Cloudiest winter...

"Cloudiest winter in 25 years Days in Helsinki have been exceptionally dark so far this year. Since the start of December, the sun has shone through the clouds for a mere 50 hours. That is less direct sunlight than in 25 years and the third fewest hours in half a century." (YLE)

Paluu Suomeen kolmen viikon loman jälkeen on sujunut oikeastaan yllättävän hyvin. Aikaerosta toipuminen ei ole ollut mitenkään erityisen raskasta ja kumma kyllä, myöskään lumi, pakkanen ja pimeys eivät ole minua ainakaan vielä pahemmin masentaneet. Suureksi osaksi uskon sen kyllä johtuvan siitä, että nyt pakopaikka on olemassa ja on olemassa toinen koti, jonne voi mennä kun kylmyys ja pimeys alkavat ahdistaa. Kun tietää, että jossain on lämmin ja mukava paikka, jonne voi lähteä, se tuntuu auttavan henkisesti myös täällä ollessa. Ja tietysti myös se tekee asiat helpommaksi, että minun talveni ei ole ollut pilvisin 25 vuoteen, vaan lähes kolme viikkoa sain nauttia auringonpaisteesta. Eilen tuli muuten kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun kävimme poikani kanssa ensimmäisen kerran katsomassa Emerald Islen asuntoa ja jätimme siitä tarjouksen.

En silti voi todellakaan väittää, että kovin nauttisin siitä, että elämä on taas kylmästä kärsimistä, pimeyttä, loskaa, lunta... Mutta ehkä nyt selviän taas kevääseen, tai oikeastaan kesään asti. Kevätkään ei vielä juurikaan tuo lohtua: aurinko ehkä paistaa enemmän kuin 50 tuntia kahden kuukauden aikana, mutta se on vielä kylmä aurinko ja oikeastaan vielä pahempaa on sen kylmän auringon kalpea ja kolkko valo ja värien puute luonnosta ja kaikesta. Mutta kesää kohti taas jo kuitenkin mennään ja juuri tänään ajattelin, että odotan kyllä kesää nyt aika paljon. Ja myös sitä kylmää ja karua kevättä...

Työmatkalla nuokun usein bussissa silmät kiinni ja kun istuu silmät kiinni, alkaa usein kuuntelemaan ääniä ympärillä. Ihmisten äänet tähän aikaan vuodesta tuntuvat olevan pelkkää yskimistä ja köhimistä ja jatkuvaa niiskutusta... Itsekin olen huomannut, että minun ei tarvitse olla kuin 5-10 minuuttia ulkona ja heti alkaa niiskuttaminen ja nenän vuotaminen. Flunssalta olen vielä tänä talvena välttynyt kokonaan ja toivottavasti se jatkuukin niin. Ja tästä lumesta, jäästä, loskasta ja kylmyydestä huolimatta olen taas ulkoillut paljon ja vaikka se välillä tuntuukin tässä säässä kurjalta, on se kuitenkin tehnyt hyvää ja ulkoilu ja lenkkeily varmasti lisääntyy taas kun kevät tulee.

Kirjoitin edellistä matkaani koskevien kirjoitusten loppuun, että palaan vielä joihinkin tärkeimpiin ja parhaiten mieleen jääneisiin juttuihin jälkikäteen.  Tulen sen vielä tekemään ja koska nyt ei ole mitään matkoja tiedossa, on minulla aikaa taas muistella vanhoja...

Kaksi vuotta tuli täyteen. Takana on kahden vuoden ajanjakso, joka on tuntunut olevan lähes jatkuvaa kulkemista ja liikkeellä oloa. Jossain vaiheessa en juurikaan tarvinnut edes sänkyä kotona; jos en ollut jossakin reissussa ulkomailla, olin joko työreissussa merellä tai muualla tai omilla reissuilla Suomessa. Olen matkustellut enemmän kuin koskaan koko elämäni aikana ja ollut pois Suomesta enemmän kuin koko elämäni aikana yhteensä. Nyt olen jonkinlaisessa pysähtyneisyyden tilassa: edessä ei ole yhtään matkaa ja se on harvinainen tilanne. Tilanne voi tosin muuttua ja ehkä keksin keväälle jonkin lyhyen reissun ja kesälle käynnin kakkoskodissa. Saa nähdä... Mitään suunnitelmia ei nyt kuitenkaan ole valmiina.

Viimeisimmän matkani aikana tätä matkablogia käytiin lukemassa noin 1200 kertaa! Flickr-sivujeni laskuri näyttää tällä hetkellä lukemaa 35 774. Flickr-sivuilla kuvia on nyt katsottu 200-400 kertaa päivässä, parhaina päivinä lähes 700 kertaa. Kommentteja ei ole tippunut, ei tänne matkablogiin, ei kotisivuille, eikä valokuviin (kai sekin on positiivista, koska yleensähän suomalainen taitaa netissä kommentoida lähinnä silloin kun on jotakin ikävää ja negatiivista mielessä tai haluaa vain yksinkertaisesti purkaa itseään tai saada aikaan ikäviä väittelyitä).

Kiitos kuitenkin kaikille kävijöille, kiitos facebookissa viesteissä ja seinällä annetusta palautteesta ja kiitos kiitoksista. :) Matka jatkuu...