Viimeinen ilta West Palm Beachillä

10. Matkapäivä, Tiistai 16.10.2012

Tiistaina aamulla edessä on huonekalu-urakan vaativin vaihe: kirjoituspöydän kokoaminen. Matka lähenee loppuaan ja nyt on jotenkin sellainen tunne, että olen tekemässä viimeisiä hienosäätöjä ja vaikka hetken ajattelin jo jättää kirjoituspöydän kokoamisen seuraaville asunnossa oleilijoille, niin aloitamme nyt kuitenkin tuon palapelin kokoamisen. Pöytään kuuluu uskomaton määrä osia ja ehkä puolen kilon pussillinen erilaisia ruuveja ja muita pikku osia. Kokoamisohje on paksu kuin puhelinluettelo, eikä kaikilta osiltaan aivan yksinkertainen. Lopulta pääsemme kuitenkin hyvin ymmärrykseen ohjeen kuvista ja pöytä alkaa hahmottua ilman ongelmia. Aikaa siihen kuitenkin menee; kokoaminen kestää lähes kolme tuntia! Ja suurimman haasteen tuottaa liukuma kaikissa osissa. Jokaisessa kiinnityksessä on noin puolen sentin säätövara ja tietäähän lopputuloksen jo ennalta, jos kymmenessä eri vaiheessa kaikkea on mahdollisuus säätää puoli senttiä sinne tai tänne... Eli saamme kirjoituspöydän koottua ongelmitta, mutta seuraavan käynnin aikana tulee vielä kulumaan tunti siihen, että kaikki ovet ja laatikot saadaan säädettyä kohdilleen.

Pöytä on saanut hieman kolhuja jossakin vaiheessa kuljetusten aikana, mutta siitä huolimatta se sopii hyvin makuuhuoneeseen ja näyttää ihan hyvältä. Voimme siis hyvillä mielin lähteä viimeiselle uintireissulle täältä West Palm Beachin asunnolta. Lähden ajelemaan - jälleen kirkkaassa ja lämpimässä auringonpaisteessa - Military Trailia etelään. Tarkoitus on käydä taas yhdellä uudella uimarannalla eli Lantanan kunnan uimarannalla. Minä kävin siellä jo poikani kanssa helmikuussa, mutta nyt on sopiva tilaisuus käydä vielä uudestaan katsomassa tuo paikka. Käännymme Military Traililta suoraan Lanatanaan ja ajamme sen keskustan läpi. Matkalla ajamme myös minun "kotipankkini" ohi. Intracoastalin rannassa odottaa kuitenkin yllätys: koko vesiväylän ylittävä silta on suljettu ja seuraava silta on monen kilometrin päässä Lake Worthissa.

Lähden kuitenkin ajelemaan kohti Lake Worthia ja sattumalta ajaudun todella hienolle tielle. Tie US5 kulkee aivan lähellä rantaa ja sen laidat ovat täynnä kivoja pieniä rakennuksia ja vieri vieressä on pikkuisia hotelleja ja motelleja. Tämä tie on samalla POW & MIA Memorial Highway (Prisoner Of War & Missing In Action). Tämä tie on ehdottomasti kauneimpia teitä tällä alueella. Olemme muutamassa minuutissa Lake Worthissa, ylitämme sillan ja ajamme taas saman matkan takaisin veden toisella puolella. Pian olemme jo Lantanan Public Beachillä ja jätän auton maksulliselle parkkialueelle ja kävelemme ylös rantavallille. Rannan hiekkavallin päällä on vessarakennus ja sen edessä suihkut sekä kahvila-ravintola. Tämäkin ranta on valvottu ja rantahiekalla kohoaa pari uimavalvojien tornia.

Asetumme rannalla melko lähelle vallin portaita ja minä menen melkein suoraan veteen. Lantanan ranta on muuten hyvä, mutta kivipohja on hieman ikävä varsinkin kovassa aallokossa. Muutaman metrin kahlattuani tulen tasaisen kivialueen reunalle ja nousen sen päälle. Tasainen kivi jatkuu korkeana pari metriä ja sitten se taas viettää jyrkästi alaspäin. Jos rannalla haluaa oikeasti uida, pitää uskaltautua tämän kivitasanteen toiselle puolelle. Toisella puolella uinti sujuu hyvin ja aallokkokaan ei siellä haittaa juuri lainkaan. Vesi täällä Lantanan rannalla on kauniin turkoosin väristä ja taulussa lukee, että veden lämpötila on tänään +29 astetta ja ilman lämpötila +30.

Pari tuntia rannalla kuluu taas nopeasti ja sitten onkin taas aika vaihtaa paikkaa. Käymme suihkussa ja vaihdamme vaatteemme ja ostamme sitten rannan kahvilasta mukaamme kupilliset kahvia. Parkkipaikalla odottava musta automme on kuin pätsi, sisällä on aivan käsittämättömän kuuma. Solmiessani kenkiäni käynnistän jo auton ja laitan ilmastointilaitteen puhaltamaan kylmää ja pian auto viileneekin sopivaan lämpötilaan. Palaamme West Palm Beachille ja poikkeamme taas kaupassa matkan varrella. Tänään käymme toisessa lähistöllä olevassa Walmartissa, josta etsin tuloksetta kirjoituspöydän eteen työtuolia. Teemme joitakin pieniä ostoksia ja palaamme sitten kotiin.

Syötyämme kotona päätän lähteä vielä kerran kauppaan. Viimeisen kerran... Ajan nyt siihen Walmartiin, jossa olemme käyneet kai joka päivä ja sieltä löydän Sopivan työtuolin. Ostan myös todella edullisen jalkalampun sohvan viereen olohuoneeseen. Nyt on kaikki tämän reissun kotiostokset tehty ja kun saan illalla tuoli ja jalkalampun koottua on kotini sisustus tällä erää valmis. Joitakin pikku puutteita vielä on; esimerkiksi olohuoneeseen aion vielä hankkia pienen sohvapöydän ja makuuhuoneesta ja olohuoneesta puuttuvat vielä koristeverhot. Myös liinavaatteita on vielä liian vähän ja varasänky patjoineen on myös osotslistalla. Kaikki suurimmat ja tärkeimmät huonekalut on kuitenkin hankittu ja kodin varustus alkaa olla sellainen, että siellä voi jo hyvin asua.

Vietän nyt viimeistä iltaa tässä uudessa Amerikankodissa ja olen hieman harmissani, että huomenna on pakko lähteä. Nyt kun koti on jotakuinkin valmis ja lopputulos on todella kiva ja viihtyisä, olisi niin mukavaa jäädä tänne vielä edes muutamaksi päiväksi. Uskon kuitenkin palaavani pian ja seuraavaksi suunnitelmissani on oleilla täällä kokonaiset kolme viikkoa. Seuraavalla kerralla olen lähdössä matkaan yksin ja matkan ajankohta on jossakin marraskuun ja maaliskuun välissä. Menoon tai paluuseen aion sisällyttää myös ihan pienimuotoisen "road tripin" USA:ssa, mutta siitä myöhemmin lisää. Viimeisenä iltana lämpimällä parvekkeella mietin vielä kulunutta reilua viikkoa ja sitä, kuinka paljon on saatu aikaan, kuinka mukavasti kaikki on mennyt ja kuinka säätkin ovat vielä suosineet ja lähes koko matkan ajan on paistanut aurinko ja lämpötila ei ole kertaakaan pudonnut alle +24 asteen. Kuuntelen jo tutuksi tullutta sirkkojen siritystä, vesilintujen satunnaisia ääniä lammella ja ilmastoinnin hurinaa. Palmunlehdet kahisevat välillä hiljaa tuulessa ja kaikki on mukavan rauhallista ja kaunista.

(Valokuvat)