KOTIMAANMATKAILUA - MUSEOKORTTI (OSA 1)

Tänä kesänä sain viimein ostettua itselleni museokortin. Sen hankkimiseen meni ainakin pari vuotta… Jotenkin minusta tuntui, että se on niin suuri kertahankinta, että jätin sen monen harkintakierroksen jälkeen tekemättä. Nyt päätöksentekoon vaikutti ehkä se tosiasia, että tänä vuonna tulen todennäköisesti hyvinkin poikkeavasti viettämään lähes koko vuoden Suomessa ja näin ollen minulla on aikaa kierrellä museoissa. Tämä vuosi tuntuu olevan minun elämässäni välivuosi, joka sisältää pääasiassa ”jäiden polttelua”. Museoliput ovat sen verran kalliita, että jo muutaman museokäynnin vuoksi tulee edullisemmaksi ostaa tuo kortti yksittäisten lippujen sijaan. Kortin hinta on tällä hetkellä 69 euroa ja uusittaessa sen hinnasta saa muutaman euron alennuksen. Kortin voimassaoloa voi jatkaa sen ollessa vielä voimassa tai sen voi uusia myös vanhentumisen jälkeen alennetulla hinnalla. Kortti on voimassa vuoden. Kortilla pääsee ilmaiseksi yli 300 kohteeseen ja minua tietysti lämmittää se tieto, että huomattava osa niistä on Uudenmaan alueella ja varsinkin pääkaupunkiseudulla. Uskon tosin käyväni myös tämän ensimmäisen vuoden aikana Tampereen, Turun ja Hangon museoissa.

 

Kortin käyttö onkin jo lähtenyt vauhdikkaasti alkuun: jo ensimmäisen viikon aikana ehdin käydä viidessä eri paikassa ja sen jälkeen olen käyttänyt korttia tasaista tahtia. Tämän kesän aikana olen käynyt kaikkiaan 13 eri museossa ja niistä yhdeksän on ollut museokorttikohteita. Kirjoitan nyt jokaisesta vierailukohteesta lyhyen arvostelun omasta näkökulmastani.

1. Helsingin kaupunginmuseo, Hakasalmen huvila, Mielialoja: Helsinki 1939-1945

Hakasalmen huvila on osa Helsingin kaupunginmuseota ja toisin kuin varsinainen museo Aleksanterinkadulla, tämä huvila palvelee vaihtuvia näyttelyitä. Tällä hetkellä huvilalla on sota-ajan helsinkiläisten mielialoista kertova näyttely. Tai niin minä luulin… Suurempi paino näyttelyssä kyllä tuntuu olevan erilaisten taide-esineiden suojelulla sota-aikana sekä Helsingin pommitukset ja niiden aiheuttamat tuhot. Varsinaiset mielialat tulevat esiin vasta aivan näyttelyn loppupuolella toisessa kerroksessa. Tietysti alakerran näyttelyn voi nähdä jonkinlaisena esipuheena ja alustuksena mielialoihin, mutta itse olisin jollakin tapaa kuitenkin toivonut, että nuo mielialat olisivat olleet enemmän painotettuna tässä näyttelyssä. Olen käynyt Hakasalmen huvilalla useassa eri näyttelyssä ja aina mielipiteeni on sama: useimmiten enimmäkseen valokuvista koostuvat näyttelyt ovat mielenkiintoisia, mutta hinnaltaan aivan liian kalliita. Hinta-laatusuhde ei ole mielestäni ihan kohdallaan, jos tämän kokoisesta näyttelystä joutuu maksamaan 12 euron hinnan (peruslippu). Jo monta kertaa ennen museokortin hankkimista olen tuon hinnan tosin maksanut ja jokaista näyttelyä olisin voinut suositella. 
Hakasalmen huvilalla on vaatenaulakko ja lukittavia lokeroita kantamuksille. Huvilalla on myös museokauppa ja pihapiirissä sijaitseva kahvila. Lasten kaupunki ja kaupunginmuseon toimipiste Senaatintorin kulmassa ovat molemmat ilmaisia kohteita.

2. Luonnontieteellinen museo

Luonnontieteellinen museo (Luomus, Luonnontieteellinen keskusmuseo) on jo toinen useaan kertaan nähty museo, mutta silti sinne aina vaan uudestaan ja uudestaan palaa. Tällä kerralla käynnin tärkeimpänä syynä olivat lapset ja hetken tekemisen keksiminen heille ajan kuluttamiseksi. Kovin pitkää aikaa edellisestä vierailusta ei ollut ehtinyt kulua; ei minulla, eikä lapsilla, mutta museossa on niin paljon nähtävää (ja samalla paljon unohdettavaa), että siellä voi virailla useamminkin. Mitäpä tästä museosta voisi paljon muuta sanoa, kuin että hyvin kattava esitys maailman eläimistä nyt ja ennen meitä. Museo on toki myös hyvin opettavainen, niin aikuisille kuin lapsillekin ja lapset on helppo saada kiinnostumaan elämistä ja samalla myös oppimaan jotain niistä. Tai oppimaan jotain niiltä. Museo on niin iso, että pienen lapsen kiinnostus tosin alkaa väkisinkin jo loppua puolessavälissä kierrosta. Tällä kerralla kyntimme kesti noin kaksi tuntia ja se aika salli kovin pitkiä pysähdyksiä ja syväluotaavaa tutustumista kaikkeen näytteillä olevaan.
Myös luonnontieteellisestä museosta löytyy vaatenaulakoiden lisäksi lukittavia lokeroita tavaroille sekä museokauppa ja kahvila. Luonnontieteellisen keskusmuseon toinen tutustumisen arvoinen toimipaikka on Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha, joka on myös museokorttikohde. 

3. Suomenlinnamuseo

Oma ”kotimuseoni” Suomenlinnamuseo on käynyt läpi pienen kasvojenkohotuksen korona-kevään aikana. Muutokset koskevat lähinnä alakerran myymälä- ja kahvilatiloja ja niistä voisi sanoa, että ne ovat nyt paljon tilavammat ja toimivammat. Myymälä on nyt ihan oikea myymälä, jossa on myytävänä hyvä valikoimat kaikkea mahdollista Suomenlinnan ja Suomen historiaan liittyvää tavaraa. Kahvila on nyt erotettu selvästi omaksi osakseen alakertaa ja nyt voi todella sanoa, että museossa on oma kahvila. Itse olen aina ollut jollakin tavalla mieltynyt 1700-luvun linnoitusta esittävävään isoon pienoismalliin ja huokaisin helpotuksesta, kun se oli edelleen esillä. Näppärä keksintö oli ollut sijoittaa paljon lattiapinta-alaa vievä pienoismalli nyt pystyyn seinälle. Eräs itseäni hämmentävä asia museossa on videoesitys, joka on pysynyt samana koko sen ajan, mitä minä itse olen asunut saaressa eli yli 20 vuotta. Se on vanha, mutta silti edelleen tavallaan ajan tasalla. Nykytekniikka varmasti antaisi mahdollisuuksia aivan erilaisen ja huomattavasti hienomman ja aidomman tuntuisen esityksen tuottamiseen, mutta silti tämä vanha esityskään ei joudu häpeään. Uuden tarve alkaa kyllä näkyä myös siinä, että joitakin tietoja olisi pian syytä päivittää. Itse näyttely on mielenkiintoinen esitys linnoituksen rakentamisesta, sotatekniikan kehittymisestä ja myös elämästä linnoituksesta, mutta sekin ehkä alkaisi kaivata  jo pientä piristystä… Näyttelyesineistöä mahtuisi tilaan enemmänkin ja näyttely voisi tarjota jonkinlaisen loogisesti etenevän ”tarinan”. Myös esitysteknisesti voitaisiin jo siirtyä nykyaikaan ja käyttää hyväksi moniaerilaisia havannollistamisen ja elävöittämisen keinoja. Mallia voisi hakea vaikka ulkomailta; lähimmillään Virosta... Kun kyseessä on kuitenkin Suomen tärkein ja vilkkain nähtävyys ja Unescon maailmanperintökohde, olisi linnoituksessa paljon parannettavaa; niin tämän museon suhteen kuin muutenkin.

4. Ateneum: vaihtuvana näyttelynä ”Inspiraatio” (Kansallisgalleria)

Olen käynyt Ateneumissa ensimmäisen kerran elämässäni ARS-83 -näyttelyssä. Osallistuin silloin lukion vapaaehtoiselle lauantairetkelle ARS-näyttelyyn. Tuo näyttely teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Ensinnäkin Ateneum oli silloin lähes rappiotilassa. Aivan valtavan viehättävässä ja kiehtovassa rappiotilassa. ARS-83 -näyttely järjestettiin siis ennen Ateneumin peruskorjausta ja koko rakennus oli silloin tuon modernin taiteen näyttelyn käytössä. Vaikka rakennuksessa ei olisi ollut yhtään ainoata taideteosta, olisi jo tuon upean, mutta räsistyneen rakennuksen kiertely ollut minulle tarpeeksi suuri elämys. Noihin tiloihin oli kuitenkin rakennettu upea nykytaiteen näyttely ja jollakin tavalla voisin sanoa tuon näyttelyn vaikuttaneen minun koko elämääni. Mutta minun ei nyt kuitenkaan ollut tarkoitus kirjoittaa ARS-83 -näyttelystä…

Edellisestä Ateneumin vierailustani ei ollut ehtinyt vielä kulua kovin kauaa, kun nyt jo kiersin sen uudestaan. Tällä käyntikerralla olin museossa ensimmäistä kertaa yksin ja kierrokseni painottui varmasti hyvin eri tavalla kuin aikaisemmin. Vietin melko paljon aikaa varhaisten suomalaisten taiteilijoiden teosten äärellä ja totta kai myös klassikkojen huoneessa, joka on sijoitettu hienosti pääportaikon yläpäähän. Vaihtuva näyttely ”Inspiraatio” käsitteli klassisten taideteosten vaikutusta nykytaiteeseen. Se sisälsi eräänlaisen ”tutkimuskysymyksen” ”Kuinka kansainväliset nykytaiteilijat ovat inspiroituneet Euroopan taiteen klassikoista?” Suurin osa vaihtuvan näyttelyn teoksista ei herättänyt minussa suuria tunteita, eikä ajatuksia, mutta muutamia helmiä sieltä itselleni kyllä löysin. Myös Fokus-salin Von Wright – näyttely tarkastelee veljesten teoksia inspiraation lähteinä. Tästä kytkennästä huolimatta kierrän tämän salin jotakuinkin läpikävelynä. Jos listaisin omat suomalaiset suosikkini, mukana listalla olisi tietysti Helene Schjerfbeckin teoksia, Hugo Simbergin teoksia ja Albert Edelfeltin teoksia, mutta ehkä jopa näiden ylitse nousisi muutamia muita maalauksia, kuten Greta Hällfors-Sipilän maalaus Johanneksen kirkosta ja Sulho Sipilän maalaus Brahen kentästä.
Rautatientorin laidalla sijaitsevassa Ateneumissa on museomyymälä ja kahvila. Lipunmyyntiaulasta löytyy vaatteidensäilytystilojen lisäksi lukittavia lokeroita tavaroille.  

5. Amos Rex

Viides museokäyntini ensimmäisen “museokorttiviikon” aikana on Amos Rex. Tämän museon edeltäjä, Amos Andersonin taidemuseo toimi Helsingissä vv. 1965-2017. Uudet tilat valmistuivat Lasipalatsin ja vanhan linja-autoaseman alle vuonna 2018 ja silloin myös museon nimeksi vaihtui Amos Rex. Jotkut ehkä muistavat Amos Rexin ensimmäisten viikkojen käsittämättömät jonot, jotka kiersivät ympäri Lasipalatsia. Nyt jonoista ei ole tietoakaan ja minun sunnuntaille osuneen käyntini alkoi sillä, että lippujonossa oli edelläni vain yksi perhe. Maan alla sijaitsevat näyttelytilat ovat avarat ja tuo tilantunne alkaa jo alas johtavassa leveässä portaikossa. Tällä hetkellä museossa on esillä ”Generation 2020” -näyttely ja sen nuorten taiteilijoiden tuottamat 80 taideteosta. Pysyvänä näyttelynä museossa on esillä Sigurd Frosteruksen jälki-impressionistinen taidekokoelma. Museo näyttää mainostavan itseään nettisuillaan ainoastaan taidemuseona, mutta tuota Frosteruksen näyttelyä lukuunottamatta ainakin tämänhetkisen vaihtuvan näyttelyn sijoittaisin luokkaan nykytaide. Generation 2020 -näyttelyyn kuuluu myös useita video-installaatioita ja osa niistä on kestoltaan jopa 15 minuuttia. Vaikka niitä ei katsoisi edes kaikkia, kannattaa museokäyntiin tämän vuoksi varata riittävästi aikaa. Itseltäni tähän museokäyntiin kului suurinpiirtein sama aika kuin Ateneumissa käyntiin eli hieman reilut kaksi tuntia. Sigurd Frosteruksen salista löytyy lisäksi erittäin mukava paikka oleiluun: olohuonemainen, vanhanaikainen lukunurkkaus, jonne voi istua ja selailla saatavilla olevaa taidekirjallisuutta.
Myös tästä museosta löytyy alakerrasta vaatenauakot ja lukittavia lokeroita sekä maanpinnalla katutasossa oleva myymälä. Lasipalatsirakennuksesta löytyy useampiakin kahviloita ja ravintoloita. 

Jo ennen museokortin hankkimista ehdin käydä kesän alussa Parolan panssarimuseossa (ei museokorttikohde) ja Hyvinkään Rautatiemuseossa. Seuraavana itselläni on [oli] vuorossa Sinebrychoffin taidemuseo ja tarkoitus olisi myös vierailla kansallismuseo Helsingissä ihan lähiaikoina.  Turussa olen aikonut vierailla ainakin Luostarinmäen Käsityöläismuseossa, jossa olen tainnut viimeksi käydä lapsena. Muut Turun ”päänähtävyydet” olen kiertänyt ihan lähihistoriassa, joten niihin menoon ei ole välttämätöntä pakkoa, mutta ihan mielelläni kävisin taas niin Turun linnassa kuin tuomiokirkossakin. Myös Forum Marinum Aurajoessa olevine laivoineen olisi ihan mukava nähdä jälleen kerran. Tampereella listallani on Vakoilumuseo ja Amurin työläismuseokortteli sekä Vapriikki, joista en ole koskaan käynyt yhdessäkään. Heinäkuun loppupuolella tein matkan Maarianhaminaan ja tuolla reissulla vierailin kahden lapsen kanssa museolaivan Pommernilla ja myös varsinaisessa merimuseorakennuksessa eli Ålands sjöfartsmuseumissa. Seuraavaksi lyhyt tarina Sinechoffin taidemuseosta, Helsingin kaupunginmuseosta, museolaiva Pommernilta ja Ålands Sjöfartsmuseumista sekä Heurekasta. Tallinan merimuseota (Lennusadam & Paks Margareeta) olenkin jo kehunut monin sanoin aiemmissa blogikirjoituksissani.