perjantai 2. lokakuuta 2015

Viimeiset päivät Kreikassa (Kreikka, osa 14)


27. VIIKKO

Platamonas - Neoi Poroi
(Kuvat saa suurennettua klikkaamalla)
Minun ei varmasti tarvitse enää tähän edes kirjoittaa, millainen sää on tämän viikon alkaessa… Ja loppuviikkoa kohti sää vain lämpenee; perjantaina iltapäivällä lämpötila on +40 astetta ja ”real feel” +42 astetta! Mukavan lämmintä on ollut nyt jo kolmisen kuukautta. Lähes joka päivä +30-40 astetta. Paluu Suomen syksyyn voi tuntua melko ankealta. Viikko menee melko tavallisissa merkeissä, eikä kotiinpaluu näy vielä missään, vaikka se ehkä henkisellä puolella jo hieman alkaa tuntua jossakin tajunnan syvyyksissä. Viikko menee töissä kuten ennenkin ja olen töissä myös lauantaina. Perjantaina 15.8. lähden heti työpäivän jälkeen junalla Platamonaksen rannalle uimaan. Myös sunnuntaina 17.8. ehdin vielä käydä samassa tutussa paikassa uimassa.
                            
28. JA VIIMEINEN VIIKKO

Larissa
Viimeisen viikon maanantai menee vielä aivan täysin työn merkeissä. Tiistaina 19.8. pakkailenkin jo tavaroitani ja yritän saada kaiken mahtumaan kahteen valtavaan kuljetuslaatikkoon, omaan matkalaukkuuni ja selkäreppuuni. Keskiviikkona minä jään aamulla kotiin joksikin aikaan odottelemaan, että DHL:n auto tulee hakemaan tavaroitani ja tavaroiden lähdettyä minä alan olla melkein valmis kotiinpaluuseen.

Viimeinen ilta parvekkeella Larissassa
Perjantai 22.8. on minun viimeinen työpäiväni Kreikassa. Joudun jo aamulla hieman yllättäen pienien lähtöseremonioiden kohteeksi ja aamupäivän päätteeksi vietämme minun ja erään toisen suomalaisen läksiäisiä. Läksiäiset ovat paikalliseen tapaan pari tuntia kestävä lounas ja tilaisuus jatkuu epämuodollisena kyllä sitten vielä iltapäivän ajan ihan itsestään. Tähän kesään on mahtunut monia läksiäisiä ja jo monet kerrat olen joutunut sanomaan hyvästit ihmisille, joihin vasta jokin aika sitten tutustuin. Jo monet kerrat olen puristanut jonkun kättä viimeistä kertaa toivotellen elämään kaikkea hyvää ja samalla olen tiennyt, että tuskin tulen heitä enää koskaan tapaamaan. Tämän matkablogin osan nimeksi olisi hyvin sopinut vaikkapa ”Kohtaamisia”.

Lauantaina 23.8. minun on aika lähteä Larissasta, viimeisen kerran. Olin jo suunnitellut lähteväni matkaan aikaisemmin päivällä, mutta sitten kuitenkin venytän aikaani Larissassa viimeiseen asti. Lähden mielelläni kotiin, mutta osa minusta taitaa silti tehdä pientä vastarintaa. Lähin esimieheni sanoi minulle läksiäisissä pienen puheeni jälkeen kahden kesken, että vaikka hän tiesi minun olevan iloinen kotiin lähdöstä, niin hän näki minun silmäkulmassani pienen kyyneleen. Pienen, mutta kuitenkin…

Thessaloniki
Lähden illalla junalla kohti Thessalonikia. Katselen junan ikkunasta viimeistä kertaa Larissan ympäristön laajoja peltoalueita ja niiden reunalla kohoavia korkeita vuoria. Ohitan viimeistä kertaa Nei Porin aseman ja olen ehkä hieman katkera, kun en enää pääse sinne uimaan. Tunne on hieman ristiriitainen: toisaalta olen tyytyväinen päästessäni pois Kreikasta ja oli minun oma valintani lähteä tämän reilun puolen vuoden jakson jälkeen. Toisaalta taas minusta alkaa tuntua nyt siltä, että montaa asiaa jään täällä kaipaamaankin. No, minun tehtäväni täällä on nyt joka tapauksessa hoidettu kunnialla loppuun asti ja minun aikani täällä on nyt lopussa. Olen iltapimeällä perillä Thessalonikissa ja illan ohjelmaan ei kuulu enää oikeastaan mitään muuta kuin majoittuminen keskustassa olevaan City Hotelliin.

Thessaloniki
Sunnuntaina herään aikaisin aamulla ja ajan taksilla Thessalonikin Makedonian lentokentälle. Lennän ensin aamupäivän alussa Turkish Airlinesin lennolla Thessalonikista Istanbuliin. Istanbulissa minulla on odotusaikaa juuri sen verran, että ehdin hetken katsella Istanbulia (tai sitä, mitä siitä nyt näkyy) Ataturkin lentoaseman ikkunasta ja kierrellä vähän terminaalissa. Tuon melko lyhyen pysähdyksen jälkeen jatkan edelleen Turkish Airlinesilla Istanbulista Helsinkiin ja olen perillä viiden jälkeen illalla. Tuntuu todella oudolta olla kotona...

Larissa
Näin päättyi tämä yksi melko merkittävä ajanjakso minun elämässäni. Tämä ajanjakso oli hyvin avartava ja opettavainen niin työn kuin muunkin elämisen kannalta. Opin edes jonkin verran ymmärtämään elämää ja ihmisiä jossakin hyvin kaukana Euroopasta ja se avasi minun silmiäni hyvin monelle täysin tuntemattomalle ja vieraalle asialle. Kreikassa työskentely avasi paljon silmiäni ja opetti minulle paljon; niin kansainvälisessä työyhteisössä toimiminen kuin ihan tavallinen arkielämä Kreikassakin. Elin reilut puoli vuotta Kreikassa, mutta silti elin tavallaan puoli vuotta myös jossakin paljon Kreikkaakin kauempana. Jossakin tähän asti aivan oudossa ja tuntemattomassa maailmassa ja se opetti minulle vielä paljon enemmän.

Ossa-vuori
Ollessani syksyllä 2011 töissä Roomassa, rakastuin kaupunkiin ihan täysin muutamassa siellä viettämässäni viikossa. Kreikkaan ja varsinkaan Larissaan en rakastunut edes puolessa vuodessa ja alussa enemmänkin inhosin sitä, mutta nyt huomaan kuitenkin jollakin tavalla kiintyneeni siihen ja kun aikaa on jo kulunut, jollakin tavalla jopa kaipaan tuota paikkaa. Tiesin kyllä jo ennen kotiinlähtöäni, että tulen tuota paikkaa ja noita päiviä kaipaamaan, mutta nyt kun aikaa on kulunut vielä enemmän, uskon, että palaan vielä jonain päivänä katsomaan noita tuttuja maisemia ja tuttuja paikkoja, eikä minulla ole ikävä Kreikan turistirysiin, vaan haluan nimenomaan vielä joskus käydä Larissassa.

Mietin näitä viimeisiä sanoja kirjoittaessani, että kylläpä tämä juttu nyt latistui viimeisten viikkojen osalta. Ajattelin kuitenkin, että ehkä juuri tällainen töksähtävä loppu sopii tähän tarinaan, koska jotenkin tämä reissu loppui oikeastikin vähän töksähtäen. Töks.



Elokuun kuvat Kreikasta


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti