Helsingistä Miamiin

2. Matkapäivä, Maanantai 8.10.

Tänään herätys on klo 4.30 ja jo klo 5.15 olemme kirjautuneet ulos hotellista. Ensimmäisen yön hotellimme, Scandic Continental, sijaitsee siinä mielessä hyvällä paikalla Helsingin Mannerheimintiellä, että Finnairin lentokenttäbussin pysäkki on heti kadun toisella puolella. Finnairin bussi on paljon nopeampikuin tavalliset seutuliikenteen bussit, mutta tänä aamuna se kyllä on melko reippaasti myöhässä. Olisimme juuri ehtineet koneeseen aamun ensimmäiseltä Suomenlinnan lautaltakin, mutta näin aamu lähtee mukavasti liikkeelle ilman mitään kiirettä.

Helsinki-Vantaan lentoasemalla käymme ensimmäiseksi tekemässä lähtöselvityksen automaatilla (Finnairkin on jo siirtynyt täysin "koneelliseen" lähtöselvitykseen) ja jätämme sen jälkeen matkalaukkumme baggage drop- tiskille. Terminaalin ison aulan perällä olevassa turvatarkastuksessa on jonkin verran jonoa, mutta me kuljemme aivan terminaalirakennuksen päässä olevan toisen tarkastuksen läpi ilman jonottamista. Kaikki käy nopeasti jopa maanantaiaamun ruuhkassa ja meille jää vielä hyvin aikaa istua kahvilla lähtöaulan puolella. Hieman ennen boarding-aikaa kävelemme passintarkastuksen läpi lähtöaulan "Schengen-alueen" ulkopuolelle. Tapaamme myös naapurimme ja entiset naapurimme lentoasemalla. Lennämme kaikki kolme retkikuntaa samalla koneella Lontooseen, mutta sieltä kaikki eri koneilla Miamiin.

Lento Lontooseen kestää tänään 2h 40min, mutta joudumme taas pyörimään Lontoon ympärillä niin kauan että lopulta lentoaika pitenee hieman yli kolmeen tuntiin.  Lennämme Lontooseen Heathrown lentokentälle British Airwaysin lennolla, Finnairin Airbus A321- lentokoneella. Lontoossa meillä on koneenvaihtoaikaa 2,5 tuntia ja se on enemmän kuin riittävästi, varsinkin kun aikaa ei edes tuhlaannu check in- tiskillä, koska olen tehnyt seuraavan lennon lähtöselvityksen jo kotona internetin kautta.

Matka jatkuu Lontoosta Atlantin yli Miamiin Virginin Boeing B747-400- koneella. Koneemme on nimeltään ”Tubular Belle”. Lentoaika Miamiin on tänään 8h 40min. Olen vaihtanut istumapaikkamme internet-sivujen lähtöselvityksessä koneen yläkerran viimeiselle penkkiriville eli riville 80. Yläkertaan siksi, että siellä on vain muutama economy-luokan penkkirivi ja koska siellä on hiljaista ja rauhallista ja palvelu pelaa todella hyvin. Myös vessa on lähellä, eikä sinne koskaan ole kovin pitkää jonoa. Myös koneesta poistuminen on nopeaa, koska ihmisiä ylhäällä on vain vähän ja ovi on heti portaiden alapäässä. Muutenkin pidän Virgin Atlantic Airwaysin siisteistä koneista ja hyvästä palvelusta. Jo lentokentällä istumme todella korkealla ja katselemme lentokenttää alaspäin. Lento lähtee ajallaan; iso konejätti nousee hitaasti ja rauhallisesti ilmaan ja pian olemme jo eteläisen Englannin taivaalla ja matkalla yli Atlantin.

Lento tuntuu taas kestävän ikuisuuden ja jo matkan alkuvaiheessa ajattelen leikkimielisesti, että pitäisiköhän USA:n asunto vaihtaa vaikka Italiaan, silloin olisimme jo perillä... Katselen koneessa edessäni olevan istuimen selkänojan monitorilta ensin Miami-esittelyvideon ja sitten yritän katsoa elokuvaa ”To Rome with Love”.  Elokuva vaikuttaa kuitenkin minusta jotenkin Englanti-Italia- kielivideolta ja kauniista ja tutuista maisemista ja kivasta italian kielestä huolimatta jätän elokuvan kesken. Bermudan kohdalla Atlantin valtameren yläpuolella vilkaisen taas kerran lentotietoja monitorista: Matkaa kohteeseen: 2071km, Lentoaikaa jäljellä 2h 35min. Alamme olla lähellä määränpäätä. Lennämme 10 972 m korkeudessa 904 km/h todellisella nopeudella. Pian nousemme yli 11km korkeuteen. Vilkaisen monitoria uudestaan. Lentoaikaa jäljellä 2h 32min… Ja niin edelleen…

Atlantin ylityslennon alkupuolen lento on melko tasaista, eikä sää loppumatkan aikanakaan mikään huono ole, mutta kone kuitenkin tärisee ja huojuu pikkuisen koko ajan. Se tärisee sen verran, että vielä illalla hotellissakin tärinä ja huojuminen tuntuu taas jaloissa. Taivas on pilvessä suurimman osan matkasta. Lähestyessämme Floridan mannerta alkavat pilvet väistyä taivaalta altamme ja saamme ihailla hetken todella upeaa maisemaa. Lennämme yli Bahamasaarien ja auringonvalossa koko meri satojen pienien saarien ympärillä näyttää aivan uskomatttoman kauniin turkoosilta. En ole koskaan aikaisemmin tullut Floridaan näin etelästä ja näin kirkkaalla päivänvalolla ja näky on todella kaunis. Olen nyt saapumassa kuudetta kertaa lentokoneella Miamiin, mutta sen sijaan että saapuisimme pohjoisesta tai koillisesta kuten aiemminkin, tulemme nyt Floridan mantereen päälle kaakosta, aivan Miami Beachin ja Miamin eteläpuolelta. Kone käy vielä kääntymässä Evergladesin suoalueen laitamilla ja laskeutuu sitten Miamin lentokentälle.

Lentokentällä onnistumme vielä tuhraamaan yli kaksi tuntia aikaa. Ensin jonotamme maahantulotarkastukseen, annamme sormenjäljet, hymyilmme valokuvissa ja vastaamme pariin kysymykseen. Minulle tämä on jo tuttua ja tuntuu jo melkein rutiinilta. Mietin myös sitä, kuinka nopeasti ja helposti tämä kaikki hoituukaan virkaviisumilla; lähes jonottamatta ja pelkällä passin vilkaisulla. Päästyämme läpi maahantulomuodollisuuksista käymme noutamassa laukkumme, jotka jo odottavat liukuihnan sivussa. Seuraavaksi vielä suoraan kävellen tullin läpi ja olemme saapuneet Yhdysvaltoihin.

Seuraavaksi matkaamme pienellä junalla hakemaan vuokra-autoa. Luulin pääseväni tästä liikkeelle auton kanssa nopeasti, mutta väärässä olin. Tuskastuttavan pitkän jonottamisen ja tiskillä vietetyn pitkän ajan jälkeen pääsemme lopulta hakemaan automme. Tämän kokemuksen perusteella en todellakaan suosittele käyttämään Miamin lentokentän Hertziä! Itse varasin auton sieltä, koska sain siihen pikku alennuksen, mutta ainakin itselläni asiat ovat hoituneet huomattavasti joutuisammin esimerkiksi Budegetilla.

Saamme käyttöömme hienon auton ja se saa unohtamaan jonotuksen. Ajelemme uudella, mustalla Chrysler Town & Country tila-autolla noin 25 mailin matkan Expressway I-95 pitkin Hollywoodiin. Perillä ajamme auton parkkitaloon ja majoitumme melko edulliseen Hollywood Beach Resort- hotelliin. Hotelli on ehkä parhaat päivänsä nähnyt ja niin on myös sen yhteydessä oleva "Ocean Walk" ostoskeskus... Spooky... Autio, tyhjennetty ostoskeskus... Pari kauppaa jäljellä... No, tällä hinnalla ei voi vaatia viiden tähden loistoa ja koska huone on viihtyisä ja siisti me olemme paikkaan ihan täysin tyytyväisiä. Tällä hinnalla (55e/vrk) voisin melkeinpä suositella tätä resort-hotellia jopa muutaman päivän oleiluun.

Teemme vielä pienen kävelyn Atlantin rannallla, aivan hotellin edessä. Käymme vilkaisemassa rantabulevardin ravintolat, mutta otamme lopulta vain hot dogit pienenstä kaupasta, koska kummallakaan ei ole kovin kova nälkä. Ilta on pimentynyt. Lämpötilan on pakko olla noin +30 ja ilma on tropiikin kosteaa ja kuumaa. Menemme nukkumaan jo ennen iltakymmentä: Suomessa kello on jo yli 4 aamulla ja olemme olleet 24h hereillä.


(Valokuvat)