ITÄMERIPÄIVÄNÄ ITÄMERELLÄ - OSTOKSILLE TALLINNAAN

Tästä vuodesta piti tulla vuosi, jolloin olisin ollut ulkomailla enemmän kuin koskaan. Tähtäsin tasan 182 päivään pois Suomesta, vaan toisin kävi… Tammikuun olin kokonaan Yhdysvalloissa, mutta palattuani sieltä on matkustelu sitten ollutkin vähäisempää: olen käynyt kaksi kertaa laivalla Tallinnassa ja kerran Maarianhaminassa. Siinä kaikki. Mantereen puolella olen poistunut Kehä III:n ulkopuolelle tänä vuonna yhden kerran! Minä, rauhaton sielu, joka on tottunut olemaan koko ajan menossa. Koko ajan liikkeessä. Koko ajan matkalla jonnekin tai jostakin... Kun nyt katselen jälleen tiukentuneita matkustussuosituksia ja pandemian leviämistä maailmalaajuisesti, ymmärrän meidän olevan edelleen matkalla huonompaan suuntaan. Siitäkin huolimatta, että tilanne Suomessa on koko ajan ollut hyvä, eikä sitä toista aaltoakaan manaamisesta huolimatta ole tullut. Nyt kesän lopussa on todettava, että heinäkuu olisi ollut matkustuskuukausi. Silloin rajat Suomen ja monen maan välillä olisivat olleet täysin avoinna ja matkustaminen olisi ollut ainakin kohtuullisen turvallista ja tietyin varauksin helppoakin. Onnittelen niitä kaikkia, jotka älysivät käyttää heinäkuun hyväkseen ja pääsivät matkustamaan. Heinäkuu oli avoinna matkustamiselle. Nyt se ovi on taas lähes kokonaan sulkeutunut ja minä jatkan nyt lähialuematkailua niin kauan kuin se on mahdollista: olen nyt matkalla Tallinnaan, jo kolmannen kerran tänä vuonna.

Viking Linen terminaali elokuun viimeisenä torstaiaamuna on todella rauhallinen. Ihmisiä näyttäisi olevan liikkeellä vain kourallinen ja terminaalin odotusaulassa on helppoa pitää halutessaan vaikka 10 metrin turvaväli muihin ihmisiin. Myös laivaan siirtyminen sujuu rauhallisesti, vaikka silloin esiin nousee jo edes muutama ”Äkkiäminäensin” -tyyppi, joilla on todella kova kiire laivaan. Joku haluaa ehkä valita sen tutun ja turvallisen istumapaikan laivasta, jollain on jo kova nälkä, monellakin on kiire saada pian olutlasi eteensä (laivalla olut on niin paljon parempaa ja usein se pääsee ilmeisesti loppumaan kesken matkan), mutta väitän useimpien rynnistävän laivaan vain siksi, että se on tapa. Ehkä jopa elämäntapa. Kaikesta huolimatta, ensimmäisten mentyä laivaan noustessa ei ole ruuhkaa, eikä tungosta ja jättäytymällä loppupäähän voi varmistaa sopivan etäisyyden muihin ihmisiin. Jono on loppupäässä hyvinkin väljä.

Yleensä käy niin, että vaikka terminaalissa tuntuu olevan tungosta ja paljon ihmisiä, niin jotenkin ne kaikki ihmiset vaan katoavat laivalle ja laivalla onkin ihan hiljaista. Tänään käy toisinpäin: ihmisiä tuntuu olevan laivalla paljon enemmän kuin terminaalin odotustilassa. Ulkokansilla on hiljaista, mikä johtuu ehkä tänä aamuna saapuneesta syksystä: ilma on kaunis ja aurinkoinen, mutta hyvinkin viileä. Ilmassa on jo selvästi syksyn tuntua. Sisätiloissakin on enimmäkseen väljää, mutta ihmisiä on kasaantunut joihinkin tiettyihin paikkoihin, kuten laivan myymälään. Myymälässä meno on täysin entisellään, aivan kuten aikoina ennen koronaa: tungosta, toisiaan töniviä, sinne tänne ryntäileviä ihmisiä ja vähän jonojakin. Minäkin käyn myymälässä, mutta poistun sieltä melko nopeasti mitään ostamatta. Laivan keskiosassa olevassa ruokapaikassa on jonkin verran ihmisiä, ”ruokajonossa” ei ketään. Laivan keulassa oleva suuri kahvila-ravintola on lähes autio ja myyntipistekin on suljettu. Eväät voi hakea tuosta ensin mainitusta paikasta. Monen sadan ihmisen tilassa keulassa on ehkä noin 30 ihmistä, jotka kaikki ovat levittäytyneet hyvin väljästi eri puolille ravintolatilaa. Samassa tilassa on myös lasten leikkipaikka, ”Ville Viking Maja”, mutta se on edelleen kokonaan suljettu. Myöskään nurkassa olevat videopelit eivät ole käytössä.

Minä olen tällä kerralla oikeastaan puhtaasti ostosmatkalla. Täydennän hieman ”viinikellariani” ja samalla teen joitakin pieniä elintarvikeostoksia. En ole valistunut Tallinnan matkaaja, joka tietäisi parhaat vinkit, parhaat ostospaikat tai parhaat ostokset. Päinvastoin, olen tässä melkoinen ummikko ja koskaan elämässäni en ole alkoholikuriirina toiminut tai kaljakärryjä perässäni vetänyt. Nytkin tyydyn siihen, mitä saan mukavasti pienehköön reppuuni ja olkalaukkuuni mahtumaan. En myöskään lähde minnekään sen kauemmas ostoksille, vaan aikomuksenani on tehdä pitkä päiväkävely vanhassa kaupungissa ja tehdä sen jälkeen ostokset sataman vieressä olevassa Nautica-ostoskeskuksessa. Sieltä tiedän löytäväni saman katon alta sekä kohtuuhintaisen alkoholiliikkeen ja Rimin, jossa saan tehtyä ruokaostokseni. Tiedän kyllä, että voisin vielä säästää ehkä jonkun euron etsimällä vielä halvemmat kaupat ja selvittämällä juuri ne kaikkein edullisimmat ostokset, mutta tämä riittää minulle. Näin siis ajattelen ollessani vielä matkalla Tallinnaan. Myös ostosten ja kantamisen helppous ovat minulle tärkeitä asioita. Ja näinkin saan helposti hyödyttyä Viron hieman halvemmista hinnoista; maksettuani yhdeksän euron meno-paluulipun (päivä Tallinnassa -risteily), jään tästä matkasta voitolle vielä useamman euron. Todennäköisesti jopa useamman kymmenen euroa.

Aurinko paistaa edelleen saapuessamme Tallinnanlahdelle. Kevyt pohjoistuuli puhaltaa aluksen perän suunnasta ja ilman lämpötila on +17C astetta. Kiinnitän laivalla huomiota erääseen pikkuseikkaan: Jonkun laivan henkilökunnasta on oltava jonkinlainen Psychobilly-fani, koska silloin tällöin kuulen kyseistä hyvinkin pienen marginaaliryhmän tuntemaa musiikkia laivan äänentoistolaitteista: Horrorpops, Koffin Kats ja joku minulle tuntematon bändi. Ensin yhden kappaleen peräkannella, sitten toisen kappaleen sisätiloissa ja vielä myöhemmin lisää. Miettiessäni laivan henkilökuntaa mieleeni tulee myös kysymys siitä, kuinka paljon laivayhtiöt ovat lomauttaneet henkilökuntaa nyt kun vain osa laivan pisteistä on auki ja matkustajia on vähän. Aivan kuten lentoliikenne, myös laivaliikenne on tällä hetkellä vaikeuksissa Korona-pandemian vuoksi. Siitä huolimatta Helsingin ja Tallinnan välillä kulkee nyt jopa yksi laiva enemmän kuin ennen pandemiaa: Toinen Helsinki-Tukholma -linjan laivoista on siirretty Tallinnan reitille (ensin Mariella ja nyt Gabriella). Mariella on tällä hetkellä telakassa ja Viking Line on alustavasti tarjonnut sitä myyntiin.

 ---------------------------------------------------------------------

Olen tehnyt kierrokseni Tallinnassa ja istun taas laivan keulan ravintolassa ja vieläpä samassa pöydässä, missä istuin laivan saapuessa Tallinnaan. Laivan lähtöön on aikaa vielä 45 minuuttia, mutta laivalla on jo nyt jonkin verran ihmisiä. Aurinko paistaa suoraan sisään isoista ikkunoista ja sisällä on kuuma. Ulkonakin on lämmin, mutta ilmassa on tietynlaista syksyn koleutta. Tallinnankäyntini sujui jotakuinkin suunnitelmien mukaan. Lähdin kävelemään vanhaan kaupunkiin ja aloitin kävelyretkeni kaupunginmuurin pohjoispäästä, Paks Margareta -tornilta. Kävelin tällä kertaa melko suoraan raatihuoneentorille ja siitä edelleen muutama pari korttelia länteen ja ylös Toompean mäelle jyrkkiä portaita pitkin. Toompean mäellä ortodoksikirkon edessä pidin pienen some-tauon ja palasin sitten alas samaa tietä kuin olin tullut ylös. Kiersin vielä kaupunginmuuria pitkin etelään ja tulin lopulta sille portille, jossa on kaksi pientä tornia ja kukkakojuja portin edessä. Kävin taas syömässä tämän portin vieressä sijaitsevassa McDonadsissa (en syö koskaan McDonaldsissa… paitsi näemmä joka kerta kun olen Tallinnassa). Tarvitsin jotakin ihan pientä syötävää pikku rahalla. Sanotaan, että Viro ja erityisesti Tallinna on kehittynyt hurjaa vauhtia ja osittain mennyt jo monella alalla kehityksessä Suomen ohi. Näin varmasti joidenkin alojen kohdalla ehkä onkin, vaikkakin tämä vierailu paikallisessa McDonaldsissa sai minut suuresti epäilemään asiaa…

Entäpä ne ostokset… Ne menivät vähän niin kuin pelkäsinkin. Alkoholiostokset onnistuivat helposti ja hyvin ja jos mietin omaa (ei kovin suurta) alkoholinkulutustani ja ostoksia Alkossa, säästän näin kyllä melko tavalla. Säästän ihan huomattavan summan rahaa jopa näillä pienehköillä ostoksillani (2kpl kolmen litran viinibokseja ja litran pullo Giniä). Tietysti vielä enemmän säästäisin, jos lakkaisin kokonaan juomasta alkoholia tai joisin puolet vähemmän... Ostan myös pari isoa sikaria, jotka kyllä olisin saanut kaiketi laivalta ihan pikkuisen halvemmalla? Mutta sitten ne muut ostokset? Niiden kanssa olen hieman hukassa ja päätän, että ennen seuraavaa kertaa minun on selviteltävä ruoka- yms ostokset joltain, joka asian oikeasti tuntee. Tarvitsen tietoa edullisista kaupoista ja siitä, mitä sieltä kannattaa Suomeen tuoda. Tällä kerralla olen jo vähällä poistua kaupasta ostamatta mitään, mutta ostan sitten kuitenkin pari palaa kahta eri tyyppistä italialaista juustoa ja muutaman pikku levyn Kalev-suklaata… Melko kehno esitys…

Laiva lähtee klo 16.50, kymmenen minuuttia ennen aikataulunmukaista lähtöaikaa. Tämä näyttää olevan nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus: liikkeelle lähdetään 5-10 minuuttia ennen lähtöaikaa. Ehkäpä järjestelmät ovat nyt kehittyneet sille tasolle, että tieto kaikkien matkustajien saapumisesta on helposti saatavilla ja matkaan voidaan lähteä heti kun kaikki ovat laivassa. Kahden ja puolen tunnin kuluttua meidän on määrä olla perillä Helsingissä. Kuuntelen kuulutusta laivan turvallisuusohjeista ja mietin, kuinkahan moni ohjeita mahtaa ihan oikeasti kuunnella ja kuinka moni pääsisi läpi, jos ohjeet tentittäisiin lähdön jälkeen. Kauas on tultu niistä Estonian jälkeisistä ajoista, jolloin jokainen naama vakavana kuunteli ohjeet ja otti selvää turvallisuusasioista. Taisipa olla sellainenkin vaihe heti aiheen ollessa kuumimmillaan, että matkustajia koottiin tiettyihin paikkoihin tv-monitorien ääreen, jossa sitten seurattiin lentokonemaista turvallisuusesitystä. Vaan ei enää.

Tänä päivänä turvallisuudesta tulee tietysti heti mieleen Korona. Se on myös yksi syy tähän kirjoitukseeni ja rivien väleihin olen jotain siitä jo kirjoittanutkin. Kertauksena kuitenkin sen verran, että molemmissa päissä, sekä Helsingissä  että Tallinnassa terminaaleissa on väljää ja hyvinkin rauhallista. Sama juttu laivaannousun kanssa, jos ei nyt halunnut välttämättä olla kymmenen ensimmäisen joukossa… Jonot olivat väljiä ja tilaa löytyi helposti. Itse laivalla edelleen sama juttu, joissakin harvoissa paikoissa, kuten myymälässä oli ajoittain (mutta vain ajoittain) hieman tungosta, mutta muuten suurimmassa osassa laivaa sai olla aivan rauhassa omissa oloissaan ja kaukana kaikista muista. Myöskään Tallinnassa ei ollut ruuhkaa ja pienet väen kasaumat oli helppo väistää. Kaiken kaikkiaan olin koko matkan ajan suurimmaksi osaksi vähintään viiden metrin etäisyydellä muista. Minulla oli maski mukana (tosin repussa...) mutta en missään vaiheessa katsonut tarpeelliseksi käyttää sitä, koska välimatkaa oli lähes koko ajan muihin ihmisiin enemmän kuin kaksi metriä. Eli johtopäätöksenä tästä kaikesta sanoisin, Viron alhainen tautimäärä mukaan luettuna, että näillä reissuilla taitaa olla melkein turvallisempaa kuin ruokakaupassa Helsingissä tai siinä omassa lähiöbaarissa. Tai jossakin keskustan trendi-kahvilassa, terassilla tai yökerhossa… Uskon riskin Koronan saamiseen olevan todella mitättömän pieni ja uskallan kyllä tätä suositella jopa pikkuisen korona-kammoisille ihmisille.

Tämä päivä on ollut myös Itämeripäivä ja mikäpä olisi sen parempi paikka olla tällaisena päivänä kuin Itämeri... Hyvää Itämeripäivää!