KALKKUNAPÄIVÄLLINEN

Senigallia Summer Jamboree 2018 (ITA)

Huomasin taas jokin aika sitten, että roikotan edelleen tämän blogin nimessä mukana sanaa ”Matkablogi”, vaikka tämä ei varsinaisesti ole enää moneen vuoteen ollut varsinainen matkablogi. Matkablogin voin katsoa päättyneeksi viimeistään keväällä 2016, jos ei osittain jopa jo ennen sitä. Pian kolmen vuoden ajan olen kyllä matkustellut todella paljon, mutta lähtöpiste ja päämäärä ovat olleet melkein aina samat. Vielä laajemmin katsoen olen matkustellut tavallaan kahden kodin väliä jo syksystä 2012 asti eli reilut kuusi vuotta. Keväästä 2016 asti nämä reissut ovat kuitenkin vakiintuneet kiinteäksi osaksi elämää, enkä voi enää varsinaisesti sanoa, että lähtisin matkalle Yhdysvaltoihin; minä vain vaihdan paikkaa. Minä vaan vaihtelen paikkaa kolmen eri kodin välillä. ”Minä asun vähän siellä ja täällä, Nuuskamuikkunen vastasi ja pani kahvin tulelle. Tänään satun olemaan täällä – huomenna jossakin toisessa paikassa."(Nuuskamuikkunen/Tove Jansson)

NYC 2017 (USA)

On tässä välissä sentään tehty joitakin pikku reissujakin, mutta jotenkin vaan niistä on jäänyt kirjoittamatta tänne blogiin. Jotenkin konseptit ovat nyt olleet melkein kirjaimellisesti sekaisin kirjoittamisen osalta ja jo pelkkien valokuvien työstäminen on vienyt niin paljon aikaa, että en vaan ole yksinkertaisesti ehtinyt enää kirjoittaa. Olemme tehneet pikku pyrähdyksiä (tai joissakin tapauksissa pysähdyksiä) Tallinnaan, Tukholmaan, Lontooseen, New Yorkiin, Roomaan, Senigalliaan, Venetsiaan… Eli olemme oikeastaan ehtineet tämän jatkuvan kotien välillä reissaamisen lisäksi poiketa aika monessa muussakin paikassa. Näistä kirjoittamisen arvoisia olisivat ainakin Senigallia, muu Italia, New York City ja Lontoo. Tässä järjestyksessä. Senigallian reissu on haaveissa myös tänä vuonna ja hotellikin on jo varmuuden vuoksi varattu. Jos vaan ehdin ja jaksan, yritän kirjoitella pienen tarinan edellisestä Senigallian Summer Jamboree reissusta (järjestysnumeroltaan 3) ennen kuin uusi reissu on jo mahdollisesti käsillä.

-------------------------------------------------------

Tämä syksyn 2018 USA:ssa oleiluni kolmas viikko alkaa heti maanantaina juoksulenkillä Lake Catherine Parkin radalla. Tämä on Kiitospäiväviikko ja sen vuoksi myös vaimoni on vapaalla koko viikon. Tänä maanantaina pääsemme siis yhdessä ulkoilemaan, joskin hän kävelee koko matkan ja minä juoksen muutaman kierroksen ja kävelen muutaman hänen kanssaan. Tämä 650m pituinen, hiekkapäällysteinen juoksu- ja kävelypolku oli kyllä kullan arvoinen löytö täältä keskeltä Palm Beach Gardensia. Keskeltä vilkkaita, leveitä teitä, asuinalueita ja kauppoja kauppojen perään... Olen ollut hieman harmissani, kun minulla ei ole ollut Suomenlinnan urheilukentän veroista lenkkipaikkaa täällä, mutta olen nyt löytänyt vielä monin verroin paremman paikan. Ainoa haitta täällä on ajoittainen kuumuus, mutta se ei ole minulle kovinkaan suuri ongelma. Jos ongelma tai haitta lainkaan…

Illalla lähemme vielä ajelulle West Palmin puolella olevaan Palm Beach Outlets -ostoskeskukseen. Tämä vanha ostoskeskus tyhjeni ja rapistui joskus vuosia sitten ja lopulta se jäi huumejengien alueeksi, joka oli varsinainen mätäpaise kaupungin keskustan läheisyydessä. Muutama vuosi sitten alue kuitenkin rakennettiin kokonaan uudelleen ja tämä valtava kasvojenpesu onnistui hyvin. Vanhan gheton tilalla on nyt melko suuri ja hieno outlets -tyyppinen ostoskeskus. Tästä paikasta löytyy monien brändien myymälöitä: minulle tärkeimmistä voisin mainita esimerkiksi Converse ja Lewis. Kiertelemme rauhallisesti myymälöitä ja tulemme lopulta kiertäneeksi jalan oikeastaan koko suuren ostoskeskusalueen, mutta rahamme saimme tänään säästettyä. Ennen kotiinlähtöä kymme vielä ostoskeskuksen pienessä "food courtissa" syömässä Sbarron pizza-slicet ja minun on syömisen yhteydessä pakko ottaa oheinen kuva: ei täällä Amerikassa kaikki niin suurta ole, tämä on ehkä pienin koskaan näkemäni apteekki...

Tämän viikon tiistaissa ja keskiviikossa ei ole varsinaisesti mitään mainittavaa. Torstai on kiitospäivä ja se tietää myös meille uutta reissua ylös St Lucie Countyn puolelle viettämään juhlapäivää yhdessä suvun kanssa. Päivä kuluu perusamerikkalaiseen tapaan perheen piirissä ja oleellinen osa onn tietysti kalkkunapäivällinen. Oikeastaan syöminen on ”se juttu”, jonka vuoksi monet perheet kokoontuvat yhteen viettämään tätä päivää. Harvapa enää ihan oikeasti muuten mitään kiitospäivää viettää; taitaa olla se kupla puhjennut jo vuosikymmeniä sitten… Syömisen lisäksi tässä päivässä on kuitenkin toinen merkittävä asia: muistaa olla kiitollinen erilaisista hyvistä asioista. Olla kiitollinen perheestä, terveydestä, työstä, ystävistä… Sitähän se on ja alkuperäinen syy, se mielestäni melko tekopyhä syy, on (onneksi) unohtunut jo kauan sitten. Siinä kun ei ainakaan omasta mielestäni paljon juhlimista ja ylpeilemistä ollut. Kiitollisuudesta puhumattakaan.

Tänään ajamme takaisin alas Palm Beach Countyn puolelle eri tietä kuin normaalisti. Kiireiset Interstate I-95 ja Turnpike voivat olla monesti hieman ahdistavia suurien liikennemäärien ja sikinsokin kaistoilta toisille poukkoilevia, huonosti käyttäytyviä autoilijoita ja siksi välillä on mukava valita jokin toinen tie. Ne toiset tiet ovat usein kyllä huomattavasti hitaampia, mutta maisemat ovat vaihtelevampia ja mukavampia ja ajaminen on yleensä paljon rennompaa ja mukavampaa. Liikenne täällä Etelä-Floridassa on muuttunut jopa jo näiden reilun kuuden vuoden aikana, mitä itse olen enemmän näillä nurkilla ajellut: autoja on huomattavasti enemmän, liikenne on paljon kaoottisempaa ja ihmiset käyttäytyvät yhä huonommin ja huonommin. Ihmiset eivät yksinkertaisesti välitä muista tiellä liikkujista tai he eivät välitä säännöistä ja tätä ilmiötä voi kuvata yhdellä yksinkertaisella lauseella: ihmiset eivät enää osaa ajaa. Tänä iltana meillä on kuitenkin oikein mukava ja rauhallinen kotimatka Dixie Highwayn eli tien US1 kautta. Ilta on oikein mukava tähän pikku ajeluun.

Perjantaina 23.11. ajelemme ensin iltapäivän aluksi Lake Worthiin hoitamaan asioita ja palaamme sitten Riviera Beachille. Tämä päivä on minulle taas lenkkipäivä ja tänään käyn yksin juoksemassa jo tutulla Lake Cathrine Parkin radalla. Muuten päivä ja ilta menevät kotona oleillessa. Pitäisi kai käyttää nykytermiä "chillaillessa"....

Valokuvia reissun alkupuolelta