ROCKABILLYÄ RESERVAATISSA - ROCKABILLAQUE FLORIDA 2023

Tämä juttu on julkaistu Big Beat -lehden numerossa 1/2023. 

Olen "hygieniasyistä" pantannut julkaisua täällä, mutta nyt lehdestä on ilmestynyt jo kaksi numeroa tuon jälkeen ja katson voivani julkaista tämän myös täällä omassa blogissani. Ja oikeudet kirjoitukseen ovat joka tapauksessa edelleen itselläni, enkä ole niitä myynyt jutun julkaisun yhteydessä. (Käykää silti tutustumassa mainioon Big Beat -lehteen.)

---------------------------------------------

 

”Rockabillaque Florida” musiikki- ja autotapahtuma järjestettiin tammikuussa 2023 kolmatta kertaa Floridassa, Immokaleen kylässä. Charlestonissa (SC) samaa Rockabillaque-nimeä kantava tapahtuma järjestetään tänä syksynä jo kymmenettä kertaa. Ensimmäinen vuosittaiseksi suunniteltu Floridan tapahtuma järjestettiin vuonna 2019, mutta kaksi seuraavaa vuotta (2020 ja 2021) jäivät väliin koronan vuoksi. Nykyisellään tapahtuma on kaksi päivää kestävä ilmainen, rockabilly-musiikin ympärille rakennettu keskisuuri tapahtuma, johon kuuluu lukuisien bändien lisäksi mm. autonäyttely, moottoripyöränäyttely, pin-up -kilpailu ja suuri määrä erilaisia myyntikojuja ja muuta oheistoimintaa. Tapahtumapaikkana on Seminole Casino Hotel Immokaleessa Floridassa. Immokalee sijaitsee Floridan niemimaan länsireunalla, noin 50 kilometrin päässä Ft. Myersin kaupungista.

Seminole Casino Hotel sijaitsee Seminole -reservaatin alueella, heti Immokaleen kylän ulkopuolella. Maa on siis ”intiaanien” (native Americans) maata ja tällä maalla he saavat hyvin vapaasti ja yksinoikeudella hoitaa ja kontrolloida pelitoimintaa. Hotellista tulee mieleen Las Vegasin alkuajat: iso hotelli- ja pelikompleksi lähestulkoon keskellä ei mitään. Varsinainen hotelli on keskikokoinen, melko tavallisen näköinen amerikkalainen hotelli ja kasino on sen toisessa päässä oleva valtava tila, jossa on satoja pelikoneita ja pelipöytiä. Kasino on tyrmäävän kokoinen ollakseen paikassa, jonka lähistöllä ei ole mitään muuta kuin Immokaleen pieni kylä.

Rockabillaque-tapahtuma on levittäytynyt lähes koko kompleksin alueelle: päälava, myyntikojut ja autonäyttely ovat ulkona asfalttialueilla sekä parkkipaikalla hotellin takana. Sisältä löytyy pienempi lava ja tietysti ruokaa ja juomista sekä myös hotellihuone niille harvoille onnekkaille, jotka ovat sellaisen onnistuneet saamaan. Suurin osa kauempaa tulleista majoittunee Ft. Myersin kaupungin liepeillä.

Tänä vuonna kaksipäiväinen festivaali oli kutistunut käytännössä yhden päivän mittaiseksi; lähes kaikki bändit esiintyivät lauantain aikana. Nytkin sunnuntaille oli kyllä ohjelmaa, mutta siihen ohjelmaan kuului ainoastaan pool party ja siellä esiintynyt yksi bändi. Tänä vuonna myös line-up poikkesi hieman viime vuotta enemmän tavanomaisesta rockabilly-linjasta. Varsinaisena tapahtumapäivänä lauantaina päälavalla ulkona esiintyi tänä vuonna: Jared Petteys & the Headliners, the Swayzees, the Legendary Shack Shakers, Lara Hope and the Ark-Tones, Lone Wolf, Eddie Clendening & the Blue Ribbon Boys, Los Straitjackets, the Squirrel Nut Zippers ja the Delta Bombers. Me olimme päälavan edessä seuraamassa the Legendary Shack Shakersin, Los Straitjacketsin, the Squirrel Nut Zippersin ja the Delta Bombersin esiintymisiä. Sisätiloissa pikkulavalla ehdimme kuunnella hetken myös Little Sheba & the Shamansia, joka oli yksi monista sisälavan ei niin tunnetuista bändeistä.

Saapuessamme tapahtumapaikalle on pari ensimmäistä bändiä jo ehtinyt lopettaa keikkansa ja lavalle on noussut kolmas päälavan bändeistä: todella energinen the Legendary Shack Shakers Murraysta, Kentuckyn osavaltiosta. The Legendary Shack Shakers on perustettu jo 27 vuotta sitten. Yhtyeen musiikki on hyvin vaikeasti lokeroitavaa musiikkia, joka yhdistelee rockabillyä, bluesia, countrya ja western swingiä, soitettuna melko kovaa ja kovalla volyymilla. Yhtyettä koskevissa kirjoituksissa puhutaan jopa punk-rockista ja southern gothic rockabillystä.  Yhtyeen ehdoton keulakuva, laulaja/huuliharpunsoittaja J.D. Wilkes nimittää yhtyeen musiikkia americana rockabillyksi. Huuliharppu on hyvin merkittävässä roolissa yhtyeen esittämässä musiikissa ja muutenkin J.D. Wilkesin hahmo vangitsee katsojan. Jello Biafra (the Dead Kennedys) on kutsunut häntä Rock’n’Rollin viimeiseksi suureksi keulakuvaksi ja kirjailija Stephen King on kuvannut bändiä kahdella sanalla: ”Dynamite Group!” Ilahduttavaa on nähdä myös kuinka yhtye on siistinyt hieman ulkoista olemustaan ja antaa nyt musiikista nauttimiselle sen ansaitseman tilan ja vapauden ilman turhia antipatioita. Rockabillaquessa esitetyistä kappaleista jää parhaiten mieleen cover Slim Harpon 60-luvulla kirjoittamasta kappaleesta ”Shake Your Hips” (”Hip Shake”). Yhtyeen omasta tuotannosta voisin mainita sanoituksiltaan vakavat, mutta etenkin suomalaiseen mielialaan hyvin sopivat hienot kappaleet ”No Such Thing” ja ”Something in the Water, joista ensimmäinen aiheuttaa minulle useita päiviä kestävän (positiivisen) ”korvamadon”. Kovasta menosta huolimatta ja ehkäpä juuri siitä johtuen itselleni jää hieman levoton olo bändin esiintymisen jälkeen, mutta ei lainkaan huono avaus tälle päivälle.

Seuraavaksi avalle ilmestyy neljä meksikolaisiin painimaskeihin, atsteekkimedaljonkeihin ja mustiin asuihin sonnustautunutta miestä, joista kolmella on samaa sarjaa olevat kitarat kädessään. Suomessakin useassa paikassa esiintynyt Los Straitjackets on instrumentaalimusiikkia soittava yhtye, joka on perustettu jo vuonna 1988 Nashvillessä, Tennesseessä nimellä the Straitjackets. Yhtye kuitenkin hajosi pian perustamisensa jälkeen ja se muodostettiin uudestaan vuonna 1994 nykyisellä nimellään. Yhtyeen musiikkia kuvaa kaiketi parhaiten sana surf (jonkun määritelmän mukaan suomalaisittain rautalanka). Bändin ohjelmistoon kuuluu valtava määrä kaikille tuttuja kappaleita, covereita muilta bändeiltä tai jopa tunnareita elokuvista ja tv-sarjoista ja näistä hyvinä esimerkkeinä mainittakoon Floridassakin esitetyt ”Kill Bill” -elokuvasta tuttu ”Woo Hoo”, ”Venus” ja Batman-tunnusmusiikki. Olen itse ollut hieman epäilevä tämän bändin suhteen, mutta mielipiteeni muuttuu nopeasti kuunneltuani hetken tätä saumattomasti eteenpäin rullaavaa, iloista ja jollakin tavalla ”helppoa ja vaivatonta” musiikkia. Tämän bändin musiikki saa ihmisen hyvälle tuulelle. Varsinkin aurinkoisessa ja lämpimässä säässä palmupuiden juurella.

Seuraava bändi onkin sitten taas ihan kokonaan jotain muuta ja se eroaa melko paljon kaikista muista Rockabillaque-festivaalin bändeistä. Swingiä ja gypsy jazzia yhdistelevä the Squirrel Nut Zippers saapuu Chapel Hillin kaupungista North Carolinasta. Vaikka välissä on ollut pitkiäkin taukoja, on tämäkin yhtye alun perin perustettu jo kauan sitten, vuonna 1993. Bändin hyvin erikoinen nimi ansaitsee ehkä lyhyen selityksen: ”Nut Zipper” on etelän nimitys pontikalle ja yhdistelmä ”Squirrel Nut Zipper” on muodostettu lehtiotsikosta, joka koski humalaista, puuhun kiivennyttä miestä, joka ei suostunut tulemaan alas edes poliisien saapuessa paikalle. Squirrel Nut Zipper on myös 1800 luvulta peräisin olevan makeisen nimi. Tämä eräänlainen big band saa aikaan liikettä yleisössä; kaikesta näkee, että moni on odottanut tämän bändin esiintymistä. Lavalla häärii ja touhuaa iso joukko taitavia muusikoita vanhanaikaisissa esiintymisasuissa, soittaen banjoa, viulua, kitaraa, rumpuja ja bassoa ja kaiken tämän päälle mukana on myös torvisektio. Esiintymisestä ei puutu ainakaan vauhtia ja ehkä jopa hieman yllättäviä tilanteita. Vaihtelevan musiikin lisäksi asiaan kuuluu pieni teatterimainen ote ja koreografia. Hieno kokemus pimenevässä tropiikin illassa, vaikka musiikki ei ihan lähellä rockabillyä olekaan.

Pimeän jo laskeuduttua lavalle nousee ainakin minun ja varmasti monen muunkin eniten odottama yhtye. Illan viimeisenä päälavan esiintyjänä lavalle nousee jo toista kertaa Rockabillaque Floridan historiassa Las Vegasista, Nevadasta kotoisin oleva The Delta Bombers! Yhtye on tapahtuman pääesiintyjistä nuorin: kitaristi Andrew Himmler ja laulaja/kitaristi Chris Moinichen perustivat yhtyeen vuonna 2008. Bändin basisti Gregorio Garcia on bändin toinen basisti ja rumpali PJ Franco on viimeisin monesta rumpalista. Nykyinen kokoonpano vaikuttaa kaikin puolin toimivalta ja hyvältä.  Yhtyeen ensimmäinen levy julkaistiin vuonna 2009 ja uusin levy ilmestyy tänä keväänä, huhtikuun alussa. Vuonna 2019 yhtye palkittiin Ameripolitan Music Awardsin parhaana rockabilly-bändinä. The Delta Bombers suorastaan räjäyttää lämpimän myöhäisillan käyntiin tutuilla kappaleillaan. Keikan aikana kuullaan kaikki tunnetuimmat kappaleet, kuten ”The Wolf”, ”15 to Life”, ”Pressure and Time” ja ”Smokestack Lightning”, vain muutaman mainitakseni. Tämä bändi on aivan mahtava show-bändi, yksi parhaista koskaan näkemistäni. Bändin pääosin omaa tuotantoa oleva musiikki on jotain jäljittelemätöntä ja hienon, tukevan soitannan kruunaa Chris Moinichenin upea ääni. Ehkä mainitsemisen arvoinen on myös vielä melko tuoreen rumpalin PJ Francon minuutteja kestävä mieletön rumpusoolo kappaleen ”You Gotta Lose” -kappaleen loppupuolella. Tämä oli jo toinen kerta kun näin Delta Bombersin tässä tapahtumassa ja jään nyt odottamaan kolmatta kertaa… Bändi on muuten lähdössä Euroopan kiertueelle ja kaipailee promoottoreita järjestämään keikkoja mm. Suomessa. Toivottavasti joku ottaa tämän tehtävän hoitaakseen.

Sisätiloissa esiintyy vielä bändejä yömyöhään, mutta me päätämme siirtyä airbnb-majoitukseemme pitkän päivän päätteeksi. Kotimme on Floridan itärannikolla, mutta olemme taas löytäneet hyvän majapaikan melko läheltä Immokaleeta Lehigh Acresin kaupungista. Muuta oheisohjelmaa emme tänä vuonna juurikaan seuranneet. Emme vain ehtineet. Kauempaa katselimme Pin-up -kilpailua ja miesten parta- ja viiksikilpailua ja vaimoni oli aikeissa edellisen vuoden tapaan osallistua pin-up -kilpailuun, mutta kaikki paikat oli jo täytetty ja niinpä se jäi nyt tällä kertaa väliin. Ilmoittautuminen on tehtävä etukäteen nettisivuilla, sen verran suosittu tämä tapahtuma on, että paikan päällä ei ole enää tyhjiä paikkoja tarjottavaksi. Autokattaus vanhoille autoille varatulla isolla parkkipaikalla oli taas upea. Parkkipaikalta löytyy upeita vanhoja jenkkiautoja laidasta laitaan, keskittyen kuitenkin enimmäkseen 30-60 -lukujen väliseen aikaan.  Meille kävi kuitenkin tänä vuonna aivan sama kuin edellisenäkin vuonna: emme ehtineet kaikkia autoja edes näkemään; ohjelmaa ja tekemistä on sen verran paljon, että kaikkea ei vaan yksinkertaisesti ehdi.

Tämä trooppinen festivaali USA:n alkuperäiskansojen mailla on ehdottomasti kokemisen arvoinen tilaisuus ja nyt kolmen kerran jälkeen se on jo ansainnut paikkansa yhtenä merkittävimmistä alan tapahtumista Yhdysvalloissa. Hienot festarit ja ensi vuonna ainakin alustavien puheiden mukaan luvassa on jotakin vielä hienompaa.

 

 ---------------------------------------------

 

Nyt suunnitelmissa on jo vuosi 2024 ja majoituskin on jo varattu valmiiksi. Tänä vuonna Floridan Rockabillaque järjestetään lauantaina 21. tammikuuta ja esiintymässä ovat mm. the Hillbilly Moon Explosion ja JD McPherson sekä yksi minun suosikeistani: The Reckless Ones. Myös Italiassa muutama vuosi sitten näkemäni Peter and the Wolves on buukattu tammikuulle Floridaan. Näiden mainitsemieni lisäksi päivän mittaan tietysti esiintyy useita muita bändejä ja vanhaan tapaan tulemme varmasti näkemään myös hyvin näyttävän auto shown.

Suurenna kuvat klikkaamalla.

Ehkä hieman ironista on se, että en ole käynyt missään "alan" tapahtumissa Suomessa vuosikausiin. Suurin syy tähän lienee muutamat ihmiset ja eurooppalaiset lieveilmiöt tämän musiikki-genren ja ikävä kyllä myös joidenkin autoharrastajien piirissä... Pitäisi kai vielä tarkentaa, että nuo lähes täysin brittiläis-saksalaiset lieveilmiöt, takapajuinen ja ahdasmielinen äijäöyhötys ja jopa äärioikeistopopulismi ovat pieni, mutta ikävän näkyvä osa eurooppalaista (tai ainakin suomalaista) teddyboy-pop ja autokulttuuria. Vaikka kulttuurin kanssa sillä ei kyllä ole mitään tekemistä... Eipä sillä ole kyllä mitään tekemistä myöskään historian tai minkään muunkaan järkiseikan kanssa. Konfederaation joukot eivät soittaneet rockabillyä 1880-luvulla orjia alistaessaan ja asiahan on oikeastaan päinvastoin, rockabilly syntyi mustien musiikista ja rock'n'rollin alkuaikoina sitä pidettiin vielä täysin mustien musiikkina. Ja ne, jotka vetoavat "kapinallisuuteen"... Get over it... Olisi jo korkea aika laskea vihaa symboloivat orja- ja natsiliput alas ikiajoiksi.

Minä menen mieluummin paikkoihin, joissa me voimme olla rennosti ja mukavasti. Menen mieluummin paikkoihin, joissa voimme pitää hauskaa omana itsenämme. Menen mieluummin paikkoihin, joissa vihaa muita ihmisiä kohtaan ei osoiteta liehuttamalla orjalippuja tai muita vastaavia täysin asiaan kuulumattomia vihatunnuksia. Menen mieluummin paikkohin, joissa on aidosti hauskaa. On paljon mukavampaa mennä vain nauttimaan hyvästä musiikista, upeista autoista sekä kauniista ja mukavista ihmisistä. Ja ne paikat, joihin on ilo mennä, ovat nyt olleet vain ja ainoastaan Italiassa ja USA:ssa. 

Tänä vuonna olen kuitenkin pitkän tauon jälkeen hieman poikennut tästä (hyvin tarkkaan harkiten) ja käynyt jo useilla keikoilla Juttutuvalla, Storyvillessä ja myös Vallilan Konepajalla. Kaikissa tilaisuuksissa on kyllä ollut ihan mukavaa, eikä lieveilmiöitä onneksi ole ollut havaittavissa kuin häviävän pienessä mittakaavassa tai ei lainkaan. On ollut ilo nauttia hyvästä musiikista, rock'n'roll -kulttuurista ja kivoista ihmisistä. 

Thank God, "south" is never gonna rise again. Let the good times roll... 

VIDEOT:
Rockabillaque Florida 2023
The Delta Bombers
The Squirrel Nut Zippers
Los Straitjackets
The Legendary Shack Shakers

VALOKUVAT:
Rockabillaque Florida 2023