maanantai 22. lokakuuta 2012

Vakuutuksia ja sohvaostoksia

5. Matkapäivä, torstai 11.10.2012

Torstaina minulla on kello soimassa, koska olen sopinut tapaamisen Lake Worthiin kello kymmeneksi aamupäivällä. Lähdemme aamiaisen jälkeen ajelemaan etelään ja koska olemme liikkeellä hyvissä ajoin, päätän ajaa tylsän (mutta nopean) Interstate I-95 tien sijaan pienempää US1 Federal Highwaytä pitkin. Liikenne tiellä on hiljaista ja saavumme noin puolen tunnin ajon jälkeen Lake Worthiin.

Pienen kaupungin pääkadulla, Lake Avenuella on vakuutustoimisto, jota hoitaa perhe, jolla on sukujuuret Suomessa. Samassa rakennuksessa toimii myös Suomen kunniakonsulaatti. Perheen pää on autuaasti unohtanut tapaamisemme, mutta onneksi hänen poikansa on paikalla ja saamme vakuutusasiat kuntoon. Tarvitsemassamme kotivakuutuksessa (condo-vakuutuksessa) on joitakin pikku kiemuroita, mutta pian asiat ovat kuitenkin selviä ja noin puolen tunnin palaverin jälkeen poistumme ja kotivakuutuksesta on tehty sopimus.

Kävelemme tien toiselle puolelle Starbucksiin kahville. Aurinko on jo noussut korkealle ja päivästä on tulossa tänäänkin lämmin ja kaunis. Juotuamme kahvit kävelemme pienen kierroksen Lake Worthin mukavalla pääkaudulla, katselemme pieniä liikkeitä ja nättejä taloja ja palaamme sitten kadun varteen pysäköidylle autollemme. Ajamme seuraavaksi sillan yli Lake Worthin yleiselle uimarannalle, R.G. Kreusler Parkiin. Ensin emme tahdo isosta rakennustyömaasta johtuen löytää parkkipaikkaa ja tietä rannalle, mutta kun lopulta löydämme sen, huomaamme tulleemme hyvälle ja hoidetulle rannalle. Rannalla on parkkipaikat, suihkut, vessat ja uimavalvojat.

Menemme melkein suoraan rantaan ja mereen uimaan. Tänään aallokko on isompi kuin edellisinä päivinä, mtta minua se ei juurikaan haittaa. Keltaiset liput liehuvat rannalla keskikovan aallokon merkkinä. Istuskelemme rannalla ja harmittelemme sitä, että emme ole vielä ehtineet ostaa rantatuoleja tai edes huopaa allemme. Olemme rannalla sen verran pitkään, että tänään on syytä levittää jo kunnolla myös aurinkovoidetta. Katselemme rannalla lokkien ja muiden lintujen touhuja. Ihmisiäkin on rannalla tänään melko paljon. Kauempana on todella pitkä ja korkea laituri, jolle pääsee yhden dollarin hinnalla katselemaan maisemia ja kolmella dollarilla kalastamaan. Laiturin tyvessä on myös kahvila-ravintola.

Oltuamme tarpeeksi auringossa minä käyn vielä uimassa ja sen jälkeen palaamme suihkun kautta autolle. Vaihdamme vaatteet rannan vessassa, koska USA:sta ei juuri mistään löydä varsinaisia pukuhuoneita. Olemme hieman nälkäisiä ja janoisia ja poikkeamme heti Lake Worthissa Publixissa ja haemme pientä matkaevästä ja juomista. Tämän jälkeen palaamme takaisin West Palm Beachin suuntaan samaa Federal Highwaytä kuin olimme tulleetkin. Kadunvarsimaisema on Floridassa lähes kaikkialla jotakuinkin samanlaista: leveää ja tasaista tietä, ei mäkiä, eikä juuri mutkiakaan, valtava määrä erilaisia kauppoja ja ruokapaikkoja sekä tienvarsimainoksia vieri vieressä teiden varsilla. Ja kuitenkin ne kaikki ovat niin erilaisia, värikkäitä ja monimuotoisia. Ihmettelemme taas kerran sitä, että miksi ei niinkin harmaassa maassa kuin Suomessa osata käyttää värejä. Ja samalla jään miettimään värien merkitystä itselleni; valolla, lämmöllä ja myös värimaailmalla on valtavan iso vaikutus henkiseen olotilaani. Värit todellakin piristävät minua ihan konkreettisesti.

Käännymme US1-tieltä tutulle Okeechobee Boulevardille, ajamme sitä muutaman mailin itäänpäin ja käännymme ison huonekaluliikkeen pihalle. Tarkoitukseni on käydä ostamassa "Rooms To Go"- liikkeestä vuodesohva. Erehdyksessä käännyn kuitenkin yhtä korttelia liian aikaisin ja löydämme itsemme "Rooms To Go Kids"- liikkeestä. Valtava kauppa täynnä lastenhuoneen sisustusta! Ystävällinen myyjä opastaa meidät seuraavaan kortteliin saman ketjun toiseen kauppaan. Ystävällisiin ihmisiin olemme taas tälläkin matkalla törmänneet. On vastaan tullut toki pari epäystävällistäkin ihmistä, mutta kaiken kaikkiaan amerikkalaiset ovat yleisesti ystävällistä ja avuliasta kansaa.

Huonekaluliikkeessä myyjä tulee meitä heti ovelle vastaan ja esitettyäni hänelle asiani hän kierrättää meitä pitkin liikettä ja esittelee eri vaihtoehtoja. Vaihtoehtoja on useita ja hän jättää meidät hetkeksi katselemaan ja kokeilemaaan sohvia. Päätös syntyy melko nopeasti: valitsen edullisen ja todella mukavan tuntuisen sohvan, jonka väritys sopii täydellisesti olohuoneeseeni. Teemme kaupat ja sovimme, että liikkeen auto tuo sohvan meille lauantaina. Nyt tarvitsen taas kerran amerikkalaista puhelinnumeroani ja olisin tarvinnut vielä toisenkin numeron varalle, mutta koska minulla ei ole antaa sellaista kirjoittaa myyjä tietokonesovelluksen kenttään liikkeen numeron... Jotkut asiat USA:ssa ovat mutkikkaampia kuin koti-Suomessa, mutta tämäkin asia saadaan kuitenkin hoidettua.

Juttelemme pitkään Dominikaanisesta tasavallasta kotoisin olevan myyjän kanssa ja hän haukkuu floridalaiset autoilijat hulluiksi... Samaa mieltä olen kyllä itsekin; USA:ssa on muuten todella helppoa ajaa, mutta kaksinkertaista ylinopeutta ajelevat äkillisesti kaistoilta toisille poukkoilevat "kaistapäät" saavat joskus hiukset nousemaan pystyyn. Liikenteessä saa olla heidän vuokseen koko ajan varuillaan, mutta siitä huolimatta ajaminen on ainakin omasta mielestäni hyvin helppoa ja mukavaa. Sama myyjä kertoo myös (veikattuaan ensin, että olen Kanadasta), että hänellä on ollut aiemminkin suomalaisia asiakkaita ja hän ihmettelee miksi en puhu lainkaan kuin suomalainen...

Saatuamme sohva-asian hoidettua ajan Okeechobee Boulevardin toiselle puolelle ja shoppailu jatkuu Kmartissa, isossa marketissa. Tällä kertaa mukaan tarttuu ruokailutilan kalusteet, eli paketti, joka sisältää ruokapöydän ja neljä tuolia. Kaikki itse koottavaa mallia tietenkin. Ja samalla ostamme myös muita taloustavaroita ja lisää siivousvälineitä. Sitten onkin aika palata kotiin ja jatkaa puuhastelua. Kokoamme myös ruokapöydän ja tuolit ja olen oikein tyytyväinen edullisiin, mutta silti kivan näköisiin ja riittävän tukeviin huonekaluihin.

Illalla teemme vielä lyhyen kauppakierroksen ja käymme samalla Taco Bellissä syömässä texmex-pikaruokaa. Ostoksilla käymme taas tutussa Walmartissa reilun kahden kilometrin päässä asunnolta. Matkasta on tulossa varsinainen shoppailumatka, mutta niinhän siitä oli tarkoituskin tulla. Suurin osa ajasta näyttää tosiaan menevän huonekaluliikkeissä, supermarketeissa, autossa tien päällä ja omassa kodissa sisätiloissa. Olemme kyllä sitten saaneetkin jo paljon aikaan parissa päivässä ja kuitenkin aikaa on riittänyt myös huviajeluun, paikkojen kiertelyyn ja rannalla oleiluun ja uimiseen.

(Valokuvat)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti