torstai 25. heinäkuuta 2013

Helsingin edustan saarielämää

Helsinki tuntuu olevan nyt täynnä turisteja. Isoja risteilylaivoja käy vierailulla useita päivittäin. Kauppatorilla ja Espan puistossa on tungosta. Kaivopuiston rannoilla ja ravintoloissa riittää väkeä vielä myöhään illallakin ja rantakadusta tulee jollakin tavalla mieleen jopa joku etelän rantalomakohde. Myös elämä Suomenlinnassa on kuin elämää lomakohteessa ja sitähän se oikeastaan onkin. Suomenlinnassa oli kesäkuussa 148 000 kävijää ja heinäkuusta näyttää tulevan yhtä vilkas. Tämä kesä on säiden puolesta ollut kohtalainen; ei mitenkään erityisen loistava, mutta ei nyt ihan huonokaan. Eniten ehkä kaipaan edelleen veden lämpenemistä, se on vieläkin melko kylmää: meriveden lämpötila on vaihdellut +16-19 asteen välillä. Olen käynyt pari kertaa uimassa järvessä ja nyt jo useammankin kerran meressä Isosaaressa ja Kuninkaansaaressa, mutta ei se veteen meno mikään nautinto kyllä ole...

Valokuvia olen ottanut edelleen paljon, mutta nyt ehkä enemmän yksityisiin kansioihin jääviä kuvia Suomenlinnasta ja etenkin näiltä Helsingin edustan saarilta. Kameraperheemmekin lisääntyi taas yhdellä... Käytössä on nyt "vakavaan harrastelijakuvaamiseen" Canon EOS 60D- järjestelmäkamera kahdella Sigman objektiivilla ja "puolivakavaan harrastelijakuvaamiseen" järjestelmäkameran ja pokkarin risteytys Canon SX20. Lomamatkoilla ja silloin kun isompia kameroita ei ole mukana, kuvaaminen hoituu nyt tuliterällä Nikon S9300- pokkarilla (sekä Samsung Galaxy S III:n kameralla).

Tänä kesänä olen viettänyt mökkielämää jo useampia päiviä; nyt jo paljon enemmän kuin parina edellisenä kesänä. Olen viettänyt pari yötä omalla järvimökillä sisämaassa, yhden yön Isosaaren vierasmajoituksessa ja 1 + 3 yötä Kuninkaasaaren mökissä Helsingin edustalla. Kolmen Kuninkaansaaren mökkiyön jälkeen siirryinkin sitten venemajoitukseen ja kesäloman toisen viikon aikana olen yöpynyt kaksi yötä omassa veneessä Vallisaaren laiturissa ja kaksi yötä Kuninkaansaaren laiturissa. Näillä reissuilla olen vieraillut myös naapurimökeillä Vallisaaressa ja Kuninkaansaaressa ja päässyt saunomaan oman mökin saunan lisäksi kolmessa eri saunassa näillä saarilla. Juuri tätä kirjoittaessani olen viidettä yötä veneessä ja tänään olen taas "oman" mökin laiturissa Kuninkaansaaressa. Ihan tavallista suomalaista kesälomamatkailua siis, mutta kuitenkin monissa hyvinkin erilaisissa ja ehkä jopa melko eksoottisissakin maisemissa.

Vaikka en aina ole mökeillä viihtynytkään ja joskus on aikakin käynyt pitkäksi, niin kyllä se vaan pakko on nyt myöntää, että mökkeillessä ja veneillessä on helppo päästä irti normaalista arjesta ja nuo irtiotot ovat tosi tärkeitä. Kuninkaansaaren mökki on ihan näköetäisyydellä Suomenlinnan Venekerhon satamasta ja Helsingin keskusta näkyy täältä hyvin, mutta silti täällä on kuin kaukana toisessa maailmassa. Niin lähellä, mutta todella kaukana... Heti kun vene on kiinnitetty laituriin on jo se mukava tunne, että voi huokaista syvään ja rauhoittua nauttimaan saariston rauhasta ja hiljaisuudesta. Eikä se rauha välttämättä tarkoita absoluuttista hiljaisuutta, vaan ääntä voi olla paljonkin: ihmisiä, iloista keskustelua, musiikkia jne, mutta kuitenkin ympäristön äänet ovat vain luonnon ääniä. Äänet ovat puiden lehtien kahinaa, veden liplatusta, lintujen ääniä... Jostain kaukaa saattaa hiljaisena iltana kantautua vaimea kaupungin ja liikenteen kohina, mutta yön tullen sekin hiljenee.

Vielä säähän palatakseni, olen ollut siihen kuluneen viikon aikana melko pettynyt; ilma on ollut pääosin harmaa ja viileä ja pahinta on ollut luoteen ja pohjoisen välinen kova tuuli, joka on tehnyt omaan laituriin Kuninkaansaaren pääsyn mahdottomaksi. Säätiedotukset eivät pidä paikkaansa tippaakaan ja nyt jo monena päivänä on käynyt niin, että kun säätiedotuksessa ennustetaan (arvataan...) sadetta, voi aurinkokin paistaa ja aina kun sadetta ei ole luvassa ja aurinkokin näkyy sääkartilla, niin silloin yleensä sitten tulee ainakin sadekuuroja. Olin jo näiden harmaiden ja tuulisten päivien jälkeen kääntämässä mielipidettäni siihen, että tämä on säiden puolesta huono kesä, mutta nyt vedän hieman sanojani takaisin, sillä tämä päivä on ollut kohtuullisen hyvä. Mistään ennustetuista helteisistä ja auringonpaisteisista päivistä ei ole tietoakaan, mutta tänään olen saanut sentään nähdä auringon ja tuulikin on tyyntynyt. Huomiseksi luvassa on kuitenkin taas sadekuuroja ja minusta tuntuu siltä, että tein viisaasti varatessani itselleni ja pojalleni matkan Italiaan elokuun alkupuolelle.

Auringonlaskut ovat täällä Helsingin edustan saarissa ovat kuitenkin kauniimpia kuin missään muualla maailmassa. Ne ovat ovat niin usein niin uskomattoman upeita! Joka ilta hieman erilaisia ja jos niitä jää tuijottamaan, saa varautua pari tuntia kestävään valo- ja värinäytökseen, jossa keltainen iso aurinko alkaa hiljalleen laskea Suomenlinnan kirkontornin takaa loivasti kohti Tuomiokirkkoa muuttuen samalla oranssiksi tai punaiseksi. Tähän aikaan kesästä tuo valtava punainen pallo laskeutuu Helsingin kattojen taakse jo hieman ennen keskustaa, mutta sen syvän oranssi hehku jää usein taivaalle vielä useiden tuntien ajaksi ja jos jaksaa olla hereillä tarpeeksi kauan voi nähdä sen oranssin hehkun alkavan muuttua taas kirkkaammaksi ja valoisammaksi koillisella taivaalla auringon taas noustessa. Tällaisina tyyninä iltoina kuten tänään, taivaan lisäksi auringonlaskun tekee upeaksi sileä, ehkä hyvin loivasti aaltoileva meri, joka heijastaa kaikkia näitä kauniita laskevan auringon värejä ja valoja. Ja hieman auringonlaskun jälkeen kaupunkiin syttyvät miljoonat valot, jotka nekin heijastuvat pitkinä "siltoina" tyyneen merenpintaan. Meri on taas tänäänkin kuin kiiltävää tinapaperia, joka kauniille pienille aalloille taivutettuna loistaa hopeaa, sinistä ja oranssia hehkua.

Hämärän aikaan saarissa voi (hyttysten lisäksi) nähdä myös monenlaista muuta "metsänelämää". Pari joutsenpesuetta majailee nyt Vallisaaren ja Kuninkaansaaren alueella ja merikotkiakin oli kuulemma nähty. Muutama ilta sitten iso huuhkaja lensi aivan läheltä ylitseni Vallisaaren rantatiellä ja heti sen mentyä näin laiturin lähellä lenteleviä lepakoita. Yhtenä iltana näin veneen lähellä kallioilla ison minkin, mutta niitä on nyt näkynyt vähemmän kuin aikaisempina kesinä. Eilen ollessamme matkalla pientä umpeen kasvanutta metsäpolkua pitkin naapurimökille saunaan, näimme polun varrella jonkin matkan päässä mäyrän. Mäyrä näytti selvästi seuraavan menoamme ja se nuuhki uteliaana ilmaa ja polulla kulkijoita. Palatessamme saunasta näimme haikaran laskeutuvan saaren rantaan. Myös kummituksia täällä voi kuulemma nähdä tai jopa tuntea niiden kosketuksen, mutta ehkä ne ovat ihan ystävällisiä kummituksia, koska en ole kuullut, että ne olisivat koskaan tehneet kenellekään mitään pahaa...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti