maanantai 19. marraskuuta 2018

MUTKITTELEVAT VEDET


Olen päässyt nyt onnistuneesti uuteen alkuun tässä vanhassa blogissani. Blogissa, joka joskus oli matkablogi, mutta nyt kun lähes kaikki matkani suuntauvat toiseen kotiini, en enää voi pitää tätä matkablogina. Olen kuitenkin taas omien tarinoitteni alkujuurilla, kun kirjoittelen kronologisesti eteneviä tarinoita täältä jostain... Kaukaa Suomesta. Ehkä joskus kirjoitan vielä joitakin yhteen asiaan tai tiettyyn isompaan aiheeseen keskittyvääkin, mutta nyt toistaiseksi näin. Kirjoitukseni ja kuvani antavat tietysti vain yhden näkökulman ja vain yhden lähestymistavan tähän kaikkeen mistä kerron. Se on maailma minun silmieni läpi nähtynä. Avoimesti, mutta silti suodatettuna. Kuvien ja tekstien lisäksi on tietysti paljon paljon muutakin ja niiden ulkopuolella elämä kulkee rataansa, ylämäkineen ja alamäkineen, iloineen ja suruineen. Mutta  tämä tästä tällä kertaa ja takaisin tarinaani. Jatkoa edellisestä osasta...

-----------------------------------------------------------------------

Ensimmäisen viikon maanantaina alkaakin sitten taas arkinen aherrus. Toisilla… Minä taas yritän sopeutua siihen, että tämä ”vapaus” on nyt uusi normaali, suosittua nykytermiä käyttääkseni. Vaimoni lähtee aamulla töihin, opettamaan paikallisia lapsukaisia Palm Beach Countyn High Schooliin ja minä jään kotiin. Olen päättänyt käyttää nämä arkipäivät kirjoittamiseen ja osittain myös ihan oikeaan työtekoon tai paremminkin ehkä työhön kuuluvaan valmisteluun sekä ulkoiluun ja valokuvaukseen. Tekemistä riittää… Ensimmäisen viikon aikana huomaan, että eihän tämä aikaa riitä mihinkään, vaikka kaikki päivät on vapaata.

Kuvat suurenevat klikkaamalla.
Vietettyäni koko päivän sisällä, USA:n immigraatio-systeemin monimutkaisia kiemuroita (= nightmare) opiskellen, lähdemme illalla yhdessä ulkoilemaan. Ajamme noin 10-15 minuutin matkan West Palm Beachin puolelle Winding Watersin luonnonpuistoon. Kyseessä on kaupungin ylläpitämä puisto melko lailla asutuksen keskellä, mutta sen laajalla alueella voi tehdä pitemmänkin patikoinnin luontopoluilla ja alueella elää monenlaisia otuksia… Itse olen monien erilaisten lintujen lisäksi nähnyt alueella esimerkiksi käärmeitä, bobcatin (hyvin läheltä) sekä isoja ja pieniä alligaattoreita. Tällä kertaa emme näe muuta kuin lintuja, mutta tämä kaunis luonto rauhoittaa mieltä ja olemme alueen keskellä sijaitsevalla näköalaterassilla juuri auringonlaskun aikaan ja näky on upea. Vesialueen taakse laskeutuva aurinko värjää kaiken punaisella ja kaislojen (sawgrass) seasta kuuluu valtava lintujen ääni. Ja lintujen metelistä huolimatta kaikki on niin rauhallista.

Tiistaina päivä on melko samanlainen kuin maanantainakin, mutta koska tänään on äänestyspäivä, pääsee vaimoni töistä hieman normaalia aikaisemmin. Käymme äänestämässä (tai siis hän käy) Blue Heron Boulevardin varrella olevalla koululla. Koska täällä äänestys ei ole minuutin kestävä, yksinkertainen tapahtuma kuten Suomessa, minulla on hyvin aikaa jutella vaalivirkailijan kanssa Suomen ja USA:n eroista äänestyksessä ja maan hallinnossa. Hän tuntuu olevan asioista hyvin perillä. Minulta kysytään usein, kuinka tämä USA:n poliittinen tilanne näyttää "sisäpiiristä" katsottuna täällä paikallisella tasolla. Vastaan siihen, että ei juuri mitenkään. Se näkyy merkittävänä asiana sosiaalisessa mediassa ja televisio-uutisissa, mutta kun astuu ulos talosta, sitä ei huomaa yleensä juuri mistään, joitakin satunnaisia asioita lukuunottamatta. [Myöhemmin vaalituloksia katsellessa sai taas tuntea suurta ihmetystä ja isoa myötähäpeää floridalaisten puolesta… Ensinnäkin kongressiedustaja… Eikä siitä sen enempää. Ja toinen seikka on ikuinen Floridan ongelma: ääntenlaskennassa on taas kaikki mahdollinen pielessä].

Äänestyspaikalta jatkamme suoraan merenrantaan. Ajamme Blue Heronia pitkin itään, ylitämme Intracoastal Waterwayn korkeaa siltaa pitkin ja tulemme Singer Islandille (kyllä, juurikin se ompelukonevalmistaja). Käymme tänään kävelyllä saaren eteläkärjessä olevan pikkuruisen Palm Beach Shoresin kaupungin alueella. Kaupungissa on vain muutama katu ja hieman reilut tuhat asukasta. Se on siisti ja hyvin hoidetun oloinen ja sitä halkoo mukava, kapea puistoalue polkuineen.Tämän rauhallisuuden vuoksi tykkään käydä täällä silloin tällöin kävelemässä.

Jätämme automme Riviera Beachin kaupungin puolella olevalle ostoskeskukselle, joka on samalla kaupungin uimarannan parkkipaikka, ja kävelemme puiston polkuja merenrantaan asti. Olemme itse asiassa Floridan rannikon itäisimmässä pisteessä. Juuri siinä kohdassa, missä Floridan itärannikko tekee mutkan. Katselemme siellä jonkin aikaa maisemia ja yritämme tähyillä inletin veteen manaattien varalta. Juuri täällä näin muutama vuosi sitten ensimmäistä kertaa manaatteja luonnossa. Tällä kertaa emme näe vedessä mitään. Rantakivillä näemme kuitenkin yhden melko isokokoisen vihreän iguaanin. Nämä pikku dinosaurukset ovat vieraslaji Floridassa ja koska niillä ei ole täällä kovin paljon luontaisia vihollisia ja olot ovat muutenkin mukavat, niin ne ovat lisääntyneet nopeasti ja nyt niitä näkee lähes päivittäin, milloin missäkin. Yhtään manaattia emme lopultakaan kuitenkaan nyt näe ja palaamme tietä pitkin takaisin autollemme. Sää on hyvä: kaunista ja aurinkoista ja lämpötila lähellä +30C astetta.

Keskiviikkona suuntaan taas Winding Watersin alueelle ”luontokävelylle”. Tällä kertaa lähden sinne iltapäivällä, vaikka juuri tähän aikaan päivä onkin kuumimmillaan. Alueelle ei ole minkäänlaista pääsymaksua, eikä siellä myöskään ole minkäänlaista henkilöstöä, toimistoa tai edes vessoja. Alueella on kuitenkin hyvä parkkipaikka ja sinne voi tulla vaikka pyörätuolin kanssa, koska yksi osa patikointipoluista on päällystetty ja erittäin hyvässä kunnossa. Tämän betonilaattatien päästä löytyy vesialue ja näköalakatos. Kävelen itsekin ensin tuolle katokselle ja pysähdyn siellä hetkeksi. Mitään kovin eksoottista en tällä kerralla näe, mutta alueen luonto on kuitenkin kaunista ja nautin näistä kävelyretkistä. Pian ja matkaani vesialueen yli ja käännyn sitä kiertävälle hiekkapolulle. Juuri jatkaessani matkaa ylitseni lentää jokin iso haukka.

Kävelen polkua eteenpäin katsellen ympärilleni eläinten varalta, mutta en näe tällä kertaa yhtään alligaattoria tai muitakaan elämiä. Lintuja lukuun ottamatta. Niitä on lähes aina ja kaikkialla. Jonkin matkaa käveltyäni tulen toiselle katokselle ja seisoskelen hetken sen alla varjossa; Päivä on todella kuuma. Näe taas haukan, tällä kertaa se istuu pienen puun oksalla. Se on samanlainen haukka kuin aikaisemmin taivaalla näkemäni, mutta tämä näyttää jonkin verran pienemmältä. Kotona selailemme lintukuvastoja ja päädymme siihen lopputulokseen, että lintu on Red-tailed Hawk. Ollessani jo melkein takaisin lähtöpisteessä, parkkipaikan nurkalla, vastaani tulee vanhempi pariskunta. He ovatkin ainoat ihmiset, joita olen tällä retkellä nähnyt. Hei kysyvät näinkö valkopäämerikotkaa, jonka he olivat nähneet useana päivänä samassa paikassa puunoksalla istumassa. En nähnyt, en… Paljon olen vaikka minkälaisia otuksia täällä vuosien saatossa nähnyt, mutta tuon uljaan linnun olen nähnyt vain valokuvissa appiukkoni uniformun hihassa ja ilmi elävänä Busch Wildlife Sanctuaryn isossa lintuhäkissä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti