QUE SERA, SERA - OSA 3 (CATANIASTA PALERMOON)

Maanantaina, toisena Catanian aamunani saan nauttia yksityisaamiaisesta 5 Balconi B&B -majapaikassa. Paikan emäntä valmistaa minulle edellisenä iltana miettimämme aamiaisen. Hieman vaihtelua ensimmäiseen aamuun verrattuna. Aamiaisen lomassa hän häärii omia askareitaan ja jää välillä jutustelemaan minun kanssani. Hän kehottaa minua myös ottamaan evääksi junamatkalle hedelmiä ja muutakin syötävää pöydästä. Jossain välissä hän käy hakemassa parvekkeelta muovisen, tyhjän pyykkikorin ja näyttää sitä ohi mennessään minulle. Sen pohjaa peittää musta tuhka, jota on satanut Etnalta yön aikana.

Ulkona aurinko paistaa ja ilma on lämmin, aivan kuten eilenkin. Päivälämpötilat ovat olleet lähellä +20 astetta, mutta iltaisin lämpötila on laskenut +10 asteen alapuolelle. Minä ja reppuni olemme taas menossa. Olen onnistunut pakkaamaan puhtaat vaatteet ja kaiken hieman vajaan viikon aikana tarvitsemani yhteen selkäreppuun (joka ei edes ole iso) ja olkalaukkuun. Ohjenuorana lentoyhtiöiden käsimatkatavararajoitukset (yksi laukku ja yksi henkilökohtainen ”esine”, korkeintaan 8kg). Tänään minun on vaihdettava paikkaa ja harmittelen hieman sitä, että en varannut Cataniasta kolmea yötä kahden sijaan. Kävelen reppu ja olkalaukku mukanani vielä uusia teitä pitkin Villa Bellinin puistoon. Ohitan matkalla useammankin kirkon ja saavun takakautta Villa Bellinin puistoon, josta on upea näköala Etnan suuntaan. Istuskelen jonkin aikaa kukkulan laella olevassa huvimajan tapaisessa katoksessa, ennen kuin lähden kävelemään rauhallisesti rautatieaseman suuntaan. Asemalle kävellessäni kiinnitän huomiota siihen, kuinka vilkas kaupunki Catania on: autoja ja ihmisiä riittää.

Olen rautatieasemalla tapani mukaan hyvissä ajoin ja ostan automaatista lipun Palermoon. Koska minulle jää vielä hyvin aikaa, juon caffe doppion kahvilan ulkopöydässä. Pidän tiukasti kiinni siitä, että en juo cappuccinoa enää puolenpäivän jälkeen ja olen huomannut, että caffe macchiato on sille hyvä vastine, mutta tällä kerralla tyydyn kuitenkin tupla-annokseen espressoa. Tapaan bussia odottaessa kanadalaisen miehen, joka on myös matkalla Palermoon. Juttelemme niitä näitä bussia odotellessa ja vielä matkan aikan bussissakin. Paluumatka sujuu samoin kuin tänne tulokin: Catanian ja Dittainon väli on korvattu bussilla, mutta Dittainon ja Palermon välillä kulkee nopea paikallisjuna (Treno Pronto). Bussimatka Dittainoon on oikeastaan aika mukava. Bussi on suuri ja hieno, aivan kuten tullessakin ja lähes koko matkan oikealla puolella näkyvä Etna hallitsee maisemaa jollakin oudon kiehtovalla tavalla. Matka on melko pitkä: lähes puolitoista tuntia. Dittainossa odottelemme hetken junaa ja sen saavuttua odottelemme vielä kymmenisen minuuttia juna lähtöaikaa. Junamatka Palermoon kestää reilut kaksi tuntia. Katselen lähes koko matkan ulos ikkunasta: olen tullut katsomaan Sisiliaa ja sen kauniita maisemia, enkä halua tuhlata tätä lyhyttä hetkeä tuijottamalla puhelinta tai edes lukemalla. Ohitsemme vilahtelevat mm. sellaiset paikannimet kuin Enna, Caltanissetta Xirbi, ja Ternini Imerese. Joillakin asemilla pysähdymme. Joillakin emme.

Palermo on hieman erilainen kaupunki kuin Catania. Vaikka Cataniakaan ei ole ihan pieni kaupunki, niin Palermossa huomaa heti asemalla tulleensa oikeasti suureen kaupunkiin. Lähden asemalta vauhdikkaasti kohti hotelliani ja loikin henkeni kaupalla asema-aukion ja sen ympärillä olevien katujen yli toiselle puolelle aukiota. Kävelen ensin puoli kilometriä todella vilkasta Via Romaa pitkin ja käännyn sitten vasemmalle Via Emanuelelle. Ennen kuin huomaankaan olen jo kävellyt hotellin ohi kuuluisaan Quattro Cantin risteykseen asti. Palaan takaisin noin 50m ja olen oikeastaan pikkuisen yllättynyt kun kyseessä onkin ihan oikea hotelli. Edellinen B&B oli oikeasti pieni majatalo aamiaisineen, mutta tämä B&B näyttääkin olevan hotelliketju. Hyvinpä olen minäkin paikat katsonut. Olen ihan hyvilläni siitä, että ensimmäinen majapaikka oli kiva pieni B&B -paikka ja tämä toinen on hotelli. Paikka on melko uusi tai ainakin hiljattain kunnostettu. Ulkoinen olemus on melko moderni, mutta seinillä tapettina olevat suuret valokuvat Palermon historiallisista rakennuksista (onneksi) rikkovat hieman tuota modernia tyyliä. Paikka on siisti ja valoisa, huoneen hintaan kuuluu täysi buffet-aamiainen ja kaikesta tästä huolimatta yöpyminen täällä tähän aikaan vuodesta on hyvinkin edullista: yhden yön hinta on hieman alle 50 euroa! Ainoa miinus tulee hieman ikävästä hajusta: kosteudesta tai jopa homeesta joissakin yleisissä tiloissa, kuten toisessa hississä.

Otettuani huoneen vastaan lähden taas melkein heti pienelle iltakävelylle kaupungin jo pimentyneille kaduille. Kävelen ensin kadun toisella puolella olevalle aukiolle, jonka keskellä on iso, upeiden patsaiden reunustama Fontana Pretoria. Tämä suihkulähde on nyt kuiva, eikä se ole tainnut toimia pitkään aikaan, mutta se on silti näkemisen arvoinen. Jonkun tiedon mukaan suihkulähteellä on aikoinaan ollut yli 40 patsasta, mutta nyt niitä ei enää ole niin montaa. Aivan kulman takana on yksi Palermon luuluisimmista paikoista: Quattro Canti. Se on katujen risteys, jossa kaikissa neljässä kulmassa on pyöreä syvennys, jossa on patsaita ja muita veistoksia. Tästä haluaisin melkien sanoa, että jos vain yhden paikan Palermosta saisin valita, se olisi tämä. Jatkan kävelyäni Quattro Cantin risteyksen yli pitkin Via Emanuelea ja saavun pian valtavalle kirkolle: tämä on Cattedrale di Palermo. Kirkko on suuri ja kaunis ja päätän tulla huomenna käymään siellä sisällä. 

Jonkin matkan päässä käännyn pimeille sivukujille ja harhailen niitä pitkin pitkän matkaa. Tämä on Palermon vanhaa kaupunkia: ikivanhoja, rapistuneita taloja, todella kapeita kujia, hämäriä nurkkia ja huonoja katuvaloja… En tunne oloani turvattomaksi, vaikka toki pidän terveen järjen mukanani. Nämä kujat ovat jotain sellaista, josta minä pidän. Ollaan sitten Tukholmassa tai Tallinnassa, Roomassa, Venetsiassa tai täällä Palermossa, niin kaikkialla nämä kujat vetävät minua puoleensa.. Tämä paikka muistuttaa hieman Napolia, mutta täällä vaan näillä kujilla ei ole juuri kulkijoita, eikä edes baareja tai ravintoloita. Yössä loistaa kuitenkin lopulta valo. Kaiken tämän pimeyden keskellä on ravintola, jonka jo ehdin ohittaa kunnes pian päätän palata takaisin. Tällainen pieni, paikallinen kortteliravintola voisi olla kuin lottovoitto tässä kaupungissa, jossa tico-tico-turistico -ravintolat tyrkyttävät ruokiaan vilkkaan kävelykadun varrella turistitungoksessa. Täällä ei juuri ihmisiä näy ja lähes kaikki näyttävät olevan vanhoja tuttuja, paikallisia, jotka kättelevät ja halaavat henkilökunnan saapuessaan. Paikan nimi on ”no Zu Toto e Niputi”. Alkuruoka-bruschetta maksaa neljä euroa, todella maukas lohipasta yhdeksän euroa ja iso olut 2,5 euroa. Hinta-laatusuhde on todella kohdallaan. Suosittelen. Ruokailun jälkeen huomaan kellon olevan jo paljon ja päätän palata hotellille. Ajelen vielä hissillä kattoterassille ja juon siellä yhden pienen oluen ja katselen kaupungin kattoja Sisilian kuutamon alla.

Jatkuu...

Aiempia kirjoituksia:

Que sera, sera - Osa 2 (Catania)
Que sera, sera - Osa 1 (Sisilia, Italia 2024)
Ja vielä toinen ihan tavallinen laivamatka
Maailman myrskyistä (Milton)
Taas yksi tavallinen laivamatka
Syksyn alati muuttuvia suunnitelmia
Kesästä
Käytännön vinkkejä Yhdysvaltoihin matkustaville
Myötätuulessa Atlantin yli
 

Kohti kotia kaukana kotoa
Päivä pääkaupungissa: Washington, D.C.
Vihreä vinttikoira
Empire State of Mind
Alone in New York: Tenement Museum & Lower Manhattan
New York City: MoMA & Village Halloween Parade
Turbulenssia ilmassa ja maankamaralla
Kohti Gotham Cityä 

Miamista Helsinkiin (kesäjuttuja)
Rockabillyä reservaatissa - Rockabillaque Florida 2023

KOKO BLOGI (255)

QUE SERA, SERA - OSA 2 (CATANIA)

Jo saavuttuani Catanian 5 Balconi B&B-majoitukseen edellisenä iltana, oli paikan emäntä kysynyt minulta milloin haluan syödä aamiaista. Kunkin neljän huoneen aamiaisajan hän sitten kirjoitti liitutauluun keittiön oven viereen. Nyt toisen matkapäivän aamuna istun aamiaispöydässä ja syön minulle henkilökohtaisesti toiveideni mukaan laitettua aamiaista. Tai ei ihan puhtaasti minun toiveideni mukaista, vaan emännän ehdotusten pohjalta laitettua aamiaista. Olen kerrankin B&B-paikassa, joka on muutakin kuin vain se ensimmäinen B… Yleensä se jää siihen petiin, mutta breakfastista ei ole tietoakaan. Tämä aamiainen on uskoakseni sellainen melko tavallinen sisilialainen aamiainen ja se maistuu minulle oikein hyvin. Aamiaista syödessäni ehdin myös jutella emännän kanssa päivän suunnitelmistani ja myöhemmin seuraan liittyy vielä puolalainen nuorempi pariskunta, joka on ollut jo useamman päivän Cataniassa ja on lähdössä tänään kotiin. Yritän kalastella heiltä hyviä vinkkejä näkemisen arvoisista paikoista, mutta päätän lopulta kuitenkin pysyttäytyä enimmäkseen niissä, jotka paikan emäntä oli minulle kartalta näyttänyt.

Olen yleensä ollut hyvin perinpohjainen matkustelija ja olen yleensä jo kotona tutustunut melko tarkkaan paikkaan, jonne olen menossa. Olen katsellut karttaa. Olen ottanut selvää tärkeimmistä nähtävyyksistä. Olen ottanut selvää liikkumisesta jalan ja julkisilla kulkuvälineillä. Olen tarvittaessa lukenut myös paikallisesta historiasta, kulttuurista ja tavoista. Tällä kerralla olen kuitenkin lähtenyt melko lailla soitellen sotaan… Selailin kyllä paikkoja nettisivuilla ja googlen kartoilla, katselin pari youtube-videota ja lainasin kirjastosta jopa Sisilian matkaoppaan, vaikka se jäikin lopulta lukematta. Nyt siis otan ihan tyytyväisenä vastaan kaikki emännän antamat vinkit ja erittäin tyytyväinen olen myös paperikartasta, jonka hän minulle antaa [näiden päivien aikana tulen vielä moneen kertaan toteamaan, että vanhanaikainen paperikartta on monin verroin parempi kuin pikkuruinen googlen kartta puhelimessa].

Yhden asian olin kotona suunnitellut: halusin lähteä ajelulle Circumetnea-junalla. Olen nähnyt tuon junan jossakin matkaohjelmassa ja siitä lähtien olen halunnut ajelulle ympäri Etnan tulivuoren. Tämä periaatteessa ihan tavallinen paikallisjuna kiertää kolmen tunnin lenkin ympäri Etnan ja käytössä pitäisi edelleen olla todella vanhoja junia. Juuri nuo vanhat, hieman merkillisen näköiset junat kiinnostavat minua ja tietysti myös maisemat. Nyt käy kuitenkin niin, että joudun hieman hammasta purren luopumaan tuosta suunnitelmasta. Erilaisista ratkaisuista johtuen, suurimpana kaiketi radan muutostyöt, Circumetnea-juna ei juuri nyt lähdekään Catanian kaupungista, vaan melko kaukana olevasta Paterosta. Eikä siinä vielä kaikki: Päästäkseni Pateroon minun olisi ensin käveltävä metroasemalle, sitten matkattaava metrolla Nessiman asemalle, josta pääsisin bussilla Pateroon. Paterosta voisin sitten tehdä ajelun itse junalla vaikka tunnin matkan päähän Borgoon ja sieltä samaa reittiä takaisin. Kun tähän vielä yhdistetään aivan käsittämättömän vaikea ja sekava lippukäytäntö useine lippuineen ja kummalisine kilometritaulukoineen, totean matkan olevan nyt aivan liian monimutkainen ja hankala. Päätän viettää päivän Catanian kaupungissa.

Pian aamiaisen jälkeen lähden päivän ensimmäiselle retkelle. Pidän vielä avoinna suunnitelmani Circumetnean suhteen ja päätän kävellä lähimmän metroaseman suuntaan ja tehdä lopullisen päätöksen viimeistään asemalla. Kävelen Castello Ursinon vierestä pienelle kujalle ja sitä kautta kaupungin kalatorin suuntaan, missä vilkas ja äänekäs kaupankäynti on vielä meneillään. Ohitan myyntipaikat, joissa myydään kaikkea mahdollista meren elävää ja suuntaan Porta Uzedan kautta leveälle ja vilkkaalle Via Etnealle. Tämä on käsittääkseni kaupungin pääkatu. Se jatkuu suorana pitkälle silmänkantamattomiin. Sen reunoilla on paljon erilaisia myymälöitä, ruokapaikkoja, kahviloita ja myös monta nähtävyyttä. Heti kadun alkupäässä saavun Piazza del Duomolle, jossa sijaitsee Fontana dell’Elefante, Palazzo degli Elefanti ja kaupungin pääkirkko, Basilica Cattedrale di Sant’Agata. Kuljettuani vähän matkaa eteenpäin saavun aukiolle nimeltä Piazza Universita, jonka laidalla on nimen mukaisesti yliopiston komeita rakennuksia.


Tässä välissä on pakko huomauttaa suomalaisesta nurkkakuntaisuudesta ja muistuttaa mieleen millainen takapajula Suomi oikeastaan on. Tylsä- ja ahdasmielinen takapajula. Helsingissä nousi aivan kamala poru kun kaupungin keskustan autoliikenteen verrattain hiljaisilta (verrataan minne päin maailmaa tahansa) kaduilta kaksi katua muutettiin kaksikaistaisesta yksikaistaiseksi, jotta ihmisillä olisi kivempaa ja viihtyisämpää… Yksi kaista meni pyörätieksi ja toiselta kadulta yksi kaista toiselta kadulta aivan mahtaviksi keitaiksi, joissa oli kahvipaikkoja ja ravintoloita, kukkaistutuksi ja penkkejä… Aivan mahtavaa! Kaunista ja viihtyisää ja ihmisillä oli hyvä olla. Ja ne muutama silloin tällöin ohi ajava autokin mahtui hyvin sille yhdelle kaistalle… Mutta mikä poru ja itku siitä syntyikään. Kuinka ollakaan. Kauhea kiukuttelu ja valitus ja niinpä asiassa lopulta kokeilun jälkeen palattiin takaisin menneisyyteen ja järjestelyt purettiin. Iso osa tuosta itkusta ja valituksesta oli Helsingin Uutisten masinoimaa, lehden syvästi asenteellisten ja tarkoitushakuisten mielipidekirjoitusten vuoksi. Todella ikävää. Mikään ei saisi olla kivaa ja mukavaa. Missään ei saisi olla hauskaa. Mutta nyt täällä reissussa ollessa taas huomaan, millaisia kaupungit voivat parhaimmillaan olla: esimerkiksi täällä Cataniassa suurin osa tästä suuresta liikekadusta on kokonaan suljettu liikenteeltä. Siis kuulitte oikein: täällä ei ole pelkästään suljettu paria kaistaa, vaan katu on suljettu kokonaan. Ja ihmisiä riittää ja kauppa käy! Kyllä ne ovat ne jalankulkijat ja julkisen liikenteen käyttäjät, jotka kaupoissa shoppailevat ja istuvat ravintoloiden ja kahviloiden terasseilla; ihan silkkaa tyhmyyttä ja tietämättömyyttä olisi väittää jotain muuta. Niin kovin usein nykyään tulee mieleen vanha Eppu Normaalin kappale ”Pidetään ikävää”. Kyllä me suomalaiset edelleen olemme hyvin harrasta ja ahdasmielistä metsäkansaa. Osaamme olla hyvin ikäviä ja vaikeita ihmisiä. Toisin on monet näistä asioista muualla, kuten esimerkiksi täällä Välimeren maissa. Täällä Cataniassakin tämän valtavan ison kävelykadun lisäksi näyttää olevan lukuisia muitakin autottomia alueita ja ihmisten viihtyisyyttä ja hyvinvointia ajatelle suunniteltuja alueita [ja myöhemmin totean aivan saman Palermossa.] ja kaikilla on kivaa… Mutta palataapa takaisin varsinaiseen aiheeseen.

Seuraavaksi saavun Piazza Stesicorolle, jonka läheisyydessä on myös kohteenani ollut Stesicoron metroasema. En kävele edes asemalle asti, koska olen tähänastisen kävelyni aikana vakuuttunut siitä, että minun tulee kierrellä tämä päivä kaupungissa, sen sijaan, että lähtisin pitkälle ja hankalalle junamatkalle Etnan ympäri. Huomaan samalla, että olisin tarvinnut Cataniaa varten vielä yhden yön lisää; kaksi yötä täällä ei riitä. Kierrän aukiolla olevan komean Bellinin patsaan ympäri ja huomaan toisella puolella Via Etneaa jonkun muinaisen raunion. Kyltti raunion portilla kertoo sen nimeksi: Anfiteatro Romano di Catania. Paikka näyttää aukiolla kuopassaan melko pieneltä, mutta päätän silti mennä katsomaan sitä ja se osoittautuukin pian oikeaksi päätökseksi. Tämä vanha roomalainen amfiteatteri on ollut aikoinaan suuri ja komea, mutta nyt siitä on jäljellä käytännössä vain alin kerros ja sekin on suurimmaksi osaksi maan alla. Taivasalla on vain Stersicoron aukiolla oleva kuoppa, jossa näkyy vanhoja seiniä ja osa teatterin suurta areenaa. Suurin osa on kuitenkin tallella modernin kaupungin katujen ja rakennusten alla ja ilokseni huomaan, että noille käytäville maan alle on myös turistilla pääsy. Käytävän ulottuvat yllättävän pitkälle lähikorttelien alle ja jossain kohtaa voi nousta hetkeksi ylös talojen takapihalla. Historiasta on kerrottu muutamilla käytävien varrella olevilla opastauluilla. Tämä on hieno paikka ja suosittelen lämpimästi pientä seikkailua amfiteatterin hämärillä käytävillä.

Nähtyäni tarpeeksi tätä maanalaista elämää jatkan eteenpäin vilkasta Via Etneaa pitkin. Saavun seuraavaksi puistoon, jonka google maps tuntee nimellä Villa Bellini/Chiosco Bellini ja siihen kuuluu myös paikka, joka on merkitty kartassa, View of Etnaksi. Tämä on yksi paikka, jonka löysin jo kotona ennen matkaan lähtöä ja tämä on tavallaan minun päivän ensimmäisen kävelyretkeni kauimmainen kohde. Tripadvisorissa joku kuvaili paikkaa sanoilla "seesteinen puutarha”. Nämä kävijät kuvailivat puistoa kauniiksi, mutta valittelivat kun he eivät nähneet Etnaa. No, puisto on todella seesteinen ja kaunis ja Etnankin kyllä näkee varsin hyvin, kunhan vaan kävelee ylös pikku kukkulalle. Näkymä on itse asiassa upea ja tämän pikku kävely arvoinen. Siellä se tulivuori savuaa tänäänkin… Lähden seuraavaksi kävelemään takaisin hotellin suuntaan puiston toista laitaa, jossa on todella paljon pieniä patsaita. Kovinkaan montaa patsaiden esittämistä henkilöistä en tosin tunne. Jatkan kävelyäni pikkukatuja pitkin vilkkaan Via Etnean sijaan kunnes saavun takaisin Piazza del Duomolle. Täältä käännyn vielä uusille sivukujille ja jatkan matkaa edelleen hotellin suuntaan.

Italialaisethan eivät ole varsinaisesti tunnettuja ylenpalttisesta kohteliaisuudesta tai ystävällisyydestä. Toisinaan päinvastoin, varsinkin alueilla, joissa on paljon (liikaa) turisteja. Minä saan tästä esimerkin, joka pistää hieman naurattamaankin, koska se on minusta jotenkin niin ”italialaista”. Pysähdyn kadunvarressa olevaan pieneen konditoriaan ja mietin ostaisinko jotain paikallista makeaa pikku välipalaksi. Mietin kuitenkin liian kauan ja näytän varmasti suoraan sanoen hyvinkin epävarmalta ja niinpä muut ihmiset ohittelevat minua oikealta ja vasemmalta. Ja tässä vaiheessa kun myyjillekin on käynyt varmasti selväksi, että olen turisti, joka ei osaa italiaa, kenelläkään heistä ei riitä rohkeus ottaa minua asiakkaakseen. Ja niinpä tyhmä turisti muuttuu näkymättämäksi ja jää koko ajan jonon viimeiseksi. Kenellekään ei tule edes mieleen kysyä haluaisinko jotain. Pieneksi henkilökohtaiseksi ongelmaksi koen myös sen, että osaan kyllä jokusen sanan italiaa (itse asiassa hallitsen yllättävän paljon sanastoa) ja näin ollen osaisin kyllä kysyä tiettyjä asioita, mutta mikäli tästä heräisi jotain jatkokeskustelua, niin sitten jäisin auttamatta suu auki ihmettelemään. Lisäksi minusta tuntuu, että minun ei pitäisi puhua liikaa englantia, vaan yrittää italiaksi joka tapauksessa. Summa summarum: Italiassa et välttämättä saa palvelua, jos et sitä itse määrätietoisesti halua ja vaadi. Käytä ne pari sanaa italiaa mitkä osaat ja jatka tarvittaessa englannilla. Niin se homma hoituu.

Juotuani kahvit ja lepäiltyäni vähän aikaa majapaikassani, on päivän toisen kävelykierroksen aika. Tämän toisen päivän kohteet katson jo hotellilla valmiiksi kartasta. Suuntaan ensin aivan toiseen suuntaan kuin aamupäivällä. Lähden kävelemään hiljaisia pikkukatuja pitkin kohti Teatro Antico Greco-Romano di Cataniaa eli toista ikivanhaa teatteria. Näillä kaduilla kävellessäni minua vastaan ei tule yhtään turistin näköistä ihmistä, eikä kyllä juuri muitakaan ihmisiä. Pienen kiertelyn jälkeen löydän sisäänkäynnin teatteriin: se ei olekaan siellä, missä näen rauniot, vaan sisään mennään isomman kadun varressa olevan rakennuksen läpi. Jos pidin aamupäivän kierroksesta amfiteatterin raunioiden käytävillä, niin tämä paikka ei ole yhtään huonompi! Myös täällä pääsee kävelemään pitkin antiikin aikaisia käytäviä ja portaikkoja, mutta myös itse puolikaaren muotoinen teatteri on melko hyvässä kunnossa ja ehjä ja se on yllättävän suuri. Tämän isomman varsinaisen teatterin yhteydessä on myös toinen pienempi teatteri: Odeon Romano, joka on aikoinaan ollut paikka musiikkiesityksille. Minä olen hyvä kuluttamaan aikaa tällaisissa paikoissa: aamupäivän amfiteatterin raunioilla taisin viipyä lähes tunnin ja täällä vietän aikaa yli tunnin.

Päästyäni ulos teatterin raunioilta, teen vielä kierroksen lähikortteleissa, joissa niissäkin on paljon näkemistä. Nyt näen paikat vain ulkoa, mutta jos päivä ei olisi näin pitkällä niissäkin voisi hyvin kuluttaa aikaa vaikka useamman tunnin. Aivan teattein vieressä on vanha kylpyä: Terme della Rotonda. Sen pyöreän kupolin näkee ulkopuolelta, mutta se ei ole enää illan tullen avoinna. Korttelin pari tästä eteenpäin on suuri kirkko: Chiesa di San Nicolo l’Arena ja aivan sen vieressä yksi Catanian päänähtävyyksistä: Monastero dei Benedittini di San Nicolo l’Arena. Tämä voisi olla syy, miksi minun pitäisi tulla joskus uudestaan Cataniaan. Nyt en luostaria ehtinyt nähdä ja se olisi kuuleman mukaan vierailun arvoinen. Pitkän vierailun... Tämän vanhan luostarin edessä on Piazza Dante Alighieri ja sieltäkin löytyy pienemmässä mittakaavassa vanhoja antiikin aikaisia raunioita.

Vaikka nämä nähtävyydet tällä suunnalla menevät jo kiinni, ei minun kierrokseni ole vielä lopussa. Jatkan kävelyä takaisin majapaikkani lähelle, aikomuksenani käydä vielä Castello Ursinossa. Kävelen pitkin leveää ja melko vilkasta tietä nimeltä Via Vittorio Emanuele II ja saavun pian aukiolle, jossa on Statue Cardinale, Beato Dusmet ja suuri ja komea kirkko: Chiesa di San Francesco d’Assasi all’Immacolata. Tästä on enää muutama kortteli matkaa linnalle. Päivän viimeinen vierailukohteeni on siis Castello Ursino, joka on vanha, keskiaikainen linna ja kunnallismuseo… Tälle museolle en kovin hyvää arvosanaa anna ja ainakin itselleni suurin anti on ehdottomasti itse suuri rakennus. Tosin rakennukseen eli linnaan liittyvää historiaa ei museosta juuri löydy.

Näiden paikkojen pääsylipuista ja niiden hinnoista voisin kertoa ainakin sen verran, että minnekään ei tarvinnut varata lippua etukäteen, eikä minnekään tarvinnut jonottaa tähän aikaan vuodesta. Liput olivat halpoja ja pääsymaksut vaihtelivat neljän ja kymmenen euron välillä.

Ennen majapaikkaan palaamista minun on vielä löydettävä ruokapaikka. Tänä iltana en halua mennä samaan paikkaan kuin ensimmäisenä ja lähdenkin etsimään sopivaa paikkaa vilkkaammilta kaduilta. Pienen kävelyn jälkeen pysähdyn Via Giuseppe Garibaldin varrella olevalle Piazza Giuseppe Mazzinille La Pizzoleria ravintolan luokse, koska siellä ei näy ärsyttäviä ”sisäänheittäjiä” ja menu on näkyvillä. Kauaa en ehdi sitä kuitenkaan lukea, kun minua ollaan kuitenkin jo houkuttelemassa sisään. Siinä vaiheessa olen tosin jo ehtinyt tehdä päätöksen syödä täällä. Paikka on viihtyisä, pizza on hyvää ja melko edullista. Olen oikein tyytyväinen tähän paikkaan. Ruoan jälkeen kävelen vielä Via Etnealle ja jään kahdessa eri paikassa hetkeksi kuuntelemaan (melko taitavia) katusoittajia. Vierailen myös ensimmäistä kertaa tämän reissun aikana kirkossa. Vaikka en olekaan uskonnollinen, niin kirkot ovat aina Italiassa minun suosikkikohteitani ja ehdin jo alkuillasta ihmetellä miten en vielä ole käynyt yhdessäkään sisällä. Basilica della Collegiata sattuu nyt kuitenkin olemaan auki ja sopivasti reittini varrella. Yhden oluenkin ehdin vielä juoda Castello Ursinon edustalla olevassa ulkoilmabaarissa. Jo hyvissä ajoin olen majapaikassa. Emäntä käy pikaisesti ja vaihdan hänen kanssaan pari sanaa ennen kuin hän poistuu ja lähtee omaan kotiinsa. Muita vieraita ei täällä tänä yönä ole, vaan huomaan viettäväni toisen yöni täällä yksin.

 

Jatkuu...

Aiempia kirjoituksia:

Que sera, sera - Osa 1 (Sisilia, Italia 2024)
Ja vielä toinen ihan tavallinen laivamatka
Maailman myrskyistä (Milton)
Taas yksi tavallinen laivamatka
Syksyn alati muuttuvia suunnitelmia
Kesästä
Käytännön vinkkejä Yhdysvaltoihin matkustaville
Myötätuulessa Atlantin yli
 

Kohti kotia kaukana kotoa
Päivä pääkaupungissa: Washington, D.C.
Vihreä vinttikoira
Empire State of Mind
Alone in New York: Tenement Museum & Lower Manhattan
New York City: MoMA & Village Halloween Parade
Turbulenssia ilmassa ja maankamaralla
Kohti Gotham Cityä 

Miamista Helsinkiin (kesäjuttuja)
Rockabillyä reservaatissa - Rockabillaque Florida 2023

KOKO BLOGI (254)

 

QUE SERA, SERA - OSA 1 (SISILIA, ITALIA, 2024)

1. PÄIVÄ

 

Yön viimeisessä lautassa Suomenlinnasta kaupunkiin ei ole paljon matkustajia. Itseasiassa minä olen ainoa matkustaja. Ulkona ilma on kylmä ja lumi tuli maahan viime yönä; minun on siis aika lähteä maasta. Lentoni lähtee tänään aamulla niin aikaisin, että en ehtisi koneeseen enää aamun ensimmäisellä lautalla ja niinpä minulla on kaksi vaihtoehtoa: minun olisi joko otettava hotellihuone Helsingistä tai lentokentän lähistöltä tai sitten lähdettävä matkaan yön viimeisellä lautalla. Valitsin rahaa säästääkseni tällä kerralla tuon jälkimmäisen vaihtoehdon. Olen tehnyt saman jo aikaisemminkin pari kertaa ja todennut sen toimivaksi, vaikkakin hieman rasittavaksi. Nytkin yritin nukkua peräti kuusi tuntia ennen viimeistä lauttaa, mutta siitä ei oikein tullut mitään. Päästyäni kaupunkiin minun on käveltävä Rautatientorille ja odoteltava bussia kymmenisen minuuttia.

Kylmästä säästä huolimatta odottelu menee melko mukavasti ja bussi saapuu huonosta kelistä huolimatta vain neljä minuuttia myöhässä. Bussiin tulee melko paljon matkustajia. Odotin matkasta varsinkin näin pikkujouluaikana hieman rauhattomampaa ja äänekkäämpää, mutta bussissa on yllättävän hiljaista ja rauhallista. Väsyneet ihmiset nuokkuvat penkeillä, eikä juuri kukaan puhu mitään. Bussi kulkee Kallion ja Sörnäisten kautta Mäkelänkadulle ja siitä edelleen Tuusulantietä Vantaalle, mutkitellen loppumatkan sivuteillä läpi asuin- ja teollisuusalueiden. Tämä on se alue, missä ainakin turistia alkaa varmasti ihmetyttää minne ihmeeseen oikein olemme menossa. Hieman ennen puoli neljää aamuyöllä olen jo lentokentällä.

Jos oli viimeinen lautta Suomenlinnasta kaupunkiin hiljainen, niin hiljainen on myös Helsinki-Vantaan lentokenttä. Suuressa lähtöaulassa on reilut kymmenen ihmistä ja turvatarkastukseen perääni tulee kaksi ihmistä. Edessäni ei ole ketään. Kaikki sujuu siis mukavan rauhallisesti, ilman mitään kiirettä. Turvatarkastuksessahan nestepakkausten koon yläraja on palannut takaisin 100 millilitraan, mutta muuten turvatarkastus sujuu edelleen niin kuin ennenkin eli mitään tavaroita ei tarvitse ottaa pois matkalaukuista tai repuista. Tällä kertaa piilolinssinesteeni joutuu kuitenkin ylimääräiseen analyysiin, mutta tämä tarkastus sujuu nopeasti ja kivuttomasti.

Olen matkalla kohti Sisiliaa ja Palermoa. Hieman yllätyksenä itsellenikin. Olin niin orientoitunut matkustamaan tämän syksyn aikana Yhdysvaltoihin, ensin myymään siellä olevaa asuntoani ja sitten ihan muuten vaan, että noiden suunnitelmien kariuduttua minun oli pakko keksiä jotain korvaavaa. Ja jos ihan rehellisesti puhun, niin on pakko tunnustaa, että silläkin oli merkitystä, että vaimoni on tehnyt USA:ssa jo kolme omaa matkaa tämän vuoden aikana ja minä en ole (Yhdysvalloissa oleskelua lukuun ottamatta) juuri poistunut Suomessa edes Kehä III:n ulkopuolelle. Nyt olisi minun tilaisuuteni. Nyt olisi minun vuoroni… Minun piti nyt löytää joku lyhyt ja kohtuullisen edullinen matka. Olin jo vähällä valita viikon valmismatkan ihan mihin tahansa turistirysään, mutta päädyin sitten kuitenkin taas ihan itse järjestettyyn Sisilian matkaan. ”Markus Matkat” on ollut tähän asti melko luotettava ja varma matkatoimisto. Varasin lennot tällä kertaa Lufthansan kampanjahinnoin ja hyvin edulliset hotellit hotels.com -sivuston kautta. Lennän molempiin suuntiin Münchenin kautta nopeilla vaihdoilla [Niin vielä tässä vaiheessa luulen.] ja perillä vietän kaksi yötä Cataniassa ja neljä yötä Palermossa. Minulla on mukanani vain käsimatkatavarat: selkäreppu ja olkalaukku. Mies matkustaa. Traveling light…

Lufthansan lennoissa Helsingistä Muncheniin ja Munchenista Palermoon ei ole juurikaan mitään mainittavaa. Check-in sujuu helposti Lufthansan sovelluksella ja sinne saan tietysti myös boarding cardini, mutta tulostan ne kuitenkin varmuuden vuoksi lähtöselvityksen automaatilla, jotta en jää pulaa, jos puhelimeni akku pääsee loppumaan tai se lakkaa muuten toimimasta. Jälleen kerran molemmat Lufthansan lennot lähtevät saksalaisella varmuudella ja tarkkuudella lähes minuutilleen aikataulun mukaan ja molemmat lennot ovat mukavan rauhallisia ja tasaisia. Munchenin lennolla istun käytäväpaikalla, mutta Palermon lennolla pääsen ikkunan viereen. Sää on koko lennon ajan todella kirkas, enkä muista koskaan nähneeni Alppeja niin hyvin kuin nyt. Näky on todella upea! Ehkä näin hyvä näkyvyys on poikkeavaa, koska koneen kapteenikin kuuluttaa asiasta ja kehottaa vilkaisemaan ulos. Ylitettyämme Alpit näen pian etuvasemmalla Adrianmeren ja myös Venetsia näkyy hienosti. Jatkaessamme matkaa tunnistan selvästi Anconan ja koko alueen välillä Fano, Senigallia. Ohittaessamme Roomaa tunnistan maastosta Nemi-järven. Tunnen järven niin hyvin siksi, että olen käynyt tuolla järvellä sen lähistöllä asuvan serkkuni kanssa. Tämän jälkeen lennämme vielä puolisen tuntia meren päällä ja sitten näenkin jo Sisilian vuoret. Näen lentokentän koneen vasemmalla puolella meren ja vuorien välissä ja samassa teemmekin jo jyrkän kaarroksen kiitoradan suuntaan ja pian olemmekin jo perillä Palermossa.

Olemme perillä hieman etuajassa ja koska pääsemme ulos koneesta melko nopeasti, päätän yrittää aikaisempaan junaan kuin mihin olin alunperin tähdännyt. Jos ehtisin tähän junaan, minulle jäisi paremmin aikaa miettiä jatkoa Palermon kaupungissa. Suunnitelmani kun ei ole vielä tässä vaiheessa ihan täysin lukkoonlyöty. Hotellin minulla on jo varattuna Cataniasta, mutta millä ja milloin sinne menisin selviää vasta kun olen Palermossa. Vaihtoehtoina minulla on bussi tai hieman hitaampi juna. Minä lähes lennän läpi terminaalin kun kiirehdin junaan. Ostan matkalla nopeasti junalipun automaatista ja ehdin kuin ehdinkin mukaan paria minuuttia ennen sen lähtöä. Juna Palermon Falcone e Borsellinon lentokentältä lähtee ajallaan. Junassa ei ole ruuhkaa. Lentokenttäjuna täällä on siinä mielessä samanlainen kuin Helsingissä, että se pysähtyy todella monessa paikassa matkan varrella. Matkan varrella näkyy merta ja vuoria, mutta suuren osan matkasta olemme pimeissä tunneleissa. Matka lentokentältä Palermo Centralen asemalle kestää noin tunnin.

Palermo Centralen asemalla minulle jää miettimisaikaa melkein tunti. Bussimatka Caraniaan kestäisi noin 2h 30min ja bussi lähtisi aivan rautatieaseman vierestä. Junamatka puolestaan kestäisi noin tunnin enemmän ja matkan loppupuolella joutuisin ratatöistä johtuen vaihtamaan Trenitalian järjestämään bussiin. Päädyn nopeasti junavaihtoehtoon, vaikka se kestääkin tunnin kauemman. Tykkään matkustaa Italiassa junilla. Haen kioskilta mukaani mozzarellalla ja prosciuttolla täytetyn leivän ja juomista ja pian onkin jo aika nousta Regionale Veloce -junaan, jonka virallinen reitti kulkee Palermosta Cataniaan, vaikka nyt joudummekin vaihtamaan bussiin Dittainossa. Monella Italian matkalla olen ostanut ja tulostanut kaikki junaliput Trenitalian nettisivuilta jo kotona. Tämä siis siiloin, kun matka on ollut tarkemmin suunniteltu. Silloin kun olen halunnut jättää päätökset myöhempään, olen käyttänyt kahta tapaa. Parempi tapa on ostaa liput nettisivuilta puhelimella. Tällöin lippua ei tarvitse luonnollisesti leimata, koska se ostetaan juuri tähän tiettyyn junaan. Toinen vaihtoehto on ostaa lippu automaatista, mutta silloin on syytä varautua ongelmiin: tälläkin kerralla pari lipunostoyritystä kariutui maksamiseen kun automaatti olisi tarvinnut magneettinauhallisen pankkikortin (jollaista minulla ei ole ollut vuosiin), eikä rahakaan toiminut. Lisäksi lippu pitää muistaa leimata asemalaitureilla olevilla leimauslaitteilla. Ja ihan vaan vinkkinä: ei niitä kotona A4-arkille tulosteltuja lippujakaan kannata yrittää tunkea leimauslaitteisiin… Ei tarvitse, koska nekin on ostettu juuri tiettyä junaa varten.

Junamatka on melko pitkä, mutta mukava. Aika kuluu nopeasti maisemia katsellessa. Minä en tarvitse puhelinsovelluksia, en netflixejä, enkä edes musiikkia kun katselen ulos junan ikkunasta. Juuri tämän vuoksihan minä maksoin lentolipuista ja juuri tämän vuoksihan minä tänne tulin… Juna kiemurtelee vuorien välissä ja matkaa kertyy huomattavasti enemmän kuin mitä olisi suora viiva Palermosta Cataniaan. Junalipussani lukee 243km ja matka maantietä pitkin olisi 210km. Myös tässä junassa on runsaasti tilaa. Minä saan levittäytyä yksin paikkaan, jossa on kaksi istuinparia toisiansa kohti. Jos jotain Italian junat kiinnostavat enemmänkin, niin tämä juna on tyyppiä ”Jazz”. Nämä uudemmat paikallisjunathan ovat kaikki musiikkilajien mukaan nimettyjä (Swing, Jazz, Rock, Pop ja uusimpana Blues). Junan lähestyessä pääteasema Dittainoa näkyviin tulee mahtava Etna. Sen osittain lumen peittämä huippu kohoaa kaukaisuudessa ja se on helppo tunnistaa. Se on helppo tunnistaa jo siksikin, että se on ainoa vuori, josta nousee savua. Koko reilun tunnin kestävän bussimatkan ajan Etna hallitsee maisemaa pohjoispuolellamme.

Saapuessamme lopulta Cataniaan bussi kiertää ensin Catanian lentokentän kautta ja jatkaa siitä lopulliselle pääteasemalle, joka on Catania Centrale meren rannalla. Täältä minulle on vielä edessä melko kevyt kävely majapaikkaan. Kävelen Catania Centralen asemalta Via Plebiscitolle Catanian vanhaan kaupunkiin, josta olen varannut majoituksen kahdeksi yöksi B&B 5 Balconi -nimisestä paikasta. Kävelen vanhan keskustan laitakujia pitkin illan jo hämärtyessä. Monet kauppapaikat alkavat heräillä eloon siestan jälkeen ja jotkut ravintolatkin ovat jo auki. Saavuttuani osoitteeseen, jossa majoituksen pitäisi olla, olen taas pienen hetken ihmeissäni. Kadulla ei ole sen numeroista taloa lainkaan… Onneksi olen jo tottunut tähän Italiassa: monessa B&B paikassa tai edes hotellissa ei ole välttämättä mitään helposti nähtävää kylttiä. Neon-valoja on yleensä turha odottaa! Nytkin löydän lopulta majapaikan oven pimeän käytävän varrelta talojen välistä Oveen kiinnitetty lappu on niin pimeässä paikassa, että hetken jo mietin puhelimen lampun sytyttämistä. Olen tullut perille hieman etuajassa, mutta lähetän majatalon emännälle whatsapp-viestin ja pian hän jo saapuukin avaamaan minulle oven.

Tämä pieni B&B -paikka käsittää ainoastaan neljä huonetta. Kaikki neljä huonetta ovat saman käytävän varrella ja käytävällä on myös pieni aamiaistila. Paikka on melko eksoottinen. Keskellä käytävää pian ulko-oven jälkeen törmään kirjaimellisesti valtavaan palmuun ja minun on kumarruttava päästäkseni siitä ohi. Kaikkialla on kirjoja ja matkaesitteitä ja pieniä koriste-esineitä. Huonekalut ovat sekalaisia ja paikkaa voisi kai kuvailla sanalla ”boheemi”. Boheemi ja tavallaan myös kodikas. Minun huoneeni on vaaleansininen ja siellä on 140cm levyinen metallirunkoinen sänky, pieni pöytä ja pieni tuoli. Ja tietysti laattalattia. Huone on ehkä hieman kolkko, mutta silti tavallaan ihan mukava ja viihtyisä. Minulla on myös pieni parveke. Kaiketi yksi niistä viidestä. Omaa kylpyhuonetta huoneissa ei ole vaan nämä neljä huonetta jakavat kaksi kylpyhuonetta käytävän päässä. Jos tässä paikassa onkin joitakin pikku puutteita, niin ne kyllä paikkaa paikan emäntä, joka on myös käsittääkseni omistaja. Hän on varmasti ystävällisin ja avuliain emäntä, mitä olen koskaan tavannut. Ja myös tavattoman puhelias. Hänen kanssaan jutellessa taitaa kulua puolisen tuntia ja sinä aikana hän on jo ehtinyt antaa kaikki tätä paikkaa ja Cataniaa koskevat hyvät vinkit. Hän antaa minulle viisi avainta käsittävän avainnipun ja poistuu sitten omaan kotiinsa, joka sijaitsee kuulemma samalla kadulla.

Minä lähden pian uudestaan ulos. Minulla on vielä tänään hyvin aikaa pikku kävelyyn kaupungissa ja minun on lisäksi löydettävä jostain paikka, missä syödä; en ole syönyt tänään lainkaan lämmintä ateriaa, vain melko kevyet eväät junassa. Italialaiseen tapaan täälläkin syödään illalla hyvin myöhään ja suurin osa ravintoloista ei ole vielä edes auki, joten minun on tehtävä ensin kävelylenkkini. Vain korttelin päässä majapaikastani sijaitsee yksi kaupungin maamerkeistä ja tärkeimmistä nähtävyyksistä: Castello Ursino. Tuo komea linna sijaitsee aukiolla, jonka ympärillä joka suunnalla on ravintoloita. Yhdellä reunalla tosin melko rähjäisiä entisiä ravintoloita. Teen pikku pyörähdyksen tämän alueen kujilla ja löydän niin hiljaisia ja hämäriä sivukujia kuin vilkkaampia ostoskatujakin. Paikkoja, joissa ei ole muita kuin minä ja paikkoja joissa ihmisiä on melkein tungokseen asti. Tarkastelen ohittamiani ruokapaikkoja, mutta lopulta päädyn aivan linnan viereen paikkaan, jota majapaikan emäntä minulle suositteli. Paikan nimi on Da Antonio ja se on kaikin puolin melko tavallinen italialainen ravintola. Sää on hieman viileä näin illalla, mutta minulla on takki päälläni ja päätän syödä ulkona terassilla. Syön suosikkialkupalani ”meloni e prosciutto” ja pääruoaksi tilaan sisilialaista pastaa, jossa on penne-pastaa ja sardiineja. Syömisen jälkeen päivä alkaakin on olla minun osaltani lopuillaan. Kun on jättänyt yhden yön käytännössä kokonaan väliin ja matkustanut lähes koko päivän, uni tulee hyvin alhaalta kaduilta kuuluvasta lauantai-illan metelistä huolimatta.

Jatkuu...

Aiempia kirjoituksia:

Ja vielä toinen ihan tavallinen laivamatka
Maailman myrskyistä (Milton)
Taas yksi tavallinen laivamatka
Syksyn alati muuttuvia suunnitelmia
Kesästä
Käytännön vinkkejä Yhdysvaltoihin matkustaville
Myötätuulessa Atlantin yli
 

Kohti kotia kaukana kotoa
Päivä pääkaupungissa: Washington, D.C.
Vihreä vinttikoira
Empire State of Mind
Alone in New York: Tenement Museum & Lower Manhattan
New York City: MoMA & Village Halloween Parade
Turbulenssia ilmassa ja maankamaralla
Kohti Gotham Cityä 

Miamista Helsinkiin (kesäjuttuja)
Rockabillyä reservaatissa - Rockabillaque Florida 2023

KOKO BLOGI (253)

JA VIELÄ TOINEN IHAN TAVALLINEN LAIVAMATKA

Ihan täysin sattumaa on se, että useamman vuoden tauon jälkeen tein kaksi Ruotsinristeilyä parin viikon välein. Ensimmäinen risteilyni oli Viking Linen Viking Cinderellalla ihan yksikseni ja toinen Viking Gabrielalla kahden pikkupojan kanssa syysloman ajankuluksi. Jos oli oma risteilyni todella ja halpa ja todella hiljainen, niin toisin oli syyslomalla. Hinta oli moninkertainen ja syyslomailijoita laivalla riitti. Syyslomaviikolla laiva oli luonnollisesti todella täynnä lapsiperheitä. Jos siis haluatte välttää ruuhkaa tai haluatte välttää lapsia, niin älkää risteilkö syysloma-aikaan. Asia, joka lienee sanomattakin selvä.

Tämä syyslomareissu tehtiin melko lailla lasten ehdoilla ja enimmäkseen kyselin heiltä mitä he haluavat tehdä. ”Tax Free” -ostokset olivat tietysti ihan ensimmäinen juttu heti sen jälkeen kun olimme ulkokannella katselleet laivan ajavan Kustaanmiekan salmesta ulos merelle. Lapsille suunnattu ohjelmakin kiinnosti ja aluksi osallistuimme koko perheen tietovisaan laivan ravintolassa. Tietokilpailu meni meidän joukkueemme osalta vähän penkin alle, mutta onni suosi tietokilpailua seuranneessa arvonnassa: voitimme Viking Linen risteilylahjakortin ja suklaarasian! Nuorempi pojista osallistui vielä lasten karkkibingoon ja sieltä tuli lisää suklaata. Näiden puuhien lisäksi aikaa vietettiin lasten leikkihuoneessa. Gabriella on omasta mielestäni yksi parhaita laivoja lapsiperheille. Laivalla on oikein mukava pienten lasten leikkihuone ja ylempänä konfrenssitilojen yhteydessä isompien lasten leikkihuone pingis-pöytineen ja myös pelihuone, jossa muutama peliasema vapaasti käytettävissä. Lisäksi laivan käytävillä on muutamia muita peliautomaatteja. Laivalta löytyy jotain vähän kaikenikäisille lapsille. Miinuspuolena voidaan tosin mainita, että nyt kun laiva oli täynnä lapsia, myös kaikki ajanviete oli koko ajan varattua ja omaa vuoroa sai odottaa todella kauan ja omasta vuorostaan sai pitää tiukasti kiinni.

Seuraavana aamuna heräsimme hyvissä ajoin aamiaiselle. Olin varannut meille kaiketi melko tavanomaisen ”paketin”, johon risteilyn lisäksi kuului yksi aamiainen (Tukholmaan saavuttaessa) ja yksi buffet-päivällinen (Tukholmasta lähdettäessä). Laivan seisovaa pöytää en nyt mene ihan hirveästi kehumaan. Aamiainen oli ihan ok, mutta päivällinen ei ollut ihan minun makuuni ja pojillakin oli vähän vaikeuksia löytää mieleistä ruokaa. Jotenkin tuntui, että myös itselläni on vaikeuksia löytää sieltä minulle mieleistä ruokaa, mutta vika saattaa olla myös minussa. Lasten kanssa matkassa ollessa jälkiruoka on tietysti hyvin tärkeässä roolissa ja maistuihan se minullekin, eikä siinä ollutkaan mitään valittamista.

Laivan saavuttua satamaan me kävelimme hieman vajaan kahden kilometrin matkan Slussenille ja sen läheisyydessä, sillan toisella puolella olevalle lauttapysäkille. Lautalla numero 82 pääsimme kätevästi Djurgårdenin saarelle. Liput maksoin jo laivassa valmiiksi puhelimeeni lataamallani SL-sovelluksella. Minulla ei ollut aiempaa kokemusta tästä sovelluksesta, mutta melko nopeasti opin sitä käyttämään. Tosin joitakin omituisuuksia siinä mielestäni oli: esimerkiksi ostaessani liput, ne jäivät tavallaan ”reserviin” ennen kuin aktivoin ne ja ihan nopeasti en löytänyt paikkaa missä näkisin kaikki valmiina reservissä olevat liput ja toisiaan sovelluksen kertoessa aktivoimattomista lipuista sen ilmoittama määrä vaihteli, eikä se vastannut todellisuutta. Lauttaan noustessamme vilautin puhelintani virkailijalle ja hän totesi oikeastaan puhelintani edes kunnolla katsomatta, että sovelluksen kanssa voi kävellä suoraan lipunlukulaitteen ohi.

Päästyämme Djurgårdenin saarelle, aivan Gröna Lundin huvipuiston kupeeseen, kävelimme noin 400 metrin matkan Vasa-museolle. Djurgården on täynnä nähtävyyksiä ja käyntikohteita ja matkalla ohitimme Gröna Lundin huvipuiston, Abba-museon, viikinkimuseon, jonkinlaisen ”alkoholimuseon” ja useita museolaivoja. Näiden lisäksi tiedän siellä olevan myös Skansenin ulkoilmamuseon ja eläintarhan sekä Junibackenin pienten lasten vierailukohteen. Mietimmekin kävellessämme poikien kanssa, että joskus pitäisi matkustaa Tukholmaan niin, että olisi yötä hotellissa ja näin olisi enemmän aikaa käydä näissä paikoissa. Huvipuisto lienee kuitenkin poikien mielestä se kiinnostavin.

Olin siis matkassa kahden lapsen kanssa ja ilokseni totesin, että Vasa-museo on ilmainen alle 18 vuotiaille lapsille. Minun pääsylippuni maksoi 190 kruunua eli noin 17 euroa. Ei lainkaan paha hinta kun vertaa sitä moneen muuhun museoon esimerkiksi Suomessa ja tähän 17 euron hintaan sisältyi siis kolme henkilöä. Tällä kerralla lippuun sisältyi myös samassa rakennuksessa oleva Brickwrecks-näyttely, jossa oli legoista rakennettuja haaksirikkoutuneita laivoja. Laivat olivat upeita taideteoksia ja isoimissa niistä oli 20 000 osaa. Tässä näyttelytilassa oli myös kaksi ”työpajaa” lapsille ja he saivat tehdä omat lego-laivansa ja laittaa myös ne näytteille hyllyyn. Ensimmäinen tunti meillä vierähti jo tässä näyttelyn osassa.

Olen käynyt Vasa-laivan museossa parikin kertaa aikaisemmin, mutta edellisestä kerrasta on jo aikaa. Kun avasin ovet museoon, en voinut olla ihmettelemättä laivan koko ja sitä, kuinka upealta se näyttää, vaikka kaikki sen alkuperäinen loisto onkin tiessään. Näky on lähes henkeäsalpaava. Lyhyesti kerrottuna kyseessä on laiva, joka valmistui vuonna 1628 ja se upposi Tukholman edustalle vain vajaan yhden merimailin purjehdittuaan. Laiva ei ollut vakaa tuon ajan lasku- ja suunnittelutaidon puutteen vuoksi ja ehkä myös siksi, että laivasta haluttiin tehdä liian upea ja mahtava ja sen vedenpinnan yläpuolisista osista tehtiin liian massiiviset ja korkealle kolmelle kannelle asetettiin liikaa painavia pronssivalutykkejä. Laiva ampui neitsytmatkalle suunnatessaan kunnialaukaukset ja alkoi pian sen jälkeen kallistua ja ottaa vettä sisään avoinna olevista tykkiluukuista. Pian koko laiva kaatui ja upposi. Laiva nostettiin vasta 333 vuotta myöhemmin, vuonna 1961 ja se on ollut museonähtävyytenä nykyisessä paikassaan vuodesta 1990 lähtien. Vasan pituus on 69 metriä ja uppouma peräti 1200 tonnia. En ala tässä kuvailla laivaa tämän tarkemmin tai kertoa sen historiasta: näitä tietoja voi lukea helposti esimerkiksi museon omilta sivuilta tai wikipediasta. Museossa lasten kanssa minua kummastuttaa se, että jopa vilkas lapsi jaksaa kierrellä laivaa ympäri lähes kahden tunnin ajan. Laiva on niin kiehtova, että se jollakin tapaa imee meidät mukaansa miettimään milloin mitäkin yksityiskohtaa tai kuvittelemaan jotakin tapahtumaa vuonna 1628 tai 1961. Tämä on mielestäni yksi hienoimpia museoita koko maailmassa.

Vasa-museossa meillä meni aikaa kaikkiaan noin kolme tuntia. Matkasimme takaisin vanhankaupungin laidalle samalla lautalla, millä Djurgårdeniin tulimmekin. Meillä oli kaupungissa vielä sen verran aikaa, että ehdimme tehdä lyhyen kierroksen vanhankaupungin lähimmillä kujilla. Pitkään emme jaksaneet enää kävellä, sillä olimme tuona päivänä kävelleet ja seisseet jo melko paljon. Risteilymatkustajien pitää olla laivalla viimeistään klo 16.00, puoli tuntia ennen laivan lähtöä, mutta me olimme paikalla jo tuntia ennen lähtöä. Risteilymatkustajillahan on pääsy takaisin laivaan koko päivän ajan.

Meidän illan ohjelmaamme laivalla kuului lasten limbo-kilpailu, johon yksi meistä osallistui ja myös paluumatkalla otimme perhejoukkueena osaa tietokilpailuun. Tietokilpailun jälkeen vuorossa olikin sitten tuo jo mainittu buffet-ruokailu. Loppuaika kuluikin sitten pelihuoneissa, joissa pojat käyvät pelaamassa pingistä ja myös tietokonepelejä. Tax Free -myymälästäkin mukaan tarttui vielä melkoinen määrä karkkia, vaikka itse olen aina sanonut, että sieltä ei kannata karkkia ostaa, kun kaikki on niin kallista.

Lopuksi voisin antaa Viking Linelle vähän risuja ja ruusuja ja muutenkin arvioida matkaa. Miinusta tulee nyt siitä, että paikoitellen ravintoloissa eri ruokalajit pääsivät loppumaan suuresta ihmismäärästä johtuen. Niitä tosin täydennettiin kyllä melko nopeasti. Niin ja se toinen miinus on suuri väkimäärä, mutta tämä tietenkään ei ole Viking Linen ”vika” vaan ihan matkustusajankohdasta johtuva seikka. Yksi iso miinus tulee minun ensimmäisen yön tyynystäni: se oli mahdollisesti huonoin tyyny koko elämässäni. Toiseksi yöksi sain hieman paremman tyhjänä olevasta sängystä. Kaikkein suurin miinus ja oikeasti hyvin hämmentävä asia vuonna 2024 on surkea wifi-yhteys! Wifi-yhteyden taso on jäänyt jonnekin menneelle vuosisadalle. Yleisissä tiloissa se on huono ja hyteissä täysin kelvoton. Mantereen läheisyydessä mobiilidata toimii vielä jollakin tavalla, mutta ikkunattomissa hyteissä sekin katoaa nopeasti ja matkasta iso osa menee täysin pimennossa. Tähän aivan samaan seikkaan törmäsin pari viikkoa sitten Cinderellalla, joten kyseessä on joku aivan yleinen ongelma. Ongelma, jota on nykypäivänä vaikea ymmärtää, merelle kun saadaan kyllä yhteys satelliittien kautta, jos muut tukiasemat eivät enää kanna tarpeeksi kauas. Entä positiiviset seikat. Yleisesti ottaen kaikki toimi hyvin. Hytit ja yleiset tilat olivat melko siistejä ja puhtaita. Laivan korkea ikä tosin näkyy kaikkialla. Laivalla oli myös yllättävän rauhallista suuresta ihmismäärästä ja suuresta lapsimäärästä huolimatta ja ihmeellistä oli se, että ihmiset (niin lapset kuin aikuisetkin) tuntuivat käyttäytyvän varsin hyvin.

MAAILMAN MYRSKYISTÄ (Milton)

Lokakuun alkupuolen mahtava syyssää Suomessa! Tuulee niin että tukka lähtee… Sään innoittamana kirjoitan nyt muutaman sanan täältä city-saaristosta, Helsingin eteläisimmästä kaupunginosasta. Sää on täällä meren keskellä tosiaan mahtava: Jatkuva tuuli on ollut luokkaa 17-19m/s ja huiput ovat olleet lähes 25m/s. Tein juuri vertailua jatkuvan tuulen osalta ja totesin, että Harmajalla ollaan tällä hetkellä tuulilukemissa, jotka vastaavat "tropical depression" -tasoa, mutta ihan pian ollaan jo samalla tasolla kuin "tropical storm". Täällä ei tosin ole tropiikista tietoakaan... Tätä mahtavasta säästä nauttimista varjostaa nyt huoli siitä, että tuolla Atlantin takana alkaa pian tapahtua... Florida on hiljalleen sulkeutumassa ja suurin osin jo sulkeutunut ja osittain tyhjentynyt. Siellä ne tuulilukemat kun ovat nopeassa nousussa ja pian ihan jotain muuta kuin täällä, missä lempeä syyshuokaus vähän syleilee... Huoli läheisistä ja myös omaisuudesta on taas kerran läsnä ja on niin voimaton olo täällä kaukana. Ei voi kuin odottaa ja toivoa parasta. Niin paljon helpompaa olisi tosiaan olla siellä kuin täällä.

Tätä kirjoitellessani hurrikaani ”Milton” lähestyy kovaa vauhtia Floridan niemimaata Meksikonlahdelta. Tuo Meksikon liepeillä syntynyt ja räjähdysmäisen nopeasti (kuten sitä mediassa kuvattiin) kasvanut myrsky on ohittanut Jukatanin niemimaan ja Meksikonlahden keskiosat ja nyt keskiviikkoiltana (Suomen aikaa) sen liepeet alkavat jo piiskata Floridan länsirantoja. Suurimman osan matkasta myrsky on ollut todella voimakas, ylimpään hurrikaaniluokkaan luokiteltu myrsky (cat5) ja tuulen nopeus on ollut niinkin valtava kuin 80m/s. Miettikääpä Suomen oloja, jos ulkona tuulee 20-25m/s, jo se on aivan hirveä myrsky… Nyt tuulen nopeus on tosin laskenut hieman ja hurrikaani on pudonnut luokkaan cat4. Vaikka sen voimakkuus on hieman pudonnut, ei sen vaarallisuus ole juurikaan laskenut: hurrikaani on edelleen ”katastrofaalisen vaarallinen” ja samalla kun tuulen nopeus on hieman laskenut, on sen koko kasvanut huomattavasti. Tällä hetkellä arvioidaan, että hurrikaani-nopeuksien tuulet ulottuvat noin 30 mailin (noin 50km) päähän sen keskuksesta ja trooppisen myrskyn luokittelua vastaavat tuulet ylettyvät noin 125 mailin (200km) päähän. Varsinaisen hurrikaanin halkaisija on nyt siis noin 100 kilometriä ja koko myrskyalueen halkaisija peräti 400 kilometriä. Hurrikaanin keskellä on sen ”silmä”, alue joka erottuu selkeänä ”reikänä”, ja joka voi todellakin olla lähes täysin tyyni. Ja tämän silmän reunoilla on hurrikaanin voimakkain tuuli. Jos siis tuuli tyyntyy äkisti kesken hurrikaanin, älä mene ulos…

Näillä näkymin tuo 100km leveä hurrikaani ”Milton” liepeineen tulee osumaan Floridan rannikkoon Suomen aikaa torstaiaamuna. Toki sen vaikutukset ovat näkyneet jo jonkin aikaa ja hetki hetkeltä isommiksi ne käyvät. Osuttuaan rantaan ja jatkaessaan mantereen päällä hurrikaanin voimakkuus putoaa, kun sen alta puuttuu sitä ruokkiva lämmin vesi ja maastossa on esteitä. Tästä huolimatta on arvioitu, että Milton pysyy hurrikaanina koko Floridan niemimaan ylittämisen ajan ja poistuu Atlantille edelleen cat1-luokan hurrikaanina. Osuessaan Floridan länsirannalle se tuo tuulen lisäksi mukanaan vieläkin pahemman ilmiön: myrskyvuoksen (storm surge). Vettä nostaa meren pinnan nousu ja sisämaassa myös runsas sade. Myrskyvuoksen pelätään nyt nousevan jopa 3-5 metrin korkuiseksi. Tai syvyiseksi… Hurrikaanin mukana tulee myös runsasta sadetta, salamointia ja tornadoita ja juuri tornadot näyttävät tällä hetkellä pahalta: Niitä on jo nyt esiintynyt paljon eri puolilla Floridaa ja ne ovat olleet isoja.

 

Tästä summa summarum: Vaarallisimmat tekijät ovat myrskyvuoksi ja äkillinen, jopa useiden metrien vedennousu, rankkasateen aiheuttama äkillinen tulviminen ja tietysti myös ensimmäisenä mieleen tuleva valtava suoran tuulen vaikutus ja etenkin tuulen mukanaan heittämän materiaalin iskut (on se sitten hurrikaanin tuuli tai oikeastaan vielä vaarallisempi tornadon tuuli). Suojaa pitäisi saada siis tulvimista sekä tuulen aiheuttamia tuhoja vastaan (katot, talojen rakenteet jne.) ja myös ilmassa lentäviä kappaleita vastaan (ikkunat, ovet). Niiden, jotka eivät asu evakuointialueilla tai jotka eivät ole pakoon lähteneet, pitää siis suojata kotinsa kaikkea tuota vastaan ja sen lisäksi löytää itselleen kotinsa keskeltä turvallisin paikka itselleen. Tämän lisäksi tulee muistaa, että sähköt tulevat todennäköisesti katkeamaan useitakin kertoja ja katkokset voivat kestää jopa tunteja tai päiviä ja myöskään puhtaan veden tulo tai viemärien toiminta ei todellakaan ole taattua. Vettä ja ruokaa on oltava varastossa muutaman päivän ajaksi. Yhteydenpito ulkomaailmaan saattaa sekin katketa. Kännykkäverkot ja internet eivät välttämättä toimi ja ne lakkaavat toimimasta viimeistään siinä vaiheessa, jos puhelimesta loppuu virta. Eli myöskin sähkönsaanti (edes puhelimelle) tulisi varmistaa.

 

Meillä vaimoni on tietysti näissä asioissa jo vanha tekijä, mutta kun minä olen Suomessa ja hän yksin Floridassa, käymme nämä asiat yhdessä läpi joka ainoa kerta kun hurrikaani lähestyy. Nuo yllä mainitut asiat ovat jo melko rutiininomaisia asioita. Tulviminen ei tämän paikan kohdalla ole kovinkaan suuri riski. Isoin kysymys on aina ikkunasuojien asennus. Asuntomme suojaksi meillä on teräslevyistä koottavat suojat kaikkiin ikkunoihin. Levyt ovat muotoiltuja teräsprofiililevyjä, joita tarvitaan kymmenkunta ikkunaa kohden. Ne ovat painavia ja jo pelkästään alakerran ikkunoiden peittäminen kestää ehkä parisen tuntia. Yläkerta onkin sitten ihan toinen juttu… Yläkerran ikkunoiden yläreuna on yli viiden metrin korkeudella ja painavien levyjen nostaminen tikkaita pitkin, niiden ylhäällä pitäminen ja kiinnittäminen samanaikaisesti on niin työlästä, että yleensä tässä on turvauduttu ammattilaisen apuun (se ei enää ole edes turvallista omin avuin). Tällä kerralla tilanteeseen lähdetään, ehkä hieman uhkarohkeasti, ilman hurrikaanisuojia… Olettamus, tai ainakin harras toive, on nyt se, että hurrikaani tulee kulkemaan ennustettua reittiä pitkin, jolloin se ohittaa alueemme juuri sen veran etäältä, että myrsky tulee pysymään meidän nurkilla trooppisen myrskyn puolella. Olemme melko lailla niillä rajoilla, mutta viimeisimmät ennusteet näyttäisivät myrskylle hieman pohjoisempaa reittiä, jolloin sen keskusta kulkisi jotakuinkin Palm Bayn ja Cape Canaveralin välistä. Osa perheestämme onkin sitten hieman pahemmassa tilanteessa, mutta toivon hartaasti, että kaikki menee myös heidän osaltaan hyvin. Hieman kovin panoksin tässä nyt pelataan arvuutteluleikkiä, mutta toivotaan parasta. Minun nimissäni olevassa asunnossa ei ole ikkunasuojia, mutta ikkunat ovat "hurrikaani-ikkunat" (impact windows), jotka kestävät ainakin jonkinmoisia iskuja. Asunto on toisessa kerroksessa ja sen yläpuolella on vielä yksi kerros, eli tilanne ei ole ainakaan huonoin mahdollinen.

 

Minulla on siis tosiaankin Floridassa perhettä ja omaisuutta ja myös muutamia ystäviä ja kaukaisempia tuttavia. Tästä johtuen seuraan tietysti tilannetta silmä kovana lähes koko ajan. Tärkeimmät tietolähteeni ovat NOAA National Hurricane Center ja CNN ja sen lisäksi satunnaisesti jotkut muut uutissivut ja perheen tai ystävien viestit ja postaukset sosiaalisessa mediassa. Liitän tähän kirjoitukseeni mukaan yhden wikipedian taulukon, joka avaa mielestäni erinomaisen selvästi eri myrskykategoriat ja niihin liittyvät tuulen nopeudet Saffir-Simpson asteikolla.

 

Viimeisimmät tiedot omalta alueeltamme (Palm Beach County): Hurrikaanin osalta tila on edelleen ”tropical storm warning”, mutta olemme hyvin hyvin lähellä hurrikaanivaroitusaluetta. Hurrikaani ja myrskyalueen koko on edelleen laajentunut. Palm Beach Countyn alueella on voimassa tornadovaroitus ja Floridassa, jopa hyvin lähellä meitä on havaittu useita suuria ja hyvin voimakkaita ja vaarallisia tornadoja. Piirikunnan evakuointialueelle A on annettu evakuoimiskäsky, mikä tarkoittaa sitä, että käytännössä kaikilta lähimpänä Atlantin rantoja olevilta asuin- ja muilta alueilta tulisi poistua mahdollisimman pian.

Lännessä Meksikonlahden rannoilla myrskyvuoksi on alkanut nousta.

 

Tätä juttua päivitetään myöhemmin...
Jatka lukemista kuvan alapuolelta.

 

 

Myrskyluokitus Saffir-Simpson -asteikolla:

1-5 = Hurricane

3-5 = Major Huricane

TS = Tropical Storm
TD = Tropical Deprssion

PÄIVITYS: Torstaina 10.10 klo 0.45

Hieman puolenyön jälkeen keskiviikon ja torstain välisenä yönä (Suomen aikaa) tilanne on se, että myrskyn keskus on noin 60 mailia rannikosta ja se etenee hieman aiempaa nopeammin. Myrsky rantautuu aikaisin aamulla Suomen aikaa. Myrskyn koko on edelleen kasvanut: hurrikaanin halkaisija on nyt noin 110 kilometriä ja trooppisen myrskyn peräti 800 kilometriä. Floridassa on raportoitu tähän mennessä 90 tornadovaroitusta ja 11 todennettua tornadoa, mutta niitä on todennäköisesti jo paljon enemmän, koska tämä on jo vanha tieto ja esimerkiksi ihan meidän alueidemme ympärillä niitä on ollut jo useampia. Ja kuten jo totesin, ne ovat pelottavampia kuin itse tornado. Varsinkin tämän myrskyn yhteydessä ne vaikuttavat olevan suuria ja voimakkaita.

Ainakin kaksi perusasiaa unohdin kertoa: ensinnäkin hurrikaani tarvitsee syntyäkseen lämmintä, vähintään +26 asteista (C) vettä ja toisekseen pohjoisella pallonpuoliskolla hurrikaanit pyörivät coriolis-voiman (maapallon pyöriminen) vuoksi aina vastapäivään. Näin ollen tuulen suunta riippuu täysin missä paikassa ja suunnassa havaitsija on myrskyn keskipisteeseen nähden. Myrskyn liikkuessa itään voi tuulen suunta olla kuitenkin idästä länteen.

PÄIVITYS: Torstaina 10.10. klo 13.00

Floridassa myrsky on jo siirtynyt Atlantille, mutta vielä jonkun aikaa tuulet ovat vaarallisia ja tornadot vielä vaarallisempia. Tuuli on edelleen hurrikaanitasolla ja sade paikoin erittäin runsasta. Meidän osalta voimme pian huokaista helpotuksesta, kun myrsky nyt vaan pääsee ohi vielä viimeisistä perheenjäsenenistä ja heidän kotitalostaan. Näyttäisi siltä, että sekä läheiset ihmiset että omaisuus ovat kunnossa, mutta läheltä piti: hurrikaani itsessään meni (tai oikeastaan menee edelleen) ihan hipoen ohi ja useampikin tornado sai aikaan hävitystä ihan melkein nurkan takana. Otin tähän talteen muutaman kuvan miltä meidän kotiseuduilla näyttää. Suurimmaksi osaksi kaikki tulvimista lukuunottamatta kunnossa, mutta toisin paikoin täystuho oli lähellä... Tuuli oli kova ja tornadoja on rekisteröity osavaltiossa ainakin 27. Tässä muutama kuva niiden tuhoista: Ensimmäisessä kuvakollaasissa näkymiä läheltä appivanhempien kotia, St. Lucie Countyn alueelta. Toinen kollaasi meidän lähialueeltamme (Nortlake Boulevard, joka kulkee ihan meidän nurkalta). Kolmannessa Wellington, joka on muutaman mailin päässä minun nimissä olevalta asunnolta. Neljännessä Martin County meidän ja appivanhempien välissä.