torstai 8. marraskuuta 2018

MATKUSTAJA


Olen taas matkalla Amerikkaan ja istun omassa hytissäni punkan laidalla. Olemme jossakin Suomenlahdella, Porkkalan ja Hangon välillä. Sää on melko mukava laivamatkustamiseen, sillä tänään ei tuule lainkaan samalla tavalla, kuin viikon alkupuolella. Tänään meno on melko tasaista ja mukavaa. Olen siis jälleen kerran matkalla kohti Amerikkaa… Niin, se on ihan totta, että olen laivassa matkalla Atlantin toiselle puolelle, mutta vaihdan kyllä vielä Tukholmassa lentokoneeseen. Olen kuitenkin jonkin verran lähempänä Yhdysvaltoja laivan tullessa aamulla satamaan. Matkani kulkee tällä kerralla melko poikkeavaa reittiä: matkustan ensin perjantaiyönä Viking Mariellalla Helsingistä Tukholmaan ja lennän sieltä Norwegianin suoralla lennolla Ft Lauderdaleen, Floridaan. Matkaan tuhraantuu toki jonkin verran aikaa, mutta hinta-laatusuhde on tässä matkustustavassa nyt paljon parempi kuin missään muussa. Suomeen suuntautuva matka  joskus myöhemmin onkin sitten tavanomaisempi; ensin Ft Lauderdalesta Tukholmaan ja sieltä edelleen lentäen Helsinkiin.

Jos olisin tällä kerralla matkustanut koko matkan lentäen, en olisi saanut kyhättyä kokoon oikein minkäänlaista järkevää tai järkevän hintaista matkaa. Ensinnäkin olisin joutunut odottamaan yli viikonlopun ja olisin perjantain sijaan päässyt matkaan vasta maanantaina. Tämä siksi, että lennot sattuivat olemaan melko kalliita tänä viikonloppuna. Ja maanantaina matkustaessani olisin joutunut ottamaan hotellin joko ennen lentoja Helsingistä tai Vantaalta tai lentojen jälkeen Floridasta ja säästö lentolippujen hinnassa olisi kadonnut siinä. Sen lisäksi olisin joutunut odottamaan koneenvaihdon yhteydessä Kööpenhaminassa kahdeksan tuntia tai vaihtoehtoisesti kuusi tuntia Heathrowlla, Lontoossa, keskellä yötä! Eli valitsin sitten mieluummin tällaisen vähän mukavamman ja myös halvemman vaihtoehdon. Aikaisen hotelliheräämisen sijaan herään nyt Tukholmassa yöni hyvin nukkuneena ja edessä on ainoastaan yksi non-stop -lento Tukholmasta Ft Lauderdaleen. Tavallaan vietän nyt sen lentoa edeltävän hotelliyön Vantaan sijasta merellä ja aamulla olen jo pikkuisen lähempänä määränpäätä ja lentokin on edullisempi.

Olen siis taas matkalla ja istun tässä kirjoittamassa todella pitkän tauon jälkeen. Lopetin matkakertomusten ja matkablogin kirjoittamisen muutama vuosi sitten ja tässä välissä olen kirjoittanut vain muutaman hyvin lyhyen jutun blogiini. Yritin kirjoittamisen hiljaisessa vaiheessa myös päästä irti tavastani kirjoittaa kronologisessa järjestyksessä eteneviä matkakertomuksia ja muuttaa niitä enemmän jotakin tiettyä aihepiiriä koskeviksi. Nyt palaan kuitenkin pääosin vanhaan ja jatkan jutusteluani tarinan edetessä aikajärjestyksessä ja ehkä silti kirjoittelen välillä vain jostakin tietystä aiheestakin.

Nyt joka tapauksessa suunta on taas kauas länteen. Suomen asunnon avaimet ovat vaihtaneet hetkeksi haltijaa ja ”talovahdit” pitävät paikkaa pystyssä ja lukevat postit ja kastelevat kukat. Sillä aikaa minä vietän aikaani ensin ”eläkeläisristeilyllä” ja suuntaan sitten toiseen kotiini (oikeastaan kolmanteen), josta nyt on kaiketi tuleva enemmän ja enemmän se varsinainen koti. Oman kotini ostin USA:sta jo syksyllä 2012 eli kuusi vuotta sitten. Se oli tarkoitettu eläkeläisen talvikodiksi, mutta ”Life is like a box of chocolate, you never know…” eli niinhän siinä sitten kävi, että H-hetken koittaessa huomasin olevani onnellisesti naimisissa Tennesseessa kasvaneen Floridalaisen opettajattaren kanssa ja tavallaan eläkeasunnoksi hankittu asunto oli nyt lopulta turha ja laitettu siksi vuokralle. Nyt suuntana on siis vaimoni hankkima asunto, josta tulee tavallaan meidän ensimmäinen yhteinen kotimme, vaikkakin tavallaan myös Suomenlinnan asunto on ollut kotimme. Ja myös minun Floridan asuntomme. Tämä on minun 14. matkani Atlantin yli kuluneen 2,5 vuoden aikana, joskin tuohon lukumäärään sisältyy myös yksi työreissu.

Istun nyt yksin laivan ravintolassa, joka sijaitsee aivan laivan perässä. Voisin kai sanoa, että jo kymmeniä vuosia laivalla matkustaminen on ollut vain tapa päästä paikasta toiseen ja laivalla vietetty aika on enimmäkseen perille pääsy odottelua. Juon gin-toniciani ja tuijotan ulos pimeyteen. Laivan valot valaisevat lähiympäristöä sen verran, että erotan selvästi perässämme kuohuvan vanaveden. Niin tutun näyn 30 vuoden ajalta. Mietin, kuinka olen ollut vasta kaksi päivää "vapaana" töistä ja nyt jo olen taas merellä. Mutta tästä eteenpäin minä olen vain pelkkä matkustaja…
-----------------------------------------------

Photo albums:
www.flickr.com/photos/curtainhouse/albums

Facebook:
www.facebook.com/Nuuskamuikkunen

Matkablogi "Hiekkaa kengissäni":
frabjousdaze.blogspot.fi/

Instagram:
markuskivela


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti