Clematis Street

9. Matkapäivä, Maanantai 15.10.2012

Noin 100 000 asukkaan City of West Palm Beach on Palm Beach Countyn suurin kaupunki. West Palm Beachin naapurikuntia ovat Palm Beach, Palm Beach Shores, Riviera Beach, Palm Beach Gardens, Haverhill, Cloud Lake, Glen Ridge, Lake Clarke Shores, Mangonia Park ja Lake Worth. Lisäksi naapureina on joitakin mihinkään kuntaan kuulumattomia asuinalueita. Muita isompia kaupunkeja Palm Beachin piirikunnassa ovat Boca Raton ja Delray Beach. Nimestään huolimatta West Palm Beachillä ei ole metriäkään Atlantin rantaviivaa; lähimmät rannat ovat kivenheiton päässä Palm Beachillä ja Riviera Beachillä.

Maanantaina tarkoituksemme on lähteä uimaan Riviera Beachin Singer Islandille. Ennen rannalle menoa aiomme kuitenkin käydä nopeasti ostoksilla ja postissa West Palm Beachin keskustassa. Etsin taas uusia teitä ja tällä kertaa oikaisemme keskustan suuntaan Community Driven ja Palm Beach Lakes Boulevardin kautta. Matkalla huomaan myös tuttuja maisemia... Täällä suunnalla kävimme katsomassa pariakin asuntoa helmikuussa; toinen oli mukava, mutta jo myyty ja toinen taas ei miellyttänyt yhtään. Nyt ajamme vain tämän seudun läpi ja pysähdymme ostoksille Targetiin.

Targetia vastapäätä kadun toisella puolella on suljettu Palm Beach Mall. Tuo valtava ostoskeskus on ollut suljettu jo pitkään ja kuulemani mukaan laitapuolen kulkijat ovat vallanneet alueen ja se ei kuulemma ole turvallinen paikka varsinkaan pimeällä. Olen myös kuullut suurisuuntaisista suunnitelmista liikekeskuksen kunnostamisesta ja avaamisesta uudestaan. USA:n lama näkyy näillä seuduilla tyhjinä liikehuoneistoina ja edullisina, myytävänä olevina asuntoina.

Targetista päästyämme me jatkamme matkaamme keskustaan Lake Mangonian ja Clear Laken välistä. Tarkoitus on käydä Clematis Streetin postissa ostamassa postimerkkejä ja samalla aiomme tutustua tuohon kuuluisaan ostoskatuun. Pysäköin auton kadulle hieman sivuun liikkeistä, aivan vahingossa suoraan postitoimiston eteen. Jonosta huolimatta saamme pian postimerkit ostettua ja jatkamme kävellen kadun varsinaiselle ostosalueelle.

Minulle on aikaisemmilta käynneiltä jäänyt Downtown West Palm Beachista hieman kylmä tunne; johtuen ehkä City Placen kliinistä ulkoasusta ja kalliista liikkeistä, mutta nyt koko kuva tuosta kapungista muuttuu hetkessä! Ihmettelen, miksi en ole käynyt täällä aiemmin. Clematis Street on todella mukava ja viihtyisä katu pikku kauppoineen, kahviloineen ja ravintoloineen. Jalkakäytävillä on paljon ihmisiä ja tunnelma on jollakin tapaa rento ja mukava. Kävelemme aivan kadun päähän asti, jossa Clematis Street aukeaa isoksi puistoalueeksi. Kadun päässä on kadun pinnan tasalla suihkulähd ja lapset leikkivät suihkuavassa vedessä. Palaamme katua takaisin ja jäämme istumaan kahville Starbucksin terassille katukäytävälle. Nyt minusta alkaa oikeastaan ensimmäistä kertaa koko matkan aikana tuntua siltä, että olen lomalla.

Tästä kadusta, sen ulkoasusta sekä kahviloista ja ravintoloista minä todella pidän ja tiedän, että tänne tulen palaamaan vielä monta kertaa. Tuntuu hyvältä, että toisessa "kotikaupungissani" on tällainen viihtyisä paikka, jonne on helppo ja mukava tulla koska tahansa. Kadunpätkällä on on myös monenlaisia tapahtumia, mm joka torstai-iltainen "Clematis by Night"- tapahtuma. Nyt Halloweenin lähestyessä seuraavan torstai-illan nimi on "Clematis by Fright..." Me kävelemme kuumassa auringon paisteessa takaisin autollemme ja lähdemme ajelemaan hieman huonomaineisempien kaupunginosien ja huonomaineisen Riviera Beachin läpi kohti Singer Islandia. Broadwayn ja Tamarind Avenuen pohjoisosat ovat seutua, joissa voi kyllä hyvin liikkua kirkkaalla päivänvalolla, mutta alueella on joitakin paikkoja, joissa en haluaisi välttämättä pimeällä liikkua.

Saavumme muutaman minuutin ajon jälkeen Singer Islandille. Ajan auton isolle, maksuttomalle parkkipaikalle ja paikallinen poliisi tervehtii meitä autonsa vierestä iloisesti. Kävelemme lyhyen matkan hiekkarannalle; matkalla polun varrella on kaksi vessarakennusta ja useita suihkuja. Ranta on valvottu ja tänään uimavalvojien koppien vieressä liehuvat jälleen punaiset liput merkkinä kovasta aallokosta. Aivan leveän hiekkarannan takana kohoaa valtavia, melko uusia kerrostaloja, jotka ovat luultavasti täynnä ihmisten lomahuoneistoja. Rannalla on jonkin verran ihmisiä, mutta ei minkäänlaista tungosta.

Uimme lämpimässä vedessä ja välillä kuljemme hiekalla tai vedenrajassa etsimässä simpukoita. Se näyttää olevan tänään suosittu harrrastus; simpukoita keräileviä ihmisiä on tänään rannalla paljon. Mitään ihmeellisen hienoja tai isoja simpukoita ei löydy, mutta paljon pieniä ja kauniita. Tänään olemme rannalla melkein kolme tuntia ja ennen lähtöä iho alkaa jo hieman punoittaa, vaikka olen laittanut hyvin aurinkorasvaakin. Tämä lähellä päiväntasaajaa porottava tropiikin aurinko on aivan erilainen kuin Suomessa edes parhaina kesäpäivinä paistava aurinko. Aurinko paistaa kuumasti suoraan ylhäältä päin ja palamisen kanssa on oltava tarkkana.

Lähtiessämmme huomaamme tehneemme sen virheen, että emme tulleet lainkaan katsoneeksi rannan virallisia aukioloaikoja. Ranta "suljetaan" jo viideltä, uimavalvojat lähtevät pois ja samalla vessat ja suihkut suljetaan. Vettä tulee kuitenkin vielä sen verran, että saamme huuhdeltua suolat pois iholtamme ja vaihdamme vaatteemme pyyhkeiden alla. En vieläkään, edes vuosien jälkeen, ymmärrä miten amerikkalaiset tekevät tämän tempun... Uimarannoilla ei ole missään pukukoppeja, enkä ole nähhnyt kuin muutaman ihmisen vaihtavan vaatteitaan vessassa (kuten me olemme jo tottuneet tekemään). Kuitenkin ihmiset tulevat rannalle, uivat ja lähtevät taas pois tavallisissa vaatteissaan. Ehkä suurin osa heistä sitten antaa uimavaatteiden kuivua, vetää toiset vaatteet päälle ja ehkä he sitten käyvät suihkussa vasta kotona tai hotellihuoneessa.

Riviera Beachin ranta on hyvä uimiseen ja hyvää on myös rannalta löytyvät suihkut ja vessat. Tänäänkin kuitenkin harmittelen sitä, että niinkin kaunis ostoskeskus mukavasta paikassa rannalla on autuoitunut. Me käymme vielä kiertelemässä Wings-rantakaupassa, jossa myydään paljon erilaista rantaelämään kuuluvaa varustetta sekä vaatteita ja matkamuistoja. Joitakin pikku koriste-esineitä tarttuu sieltä mukaamme, niin kotiin viemisiksi kuin West Palm Beachin asunnollekin.

Ajan tänään vielä valoisan aikaan takaisin asunnolle. Lähdemme suoraan sillan jälkeen pitkin Blue Heron Boulevardia, jolta koukkaan jonkin matkan päässä taas uusille reiteille Congress Avenuelle. Congress Avenuelta pääsemme tutulle 45th Streetille ja tänäänkään emme pääse lähellä asuntoani sijaitsevan Walmartin ohi... Käyn tekemässä viimeisen isomman huonekaluostoksen: makuuhuoneeseen tulevan kirjoituspöydän. Nostan ison ja todella painavan pahvilaatikon ostoskärryihin ja toivon niiden kestävän parkkipaikalle autollemme asti. Maksettuani pöydän viemme sen varovasti autolle ja siirrämme sen auton tavaratilaan. Alunperin olin lähdössä tälle asunnon kalustamismatkalle yksin, mutta nyt matkan aikana olen ymmärtänyt, kuinka älytön ajatus se oli. Olen todella tarvinnut kaveria ostoksilla ja apua huonekalujen siirtämisessä. Yksin en olisi saanut puoliakaan näistä hommista tehtyä, jotka olemme nyt tehneet muutamassa päivässä.

Ajamme vielä lyhyen matkan kotiin ja parkkipaikalla puran pöydän laatikosta ja siirrämme sen pienempinä osina sisään asuntoon. Loppuilta menee taas kotosalla ilman sen kummempia kiireitä. Kirjoituspöydän kokoamisen päätän jättää seuraavaan päivään ja ilta kuluu syöden ja juoden ja parvekkeella istuen. Koko matkamme ajan vielä myöhään illallakin lämpötila on ollut lähes +30 astetta. Myöhään illallakin ilmastoidun, mukavan viielän asunnon ja lämpimän parvekeen välillä on valtava ero. Parvekkeen äänimaailma iltaisin jää hyvin mieleeni: valtavan äänekäs sirkkojen siritys ja toisinaan sen peittävä ilmastointilaitteiden hurina. Taivas on vaalea kaupunkien valoista ja pienet pilvenhattarat loistavat valkoisina taivaalla. Silloin tällöin voi nähdä Palm Beach International Airportin suunnassa laskeutuvien lentokoneiden valoja.

(Valokuvat)