TAAS YKSI TAVALLINEN LAIVAMATKA

Taas yksi tavallinen laivamatka, mutta toisaalta en ole näitä juuri viime vuosina harrastanut, joten se minulle suotakoon. Vuodesta 2018 korona-pandemian päättymiseen asti kävin pikku laivareissuilla useinkin muutaman vuoden ajan, sekä Tukholmassa että Tallinnassa ja niinkin eksoottisessa paikassa kuin Hangossa, mutta sitten ne jäivät ihan kokonaan. Nyt tein poikkeuksen, kun Viking Line ilmoitteli niin hyvästä tarjouksesta, että en voinut siitä kieltäytyä. Alkuperäinen tarjous oli Tukholman matka hintaan 47 euroa, sisältäen hytin ja aamiaisen molempina aamuina! Tämä 47 euron hinta oli muutamaa euroa korkeampi yksin matkustavan hinta. Minä ”upgradasin” tämän matkan ja otin paremman hytin: kolmella eurolla sain neljän hengen alakannen sisähytin tilalle kahden hengen ulkohytin 9. kannelta! No lisäsin sitten vielä paluumatkalle buffet-päivällisen ja tämä nosti lopullisen hinnan 90 euroon, mikä ei sekään mielestäni ole vielä paha hinta hyvässä hytissä tehdystä ”päivä Tukholmassa” -reissusta, johon kuului kaksi meriaamiaista ja yksi päivällinen.

 

Laiva on näin lomakauden ulkopuolella sunnuntai-illan lähdöllä todella hiljainen. Käytävillä on hiljaista, ravintoloissa on hiljaista ja jopa tax free -myymälässä on hiljaista. Laivan kapasiteetista on menomatkalla käytössä ehkä noin 10%, jos sitäkään. Mutta tämä sopii minulle oikein mainiosti ja nautin tästä rauhasta. On mukavaa kun tax free -myymälässä voi kierrellä ihan rauhassa, käytävillä ei ole tungosta, eikä kahvilan kassallekaan tarvitse jonottaa. Vapaita istumapaikkoja löytyy ihan joka paikasta ja voi valita missä haluaa istua. Matkustajista selvä enemmistö puhuu muita kieliä kuin suomen tai ruotsin kieltä. En oikein osaa sijoittaa heitä mihinkään kategoriaan (miksi edes pitäisi), mutta ehkä osa heistä on turisteja ja osa keskiluokkaisia maahanmuuttajia. Veikkaan, että noita ensin mainittua enimmäkseen. Mutta niin tai näin: matkustajia on laivassa todella vähän. Toivottavasti autokannella on sen verran rahtia, että tämä on varustamolle kannattavaa. Paluumatkalla tilanne on toinen ja vallitsevasta kielestä päätellen laivalla on melko paljon ruotsalaisia risteilymatkustajia. Ja paljon eläkeläisiä. Matkustajia on huomattavasti enemmän kuin Tukholman suuntaan, mutta laivalla on silti hyvinkin väljää.

 

Hyttini on ”AD2 Seaside Comfort” ja se sijaitsee 9. kannella. Hytti on ilmiselvästi vanha neljän hengen hytti, josta on muokattu hieman paremman luokan hytti. Neljän hengen kerrossänkyjen tilalla on nyt hytissä poikittain oleva 140cm levyinen sänky. Todennäköisesti sisustus on muutenkin uusittu: lattialla on vaaleanruskea kokolattiamatto ja seiniä peittää puujäljitelmäpaneeli. Tästä hytistä tulee mieleen tavallinen moderni hotellihuone, mutta vain minikoossa. Ihan suoraan sanottuna hytti on melko ahdas, koska sänky peittää suurimman osan lattiapinta-alasta ja sängyn toiselle puolelle päästäkseen pitää hivuttautua sivuttain sen päädyn ja seinän välistä. Tämä hytti hakkaa tietysti joka tapauksessa mennen tullen alemmilla kansilla olevat neljän hengen sisähytit ja olen tähän oikein tyytyväinen.

 

Laiva lähtee liikkeelle jo noin 15 minuuttia ennen virallista lähtöaikaa. Ilmeisesti kaikki matkan varanneet matkustajat ovat laivassa ja matka voi alkaa. Tämä ilta on melko tuulinen, mutta silti ulkokansilla on yllättävän paljon ihmisiä katsomassa laivan lähtöä Helsingistä. Laivan tullessa ulos Kustaanmiekan salmesta kovin montaa heistä ei tosin jää jäljelle. Menomatkan ilta menee omalta osaltani hyvinkin rauhallisissa merkeissä, niin kuin arvelen sen menevän yleisesti koko laivassa. En edes käy sisällä laivan isossa ravintolassa, mutta kuulen ja näen lavalla esiintyvän bändin ikkunoiden läpi ja muutaman ihmisen näen istumassa ravintolassa, mutta se näyttää olevan lähes tyhjä.

 

Aamulla tuuli on täysin tyyntynyt. Meri on lähes peilityyni ja kaunis usva leijuu meren pinnalla. Kun nousen ylös olemme jo pitkällä Tukholman saaristossa. Silja Symphony näkyy edessämme ja meitä vastaan tulee Aidan risteilyalus ja Turkuun matkalla oleva Viking Glory. Aamu on todella kaunis ja aurinkoinen, mutta kylmä. Laivan ravintolassa on aamiaisbuffetin aikaan yllättävän vilkasta; kaikki matkustajat taitavat olla nyt yhtä aikaa samassa paikassa. Tilaa on silti hyvin täälläkin ja pääsen ikkunan viereen istumaan. Aamiainen on normaalia hyvää Suomen laiva- tai hotellilaatua. Jos jostain pitää valittaa, niin se on koostumukseltaan melko erikoisen tuntuinen vetinen munakokkeli. Muuten aamiaisessa ei ole mitään valittamista ja ihmettelen taas, että vaikka kotona aamiaiseni on hyvinkin vaatimaton, niin pystyn tarvittaessa tai niin halutessani vaivoitta syömään aivan valtavan aamiaisen. tälläkin kertaa tiedän pärjääväni sillä helposti iltaan asti. Laiva saapuu Tukholmaan noin klo 10.00 ja koska laivassa on oltava takaisin viimeistään 16.00, Tukholmassa vierailuun jää aikaa noin kuusi tuntia.

 

Tukholmaa varten minulla ei ole mitään suunnitelmia. Kävely vanhassa kaupungissa on ihan itsestäänselvyys, mutta muusta en vielä tiedä. Harkitsen hetken Fotografiska -museota aivan laivaterminaalin lähellä sekä Vasa-laivan hylkyä, jota en ole nähnyt vuosiin, mutta päätän siirtää molemmat seuraavaan kertaan. Kävelen Slussenin edelleen jatkuvan työmaan kautta vanhaan kaupunkiin. Vaikka tuo jättimäinen työmaa on edelleen kesken, sitä kautta pääsee jo mukavasti kävelemään keskustan suuntaan ja matkaa ei ole juuri nimeksikään. Kävellessäni päätän tehdä tänään kirkkokierroksen: Päätän käydä ensin Tukholman suurkirkossa (Storkyrkan), jonka olen jo tarkastanut olevan auki myös maanantaisin ja sen jälkeen vielä Riddarholman kirkossa (Riddarholmskyrkan), jos se vaan on auki. En ole kovinkaan ”uskonnollinen” ihminen (itse asiassa en enää oikeastaan lainkaan), mutta siitä huolimatta kirkot ovat melkeinpä paikassa kuin paikassa ensimmäisiä kohteita, joihin haluan tutustua…. Ne ovat minulle kauniita, historiallisia rakennuksia, joihin usein liittyy mielenkiintoisia tarinoita ja niistä löytyy mielenkiintoista esineistöä. Tukholman suurkirkossa en ole käynyt koskaan aikaisemmin, mutta Riddarholmskyrkan on minulle sen sijaan tuttu paikka. Pääsymaksu ensimmäiseen kirkkoon on 100 kruunua (noin 9 euroa) ja toiseen 65 kruunua (noin 6 euroa). Suurkirkossa yllätyn siitä, kuinka paljon siellä on mielenkiintoisia yksityiskohtia, joista upein on ehkä Pyhää Yrjöä ja lohikäärmettä esittävä veistos. Myös 1600-luvulta peräisin oleva kopio 1500-luvulla maalatusta, sittemmin kadonneesta Vädersolstavlan -maalauksesta on hyvinkin kiehtova. Riddarholma taas on mielenkiintoinen erityisesti siksi, että se on useiden Ruotsin kuninkaallisten hautakirkko. Haudoista mielenkiintoisin on omasta mielestäni Kustaa II Adolfin hautakappeli. Mielenkiintoiseksi Riddarholman kirkon tekee myös se yhteys Suomeen ja Suomenlinnaan. Kirkko on nimittäin serafiimi-ritarikunnan kirkko ja sieltä löytyy valtava määrä ritarikuntaan kuuluneiden, kuolleiden henkilöiden sukuvaakunoita ja näiden joukossa on paljon suomalaisia. Niiden joukosta löytyy mm. muutama Suomen presidentti. Minulle vielä tätäkin kiinnostavammaksi nuo sukuvaakunat tekee se, että niillä on yhteys Suomenlinnaan. Suurin osa Suomenlinnan bastioneista ja muista linnoituksen osista on nimetty ruotsalaisten aatelisten ja muiden suurimehien mukaan ja näiden henkilöiden sukuvaakunoita löytyy tästä kirkosta valtava määrä. Esimerkkeinä mainittakoon: Wrede, Taube, Lantingshausen, Hamilton, Löwenhielm, Zander, Ekeblad, Cronstedt, Cedercreutz, Löwen, Palmstierna. Myös Augustin Ehrensvärdin sukuvaakunataulu kuuluu kokoelmiin, mutta jostain syystä se ei ole esillä kirkossa.

 

Kirkkokierrokseni jälkeen kävelen vielä jonkin aikaa vanhan kaupungin kapeilla kujilla. Rakastan näitä vanhoja kaupunkeja, joista tällaisia kujia löytyy ja olen niiden vuoksi ikuisesti kateellinen niin ruotsalaisille kuin virolaisillekin. Parempaa voi olla ainoastaan Italiassa ja muissa Välimeren maissa. Tässä vaiheessa minulta ikään kuin loppuu tekeminen ja päätän palata laivalle jo aikaisemmin kuin oli tarkoitus. Olen tyytyväinen kävelyretkeen kauniissa vanhassa kaupungissa ja tyytyväinen kirkkovierailuihin, joten voin hyvillä mielin palata laivalle. Kävelymatkaa kertyy kaikkiaan ehkä noin kuusi kilometriä ja se on oikein hyvä matka. Sää on ollut koko päivän kaunis ja aurinkoinen, mutta melko viileä.

 

Laivalle päästyäni menen keulassa sijaitsevaan kahvilaan kahville ja postailen samalla someen muutamia videopätkiä ja kuvia. Samassa tilassa on menossa myös bingo, johon osallistuu noin viisi ihmistä… Jotenkin hieman väkinäisen oloista, mutta hyvä että laivaan jääneillekin järjestetään silti jotain ohjelmaa. Kaikilla ei ole mahdollisuutta tai intoa ja voimia lähteä pois laivalta.

 

Laiva lähtee liikkeelle jotakuinkin aikataulun mukaisesti 16.30. Olen taas ulkona katsomassa laivan lähtöä. Olen tänä kesänä sanonut, että töistä pois jäämisen jälkeen minulla on ollut yllättävän vähän ikävä merelle. Nyt kuitenkin huomaan, että ehkä sittenkin kaipaan merta ja merellä oloa paljonkin. Katselen taas kateellisena Tukholman esikaupunkialueita ja koko Tukholman saaristoa: meillä ei ole mitään tällaista. Tiedän jonkun heti väittävän vastaan ja sanovan, että onhan meillä Saaristomeri. No on. Ja se on kaunis. Mutta se ei silti ole mitään tällaista. Tämä tuntikausia kestävä mutkittelu läpi upean saariston, jossa toinen toistaan kauniimmat huvilat värittävät rantoja on vertaansa vailla. Ja jo Tukholma esikaupunkialueineen: kuinka kaunista arkkitehtuuri voikaan olla! Suomessa on jo vuosia rakennettu sekavan näköisiä hökkelikyliä, joiden katoilla on pakolaisleireiltä näyttäviä vajarykelmiä. Täällä Tukholman saaristossa sen sijaan isotkin talot ovat kauniita. Niiden muodot ja värit ovat pelkkää harmoniaa, toisin kuin esimerkiksi vajarakennelmat Helsingin uusilla alueilla. Ja monet niistä sopivat ja sointuvat erinomaisesti tänne merenrantaan. Aivan upeaa. Kyllä niin monesta asiasta olen ruotsalaisille kateellinen…

 

Käyn paluumatkan iltana syömässä ravintolan seisovassa pöydässä ja hieman taas ihmettelen ruokailun korkeaa hintaa, mutta toisaalta taas olen positiivisesti yllättynyt ruoan laadusta. Ainakin minun makuhermojeni mukaan ruoka on todella maukasta laidasta laitaan. Yleensä juon hyvin hyvin kohtuullisesti näissä buffet-ruokailussa, mutta tällä kertaa rikon hieman omaa protokollaani ja taidan ottaa ison osan tuosta ruokailun hinnasta takaisin punaviininä… Olen syömässä viimeisessä kattauksessa ja meidät kaikki, noin 30-50 ihmistä on sijoitettu keulan ikkunoiden luokse ja muuten ravintola on tyhjä. Istun siellä viinilasini kanssa vielä pitkään varsinaisen ruokailun jo lopetettuani.  Hieman ennen puolta yötä teemme normaalin pikaisen pysähdyksen Maarianhaminassa ja katselen tuttuja paikkoja pimeyden keskellä, mutta sitten onkin jo aika mennä nukkumaan. Aamulla kun herään olemmekin jo lähestymässä Helsinkiä.

 

Aiemmat kirjoitukset:
Syksyn alati muuttuvia suunnitelmia
Kesästä
Käytännön vinkkejä Yhdysvaltoihin matkustaville 
Myötätuulessa Atlantin yli
Kohti kotia kaukana kotoa
Päivä pääkaupungissa: Washington, D.C.
Vihreä vinttikoira
Empire State of Mind
Alone in New York: Tenement Museum & Lower Manhattan
New York City: MoMA & Village Halloween Parade
Turbulenssia ilmassa ja maankamaralla
Kohti Gotham Cityä 

Miamista Helsinkiin (kesäjuttuja)
Rockabillyä reservaatissa - Rockabillaque Florida 2023

KOKO BLOGI

 

 

 

SYKSYN ALATI MUUTTUVIA SUUNNITELMIA

Taas on ehtinyt yli kaksi kuukautta kulua edellisestä blogi-kirjoituksesta, ja edelleen odottamassa on kirjoitukset menneen talven Rockabillaque-reissusta ja kevään Nashvillen reissusta. Nyt tuohon jonoon lisätään myös kertomus Italian ja San Marinon matkasta heinäkuun lopulta. Matkablogi voisi nyt taas olla vähän enemmänkin matkablogi, mutta jotenkin vaan en edelleenkään ole saanut aikaiseksi kirjoitella tänne mitään sitten heinäkuun alun. Yksi oman itseni vahvoista puolista on aina ollut luovuus, mutta viime vuosien aikana se tuntuu ikävä kyllä kadonneen ihan kokonaan.

 

Tämä kesä on tuonut mukaan paljon iloisia juttuja ja isojakin tapahtumia, mutta myös joitakin huonoja ja ikäviä asioita. Hyvien asioiden joukkoon mahtuu sekä omia että perheen ”työperäisiä muistamisia” ja valmistujaisjuhlia, onnistumisia työssä, upea heinäkuun loppu ja reissu Italiaan ja San Marinoon, autoharrastus sekä tietysti asuinpaikan muutos (kyllä, taas). Tämä kesä tuntui aluksi kuluvan ihan hetkessä ja tuntui, että se on ohi ennen kuin se ehti edes alkaa. Onneksi kesään tuli kuitenkin se yllättävä pidennys ja kesä jatkui lämpimänä ja aurinkoisena pitkälle syyskuun puolelle; vielä 24. syyskuuta lämpötila Suomenlinnassa oli +22 astetta ja merikin pysyi niin lämpimänä, että jopa tällainen kylmää vettä karttava ihminenkin pystyi käymään meressä uimassa vielä 10. syyskuuta. Joistakin loppukesän ikävistä ja negatiivisista asioista huolimatta tämä kesä tulee jäämään mieleen melko hyvänä kesänä.

 

Huoliakin toki riittää, enkä halua niitä ihan kokonaan sivuuttaa, vaikka yritänkin pitää tämän blogin enimmäkseen positiivissävyisenä… Suurin murhe tässä maassa tällä hetkellä lienee maan onneton hallitus ja yhtä surkea eduskunta, jotka ovat yhdessä vetäneet tämän maan syvälle lokaan ja hullunmyllylle ei näy loppua. Suomi on nyt samassa tilanteessa kuin USA vuoden 2016 vaalien jälkeen: vakavia vahinkoja saadaan nyt aikaan niin paljon ja sellaista tahtia, että niitä ei enää kukaan pysty kaikkia korjaamaan. Hallitus ja eduskunta polkevat Suomen ja suomalaiset syvälle suohon ja sieltä on vaikea enää nousta ylös. Hienosta ja edistyksellisestä maasta on saatu tehtyä nuiva ja negatiivinen takapajula, josta ei enää entiseen tapaan voi olla iloinen ja ylpeä maailmalla. Hävettää… Hallituksen jatkuvien toilailujen lisäksi elämää varjostaa tietysti Venäjän edelleen jatkuva hyökkäys Ukrainassa ja ihan samalla tavalla myös Israelin hyökkäys Palestiinaa ja Libanonia vastaan. Kaikki ihan yhtä järjettömiä ja vielä järjettömämmäksi kaiken tuon tappamisen tekee se, että maailma vain katselee tyynesti sivusta. Tämä toki on yksi näkyvimpiä ihmiskunnan ongelmia ihan yleisestikin kaikilla tasoilla ja kaikilla tavoilla: ihmiset vain katselevat sivusta… No, maailmalla kuohuu nyt toki vähän siellä sun täällä ja välillä tuntuu, että koko ihmiskunta on täysin sekaisin, mutta jääköön tämä lyhyt vuodatus nyt tähän…

 

Siirryn nyt matkailuaiheeseen. Aiheeseen, jota varten tämän blogini joskus perustin. Olen juuri nyt miettimässä tämän talven ”olemisiani” ja yritin miettiä milloin siirtyisin taas ”toiseen kotimaahani” eli Yhdysvaltoihin. Vertailin lentolippuja ja lippujen hintoja sekä syksyllä että talvella ja totesin, että hinnat ovat nyt nousseet niin, että ilman matkatavaroitakin matkoista New Yorkiin joutuu maksamaan vähintään 500 euroa ja Floridaan vähintään 600 euroa. Olen myös jo aiemmin todennut, että haluan nyt keskittää pisteiden keräämisen One World -allianssille ja suosin siksi Finnairin ja sen yhteistyökumppanien lentoja. Olen lisäksi todennut, että Finnairin hinnat ovat nyt melko kilpailukykyisiä, enkä edes mieti kaukolentojen suhteen tällä hetkellä erilaisten lentohakukoneiden käyttöä muussa kuin ehkä vertailumielessä.

 

Suunnitelmissani oli ihan alun perin lähteä laittamaan asuntoani Floridassa myyntikuntoon jossain vaiheessa alkusyksyä ja hoitaa samalla asunnon myynnin (toivottavasti) loppuun allekirjoituksia myöten, mutta… Sattuneista syistä asunto on nyt vedetty pois myynnistä ja nykyiset vuokralaiset jatkavat siellä ainakin ensi syksyyn asti. Tämän jälkeen asunto laitetaan todennäköisesti uudelleen myyntiin. Tämän seikan muututtua suunnittelin siirtäväni tämän syksyn matkan marraskuulle ja sitä jo suunnittelinkin, mutta nyt minun pitää vielä muuttaa tuota muuttunutta suunnitelmaakin ja siirrän USA:n reissun jonnekin tulevaisuuteen, ensi vuoden puolelle ja kahden reissun sijaan teen vain yhden matkan. Viime syksynä vietin matkalla Floridaan muutaman päivän New Yorkissa (city) ja Washingtonissa (DC) ja jatkoin siitä Floridaan. Jotain tällaista mietin nytkin, mutta New Yorkin hotellien hinnat vaan ovat nyt niin korkeita, että en olisi pystynyt olemaan siellä ainakaan Halloweenin aikaan niin kuin viime vuonna. No, nyt jätän nämä suunnitelmat kokonaan, mutta koska olin jo niin kovin uskonut jonnekin matkustavani, niin mietin nyt ihan muita paikkoja ja mielessä on tällä hetkellä viikko Italian mantereella tai vaikkapa Sisilian Cataniassa tai ehkäpä Puolassa? Viime syksynä tein elämäni ensimmäisen matkan Puolaan (työmatka) ja ihastuin kovasti. No. jonnekin on nyt joka tapauksessa päästävä…! Tämä yksin matkustelu alkaa tympiä tosi pahasti, mutta se kai on minun osani...

 

Palaan vielä lyhyesti USA:n hintatasoon. Kaikki USA:n hinnat ovat aiheuttaneet nyt tosiaan melko lailla päänvaivaa. Olen todella tyytyväinen muutamasta asiasta, jotka sain toteutettua silloin kun se oli vielä mahdollista. Ensimmäinen niistä on vierailu New Yorkissa joululoman aikaan. Vuodenvaihteessa 2013-14 vietimme uuden vuoden aattoyön New Yorkissa, Manhattanilla ja vieläpä ihan muutaman korttelin päässä Times Squarelta. Toinen asia on reilun vuorokauden kestävä junamatka New Yorkista Floridaan. Tuo matkan sain kerran tehdä vuonna 2015. Jo tuolloin nuo molemmat asiat olivat kalliita, mutta pystyin ne silloin vielä hyvin maksamaan. Nyt molempien hinnat ovat nousseet pilviin ja karanneet kauas tavallisen kansalaisen maksukyvyn yläpuolelle. Kummankaan hinnoissa ei ole enää tänä päivänä pienintäkään järkeä. Halvimmatkin hotellit Manhattanilla joulun aikaan ovat lähemmäs 500€/yö ja junamatka Floridaan tulisi maksamaan pienessä roomette-hytissä 160 lipun hinnan ja yli 600 dollarin hytin hinnan! Kumpikaan näistä ei siis tule enää kysymykseenkään. Ikävä kyllä…

 

Viking Line muistuttaa viikoittain erilaisista tarjouksista, joista monet ovat aika hyviäkin. Se mikä saa minut kuitenkin aina lopettamaan selailun on yksin matkustavalta perittävä hinta: se kun on jotain ihan muuta kuin tarjouksen otsikossa ilmoitettu ”alkaen-hinta” ja yksin matkustavaa todella rokotetaan. Ymmärrän täysin syyt tähän, mutta minulle se on yleensä koko matkojen selaamisen pysäyttävä asia. No nyt tällä kertaa tämä seikka ei juuri haitannut, koska löysin mielestäni niin edullisen Tukholman matkan: matka Tukholmaan ja takaisin ja kaksi meriaamiaista hintaa 47 euroa! Ja vähän paremmassa hyttiluokassakin vain 50 euroa (AD2 Seaside Comfort). Sinne olen nyt siis matkalla ihan ensimmäiseksi. Itse asiassa juuri täällä hetkellä. En olekaan käynyt pitkään aikaan Tukholmassa ja merelle (edes jollakin tavalla) on ollut jo kova ikävä.

Aiemmat kirjoitukset:
Kesästä
Käytännön vinkkejä Yhdysvaltoihin matkustaville 
Myötätuulessa Atlantin yli
Kohti kotia kaukana kotoa
Päivä pääkaupungissa: Washington, D.C.
Vihreä vinttikoira
Empire State of Mind
Alone in New York: Tenement Museum & Lower Manhattan
New York City: MoMA & Village Halloween Parade
Turbulenssia ilmassa ja maankamaralla
Kohti Gotham Cityä 

Miamista Helsinkiin (kesäjuttuja)
Rockabillyä reservaatissa - Rockabillaque Florida 2023

KOKO BLOGI