsin nyt lennon Tukholman kautta sen sijaan että olisin lentänyt mennen tullen suorilla Finnairin lennoilla. Kerrottakoon nyt kuitenkin vielä kerran, että Tukholman lento on perillä Miamissa sen verran aikaisemmin, että ehdin vielä pohjoiseen suuntaavaan Tri-Rail -junaan. Olen tällä kertaa ostanut liput suoraan Finnairilta, mutta siirryin Finnairin sivuille Momondon lentohaun kautta. Tällä tavoin sain liput halvemmalla kuin suoraan Finnairilta. Ensimmäinen lentoni on siis lento Helsingistä Tukholmaan Arlandan lentokentälle. Tukholmassa minulla on hieman vajaat kaksi tuntia aikaa vaihtaa konetta ja loppumatkan lennän Finnairin suoralla lennolla Miamiin. Ilmoitetut aikataulun mukaiset lentoajat ovat 1h ja 10h 30min. Näin ollen aikataulunmukainen lentoaika on 11h 30min ja siihen päälle tulee 1h 50min vaihtoaika. Todellinen lentoaika on tällä reissulla hieman vajaat 11 tuntia ja jotakuinkin yhtä kauan kestäisi suora lento Helsingistä. Miamista Helsinkiin tulenkin sitten lentämään Finnairin suoralla lennolla ja aikataulunmukainen lentoaika on 9h 25min.

Finnairin Tukholman lentoja (AY807) on nyt lennetty useilla eri konetyypeillä (Airbus A319/320/321, Embraer 190 ja ATR 72) ja tällä kerralla kohdalleni osuu pieni, mutta mukava Embraer. Tukholman ja Miamin välistä reittiä lennetään uudehkolla Finnairin Airbus A350-XWB -koneella ja samanlainen kone lentää nyt myös Miamin ja Helsingin välillä. USA:n suuntaan Finnairin kalustossa on nyt tapahtumassa (tai jo tapahtunut) selvä parannus, kun vanhat Airbus A330 -koneet korvataan uudemman sukupolven A350-koneilla. A330-koneet alkoivatkin kyllä olla jo melko vanhoja ja kulahtaneita ja matkustusmukavuus paranee nyt huomattavasti. Minä muistan vielä hyvin senkin ajan, kun Finnair käytti USA:n lennoilla vielä yhtä sukupolvea vanhemmilla MD-11 -koneilla.

Yksi syy miksi päätin tällä kertaa valita Finnairin oli vallitseva epäselvä tilanne (covid). Finnairin lipuissa oli selvä mahdollisuus vaihtaa tarvittaessa matkustusajankohtaa ja suomalaisen toimijan kanssa kaikenlainen selvittely mahdollisten muuttuvien lentojen suhteen olisi helpompaa (tosin olen nyt kuullut, että vaikeuksia on ollut ja Finnair ei ole aina kohdellut asiakkaitaan lempeästi). Viime talvena nämä järjestelyt Helsingin lentojen peruunnuttua sujuivat aivan loistavasti Lufthansan ja myös American Airlinesin kanssa. Lufthansan kanssa kaikki kävi napin painalluksella ja Americanin kanssa pikku selvittelyjen jälkeen… Toinen syy Finnairin valintaan on ”tutut ja turvalliset” sinivalkoiset koneet ja paluumatkalla suora lento ilman koneenvaihtoja. Finnairin suorat USA:n lennot ovat todella näppäriä kun reissusta selviää ilman koneenvaihtoja, mutta… Olen kyllä tosin todennut, että lentomatka/aika on niin pitkä, että joskus koneenvaihto on jopa mukava tauko lentämiseen ja istumiseen ja se tarjoaa tilaisuuden jaloitella. Molemmissa on puolensa.

Kuten olen jo aiemmin maininnut, on matkustaminen ”näinä aikoina” melkoista arpapeliä ja matka tai maahanpääsy voi katketa johonkin pikku juttuun. Niinpä en itsekään uskalla vielä juhlia, vaikka itselläni onkin vielä pari ässää takataskussa… Täysin rinnoin uskallan kuitenkin iloita vasta kun olen onnellisesti perillä. Ja sen jälkeen voikin taas Suomeen matkustamisesta tulla ongelma peruttujen lentojen muodossa, kuten kävi viime talvena, mutta kuten jo mainitsin, siitä tosin selvittiin aika mukavasti Lufthansan rahojen palautuksen ja uusien Americanin (+Finnair) lippujen turvin.

 

---------------------------

 

Katselen ulos Finnairin Airbus A350-XWB -koneen ikkunasta, mutta en näe juuri muuta kuin pilviä ja toisinaan niiden lomasta välillä pilkistävää metsää tai maaseutua. Lentoaikaa Miamiin on jäljellä reilut kolme tuntia ja olemme lähestymässä New Yorkia (city). Olemme jo ylittäneet koko Pohjois-Atlantin ja saapuneet Pohjois-Amerikan yläpuolelle. Koska lähtöpaikkana oli Tukholma, on lentoreittimme kulkenut hieman etelämpänä kuin Helsingistä lähdettäessä. Reittimme on kulkenut Britteinsaarten pohjoispuolitse, mutta sekä Islannin että Grönlannin eteläpuolitse. Norjan jälkeen meillä on ollut pelkkää merta allamme aina Kanadaan asti. Kanadan ja New Yorkin (osavaltio) jälkeen lennämme aivan USA:n itärannikkoa viistäen etelään ja taas vajaan tunnin ajaksi meren päälle ennen saapumistamme Floridan mantereelle.

Suuri laajarunkokone on lähes viimeistä paikkaa myöten täynnä. 95% matkustajista näyttää käyttävän kiltisti maskia kuten kuuluukin, mutta mukana on muutamia henkilöitä, jotka eivät määräyksistä tai muista ihmisistä välitä ja heidän mielestään on riittävää kun maski roikkuu nenän tai jopa suun alapuolella. Antaa kyllä heistä oikein fiksun kuvan… Koko lennon ajan koneessa on melko hiljaista ja rauhallista. Ohitamme (tai oikeastaan ylitämme) Atlantic Cityn 12,2km korkeudessa. Maanopeutemme on 850km/h. Olemme lentäneet Tukholmasta noin 6500 kilometrin päähän ja matkaa on vielä jäljellä noin 1500 kilometriä. Nuo kun laskee yhteen, tulee kokonaismatkaksi Tukholmasta Miamiin aika lähelle 8000 kilometriä. Helsingistä matka Miamiin on noin 8200 kilometriä, joka on maileina mitattuna melko lähelle 5000 mailia. Tänään lentoaika Tukholmasta tulee olemaan hieman vajaat 10 tuntia.

Aika on kulunut nopeasti, johtuen suureksi osaksi siitä, että samalle penkkiriville sattui oikein mukava, nuori ruotsalainen pariskunta (terveisiä vaan Sabina & Anders) ja aika kului mukavasti heidän kanssaan jutellessa. Lentokoneessa jouduin aluksi hetken miettimään mitä kieltä minun pitäisi puhua matkustamohenkilökunnan kanssa. Kone kun on suomalainen, mutta lähtöpaikkana on Ruotsi. Päätän kommunikoida englanniksi, koska se toimii varmasti. Kuulen henkilökunnan puhuvan myös erittäin sujuvaa ruotsia ja pian myös suomea. Loppumatkasta vaihdankin sitten kielen itsekin suomeksi ja totean, että hyvin kielitaitoista henkilökuntaa on Finnair löytänyt.

Yksi asia kummastuttaa minua tällä lennolla. On joulupäivä. On joulu… ja se ei näy missään. Joulu tavallaan kuuluu koneen lähtöä odotellessa ja samoin sen saapuessa Miamiin kaiuttimista hiljaa kuuluvien jazzahtavien joululaulujen muodossa, mutta kummallakaan Finnairin lennolla joulu ei ole muuten mitenkään havaittavissa. Ihmisiä on yhtä paljon kuin muinakin päivinä ja he käyttäytyvät aivan kuten muinakin päivinä. Lennot ovat aivan yhtä arkisia kuin minä tahansa muuna päivänä. Olin lentoja varatessani kuvitellut, että joulupäivä voisi olla hiljainen. olin kuvitellut, että ihmisiä ei olisi kovinkaan paljon liikkeellä, mutta erehdyin huomaan erehtyneeni siinä pahan kerran. Kuvittelin myös, että lennoilla ja lentokentillä olisi jotenkin aistittavissa rauhallinen jouluinen tunnelma, mutta sellaisesta ei ole tietoakaan. Jälkikäteen ajateltuna en oikein ymmärrä miten sellaista saatoin edes kuvitella.

Katselen ikkunasta Floridan rannikkoa, joka kylpee valossa pimentyneestä illasta huolimatta. Yritän hahmottaa missä olemme, mutta ”pääsen kartalle” vasta kun olemme jo ylittämässä Ft. Lauderdalen kaupunkia ja Port Evergladesin satamaa. Kauempana näen Alligator Alleyn katoavan jonnekin pimeyteen, keskelle valtavaa Evergladesin suoaluetta (oikeasti enemmänkin kymmeniä kilometrejä leveä, matala ja todella hitaasti virtaava joki). Kone tekee vielä kierroksen meren kautta ja ylittää Miamin alueen hieman kirkkaana ja värikkäänä loistavan Downtown Miamin eteläpuolelta. Näen selvästi Miami Beachin sekä sen ja Miamin kaupungin yhdistävät sillat. Miamin keskustan kirkkaasti valaistut pilvenpiirtäjät ovat uskomattoman upea näky. Lennämme valomeren yllä monta kilometriä länteen, koukkaamme vielä Evergladesin pimeyden kautta takaisin itään ja laskeudumme sitten Miamin kansainväliselle lentokentälle.

Ollessamme vielä rullaamassa terminaalirakennukselle, huomaan jo meidän joutuvan tällä kertaa ”satelliittiterminaalille”, josta on yhteys ulkomaailmaan junan välityksellä. Kukaan ei ole portilla konetta vastassa, joten joudumme odottamaan todella pitkään ennen kuin kone saadaan lopullisesti portille. Minulla ei ole kiirettä, joten päätän ottaa rauhallisesti ilman mitään paniikkia. Lisäksi istun penkkirivillä 54, joten olen joka tapauksessa viimeisiä ulos pääseviä ihmisiä. Päästyämme koneesta alkaa seisominen ja jonotus ja odotus… Ensin odotamme junaa. Sitten odotamme junasta varsinaiseen terminaalirakennukseen pääsyä. Ja sitten vasta varsinainen odotus alkaa. En katso tarkkaa aikaa, mutta jonotus maahantulotarkastukseen kestää lähemmäs kaksi tuntia! Jono ei ole edes mikään ihan hirveän pitkä, mutta se kulkee hitaasti ja pysähtyy silloin tällöin pitkäksi aikaa paikalleen. Mietin moneen otteeseen miten vanhat ja heikkokuntoiset selviävät siitä. Jos jonotus kestääkin melkein kaksi tuntia, niin itse tarkastus kestää minun osaltani ehkä 45 sekuntia… Virkailija ottaa minusta valokuvan, avaa passin ja toivottaa: ”Have a good time!”

Nyt voin jo iloita. Olen onnellisesti Yhdysvalloissa. Minulla ei ole matkatavaroita, joten voin kävellä suorinta tietä ulos maahantulotarkastuksesta. Päästyäni terminaalin aulaan olen (taas) pienen hetken hämilläni: tuo vilkas maahantulorumba kun päättyy yhtäkkiä tuohon pienen pieneen aulaan ja siinä tulee joka kerta jotenkin sellainen tunne kuin olisi kävellyt umpikujaan. Kävelen aulasta suoraan ulos ja päätän kysyä taksijärjestelijältä paljonko maksaisi kyyti Miamin keskustaan Brightline-junalle. Hän ei osaa vastata, mutta erittäin avuliaasti hän soittaa jonnekin ja kysyy hintaa. Pian saan kuulla, että taksi maksaisi 40 dollaria ja päätän saman tien hylätä ajatuksen. Pohdiskelen hetken tämän virkailijan kanssa muita mahdollisuuksia, kuten Lyftiä ja Uberia, mutta teen pian päätöksen vaihtaa hienomman ja nopeamman Brightline-junan lentoasemalta lähtevään halvempaan ja hitaampaan Tri-Rail -junaan. Niinpä palaan terminaaliin, siirryn muutaman kerroksen ylöspäin ja otan MIA-mover junan ”maaliikennekeskukseen”. Ostan siellä automaatista viiden dollarin junalipun pääteasemalle Mangonia Parkiin asti ja siirryn alas laiturille odottamaan junaan pääsyä. Kahden tunnin päästä olen Mangonia Parkissa, josta vaimoni tulee noutamaan minut autolla. Matka USA:n kotiin Mangonia Parkista kestää autolla vain noin 10 minuuttia. 

Matka kotiovelta toiselle kotiovelle on tällä kerralla kestänyt 22 tuntia. Tietoisuus joulusta ja joulupäivästä on kadonnut matkan aikana. Se jäi lentokentille ja lentokoneisiin, hukkui kaiken arkipäiväisyyteen ja poistui mielestä. Eikä junamatka Miamista pohjoiseen yhtään parantanut asiaa… Joulu palaa mieleen vasta kun näen kauniisti korostellun joulukuusen ja joululahjat sen juurella saapuessani USA:n kotiin. Sitten joulu onkin jo ohi: 26.12. on täällä aivan tavallinen sunnuntai. Ja tässä vaiheessa vaimollani on jo korona ja myös minä olen tartuntani saanut, mutta siitä jo kirjoittelinkin ja ainakin tällä erää tämä kierros koronaa on onnellisesti ohi.

 

Viimeisimmät yli 200 blogikirjoituksesta:

• Autojuttuja uima-altaalta
• Kun korona iskee
• Lähestyvän lähdön tunnelmaa
  
  
• Saaresta saareen
• Kiitos ja näkemiin (Kun lähden näiltä saarilta)
• Päiväkävelyllä Tallinnassa
• Laivamatkailua ja suunnitelmia talven varalle
• Kesän päättyessä (Korona-kesä 2021)
  
  
• Matkalla Korona-Suomeen
• Kohti uutta Korona-kevättä
• Sunshine State ja Suomi - Sukkulointia kahden maan välillä
• 10 päivää karanteenissa
• Paluu Atlantin taakse (Matkalla keskellä Korona-aikaa)

 

 

AUTOJUTTUJA UIMA-ALTAALTA

Uima-altaalle paistaa aurinko, mutta sen takaosaa reunustavien palmujen takana näkyy tummia sadepilviä. Aurinko paistaa vielä lämpimästi, mutta sadekuurot ovat tänään mahdollisia. Saavuin Floridaan jo joulupäivänä, reilut kaksi viikkoa sitten, mutta en ole vielä kertaakaan käynyt rannalla tai edes altaalla uimassa. Se ei ole mitenkään tavatonta minulle tässä nykyisessä elämänvaiheessa, mutta tällä kertaa se kyllä johtuu lähes kokonaan tästä ”pikku flunssasta”, joka tarttui minuun luultavasti heti joulupäivänä ja jonka oireet alkoivat kaksi päivää myöhemmin. Uuden vuoden aattona kotitesti kertoi tartunnasta ja enemmän tai vähemmän kipeänä on olo jatkunut tuosta päivästä asti. Pahimmat oireet katosivat viikon jälkeen, mutta kurja olo, hirveä väsymys ja kurkkukipu jatkuvat nyt jo kolmatta viikkoa. Kirjoittelin on henkilökohtaisen epikriisini edelliseen blogikirjoitukseen ”Kun korona iskee” ja jatkoin sitä tuon kirjoituksen kommenttiosioon, mutta tässä oli tämä vielä näin pikakertauksena.

Istun uima-altaalla lukemassa kirjaa ja kirjoittelemassa ”muistelmiani”… Sää on tänään hyvin vaihteleva ja se muuttuu iltapäivällä nopeasti lämpimästä auringonpaisteesta pilviin ja sadekuuroihin. Etelämpänä sadetta on tullut viime yönä niin paljon, että piirikunnan eteläosiin on annettu tulvavaroitus. Enimmäkseen sää on kuitenkin ollut koko täällä oloni ajan erittäin hyvä; on ollut aurinkoista ja lämmintä. Vaimoni mielestä liian kuumaa. Minulle säätilalla ei ole ollut juurikaan merkitystä, koska koronasta johtuen olen ollut lyhyitä ulkoiluhetkiä ja kaupassa käyntejä lukuun ottamatta lähes koko ajan neljän seinän sisällä. Menoa tulee tänä talvena hidastamaan myös se, että kahden auton sijaan meillä on tällä hetkellä vain yksi auto ja kävellen tai polkupyörällä ei tältä asuinalueelta juuri halua ulos lähteä...

Moni on kysynyt minulta millainen koronatilanne täällä on ja miten se näkyy katukuvassa. Ilman syvällisempiä analyysejä sanoisin, että koronatilanne on melko samankaltainen kuin Suomessakin. Valtava määrä koronaan ja varsinkin sen uuteen muotoon omicroniin sairastuneita. Tilanne oli kuitenkin noin viikko sitten tarkastaessani kääntynyt päälaelleen: suhteellisesti uusia tapauksia oli Suomessa huomattavasti enemmän kuin Floridassa. Testaus takkuilee. Kotitestit ovat loppuneet kaupoista ja jonot yleisille testauspaikoille ovat pitkiä. Myös yhteiskunta takkuilee… Monilla on vaikeuksia ylläpitää palveluita, koska työntekijät ovat sairaana kotona. Kouluissa on vaikeuksia, koska sekä opettajat että oppilaat ovat kotona sairaana. Tuhansia lentoja on jouduttu perumaan, koska henkilöstö on sairaana kotona. Aika samaa tahtia mennään kuin Suomessakin ja täällä esiintyy ihan samoja ongelmia rokotusten, testausten ja myös ohjeistuksen ja määräysten kanssa. Yksi silmiinpistävä ero kuitenkin on se, että jo tullessani tänne jouluna huomasin, että kaupoissa on paljon typötyhjiä hyllyjä. Tässä kapitalismin paratiisissa ja kulutusyhteiskunnan helmessä on nyt oikeasti pulakausi! Kaupoista puuttuu monia tuotteita, eikä täydennystä kuulu päiviin tai viikkoihin. Tähän toki osasyynä koronan lisäksi on globaali ongelmatilanne tavaroiden toimituksessa, mutta silti tyhjät hyllyt tämänkaltaisessa yhteiskunnassa hätkähdyttävät.

Kaupankäynti aasinsiltana seuraavaan asiaan… Katsellessani televisiosta Motortrend -kanavalta Mecumin vanhojen autojen huutokauppaa Floridan Kissimmeessä, pistän taas merkille sen, miten hurjasti vanhojen autojen hinnat ovat nousseet täällä. Ennen halpoja, vanhoja autokaunottaria ostettiin täältä puoli-ilmaiseksi ja rahdattiin mm. Suomeen ja Ruotsiin. Nyt taitaa olla jo niin päin, että ne ovat halvempia pohjoismaissa kuin täällä ja olen kuullut, että autoja on jopa ostettu takaisin Yhdysvaltoihin. Huutokaupassa myytävänä olevat autot tosin ovat lähes kaikki uskomattoman hienossa kunnossa ja lähes täydellisiä omissa ”sarjoissaan”. Pikaisesti hintatasosta voi kuitenkin sanoa, että esimerkiksi priimakuntoiset 60-luvun ja 70-luvun alun Chevroletin muskeliautot maksavat kaikki järjestään yli 100 000 dollaria! 50-lukujen kaunottaret tulevat hyvin lähellä perässä. Alle 50 000 dollarilla on melkeinpä turha haaveilla mistään loistokuntoisesta autosta. 30 000 dollarilla alkaa kuitenkin saada jo ihan kelvollisia harrasteautoja. Vuoden 2022 Shelby Mustagista maksettiin huutokaupassa 300 000 dollaria ja huutokaupan kalleimmasta autosta, 50-luvulla rakennetusta Barrisin "Hirohata" Mercurystä uskomattomat 1,95 miljoonaa dollaria! Kauniiden autojen lisäksi kiinnitän huomiota myös toiseen asiaan, joka ei ole kovinkaan kaunis… Näyttää siltä, että suurin osa yleisöstä ja ostajista on vanhoja, ylipainoisia äijiä. Punaniskoja, jotka ovat heränneet väärällä jalalla ja ovat joko tympääntyneitä tai kiukkuisia tai molempia. Sama koskee autoja näytteille ohjaavissa kuljettajissa: vanhoista, kaljamahaisista, kivikasvoisista ukoista voisi äkkiä päätellä, että ainakaan upeat vanhat autot eivät tee ihmistä onnelliseksi… Vai ovatko he niin jäykän ja ärsyyntyneen näköisiä siksi, että he ovat juuri luopumassa rakkaista autoistaan…

Myös ihan tavallisten käytettyjen autojen hinnat ovat nousseet pilviin. Tämä taas johtuu siitä, että uusia autoja ei tällä hetkellä saada myyntiin niin paljon kuin olisi tarvetta. Autotuotanto takeltelee sekin samoista syistä kuin muidenkin tavaroiden ja jopa elintarvikkeiden tuotanto. Näin televisiossa vilauksen miehestä, joka oli juuri myynyt käytetyn Chrysler Pacifica -tila-autonsa 6 000 dollaria kalliimmalla hinnalla kuin mitä hän oli itse auton ostanut. En nähnyt haastattelua kokonaan, mutta veikkaisin, että kyseisen auton hinta on ollut ehkä noin 34 000 dollaria (käytettynä) ja nyt vielä enemmän käytettynä siitä oli saatu 40 000 dollaria. Sama kävi tavallaan myös meille: vaihdoimme minun omistamani Dodge Challengerin ja vaimoni vielä rahoituksella olleen Nissan Roguen kolme vuotta vanhaan DodgeDurangoon ja vaihdossa minun Challengeristani maksettiin lähes 5 000 dollaria enemmän kuin mitä maksoin siitä itse. Tässä on tosin huomattava se, että on vaikea analysoida ja ymmärtää mitä on autokaupan laskelmien takana ja tarkkaa lukua on mahdotonta sanoa kun kyseessä on kolme eri autoa ja rahoitus… Tuon verran enemmän autosta kuitenkin muodollisesti hyvitettiin. Ihan sivuhuomauksena on pakko mainita, että vaikka rakastin Dodge Challengeriani, olemme olleet todella tyytyväisiä R/T Durangoomme. Auto on erittäin hyvin varusteltu ja iso (penkkien avulla säädettävissä nopeasti 2-7 hengen autoksi). Se on myös melkoinen voimapesä ja kuuluu Moparin muskeliautoperheeseen (Challenger, Charger ja Durango): vaikka siinä onkin V8 Hemi-koneella varustetuista Mopareista pienin eli 345 kuutiotuumainen (5,7 litraa) moottori, sen tuottamat 365 hevosvoimaa tekevät autosta tavallaan jättikokoisen muskeliauton. Kaasupolkimen kanssa on syytä olla tarkkana ja jopa hyvin rauhallisena ajajana minun on pakko tunnustaa, että joskus kiihtyvyys ja henkiin heräävän V8 Hemin ääni saattaa aiheuttaa pienen poikamaisen innostuksen… Jos olisi rahaa mielinmäärin, niin saisihan autosta tosin paljon tehokkaammankin version: Dodge Durango Hellcat SRT:n mekaanisesti ahdettu Hemi tuottaa huikeat 710 hevosvoimaa! Mopar 1) taitaa olla tämän uuden hevosvoimasodan kiistaton voittaja, mutta bensalla tuotettujen hevosvoimien aikakausi alkaa olla lopuillaan ja 2022 lieneekin viimeinen tällainen vuosi. Bensan hinta on pilvissä ja sähkö tekee tuloaan tännekin, joskin ikävä kyllä paljon hitaammin kuin Eurooppaan. Joissakin asioissa tämä maa kulkee jälkijunassa ja niin kovin kaukana kehityksen kärjestä.

Edelleen aasinsiltoja pitkin vanhojen autojen harrastukseen ja drag racingiin. Vaikka vuosi on vasta aluillaan, olen jo nyt ehtinyt missata kaksi hyvin lähellä, West Palm Beachin kaupungin puolella, järjestettyä autotapahtumaa. Suuri Cars and Coffee -tapahtuma Palm Beach Outlets -ostoskeskuksen parkkipaikalla jäi väliin koronan vuoksi ja Super Car Weekin loppunäyttely West Palm Beachin keskustassa taas jätettiin väliin sateen ja vaimon työkiireiden vuoksi. Kolmas tapahtuma olisi ollut Miami Beachin Art Deco Weekendiin kuuluva auto show ja se taas jäi väliin sen vuoksi, että olimme siellä (tietämättämme) päivää liian aikaisin. Vanhojen autojen seuraaminen on nyt siis jäänyt vain satunnaisiin parkkipaikka- ja maantiehavaintoihin sekä televisoon. Helmi- maaliskuussa toivon meillä olevan mahdollisuuksia käydä edes joissakin autotapahtumissa. Suunnitelmissa on nyt ainakin Floridan Immokaleessa järjestettävä kaksipäiväinen Rockabillaque -musiikkitapahtuma, jossa on myös autonäyttely lauantaina ja moottoripyöränäyttely sunnuntaina. Varsinaisessa musiikkitapahtumassa esiintyjinä on esimerkiksi sellaisia huippunimiä kuin Delta Bombers, Tammi Savoy & the Chris Casello Combo, Slim Jim Phantom ja Deke Dickerson. Drag racingin puolella kiihdytysautojen kuninkuusluokkien (Top Fuel ja Top Fuel Funny Car) Pro Winter Warm-Up -tapahtumaa paikallisella Jupiterin kiihdytysradalla ei järjestetä tänä vuonna lainkaan ja Gainesvillen suuret NHRA:n Gatornationals -kisat joudumme jättämään tällä kertaa väliin taloudellisista syistä: finaalipäivän halvimmat liput olisivat maksaneet $105 ja siihen kun laskee vielä hotellin ja polttoaineet päälle, niin vähän liian kalliiksi olisi tuo reissu tullut. Pienempiä sportsman -luokkien kiihdyskisoja ajetaan Jupiterissa ja sinne ehkä vielä suuntaamme.

-----------------------------

Tämän blogikirjoituksen julkaisuhetkellä joulusta on ehtinyt kulua jo melkein neljä viikkoa. Minun koronani kesti aika tarkalleen kolme viikkoa ja sitten se vaan huomaamattomasti katosi. Tai niin ainakin toivon; mielessä kuitenkin varoituksen pitkäkestoisista jälkioireista tai jälkitaudeista. Oireita oli sairausaikana enemmän kuin tarpeeksi ja toivon kovasti, että lopputalvi ja kevät menisi nyt mukavammissa merkeissä.

 

1) Mopar: Alunperin lyhenne sanoista Chrysler Motor Parts Corp. (parts, accessories, and customer service). Puhekielessä kaikista Chrysler yhtymän autoista käytettiin nimitystä Mopar. Aikaisemmin näitä autoja olivat Chrysler, Dodge, Plymouth, DeSoto ja Imperial. Nykyään osa Fiat Chrysler Automobiles -konsernia (CFA). Puhekielessä uusiin Mopar-autoihin kuuluvat: Dodge, Chrysler, Jeep ja Ram (Fiat ja Alfa Romeo ovat yhtymän muita autoja.)

 

Viimeisimmät 227 blogikirjoituksesta:

• Kun korona iskee
• Lähestyvän lähdön tunnelmaa
  
• Saaresta saareen
• Kiitos ja näkemiin (Kun lähden näiltä saarilta)
• Päiväkävelyllä Tallinnassa
• Laivamatkailua ja suunnitelmia talven varalle
• Kesän päättyessä (Korona-kesä 2021)
• Matkalla Korona-Suomeen
• Kohti uutta Korona-kevättä
• Sunshine State ja Suomi - Sukkulointia kahden maan välillä
• 10 päivää karanteenissa
• Paluu Atlantin taakse (Matkalla keskellä Korona-aikaa)

 

 

KUN KORONA ISKEE (SAIRAANA ATLANTIN TAKANA)

Kun saavun Kampin Narinkkatorilla olevalle koronatestipisteelle jouluaattona klo 12.30, huomaan yllätyksekseni paikalla olevan kaksi pitkää jonoa: toinen ajan varanneille ja toinen ilman ajanvarausta testiin tuleville. Itse olin saanut sen käsityksen, että paikka suljetaan joulunajaksi klo 13.00 ja kuvittelin varanneeni viimeisen ajan ennen sulkemista. Nyt kun se aika alkaa jo lähestyä, jonoissa seisoo kuitenkin vielä kolmisenkymmentä ihmistä. Jäätävästä pakkasesta johtuen menen vielä kauppakeskukseen lämmittelemään palatakseni lähempänä omaa testiaikaani.

Ajan varaamisesta ja alati muuttuvista määräyksistä ja ohjeista kirjoittelin muutaman sanan edellisessä blogi-kirjoituksessani. Tänään olin saanut jo aiemmin aamulla muistutuksen tulevasta testausajasta tekstiviestinä ja se sai minut jotenkin kummasti havahtumaan siihen, että olin epähuomiossa varannut testin, mutta en virallista todistusta. Olin jonottanut aamulla pitkään puhelinneuvontaan ja lopulta saanut vastauksen, ettei tarvitse olla huolissaan: todistuksen kyllä saa ja todistusmaksun voi hoitaa testauspaikalla. Tämä oli minun oma virheeni, mutta onneksi se oli kuitenkin helposti korjattavissa. Tiedän kyllä syyn tuohon kömmähdykseeni: aikaisemmista kerroista olin oppinut varomaan turhia maksuja (ansoja), kuten lääkärintodistusta ja nyt suojauduin näiltä turhilta maksuilta vähän liiankin hyvin.

Kun palaan takaisin Narinkkatorin koronatestipaikalle  kellon jo lähestyessä yhtä, on testausaseman ulkopuolella edelleen lähes sama määrä ihmisiä. Jonoa on enää ilman ajanvarausta testiin tuleville ja ajan varanneet ihmiset seisovat epätietoisen ja jo hieman hätääntyneen näköisinä testauspaikan ulkopuolella. Kukaan ei anna mitään ohjeita. Kukaan ei kerro mitään. On vain kaksi erillistä, mutta yhtä epätietoista joukkoa ihmisiä. Sitten huhu alkaa kiertää ja kertoa, että paikka suljetaan… Pian joku huomaa erään mieshenkilön olevan testauspaikan työntekijä ja kaikki ajan varanneet ja maksunsa maksanet piirittävät hänet. Miehen vastaus tiedusteluihin on lyhyt ja tyly: paikka on suljettu! Paikka on suljettu, eikä testejä enää oteta. Ulkona pakkasessa seisoo ihmisiä, jotka ovat maksaneet tiettyyn aikaan tapahtuvasta palvelusta ja suurimman osan matkat ja lentolippujen kohtalo on kiinni tästä testistä ja ainoa asia mitä ihmisille osataan ja ymmärretään sanoa on, että paikka on suljettu. Tilanteessa, jossa olemme jo pitkään eläneet ainakin tällaisen asian pitäisi olla asia, johon voi luottaa! Nyt se kaikki kuitenkin evätään yhtäkkiä ilmoittamalla yksipuolisesti, että paikka on suljettu. Ei mitään pahoitteluita tai anteeksipyyntöä (vaikka ne eivät olisikaan itse asiaa auttaneet), eikä edes mitään ohjeita miten menetellä menetettyjen testausmaksujen ja edessä olevien menetettyjen lentojen korvausten suhteen. Tästä tylystä ilmoituksesta nousee (aiheestakin) niin hirveä mekkala ja huuto, että lopulta testauspaikan työntekijä vetäytyy turvaan ”koppiinsa”. Ihmiset jäävät epätoivoisina ihmettelemään ulkopuolelle. Pian ovi kuitenkin avautuu ja sama työntekijä ilmoitta, että ajan varanneet otetaan vielä sisään, mutta ei ketään muita. Pieni ihmettely jatkuu vielä sisäpuolellakin, mutta minun kohdallani asia päättyy siihen, että lopulta testi otetaan ja lähden kotiin odottelemaan tuloksia. Ulkopuolelle jää vielä seisomaan iso joukko ihmisiä, joille oli luvattu, että jonottamalla pääsee testiin ilman ajanvarausta. En tiedä, miten heille lopulta kävi…

Osalla ihmisiä oli aika varattuna ja testi maksettuna. Osalle oli sanottu, että ei tarvita aikaa vaan voi tulla vain jonottamaan. Jollekin oli sanottu, että paikka on auki klo 20.00 asti. Nettisivuilta sai sen käsityksen, että se on auki klo 15.00 asti. Joku oli ajanut aamulla Kuopiosta asti testiin ja joutunut varaamaan hotellin seuraavaksi yöksi, että homma onnistuisi. Varatessani itse aikaa, oli aikoja vielä tarjolla jouluaattoiltaan asti. Muuttaessani varausta niitä aikoja ei enää ollut ja päättelin testauksen päättyvän klo 13.00. Tällaista sotkua ei saa aikaan muuten kuin täysin järjestelykyvytön firma, täydellisellä ammattitaidottomuudella ja huolimattomuudella. Näiden sekoilujen lisäksi kaikki informointi paikan päällä oli todella huonosti ja myös todella tylysti ja epäkohteliaasti hoidettu. Nettisivujakaan ei voi kovasti kehua, vaikka voisivat ne vielä huonommatkin olla…

Elämme omituisia aikoja. Mikään ei ole kuin kaksi vuotta sitten. Näitä asioita kannattaa pohtia matkaa suunnitellessaan ja ottaa huomioon kuinka paljon esimerkiksi tämä testaus voi tuottaa ongelmia. Joissain tapauksissa voi ehkä miettiä, kannattaako matkaan lähteä lainkaan, varsinkin jos kyseessä on vain lomamatka. Esimerkiksi USA on tiukentanut testaussäännön niin, että testi saa olla korkeintaan yhden päivän vanha. Ja testausmahdollisuuksia ei ole kovin montaa. Ei varsinkaan virka-ajan ulkopuolella. Viikonloput ovat hankalia ja nyt kun kyseessä oli jouluaatto, vain halvin ja ilmeisesti myös huonoin oli enää jäljellä ja hekin ilmeisesti sulkivat aiemmin kuin oli alun perin tarkoitus ja ainakin aiemmin kuin mihin olisi ollut tarvetta. [Lentokoneessa kuulin, että ainakin myös ”Aava” olisi ollut auki jopa joulupäivänä ja hintakaan ei olisi ollut kovin paljon kalliimpi.]

Päästyäni ulos raitiovaunusta kotini nurkalla, saan jo vastauksen testistä ja negatiivisesta tuloksesta tekstiviestinä. Itse pidin kaiken näkemäni jälkeen mahdollisuuteni testituloksen saamiseen olevan 50/50 ja pelkäisin pahoin, että tämä jäisi pelkkään näytteenottoon ilman tulosta ja todistusta. Tekstiviestin saapuessa uskallan jo olla hieman toiveikas ja jo parin minuutin päästä myös varsinainen todistus negatiivisesta tuloksesta saapuu sähköpostiini. Se sentään toimi hyvin ja nopeasti. Kiitos.

 

---------------------------

 

Ollessani matkalla Yhdysvaltoihin testitulosta pyydetään näyttämään vain yhden kerran. Tämä ainoa kerta tapahtuu Tukholmassa Arlandan lentokentällä, jossa vaihdan konetta. Yhdysvaltoihin matkustavat ihmiset tarkastetaan lähtöportilla hyvin tarkasti ja erityisessä syynissä ovat nyt koronatestausdokumentti, ”korona-passi” ja USA:n CDC:n (Centers for Disease Control and Prevention) vaatima erillinen seitsemän sivua käsittävä vakuutus siitä, että testitulos on oikea ja luotettava sekä siihen liittyvä valtuutus lentoyhtiölle tietojen keräämiseen. Kun matkustin pari tuntia aikaisemmin Helsingistä Tukholmaan, minulta kysyttiin Helsinki-Vantaalla onko minulla tarvittavat todistukset, mutta niitä ei vielä siinä vaiheessa tarvinnut näyttää. Yhdysvaltoihin saapuessani mitään koronaan liittyviä todistuksia ei minulta kysellä, eikä kukaan edes mainitse sanaa ”covid”. Rajalla luotetaan ilmeisesti niin täysin Tukholmassa tehtyyn tarkastukseen. Mitään ohjeita ei anneta, eikä niitä maskin käyttöpakkoa lukuun ottamatta ole edes missään näkyvillä. Muistan kuitenkin, että viranomaisten internetissä antamat ohjeet maahansaapumishetkellä kehottavat menemään testiin kolmen päivän sisällä maahan saapumisesta. Pakollista se ei ole eikä kukaan sitä valvo.

 

---------------------------

 

Oltuani Yhdysvalloissa kaksi päivää vaimoni päättää hakeutua korona-testiin oireidensa vuoksi. Ajamme ensin meitä lähinnä olevalle drive in -testauspaikalle Palm Beach Gardensin kaupunkiin, mutta jono on arviolta lähemmäs mailin mittainen! Se kiemurtelee testauspaikan parkkipaikalle ennen siirtymistään pienemmälle sivutielle ja siitä edelleen alueen valtaväylälle PGA Boulevardille. Siellä jono näkyy vielä useiden liikennevaloristeysten mitalla. Emme jää jonottamaan. Käymme parissa kaupassa etsimässä kotitestejä, mutta toteamme pian television uutiset paikkaansa pitäviksi: kaikki testipaketit on myyty loppuun. Lopulta ajamme noin puolen tunnin matkan Lake Worthin kaupungin puolelle ja siellä saamme molemmat tehdä tuttujen ihmisten luona testit itsellemme. Vaimoni näyte osoittaa välittömästi positiivista ja minun negatiivista.

Kotona en edes yritä suojautua sen kummemmin: pidämme hieman etäisyyttä toisiimme, mutta muuten totean, että tartunta on varmasti jo kahden päivän aikana ehtinyt tulla, jos se on tullakseen (varsinkin jos kyseessä nopea omicron) ja asuessamme saman katon alla emme kuitenkaan pystyisi riittävän hyvin suojautumaan, joten emme edes ihan oikeasti yritä. Ja pian totean, että olen ollut oikeassa: tartunta on jo tullut ja nyt on myöhäistä suojautua. Vielä samana iltana omat oireeni alkavat kurkussa ja jossakin nenän onteloissa tuntuvana kuivana ja lievästi kipeänä tunteena. Seuraavana päivänä oireet pahenevat niin, että voin sadan prosentin varmuudella todeta olevani sairas ja koronan todennäköisyys on erittäin suuri (pidän sitä itse jo varmana), koska olen oleillut jo pari päivää kotona ja autossa sairastuneen läheisen kanssa.

Lähipäivinä olotila menee yhä pahempaan suuntaan ja tunnen itseni yhä kipeämmäksi. Pahin oire minulla on ehdottomasti hirveä yleisväsymys ja määrittelemätön sairaan olon tunne. Tämän lisäksi yskä yltyy joksikin aikaa melko pahaksi ja myös nenä on tukossa koko ajan. Maku- ja hajuaisti heikkenevät hieman, mutta eivät mitenkään dramaattisesti. Kuumetta minulla ei ole koko aikana. Tilaa voisi hyvin verrata melkeinpä mihin tahansa flunssaan. Ei mitenkään kamalaa, mutta ei todellakaan mitään mukavaakaan. Ja uskon vahvasti, että ilman saatuja rokotteita tilanne voisi olla ihan toinen. Kyseessä saattaa olla tämän lisäksi miedompi omicron-muunnos ja oloni pysyy osittain myös sen vuoksi hyvänä. Ainoa hieman erilainen oire ensimmäisen viikon aikana on hetken aikaa tuntunut rintakipu, joka sekin menee kuitenkin ohi samana päivänä kuin se alkoikin. Neljäntenä sairauspäivänä teen uuden kotitestin ja se näyttää välittömästi positiivista. Toisesta rokotuksesta ehti kulua 5kk ja yksi viikko ja kolmatta rokotetta en ehtinyt ennen lähtöä Suomessa saada.

Viikon sairastettuani alkavat oireet jo pikkuisen helpottaa, mutta uudeksi ja pahimmaksi nousee päänsärky. Olen tosin kovin herkkä päänsäryille muutenkin, joten en voi varmuudella väittää sen johtuvan koronasta. Muiden oireiden tilalle nousevat myös vatsaoireet: vatsan toiminta tuntuu olevan jotenkin aivan täysin sekaisin ja tämä jatkuu hyvin harmillisena oireena toisen sairausviikon puolelle. Myös kova väsymys jatkuu edelleen. Kahdeksantena sairauspäivänä elämä alkaa kuitenkin voittaa. Otan lähipäivät kuitenkin vielä hyvin rauhallisesti, koska en missään tapauksessa haluan jälkitaudiksi sydänlihastulehdusta tai mitään muutakaan vakavaa. Toivon mielessäni, ettei mikään muukaan oire tule pitkittymään ja pääsen taas pian mukaan normaaliin elämään ja esimerkiksi juoksu- ja kävelyharrastukseni pariin. Kirjoittelen lyhyen kuvauksen tästä sairaudesta Maisa-palvelun viestiin ja seuraavana päivän terveydenhoitaja vastaa, että lähettämäni tiedot on siirretty Apotti-järjestelmään. Päätän myös varata ajan Helsinkiin kolmatta rokotusta varten keväämmälle.

Lopuksi haluan sanoa kaikille ihmisille: Olkaa vastuullisia, älkää vastuuttomia. Uskokaa lääkäreitä. Uskokaa tiedettä. Uskokaa rokotteisiin ja ottakaa ne. Olkaa fiksuja ja pitäkää näin huolta itsestänne, mutta varsinkin muista... Käyttäytykää kohteliaasti, ystävällisesti, hyvin ja viisaasti ja pitäkää huolta lähellänne olevista ihmisistä. Olkaa hyviä ihmisiä. Onnellista uutta vuotta 2022!

Joulun ja uuden vuoden välinen aika ja vuoden 2022 ensimmäiset päivät täällä Yhdysvaltojen etelässä on siis kärsitty ja tuhlattu sairastellessa. Onneksi kevääseen on vielä aikaa…

 

 Vuonna 2021 kirjoiteltua:

• Lähestyvän lähdön tunnelmaa
  
• Saaresta saareen
• Kiitos ja näkemiin (Kun lähden näiltä saarilta)
• Päiväkävelyllä Tallinnassa
• Laivamatkailua ja suunnitelmia talven varalle
• Kesän päättyessä (Korona-kesä 2021)
• Matkalla Korona-Suomeen
• Kohti uutta Korona-kevättä
• Sunshine State ja Suomi - Sukkulointia kahden maan välillä
• 10 päivää karanteenissa
• Paluu Atlantin taakse (Matkalla keskellä Korona-aikaa)