LUONTOELÄMYKSIÄ ULKONA JA BUGEJA MYÖS AUTOSSA

Kuvat voi suurentaa klikkaamalla.

Muuttaminen on aina jännää, ainakin jollakin tavalla. Erityisen jännää se on silloin, kun ei edes tiedä minne on muuttamassa… Kun pakkaa tavaroita, siivoaa paikkoja ja valmistautuu lähtöön ilman minkäänlaista tietoa uudesta asuinpaikasta, on pakko uskoa jonkinlaiseen johdatukseen – on se sitten kohtalo tai jumala tai jotain muuta – pysyäkseen iloisella ja luottavaisella mielellä. Tiedän kuitenkin sen, että ennemmin tai myöhemmin minun on mentävä ja jotta voisin jatkaa muuta elämääni, johon ajoittain kuuluu uusi työ ja toinen kotimaa, on minun oltava valmis muuttamaan minä hetkenä hyvänsä. Jos yhtäkkiä ollessani kaukana maailmalla minulle tarjoutuisi tilaisuus muuttaa johonkin (toivottavasti mukavaan) paikkaan, on minun joka hetki oltava valmis hyväksymään asuntotarjous ja vaihtamaan paikkaa tarvittaessa nopeallakin aikataululla. Niinpä elän nyt laatikoiden ja pikku kaaoksen keskellä jännää elämääni ja odottelen minne tämä maailma minut Suomen osalta heittää...

--------------------------------------------------

Maanantaina 10.12.2018 aamulla ensimmäisenä tietoisuuteen iskevä ajatus on se, että tällä viikolla minun on taas palattava hetkeksi Suomeen. Käyn heti aamulla juoksemassa Lake Catherine Parkin radalla. Siitä on nyt tullut joka maanantainen tapa ja olen käynyt siellä 2-3 kertaa viikossa. Käymme myös Lake Worthissa hoitamassa asioita, mutta muuten maanantaissa ei olekaan sen kummempaa kerrottavaa. Tästä viikosta on edellisen viikon tapaan tulossa hieman viileämpi; lämpötila saattaa jäädä joinakin päivinä reilusti +20C asteen alapuolelle ja yölämpötilat voivat pudota kymmeneen asteeseen. Olemme kuitenkin tropiikissa ja yleensä tällaisen viileämmät jaksot ovat hyvin lyhyitä ja ohimeneviä.

Myös tiistaiaamu valkenee viileänä ja mikäpä olisi sen parempi ajankulu viileälle päivälle kuin kunnon patikointi luonnossa. Suuntaan aamiaisen jälkeen ”oman kaupunkini”, West Palm Beachin puolelle ja päätän tänään toteuttaa pitkäaikaisen suunnitelmani ja kävellä koko Winding Watersin luonnonpuistoalueen ympäri. Olen käynyt tällä alueella kymmeniä kertoja sekä yksin että vaimoni ja muidenkin ihmisten kanssa, mutta en ole koskaan kävellyt koko vesialuetta ympäri. Matkaa koko Winding Watersin vesialueen kiertämisestä kertyy noin 4.4 mailia (noin 7km) ja patikkapolun vaikeutta sanoisin keskinkertaiseksi siksi, että se on epätasaista ja osittain jopa hieman upottavaa hiekkaa. Arvelen kierrokseen kuluvan aikaa hieman reilun tunnin. [Päästessäni perille totean aikaa kuluneen lähes kaksi kertaa enemmän.]

Kuten olen jo aikaisemmin kirjoitellutkin, olen nähnyt täällä alligaattoreita, käärmeitä, bobcatin ja valtavan määrän erilaisia lintuja. Nyt paikka onnistuu säväyttämään hienolla luontoelämyksellä jo ennen kuin olen saanut edes autoa pysäköityä. Kääntyessäni alas parkkipaikalle, aivan autoni edestä maasta nousee lentoon haukka, jolla on iso musta käärme nokassaan. Musta käärme, ehkä Black Racer, on osittain kiertyneenä rullalle ja haukka lentää käärme mukanaan jonnekin palmujen taakse. Huh… Enpä ole tällaistakaan ennen nähnyt ja nyt se tapahtui vieläpä aivan autoni edessä niin, että tuulilasi oli televisio, jossa oli meneillään mahtava luonto-dokumentti…

Aloitan patikointini ylittämällä lähellä parkkipaikan kulmaa olevan puusillan, jolta olen muutaman kerran nähnyt alligaattoreita. Nyt en niitä kuitenkaan näe, joten jatkan matkaani ja käännyn pian sillan toisella puolella vesialueita kiertävälle hiekkapolulle. Polku on melko helppokulkuinen, mutta toisin paikoin hiekka upottaa ja jalka ei saa siitä kunnon ”pitoa”. Tähyilen eteeni mahdollisten eläinten varalta ja kamerakin on suurimmaksi osaksi melkeinpä laukaisuvalmiina kädessä. Mietin sitä, kuinka paljon tämä luontokuvaaminen muistuttaa metsästystä: Kävellessä kamera on käsissä niin, että sen saa mahdollisimman nopeasti nostettua ylös laukaisua varten. Se on ladattu, mutta ei varmistettu. Toisinaan taas kameran kanssa ollaan pitkään paikallaan ja tähdätään pitkään odottaen kohteen liikahtamista sopivaan asentoon tai sopivaan paikkaan. Kameran laukaisu on kuin laukaisisi aseen. Hyvä asento, tukeva ote ja rauhallinen puristava laukaisu. Ainoa ero tässä on melun puuttuminen ja se, että eläimiä ei vahingoiteta.

Kävelen rauhallista tahtia ja pysähdyn usein. Pysähdyn joko ottaakseni valokuvan tai vaan ihaillakseni eläimiä ja maisemia. Monet matkani tänne ovat saaneet ikään kuin vahingossa jonkun tietyn teeman. On ollut reissuja, jolloin olen nähnyt paljon alligaattoreita eri paikoissa. On ollut reissuja, joihin on kuulunut paljon kilpikonnia jne. Tällä kerralla teemana ovat selvästi petolinnut ja erityisesti haukat: olen nyt useana päivänä nähnyt erilaisia haukkoja ja kotkia monissa eri paikoissa. Tälläkin kävelyreissulla näen monta haukkaa niin taivaalla kuin maassa tai puun oksallakin. Tällä kertaa haukat ovat uskoakseni enimmäkseen kotilohaukkoja (Snail Kite). Näen myös pari aivan valtavaa lokkiparvea, haikaroita, anhingoja ja cormorantteja. Puolessa matkassa olen törmätä polun mutkan takana kokonaiseen pesukarhuperheeseen! Perhettä kuitenkin ujostuttaa niin paljon, että ennen kuin ehdin ottaa edes valokuvaa koko pesue on jo kadonnut polun reunan aluskasvillisuuden taakse.

Myös seuraava päivä on jälleen viileä päivä. Teen joitakin jouluostoksia, mutta muuten päivä menee rauhallisissa merkeissä kotona. Illalla ajelemme katsomaan West Palm Beachin lentokentän päässä, Military Trailin toisella puolella olevan Mounts Botanical Gardensin jouluvalaistusta. Tapahtuma on niin suosittu, että meidät ohjataan pysäköimään puutarhan vieressä olevalle joutomaalle perustetulle lisäparkkipaikalle. Olemme paikalla juuri auringonlaskun aikaan ja sen vuoksi puutarhassa ei vielä ole tungosta. Puutarha on kaunis päivälläkin, mutta vielä kauniimpi se on näin pimeän laskeutuessa ja jouluvalojen syttyessä. Puita ja pensaita on koristeltu monin erilaisin valoin ja myös musiikki kuuluu tähän ”installaatioon”. Tulemme kiertäneeksi polun kahteen kertaan: ensimmäisellä kerralla otan valokuvia järjestelmäkamerallani ja pari video-pätkää puhelimella. Päästyämme ensimmäisen kierroksen loppuun minä puhdistan puhelimen kameran linssin ja teemme toisen kierroksen…

Koska meidän omistamat asunnot ovat noin 8 200 kilometrin päässä Helsingistä, on luonnollista, että suomalaisia vieraita ei ole juuri käynyt. Joskus sekin ihme on kuitenkin tapahtunut ja joskus vieraita olisi ollut tulossa, mutta itse olen ollut Suomessa. Torstaina kuitenkin eräs suomalainen ystäväni poikkeaa vierailulla West Palm Beachillä. Hänellä on todella pitkä koneenvaihto Miamissa ja niinpä hän päättää tulla moikkaamaan minua junalla. En ole kehitellyt mitään sen kummempaa ohjelmaa ja päivä menee melko lailla ”playing by the ear” -tyylillä. Ajelemme ensin Palm Beachin puolelle ja pitkin rantateitä etelään. Käännymme pois Palm Beachiltä Southern Boulevardille ja siitä suuntaamme Flagler Drivea pitkin takaisin ylös. Löydämme parkkipaikan aivan Downtown Waterfrontin liepeiltä ja jalkaudumme autosta. Käymme kävelyllä Clematis Streetillä ja City Placella, jotka molemmat ovat eräänlaisia hieman toisistaan erillään olevia kaupungin keskusta-alueita. Kävelyretkemme päätteeksi käymme lounastamassa Okeechoobee Boulevardilla olevassa Nick's 50's Dinerissa. Loistava paikka: ulkoapäin vain tavallisen liikehuoneiston näköinen paikka, mutta sisälä viihtyisä vanhan ajan diner, jossa saa kohtuuhintaan hyvää ruokaa.

Meillä on lounaan jälkeen vielä jonkin verran aikaa ja päätän kierrellä autolla historiallisen Northwoodin asuinalueen läpi. Pysähdymme pikku kiertelyn jälkeen sen reunalla olevassa ”manaattipaikassa”. FPL (Florida Power & Light) on rakentanut voimalaitoksensa kylkeen Manatee Lagoon -nimisen paikan manaattien tähystelyä varten. Kun vedet viilenevät talvella (totta se on, lämpötila saattaa laskea jopa alle +24C asteen), nämä hyvin kylmänarat eläimet kerääntyvät rannikoille ja jokien lämpimiin vesiin. Täällä niitä houkuttelee erityisesti voimalan lauhdevesiallas. Tämä manaattikeskus on melko uusi ja hieno ja tänne pääsee vapaasti ilman pääsymaksua. Mahdollisuus manaattien näkemiseen on varmasti reilusti alle 50%, mutta muutaman kerran olen täällä näitä rauhallisia merilehmiä nähnyt ja myös tänään meillä käy tuuri. Näemme ensin kaksi manaattia aivan laiturin reunalla. Sitten pari lisää ja pian kokonainen lauma. Eläinten lukumäärää on mahdotonta laskea, sillä niitä näyttää olevan lähellä ja kaukana, mutta niitä on joka tapauksessa enemmän kuin kymmenen.

Päivä on siis kaiken kaikkiaan oikein onnistunut ja mukava. On kuitenkin yksi asia, joka taas tänäänkin saa aikaan negatiivisia tuntemuksia: liikenne! Ja tänään erityisesti röyhkeät, (todennäköisesti) rikkaat, valkoihoiset setämiehet… Erityisesti jää mieleen kaksi valkoista Mercedes-Benz -merkkistä autoa ja niitä ajavat… anteeksi… #&%!!!. Molempien ajotyyli uhkuu ylimielisyyttä ja uhittelua. He roikkuvat kiinni autoni takapuskurissa ja lopulta ohittavat minut aivan turhaan ja vieläpä todella typerässä paikassa, revittäen autojaan lähes ylikierroksille. Uskoakseni tiedän, mikä saa heidät toimimaan kuin idiootit ja ajamaan autoa kuin mielipuolet; se punainen vaate on punainen Challenger… Ikävä kyllä päivittäin liikenteessä huomaa, kuinka joidenkin miesten primitiivireaktiot pulpahtavat pintaan kun he näkevät tietynlaisen auton. Heidän herkkä miehisyytensä on hajota palasiksi, mutta agressiivinen käytös ja voitontunne liikenteessä pelastavat sen ilmeisesti hajoamiselta… 

No, minä loppujen lopuksi veisaan viis näistä uhittelijoista ja pöyhkeilijöistä ja keskityn vain omaan ajamiseeni. Illalla viemme vielä auton huoltoon lähimmälle Mopar-huoltamolle, joka on Northlake Boulevardilla, noin viiden minuutin matkan päässä sijaitseva Napleton. Huolto on ”takuukutsu” eli autoissa yleisesti havaitun vian korjaus. Olen harrastanut vanhoja autoja ja minulla on aikoinaan ollut useampikin vanha jenkkiauto. Ne olivat niitä autoja, joille pystyi vielä itse tekemään melkeinpä mitä tahansa. Nyt ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, että minun autoni tietokoneeseen, ohjelmistossa olevan virheen vuoksi, pitää päivittää uusi ohjelmisto… ”Softa-vika”… Insinööri on koodannut uudelleen… Se pitää enää asentaa ja tunnin päästä auto on taas kunnossa ja turvallinen ajettava myös vakionopeudensäädintä käytettäessä. Piti minun tämäkin päivä vielä nähdä...

Valokuvia 

Luontokuvia