Nukkeja, nallekarhuja ja uuteen ympäristöön asettumista

4. Matkapäivä, keskiviikko 10.10.2012

Herään ensimmäiseen aamuun uudessa kodissani hyvin nukkuneena. Ikean patja ja tyyny ovat antaneet hyvät unet, vaikka patja onkin vielä sängyn puuttuessa olohuoneen lattialla. Olemme taas jo aikaisin hereillä; USA:n aikaan siirtyminen käy hitaasti. Keitämme kahvit tuliterällä punaisella kahvinkeittimellä ja laitamme pientä aamupalaa. Nautimme aamiaisen pienen keittiön ja olohuoneen välisellä tiskillä edellisenä iltana kokoamillani puisilla baarijakkaroilla.

Aamupäivä kuluu siivotessa. Asunto oli jätetty hyvään kuntoon edellisten omistajien jäjiltä, mutta totta kai uusi koti on aina siivottava perinpohjin joka tapauksessa. Lattiat imuroidaan uudella amerikkalaismallisella Dirt Devil pölynimurilla ja pestään mopilla. Kaappien hyllyt pestään, samoin kaappien ovet. Kylpyhuone ja parvekekin on pestävä ja monta muutakin paikkaa. Vaikka siivottavaa on paljon, on tyhjän ja jo valmiiksi melko puhtaan asunnon siivoaminen kohtuullisen helppoa.

Muistamme myös lomailun ja aamupäivän päätteeksi lähdemme tutustumaan läheiseen nukkekauppaan. Menemme kauppaan sisälle ja huomaamme vasta siellä, että liike avautuukin vasta puolen tunnin päästä. Päätämme tulla myöhemmin uudestaan ja olemme jo autossa, kun liikkeen omistaja tulee perässä kutsimaan meidät sisään. Pienellä, syrjäisellä sivukadulla sijaitseva kauppa on melkoinen nähtävyys jopa sellaiselle, joka ei muuten nukeista paljon piittaa. Liikkeen yhteydessä olisi oikea nukkemuseokin, mutta museosta käy myös itse liike. Liikkeessä on valtava määrä uusia ja vanhoja nukkeja ja itse jään ihastelemaan isokokoisia "Ihmemaa OZ"- nukkeja ja "Liisa Ihmemaassa"- nukkeja. Hyllyiltä löytyy Peltimie, Leijona, Linnunpelätti ja Dorothy sekä Liisa, Hatuntekijä ja Kani. Aivan upeita nukkeja, mutta upeat ovat hinnatkin: nämä taideteokset maksavat useita tuhansia dollareita. Löytyy liikkestä toki halvempiakin nukkeja ja nallekarhuja: noin 10 dollarista ylöspäin.

Seuraavaksi ajamme vähän matkaa leveää Okeechobee Boulevardia pitkin kaupunkiin päin ja käännymme sitten Palm Beach Lakes Boulevardille. Löydämme jonkin matkan päästä Targetin, "Amerikan Prisman" ja päätämme käydä katsomassa mitä sieltä löytyy. Ostan Targetista yöpöydän (palasina laatikossa) ja kevyet, muoviset parvekekalusteet. Yöpöytä osoittautuu kokoamisen jälkeen hyväksi, mutta parvekekalusteet eivät kuitenkaan lopulta miellytä silmääni ja päätän muutaman päivän päästä hankkia joskus myöhemmin toiset: puiset ja hieman kauniimmat. Hinta on kuitenkin sopiva, sekä yöpöytä että varsinkin parvekekalusteet ovat todella edulliset.

Palamme takaisin asunnolle iltapäivällä, koska minä olen sopinut asuinyhteisön "managerin" kanssa tapaamisen ja "orientaation" kahdelta iltapäivällä. Tutustuminen on hoidettu melko nopeasti. Saan joitakin ohjeita ja neuvoja sekä vastauksia muutamaan kysymykseeni. Saan myös ohjeet pienen yhtiövastiketta vastaavan maksun maksamisesta ja myös puhelinnumerot internet-yhteyden ja television kytkemistä ja varashälyttimen aktivoimista varten. Tämä tapaaminen on ohi vajaassa puolessa tunnissa ja seuraavaksi päätämme lähteä uimaan.

Ajan taas jo hiljalleen tutuksi käyviä teitä kohti West Palm Beachin keskustaa: viivasuora ja leveä Military Trail, vielä leveämpi Okeechobee Blvd ja noin 10 minuutin ajon jälkeen olemmekin jo aivan West Palm Beachin keskustan tuntumassa. Ohitamme keskustan eteläpuolelta ja ajamme Palm Beachin puolelle siltaa pitkin ja jatkamme Royal Palm Waytä pitkin rantaan. Risteilemme pikkukatuja pitkin pohjoisen suuntaan kapealla saarella ja kuten olin arvannutkin, kunnollista uimarantaa täältä ei löydy. Pian huomaamme kuitenkin rantaa reunustavassa aidassa välin, jota muutkin näyttävät käyttävän rannalle kulkemiseen. Jätämme auton muutaman sadan metrin päähän ja käymme uimassa ihan hyvällä, hiljaisella ja hoitamattomalla uimarannalla.

Uinnin jälkeen ajamme West Palmin keskustaan ja jätän auton parkkiin sivukadulle. Kuljemme pitkin Rosemary Avenueta ja tulemme pian eräänlaiseen kaupungin keskipisteeseen City Placelle. City Place on rakennettu jäljitellen italialaista piazzaa ja sen keskellä kohoaa italialaista kirkkoa muistuttava rakennus ja italialaiseen tapaan aukion keskellä on myös suihkulähde. City Place on siisti ja kiiltävä, ehkä jopa hieman ylisiisti ja katujen reunustoilla on lähes pelkästään kalliita erikoisliikkeitä. Katselemme hetken sopivaa ruokapaikkaa, mutta päätämme sitten kuitenkin syödä tänään ravintolan sijaan jossakin pikaruokapaikassa kotimatkan varrella.

Kävelemme takaisin autolle ja lähdemme kohti kotikulmia. Matkalla käymme syömässä Taco Bellissä ja illalla käymme vielä ostoksilla Walmartissa. Aivan asuntoni lähellä ei ole kauppoja, mutta alle kahden kilometrin päästä löytyy mm. Publixin ruokakauppa, Wendy's hampurilaispaikka ja Dunkin' Donuts. Ja lähteepä asunnolta minne suuntaan tahanasa, niin ympäriltä löytyy joka suunnasta 2-3km etäisyydeltä monia erilaisia pikaruokapaikkoja, useita Publixeja, pari Walmartia, Kmart jne. Kaupoista ja ruoasta ei ainakaan ole pulaa ja jos on auto käytettävissä, kaikki ovat noin 5-10min ajomatkan päässä.

Yritän vielä illalla soittaa myös Hotwire-yhtiöön, jonka pitäisi kytkeä internet ja televisio asunnossani. Olen ostanut illalla Walmartista Prepaid-puhelimen, koska tulen tarvitsemaan amerikkalaista puhelinnumeroa monessa eri paikassa ja onhan soittaminen näin halvempaakin kuin soittaa suomalaisella kännykällä Suomen kautta takaisin Yhdysvaltoihin, Hotwiren linjat ovat niin varattuja, että lopulta jätän vain yhteydenottopyynnön heidän vastaajaansa. Tässä vaiheessa en osaa vielä aavistaakaan kuinka vaikeaa ja hidasta yhteyksien kytkeminen tulee olemaan...

Ilta jatkuu vielä ennen iltapalaa pikku siivouksella ja järjestelyllä, mutta melkoa aikaisin menemme kuitenkin nukkumaan. Illalla voimme nyt myös ensimmäistä kertaa istua parvekkeella uusilla tuoleilla ja nauttia lämoimästä ja kosteasta ilmasta. Parvekkeen edessä kasvaa kaksi isoa palmua ja parvekkeen edessä on myös pieni lampi tai oikeastaan pienen järven pieni lahti. Lammen rannoilla kasvaa pitkää kaislaa tai ruohoa ja se tuntuu olevan mieluisa paikka erilaisille eksoottisille linnuille. Parvekkeella kuuluu illalla kova sirkkojen siritys, joka peittyy ainoastaan ajoittain käynnissä olevien ilmastointikoneiden hurinan alle. Asutusta täällä Floridan rannikolla on niin paljon, että taivas ei pimene kokonaan koskaan. Pienet pilvenhattarat näyttävät ihmeellisiltä ja luonnottoman valkoisilta yötaivaalla kun ne heijastavat kaupunkien valoa.

(Valokuvat)