Uuteen kotiin

Tarkoitukseni oli kirjoittaa matkablogia lähes "on-line" koko reissun ajan. Vaan toisin kävi; olin lähes täydellisessä nettipimennossa koko viikon ja sen vuoksi tämä matkablogi ilmestyy nyt päivä kerrallaan, vasta matkan jälkeen. Toisaalta... Eipä aikaa olisi edes ollut kirjoitteluun, eikä sitä ollut edes valokuvien laittamiseen, joten parempi tehdä se vasta nyt jälkikäteen täällä sateisessa ja kylmässä Suomen syksyssä, kun uloskaan ei juuri ole asiaa... Eikä ohjelmassa ole enää huonekalukauppoja, tien päällä oloa ja huonekalujen kokoamista ja siivoamista... ;)

Ensimmäisestä päivästä ja matkavalmisteluista sekä toisesta päivästä ja varsinaisesta matkaan lähdöstä ehdin jo tänne vähän kirjoitellakin ja muokkaan nyt niitä kirjoituksia ihan pikkuisen ja jatkan sitten matkan kolmanteen päivään.

**************************************

3. Matkapäivä, Tiistai 9.10.2012

Kolmas matkapäivä valkenee aurinkoisena ja heräämme USA:ssa, Floridan Hollywood Beachillä ja aikaisin aamulla. USA:n suuntaan matkustettaessa hyvä asia on se, että Suomen aikaa käyvä sisäinen kello herättää jo aikaisin aamulla ja siten on ihan koko päivä aamusta asti aikaa uuteen paikkaan tutustumiseen ja kaikkeen mukavaan tekemiseen. Aloitamme aamun keittämällä kahvit hotellihuoneessamme olevalla kahvinkeittimellä ja lähdemme sitten käväisemään rannalla.Varasin tämän edullisen hotellihuoneen aivan merenrannalta oikeastaan juuri siksi, että voisimme aloittaa työntäyteisen matkamme ja täynnä ohjelmaa olevan tiistain pikku rentoutumisella Atlantin aalloissa.

Aurinko on jo noussut kun tulemme rannalle ja menemme melkein heti uimaan. Aikaisin aamulla ei tuule juuri lainkaan ja meri on lähes tyyni. Rannalla on meidän lisäksemme kauempana muutama muu ihminen, mutta enimmäkseen ihmiset näyttävät lenkkeilevän rantatiellä näin varhain aamulla. Vesi on todella lämmintä; en tiedä tarkkaa lämpötilaa, mutta netistä katsomieni tietojen perusteella arvelen sen olevan noin +27-28 astetta. Tuntuuu hyvältä päästä uimaan, kun kesä Suomessa oli niin surkea ja merivesikään ei lämmennyt kunnolla koko kesänä.

Kun olemme uineet tarpeeksemme käymme hotellissa suihkussa ja palaamme sitten vielä hotellin alakertaan kahville ja pikku aamupalalle. Autiossa kauppakeskuksessa on vielä jäljellä pari myymälää ja myös pari kahvilaa. Toisen kahvilan pitäjä laittaa meille isot mukilliset hyvää kahvia ja tekee täytetyt croissantit ja lämmittää ne parilassa. Aamupalan jälkeen onkin sitten aika raahata matkalaukut taas alakertaan, luovuttaa huone ja hakea auto läheisestä parkkihallista.

Suuntaamme tielle US1 eli Federal Highwaylle ja lähdemme ajamaan sitä pitkin pohjoiseen kohti Fort Lauderdalea. Ulkona alkaa olla todella lämmintä ja olemme tyytyväisiä auton ilmastointilaitteeseen. Minulla on hyvä fiilis ajaessani leveillä Amerikan teillä; aurinko paistaa ja palmut reunustavat tietä ja mukavan auton ikkunasta voi katsella mukavan näköisiä seutuja. Federal Highwayltä käännnymme muutaman kilometrin päässä, Ft Lauderdalen lentokentän kulmalla länteen, siirrymme Expresswaylle Interstate I-95 ja ajamme muutaman kilometrin sitä pitkin. Seuraavaksi käännymme isossa risteyshässäkässä Evergladesin suoalueen suuntaan tielle 595, jonka toinen nimi on Port Everglades Expressway.

Hymyilen ajaessani taas kerran ihmisille, jotka eivät tunnu selviävän edes omaan kotiinsa ilman navigaattoria... Ja muistan kuinka hölmistyin edellisenä päivä autovuokraamon virkailijan kysyessäni minulta "Do you need a GPS?". En ensin edes tajunnut kysymystä... Ja lopulta kun ymmärsin vastasin hieman hämmentyneenä, että ei, en todellakaan tarvitse sitä. Luotan edelleen korvieni välissä olevaan sisäisesti asennettuun navigaattoriin ja sen varassa on paljon mukavampi ajella kuin koneen opastamana. Ja sen sisäisen navigaattorin luotsaamana taas tälläkin reissulla on edettävä, koska GPS:n lisäksi meiltä puuttuu myös kunnolliset kartat...Ajettuamme reilut 10 mailia perin tylsää, valtavan leveää ja suoraa Port Everglades Expresswaytä, alamme tarkkailla tienvarren opasteita ja ajamme pois isolta tieltä. Käännymme NW 136 Avenuelle ja pian olemmekin jo Sunrise Ikean pihalla. Saatuamme auton parkkiin isoon halliin teemme pikaisen suunnitelman ja minä käyn hankkimassa itselleni USA:n Ikean Family Cardin. Ja sitten shoppailemaan.

Otamme isot kärryt ja keltaisia kasseja ja aloitamme kiertämällä yläkerran "näyttelyosaston". Keräämme mukaamme pienempää tavaraa ja teen samalla Ikean ostolistalle luetteloa tarvittavista isommista huonekaluista. Yläkerran jälkeen siirrymme alakertaan varsinaisen myymälän ja itsepalveluvaraston puolelle. Onneksi olen älynnyt tehsä listan kaikesta tarvittavasta kotona ja onneksi olen myös ehtinyt tutkailla paikkoja, joista ne hankittaisiin. Nytkin saamme aikaa kulumaan kokonaiset kolme tuntia tavaroita hakiessamme ja hintoja vertaillessamme. Tuohon aikaan sisältyy kyllä myös kahvi ja pieni purtava liikkeen ravintolassa. Pois lähtiessämme meillä on mukanamme melkoinen määrä tavaraa. Kannamme autoon ison kasan taloustavaroita, astioita, liinavaatteita ja kaikenlaisia tarvikkeita. Tärkein ostos tällä kertaa on paksu queen-size- kokoinen patja. Meidän on saatava itsellemme heti nukkumapaikka seuraavaksi yöksi. Ja toinen huonekaluostos on kaksi baarijakkaraa, jotta voimme istua asunnon "baaritiskille" aamukahville kun seuraavana päivänä heräämme. Lähdemme jatkaam Ikeasta matkaa mukanamme iso kasa tavaraa ja noin kolmen jalan pituinen kuitti. ;)

Ajamme seuraavaksi kohti Ft Lauderdalea Sunrise Avenueta pitkin. Olemme liikkeellä pahimpaan ruuhka-aikaan ja liikenne matelee kohti kaupunkia. Olen soittanut Ikeaan saavuttuamme kiinteistönvälittäjällemme, että tulisimme noutamaan asunnon avaimet klo 4pm Lantanasta. Jo ennen puoltamatkaa huomaan, että tulemme myöhästymään reilusti ja soitamme hänelle ja kerromme uuden arvioidun ajan. Hieman ennen Ft Lauderdalea käännymme USA:n itärannikkoa halkovalle Interstate I-95- tielle ja vauhti paranee. Ajamme suuresta liikennemäärästä huolimatta 8-10 kaistaista tietä hyvää vauhtia kohti pohjoista. Ohitamme Pompano Beachin, Deerfield Beachin, Boca Ratonin, Delray Beachin ja Boynton Beachin ja saavumme Lantanaan noin 15 minuuttia myöhässä. Paikka on minulle jo ennestään tuttu ja ajamme kotipankkiani vastapäätä olevan Publixin kaupan parkkipaikalle, jonne olemme sopineet tapaamisen. Pian huomaan seisovani parkkipaikallani kädessäni kirjekuori, jossa on minun uuden asuntoni avaimet ja kulkukortti alueen porttia varten!

Juteltuamme jonkin aikaa iloisissa merkeissä kiinteistönvälittäjän kanssa jatkamme matkaa pohjoiseen. Edessä on enää lyhyt matka ohi Lake Worthin ja sitten käännymmekin jo I-95- tieltä West Palm Baechin liittymästä ja käännymme heti itään Okeechobee Boulevardille. Ajamme muutaman kilometrin leveää Okeechobeeta pitkin ja käännymme taas kohti pohjoista Military Trailille. Tällä pitkällä ja suoralla tiellä minusta alkaa jo tuntua, että ollaan lähellä kotia. Pian käännymme oikealle ja olemme Emerald Isle asuinyhteisön portilla. Vilautan kulkukorttia lukijaan, puomi aukeaa ja ajamme auton parkkiin talon eteen.

Seuraa parin tunnin mittainen uuteen asuntoon tutustuminen. Olen käynyt täällä vain kerran aikaisemmin ja siitäkin käynnistä on ehtinyt kulua aikaa jo melkein kahdeksan kuukautta. Todettuamme kaiken olevan kunnossa alamme kantaa tavaroitamme sisään. Laskemme kauan seisseen lämminvesivaraajan tyhjäksi ja hetken koko aunto haisee mädältä kananmunalta... Katselen paikkoja ja mietin miten aloitan sisustamisen ja miten asuntoa aletaan siivota. Kaikki näyttää olevan hyvässä kunnossa. Asunto on vain 10 vuotta vanha ja kaikki näyttää ehjältä ja siistiltä ja asunto tarvitsee vain kevyen siivouksen. Edelliset asukkaat ovat pitäneet asuntoa kunnossa ja myös siivonneet melko hyvin lähtiessään.

Käväisemme illalla vielä ostoksilla lähistöllä olevassa suuressa Walmartissa. Lähdemme oikeastaan ostamaan vain kahvia ja kahvinkeitintä sekä syömistä ja juomista, mutta paljon kaikkea tarpeellista tarttuu jo mukaan kotia varten. Auringon jo laskettu ajelemme viiden minuutin matkan takaisin asunnolle ja minä alan koota baarijakkaroita. Juomme kahvit, syömme pientä iltapalaa ja loppuilta kuluukin sitten asuntoa siivoten. Teemme hommia melko myöhään ja lopulta laitamme patjan lattialle ja käymme väsyneinä nukkumaan raskaan ja pitkän päivän jälkeen. Väsyneenä, mutta onnellisena voisin ainakin minä nyt sanoa... :) Nyt voin sanoa, että minulla on toinen koti USA:ssa ja tyytyväisenä nukahdan ensimmäsitä kertaa uudessa, omassa kodissani.

(Valokuvat)