QUE SERA, SERA... OSA 6 (CEFALU)

Jo keskiviikkona, viidentenä matkapäivänä, minulle oli tullut sellainen tunne, että haluaisin vielä nähdä jotain muuta Palermon lisäksi. Mietin kohtuullisen lähellä Palermoa olevia paikkoja ja mieleeni tuli Cefalu, jonne on noin tunnin junamatka Palermosta. Olin juuri lukenut jostain, että Cefalua pidetään Sisilian kauneimpana kaupunkina ja tiedän sen olevan isoksi osaksi myös turistien kansoittama rantalomakaupunki. Minulle sana Cefalu tuo automaattisesti mieleen Kari Salmelaisen ja television Napakymppi-ohjelman sekä jonkun suomalaisen matkatoimiston mainoksen. Kohti turistirysää siis?

Italiassa junat ovat hyviä! Erinomaisia! Junilla pääsee lähes kaikkialle ja ne kulkevat ajallaan (kuten ”joku” joskus mainitsi). Paikallisjunat ovat edullisia ja nopeat luotijunat taas pikkuisen kalliimpia, mutta ihan siedettäviä hinnat ovat kuitenkin. Silti on eräs asia, joka häiritsee minua: italialainen junakäyttäytyminen on jotain, mitä en ihan täysin käsitä. Lähes joka kerta matkustaessani junalla, johon varataan tietty istumapaikka, löydän omalta paikaltani jonkun muun istumasta. Kun olen saanut valloitettua oman paikkani takasin, nämä ihmiset istuvat ärsyyntyneen näköisinä seuraaville tyhjille penkeille, joista heidät taas pian häädetään pois. Ihmiset ostavat lipun tietyille paikoille, tiettyyn vaunuun ja sitten he istuvat ihan minne sattuu ja kun tätä tekee useampi ihminen, junassa on usein asemalta lähdettäessä melkoinen säätäminen käynnissä…

Minä siis istun kuitenkin lopulta tyytyväisenä omalla paikallani junan lähtiessä. Ajallaan… Aloitamme tunnin kestävän matkan pitkin merenrantaa kulkevaa rataa. Maisemat junan ikkunasta ovat todella upeat: toisella puolella meri ja toisella puolella vuoristoa. Istuessani junassa minulle tulee ilmoitus Lufthansalta: ”Lentonne Palermosta Helsinkiin on peruttu.” Siis mitä. Noin vaan peruttu. Ja kyseessä on siis nimenomaan ensimmäinen lentoni Palermosta Müncheniin, josta minun pitäisi vielä päästä jatkolennolle Helsinkiin. Pian tämän viestin perään tulee ilmoitus siitä, että Lufthansa etsii minulle uutta reittivaihtoehtoa. Pelkään tässä menevän pitkään ja työnnän koko aiheen syrjään. Yritän rentoutua ja nauttia tästä päiväretkestä; muut asiat sitten kyllä jotenkin järjestyvät. Rahaa minulla ei  juurikaan ole, mutta aikaa sen sijaan riittää. Que sera, sera…

Saan kuitenkin Lufthansalta uutta tietoa yllättävän nopeasti. Saan ehdotuksen uudelleenreitityksestä Rooman kautta yhtä päivää myöhemmin. Tämä uusi lento Rooman kautta korvaisi alkuperäiset Lufthansan lentoni Münchenin kautta ja matka-aikani pidentyisi reilulla vuorokaudella. Huonoa tässä vaihtoehdossa on se, että joudun maksamaan yhdestä ylimääräisestä hotelliyöstä ja olen myöhemmin perillä. Toisaalta yöpyminen Palermossa tähän aikaan vuodesta on edullista ja minulla ei ole paluun kanssa mitään kiirettä. Hyvää on myös se, että lento Roomasta Helsinkiin on Finnairin lento ja se taas tietää lisää One World Avios-pisteitä. Ehkä tämä onkin lopulta onnenpotku. Päätän siis nauttia yhdestä ylimääräisestä matkavuorokaudesta ja hyväksyn nappia painamalla Lufthansan tarjouksen. Hotellistani onneksi näyttäisi nettisivujen mukaan löytyvän vapaita huoneita, mutta jätän varaamisen kuitenkin siihen kun olen palannut takaisin, jolloin voin keskustella hinnasta ja oman huoneeni pitämisestä yhden ylimääräisen yön verran.

Saavuttuani Cefaluun päätän kiivetä ensimmäiseksi korkealle vuorelle. Olin oikeastaan päättänyt sen jo ennen tänne tuloa ja aion ainakin sen toteuttaa, vaikka en näkisi täällä mitään muuta. Tämä paikoitellen hyvinkin jyrkkäseinämäinen, 270 metrin korkeuteen nouseva monumentaalinen kallio La Rocca di Cefalu hallitsee koko kaupunkia.  Jo foinikialaiset tunsivat sen Herkuleen niemekkeenä. Vuorella on edelleen Dianan temppeli, megaliittinen rakennus 9. vuosisadalta eKr. ja siellä on  myös vanhoja linnoitusten raunioita. Kuljen ensin ylöspäin pieniä kaupungin kujia. Sitten päällystettyä kävelytietä. Tulen pian portille ja yllätyksekseni huomaan, että päästäkseni kiipeämään vuorelle minun on maksettava pääsymaksu. Portin jälkeen alkaa varsinainen kiipeäminen, vaikka olenkin jo tullut muutaman kymmen metriä merenpinnan tason yläpuolelle.

 

Alkumatka on helppoa ja mukavaa, päällystettyä polkua. Polku on tasainen ja jyrkimmissä kohdissa on portaat. Hieman korkeammalla polku muuttuu kuitenkin hyvin alkeelliseksi kinttupoluksi. Se on kapea ja mutkitteleva, epätasainen ja kivinen. Kiipeäminen tätä polkua pitkin, ylös melko jyrkkää rinnettä, lämpimässä auringonpaisteessa saa hien nousemaan pintaan. Minulla on vain yksi puolen litran pullo vettä mukanani, mutta uskon sen riittävän, jos juon sitä säästeliäästi. Nousen yhä ylemmäksi ja yhä upeammaksi muuttuu maisema. Näen vuoren jyrkänteen seinämät, meren ja toisella puolella kauempana isommat vuoret. Kaupunki allani muuttuu yhä etäisemmäksi ja näen sen jo korkealta lintuperspektiivistä. Jossain vaiheessa kiipeäminen alkaa jo vähän väsyttää ja totean, että ihan huonokuntoisille en tätä kyllä suosittelisi. Näkymä huipulta, vanhan linnan raunioilta on kuitenkin kiipeämisen vaivan arvoinen!

Päästyäni alas vuorelta risteilen pitkin vanhan kaupungin katuja. Kaupunki on melko pieni ja tähän aikaan iltapäivästä, lomakauden ulkopuolella, todella hiljainen. Kaduilla ei näy kuin muutamia satunnaisia kulkijoita. Kävelen läpi kauniin vanhan kaupungin, pitkin pitkää kujaa. Matkalla pysähdyn ihailemaan komeaa katedraalia, mutta sisään en tällä kertaa pääse, koska se näyttää olevan ainakin talvella tähän aikaan suljettu. Jatkan matkaa merenrantaan asti, tämän niemen päähän. Siellä käyn vanhan linnoituksen tornin päällä ja pikaisesti myös lyhyellä ja hyvin erikoisella luontopolulla, joka kulkee rannan kivimuodostelmilla. Käyn myös vanhan kaupungin pienellä uimarannalla ja sen vieressä olevalla satamalaiturilla sekä sataman portilla (Porta Pescara) ja manaan hetken sitä, että uimahousut eivät tulleet mukaan. Päivä on aurinkoinen ja lämmin ja meriveden pitäisi vielä olla juuri ja juuri minulle riittävän lämmintä. Rannalta kävelen hiljalleen toista kujaa pitkin takaisin rautatieasemalle ja matkan varrelta löydän todella kauniin paikan: rannan läheisyydessä kulkevan kujan varrella on vanha pesula Lavatoio Medievale, jonka avoimille vesialtaille voi laskeutua portaita pitkin.

Palaan takaisin Palermoon paikallisjunassa, joka on melkein tyhjä. Päästyäni takaisin Palermoon kävelen takaisin hotellille ja matkan varrelta, aivan hotellini läheltä löydän pari uutta nähtävyyttä ja päätän palata takaisin seuraavana päivänä. Hotellissa vastaanottovirkailija naurahtaa kun kerron hänelle peruuntuneesta lennostani. Hän sanoo, että tuskin olen ainoa: on perjantai ja tällaiset lakot ovat tavallisia. Se minun olisi pitänyt arvata jo Roomassa ja Kreikan Larissassa asumisen perusteella: lakot jotenkin kummasti tosiaankin ajoittuvat aina viikonloppujen tai juhlapyhien yhteyteen ja niitä on usein… Saan pitää huoneeni ja maksan siitä aika paljonkin vähemmän kuin mitä olisin maksanut nettivarauksena. Virkailija myy sen minulle samaan keskihintaan aikaisemman oleskeluni kanssa (noin 45€/yö). Illan päättää taas tavallinen iltakävely ja ruokailu.

Jatkuu...

Aiempia kirjoituksia:

Que sera, sera - Osa 5 (Päivä kuolleille)
Que sera, sera - Osa 4 (Toinen päivä Palermossa)
Que sera, sera - Osa 3 (Cataniasta Palermoon)
Que sera, sera - Osa 2 (Catania)
Que sera, sera - Osa 1 (Sisilia, Italia 2024)

Ja vielä toinen ihan tavallinen laivamatka
Maailman myrskyistä (Milton)
Taas yksi tavallinen laivamatka
Syksyn alati muuttuvia suunnitelmia
Kesästä
Käytännön vinkkejä Yhdysvaltoihin matkustaville
Myötätuulessa Atlantin yli
 

Kohti kotia kaukana kotoa
Päivä pääkaupungissa: Washington, D.C.
Vihreä vinttikoira
Empire State of Mind
Alone in New York: Tenement Museum & Lower Manhattan
New York City: MoMA & Village Halloween Parade
Turbulenssia ilmassa ja maankamaralla
Kohti Gotham Cityä 

Miamista Helsinkiin (kesäjuttuja)
Rockabillyä reservaatissa - Rockabillaque Florida 2023

KOKO BLOGI (257)

QUE SERA, SERA - OSA 5 (PÄIVÄ KUOLLEILLE)

Keskiviikkoaamuna minulla on normaalit rutiinit: heti herätyksen jälkeen aamiainen kattoterassilla, sen jälkeen pieni lepo ja sitten päivän ensimmäinen kävelyretki. Vasta ollessani jo Palermossa huomasin Palermon museoiden joukossa erittäin mielenkiintoisen museon: ”Museo Falcone – Borsellino”, kahden murhatun lakimiehen ja muiden mafian uhrien muistoa kunnioittava museo, jossa ainakin jonkin tiedon mukaan pitäisi olla nähtävillä aitoja mafian vastaisen sodan dokumentteja. Tällä museolla on netissä tietoa vain italian kielellä ja myös netissä oleva varauslomake on vain italiaksi. Lähetän heille varauspyynnön englannin kielellä ja saan siihen pian italiankielisen vastauksen: valitettavasti seuraavalle päivälle ei löydy vierailuaikaa. Yritän vielä uudestaan vaihtaen ajankohdaksi sitä seuraavan päivän, mutta tähän tiedusteluun saan nopeasti saman vastauksen: aikaa ei näin nopeasti löydy ja kaikki lähipäivät ovat varattuja, koska heillä vierailee nyt paljon koululaisryhmiä. Eli tässä vinkki: jos aihe kiinnostaa, yrittäkää varata vierailuaika jo ennen matkaa ja varautukaa siihen, että myös museossa kaikki, niin puhe kuin selostuksetkin, saattaa olla vain italiaksi. Tämän yrityksen kuihtuessa päätän heiltä saamani suosituksen mukaan käydä aivan hotellin lähellä olevassa ”No Mafia Memorialissa”. Tätäkin voin suositella. Kyseessä on hieman kotikutoisen oloinen, ilmainen mafiaa ja mafian vastaista taistelua esittelevä museo. Esittely alkaa kaukaa historiasta ennen varsinaista mafiaa ja Sisilian Cosa Nostraa ja museossa saa melko hyvän kuvan aiheesta. Itseäni helpottaa ehkä hieman se, että olen lukenut jokin aika sitten 500-sivuisen kirjan Cosa Nostran historiasta. Ihan pieniä lapsia en tänne veisi. Tähän paikkaan ei ole pääsymaksua, mutta vierailija voi lähtiessään jättää muutaman euron lahjoituksen.

Tässä vaiheessa poikkean hieman Palermosta sivuun, koska haluan jatkaa muutaman sanan näistä paikoista, joihin ei ole pääsymaksua, mutta joille voi lahjoittaa rahaa. USA:ssa ollessani olen törmännyt useassakin paikassa tällaiseen toimintaan: sisäänpääsyn kerrotaan olevan ilmainen, mutta sitten jossakin lukee "donations". Kun sitten astelee tällaiseen paikkaan sisään, niin useammankin kerran sisällä odotetaan käsi ojossa rahaa tai luottokorttia ja joissakin paikoissa kerrotaan jopa summa, joka kävijän pitäisi maksaa. Tällaisessa tapauksessa se "lahjoitus" muuttuu minun mielestäni pääsymaksuksi! Ja tällaisessa tapauksessa paikka ei minun mielestäni voisi ilmoittaa sisäänpääsyn olevan ilmainen ja perustuvan vapaaehtoisuuteen. En ole ihan varma onko kyseessä vain puhdas ahneus ja rahantarve vai onko kyse jostakin vakavammasta: kierretäänkö näin esimerkiksi verotusta? En ole asiaan perehtynyt, enkä osaa siihen vastata, mutta väärin tällainen toiminta mielestäni joka tapauksessa on.

No Mafia Memorialin jälkeen lähden kävelemään lämpimässä ja aurinkoisessa säässä kohti kapusiinimunkkien katakombeja. Kävelen Via Vittorio Emanuelea eteenpäin aina Bonannon puistolle asti ja sitten ulos vanhan kaupungin portista. Tästä eteenpäin kävelyreitti on kaikkea muuta kuin mukava: jalkakäytävät ovat kapeita ja huonokuntoisia ja kapeilla ja todella vilkkailla kaduilla joutuu välillä kävelemään ajoradan puolella. Katujen ylittäminen on sekin jonkin verran pelottavaa. Täällä pitää olla koko ajan varuillaan, ettei jää auton tai skootterin alle. Myös liikenteen meteli on kaikkea muuta kuin miellyttävää. Noin puolen tunnin kävelyn jälkeen pääsen kuitenkin ehjin nahoin perille ja minulle jää puolisen tuntia aikaa ennen katakombien aukeamista. Kulutan tämän ajan hakemalla kaupasta juomista ja jäätelön ja tutustumalla viereiseen hautausmaahan (Cimitero Cappuccini).

”Catacombe dei Cappuccini di Palermo” eroaa melkoisesti Rooman katakombeista (esim. San Callisto), joissa olen joskus käynyt. Tämä paikka vetää sanattomaksi. Lähinnä siksi, että en oikein osaa sanoa pitäisikö siihen oikeasti suhtautua historiallisena rakennuksena ja muistomerkkinä sekä arvokkaana hautana vai makaaberina ja luonnottomana sirkuksena, jossa mässäillään kuolemalla ja kuolleiden henkilöiden muumioiduilla tai muumioituneilla ruumiilla ja luurangoilla. Katakombeissa saa kävellä melko vapaasti, mutta valokuvaaminen on sentään kielletty ja huomaan vartijoiden puuttuvan joidenkin ihmisten kuvausyrityksiin välittömästi. Nämä katakombit eivät ole luolastoja maan alla, vaan enemmänkin kuin valtava varastokellari rakennuksen alla, juuri ja juuri maanpinnan alapuolella. Näissä kellareissa säilöttynä on eri ryhmiin jaettuna 2000 ruumista ja luurankoa ja ne ovat esillä käytävillä, joita pitkin kävijät pääsevät kiertelemään kellareissa. Ruumiita roikkuu pystyasennossa niitä varten olevissa koloissa ja vaakatasossa seinäsyvennysten hyllyillä. Kaikki ruumiit on puettu vaatteisiin, jotka näyttävät hitaasti lahoavan ruumiiden päälle. Kävijän kulkiessa pitkin käytäviä sadat tyhjät silmäkuopat tuijottavat kulkijoita… Melko karmivaa, mutta eniten minua häiritsee kuinkin se, että ihmettelen mikä oikeus minulla muka on tunkeutua toisten ihmisten hautaan katselemaan heitä kuin autoja autonäyttelyssä…

Vaikka minulla onkin hieman vastenmielinen olo – ei niinkään ruumiiden näkemisen, vaan hautarauhan rikkomisen suhteen – huomaan taas olevani viimeinen siitä joukosta, joka tuli samaan aikaan sisään kanssani. Viivyn katakombeissa ehkä puolisen tuntia ja lähden sitten kävelemään takaisin historiallisen keskustan alueelle. Tällä kertaa valitsen tulomatkan ”pääväylän” sijaan pienemmillä kaduilla ja kujilla mutkittelevan reitin. Täälläkin saa olla todella varuillaan kaikenlaisten moottoriajoneuvojen suhteen, mutta reitti on kuitenkin huomattavasti tuloreittiä mukavampi. Löydän taas lisää monia minua kiinnostavia pikku kujia ja Palermon asuinalueita, joissa ei kovin paljon turisteja näy. Kuljen paluumatkalla myös aivan toisen katakombi-nähtävyyden vierestä (Catacombe di Porta d'Ossuna), mutta tämä paikka on ainakin näin myöhään syksyllä auki vain viikonloppuisin. Käyn pikaisesti myös Chiesa di Sant'Agostinon kirkossa, joka sattuu osumaan reittini varrelle.

Illalla käyn vielä syömässä ja tänään palaan takaisin ravintolaan, jonka löysin sivukujilta ensimmäisenä Palermon iltana (no zu Toto e Niputi). Tällä kertaa syön kala-annoksen, jonka hinta on hieman alle 10 euroa. Palermosta löytää kyllä edullisia ja hyviä ruokapaikkoja ja sama koskee yöpymistä. Ainakin tähän aikaan vuodesta. Marraskuun lopun ilta on taas hieman viileä, mutta minulla on kevyt takki päälläni ja syön tänäänkin ulkona terassilla. Tällä ravintolareissulla eräällä pimeällä sivukujalla vastaani tulee skootteri ja sen pysähtyessä huomaan ison lauman kissoja kerääntyvän sen lähelle. Skootterin selästä nousee vanha mies. Hän avaa useita säilyketölkkejä ja asettelee ne kivimuurille kissoja varten. Sitten hän nousee takaisin skootterinsa selkään ja poistuu paikalta.
 

Jatkuu...

Aiempia kirjoituksia:

Que sera, sera - Osa 4 (Toinen päivä Palermossa)
Que sera, sera - Osa 3 (Cataniasta Palermoon)
Que sera, sera - Osa 2 (Catania)
Que sera, sera - Osa 1 (Sisilia, Italia 2024)
Ja vielä toinen ihan tavallinen laivamatka
Maailman myrskyistä (Milton)
Taas yksi tavallinen laivamatka
Syksyn alati muuttuvia suunnitelmia
Kesästä
Käytännön vinkkejä Yhdysvaltoihin matkustaville
Myötätuulessa Atlantin yli
 

Kohti kotia kaukana kotoa
Päivä pääkaupungissa: Washington, D.C.
Vihreä vinttikoira
Empire State of Mind
Alone in New York: Tenement Museum & Lower Manhattan
New York City: MoMA & Village Halloween Parade
Turbulenssia ilmassa ja maankamaralla
Kohti Gotham Cityä 

Miamista Helsinkiin (kesäjuttuja)
Rockabillyä reservaatissa - Rockabillaque Florida 2023

KOKO BLOGI (256)

 

QUE SERA, SERA - OSA 4 (TOINEN PÄIVÄ PALERMOSSA)

Tiistaina nautin ensimmäisen aamiaiseni B&B Hotel Quattro Cantin kattoterassilla. Aamiainen on minulle suuri yllätys: olen matkustellut paljon Italiassa ja tottunut verrattain huonoihin aamiaisiin, joilla ei ole ollut paljon tarjottavana ja siitä vähästäkin puolet on ollut makeita kakkuja ja croissanteja. Aamiaisiin ei yleensä kuulu munakokkelia ja pekonia tai mitään muutakaan lämmintä. Tällä kerralla kuitenkin aamiaisella on tarjolla niin munakokkelia kuin pekoniakin ja lisäksi todella hyvä valikoima kaikkea muuta. Tämän aamiaisen jälkeen ei todellakaan jää nälkä. Kahvia ei tosin yllätyksekseni tilata tarjoilijalta, vaan se tulee automaatista, mutta itse tykkään tästä siksi, että voin helposti ottaa kahvia (cappuccinoa tai espressoa) niin paljon kuin haluan ilman tarjoilan apua. Olen todella tyytyväinen tähän aamiaiseen ja mahdollisuuteen nauttia se auringonpaisteessa kattoterassilla.

Lähden pian aamiaisen jälkeen kävelylle. Kävelen ensin kadun toisella puolela olevan Fontana Pretorian kautta takaisin Via Vittorio Emanuelelle ja muutaman sadan metrin päähän katedraalille (Cattedrale di Palermo). Tänään on aika käydä siellä myös sisällä. Ovella huomaan, että itse katedraaliin on vapaa pääsy, mutta päästäkseen näkemään vanhoja hautakammioita tai kiivetäkseen ylös katsomaan Palermoa korkeammalta on maksettava pieni pääsymaksu. Tarjolla on erilaisia vaihtoehtoja ja yhdistelmiä ja hinta on muutama euro. Tänään päätän kuitenkin tyytyä kirkkokierrokseen ja teen noin 15 minuutin pikavisiitin itse katedraalissa. Jos aikaa jää, voin palata tänne jonakin toisena päivänä. Jatkan kävelyä Via Vittorio Emanuelea pitkin kohti Palazzo dei Normannia, jonka sanotaan katedraalin ohella olevan Palermon ykköskohde.

Italiassa oppii nopeasti kulkemaan kaduilla melko eri tyylillä kuin Suomessa. Tämän olen havainnut joka kerta täällä ollessani ja kaikkein parhaiten sen opin kun olin jonkun aikaa töissä Roomassa ja kävelin joka päivä pitkin ruuhkaisia jalkakäytäviä. Se tärkein oppi on käveleminen ajoradalla jalkakäytävien sijaan. Monin paikoin jalkakäytävät ovat kapeita ja ihmismäärät ovat aivan liikaa niille. Kävely ihmisten seassa jalkakäytävillä on yksinkertaisesti niin hidasta ja vaivalloista, että automaattisesti täällä oppii ensin hyppimään tilapäisesti ajoradan reunaan ja sitten yhä enenevässä määrin alkaa kävellä mieluummin ajoradalla. Toinen oppi on autojen ja muiden kulkuneuvojen välissä sukkulointi tietä ylitettäessä. Tämä voi tosin olla melko vaarallistakin puuhaa…

Oikaisen Palazzo dei Normannille kauniin Villa Bonannon puiston läpi. Kaukana palatsin ulkopuolella olevan lipunmyyntirakennuksen ikkunassa sanotaan, että palatsin huoneistot on suljettu, mutta Cappella Palatina (palatsin kappeli) ja Giardini Reali (puutarha) ovat avoinna. Ostan siis lipun kaikkiin paikkoihin, joihin on mahdollista päästä. Alku näyttää lupaavalta: palatsin sisätiloihin johtaa kapea käytävä ja kuvittelen hetken sisältäkin löytyvän jotain samanlaista. Totuus paljastuu minulle kuitenkin hyvin pian: tänään tuossa valtavassa rakennuksessa pääsee tosiaankin vain sisäpihalle ja portaita pitkin toiseen kerrokseen, jossa sijaitsee kauniiksi kehuttu kappeli. Se vähä mitä itse palatsista näkyy, näyttää mielenkiintoiselta ja olisi kiva nähdä lisää sisätiloja, mutta tänään on tyydyttävä kappeliin. Kappeliin on pientä jonoa, mutta parissa minuutissa olen sisällä ja pakko on myöntää, että kappeli on upea! Sen seiniä ja kattoja koristavat upeat, kultaisina kimaltavat mosaiikit ja koko kappeli on kuin taideteos. Suosittelen tätä paikkaa lämpimästi. Minun nautintoani vaimentaa hieman vanha rouva, joka kieltotauluista välittämättä on päättänyt, että meidän kaikkien kävijöiden tulee kuulla puoli tuntia kestävä ranskan kielinen selostus tästä paikasta. Täysillä! Pari kertaa selostus loppuu ja huokaisen jo helpotuksesta, kunnes se taas pian alkaa uudelleen. Puhelimen käytön kieltäviä ja hiljaisuuteen kehottavia tauluja on useampiakin, mutta ovella seisova vahti ei vaivaudu turisteja paimentamaan. Kirkko on kuitenkin kirkko ja varsinkin tällaisessa kauniissa kirkossa pitäisi olla hiljaisuus. Käyn vielä kauniin kappelin jälkeen katsomassa palatsin puutarhan, mikä on kyllä kaunis, mutta ei mitenkään erikoinen tai hätkähdyttävä. Kaiken kaikkiaan olen tähän vierailuun melko lailla pettynyt, vaikka kappeli onkin hätkähdyttävän kaunis. Kävelen Porta Nuovan kautta ulos vanhasta kaupungista ja pian takaisin sisään taas. Portin ulkopuolella on melkoinen liikenteen hälinä ja ihmisten kuhina. Kävelen hiljalleen takaisin hotellille; on pikku levon aika. 

 

Lepäiltyäni aikani hotellilla, lähden päivän toiselle kävelykierrokselle, nyt päinvastaiseen suuntaan. Päätän kävellä katsomaan merta. Tie, jonka varrella hotellini sijaitsee, johtaa suoraan merenrantaan. Ohitan matkalla Via Roman ja lukuisia pikku kujia, mutta onnistun välttämään kiusauksen lähteä harhailemaan niille. Noin kilometrin päässä saavun Porta Felicelle, toiselle kaupungin portille ja sen takana onkin jo meri. 

Kävelen pieneen puistoon aivan veden äärelle ja lähden sitten kävelemään rantatietä kohti venesatamaa ja varsinaista isojen laivojen satamaa.  Mielessäni on yksi tärkeä maamerkki, jonka haluan ehdottomasti nähdä. Kyseessä on kerrostalon seinään maalattu valtava ”Murale Falcone e Borsellino. Giovanni Falcone ja Paolo Borsellino olivat molemmat tuomareita ja syyttäjiä, joiden panos mafianvastaisessa sodassa oli ratkaisevan tärkeä. Lopulta he olivat niin paha piikki mafian lihassa, että vuonna 1992 Toto Riina ja Cosa Nostra päättivät hankkiutua heistä eroon. Giovanni Falcone, hänen vaimonsa ja kolme poliisia murhattiin Capacissa, Palermon lentokentälle johtavalla moottoritiellä tierumpuun asetetulla valtavalla pommilla. Falconen kuoleman jälkeen syyttäjän tehtävät peri Paolo Borsellino, mutta hänet murhattiin saman vuonna autopommilla Palermossa. Löydän pian tuon ison muraalin ja katseltuani sitä hetken ja otettuani valokuvat, jatkan matkaa edelleen kohti kalasatamaa ja varsinaista Palermon satamaa. Aivan laiturien päästä löydän moderneja ravintola- ja kahvilarakennuksia ja vesialtaat, jotka kantavat nimeä Fontana Marina. Löydän tältä alueelta jonkinlaisen joutomaan keskeltä myös vanhan linnan rauniot, Castello a Maren ja löydän lippukojunkin, mutta jätän kuitenkin lähemmän tarkastelun väliin, koska paikka näyttää melko mitättömältä ja näyttää siltä, että näen saman täältä kauempaa kuin näkisin läheltäkin. Jatkan siis matkaa ja käännyn takaisin kaupunkiin.

Kierrän takaisin hotellin suuntaan Via Cavouria ja uusia teitä pitkin. Tällä suunnalla haluan nähdä vielä Teatro Massimo di Palermon, vaikka en sisään menisikään. Sisälle pääsisi kahdella tavalla: joko opastetulla kierroksella tai ostamalla lipun johonkin esitykseen. Nyt tyydyn vain ihailemaan mahtavaa rakennusta ulkoapäin. Upean teatterirakennuksen edustalla on ikivanha kioski, joka on omasta mielestäni melkein yhtä kiinnostava nähtävyys kuin teatterirakennuskin. Jatkan pian hotellia kohti todella vilkasta ”turistikatua” Via Maquedaa pitkin, käyn hotellilla ja palaan vielä hetkeksi näille ihmisiä kuhiseville kaduille. Via Maguedalla on kahviloita, ravintoloita ja kauppoja täynnä turistikrääsää. Tälle kadulle on pakkautunut kaiketi suurin osa liikkeellä olevista turisteista ja juuri siksi se juurikaan kiinnosta minua. Se suorastaan työntää minua luotaan ja parissa paikassa yli-innokkaat ravintoloiden sisäänheittäjät saavat minut lähes inhoamaan tätä katua. Kävelen kuitenkin sitä pitkin pariinkin kertaan edestakaisin ja pysähdyn myös nauttimaan italialaista ”pikaruokaa”. Tänään minulla ei ole ravintolapäivä, vaan päätän säästää vähän kuluissa ja päiväni päättää ateria, johon kuuluu pari pitsan palaa ja olut.

Jatkuu...

Aiempia kirjoituksia:

Que sera, sera - Osa 3 (Cataniasta Palermoon)
Que sera, sera - Osa 2 (Catania)
Que sera, sera - Osa 1 (Sisilia, Italia 2024)
Ja vielä toinen ihan tavallinen laivamatka
Maailman myrskyistä (Milton)
Taas yksi tavallinen laivamatka
Syksyn alati muuttuvia suunnitelmia
Kesästä
Käytännön vinkkejä Yhdysvaltoihin matkustaville
Myötätuulessa Atlantin yli
 

Kohti kotia kaukana kotoa
Päivä pääkaupungissa: Washington, D.C.
Vihreä vinttikoira
Empire State of Mind
Alone in New York: Tenement Museum & Lower Manhattan
New York City: MoMA & Village Halloween Parade
Turbulenssia ilmassa ja maankamaralla
Kohti Gotham Cityä 

Miamista Helsinkiin (kesäjuttuja)
Rockabillyä reservaatissa - Rockabillaque Florida 2023

KOKO BLOGI (256)