Keskikesän juhlaa

Suomenlinna on taas niin täynnä elämää; turisteja tutustumassa historiaan ja vanhoihin rakennuksiin, suomalaisia pikinikillä ja päiväkävelyllä ja kesäteatterissa "Robin Hoodin sydän" vetää yleisöä saareen. Lämpiminä kesäpäivinä ja -öinä tämä paikka on vertaansa vailla tässä maassa ja usein ulkona kulkiessa onkin sellainen tunne kuin olisi lomamatkalla jossain aivan muualla. Parhaita ovat nämä päivät, jolloin aurinko paistaa ja lämpötila nousee lähelle +30 astetta. Tuollaisina päivinä (ja iltoina ja öinä) en tiedä mitään parempaa Suomessa, kuin kuumat rantakalliot tai muut Suomenlinnan rannat. Vastakohdan tälle lämpimälle lomasaarelle voi nähdä talvella ja silloin tämä maisema on parhaimmillaan kun maassa on lunta ja avoimesta merestä nouseva vesihöyry jäätyy puiden oksille kauniiksi kuuraksi. Talvi on sekin usein täällä kaunis, mutta silti vaihtaisin sen ikuiseen kesään. Minä olen kesäihminen ja nyt tällä hetkellä en halua edes ajatella talvea...

Keskikesän juhlaa on taas vietetty Suomessa ja omalta osaltani se meni pienen kotimaanmatkan merkeissä. Juhannusjuhlaan liittyi meillä muitakin juhlanaiheita. Oma poikani, jonka kanssa olen kaksivuotiaasta asti elänyt ja asustellut ei ole enää lapsi, vaan hän täytti 18 vuotta jo kesällä 2010, mutta nyt juhannusviikonloppuna hän saavutti 21 vuoden rajapyykin. Hän on nyt siis täysi-ikäinen myös esimerkiksi USA:ssa ja seuraavalla kerralla voimmekin jo mennä yhdessä vaikkapa istumaan oluelle terassille käydessämme "amerikankodissa". Hän saavutti myös toisen tärkeän rajapyykin ja kotiutui kunnialla suoritetun varusmiespalveluksen jälkeen Karjalan Prikaatista. Mieltä lämmitti vielä tieto hyvästä pärjäämisestä ja jaksamisesta, kovasta kunnosta ja motivaatiosta ja niitä seurannut kiitettävä arviointi palvelustodistuksessa. Näin ollen me juhlimme juhannuksena keskikesän juhlaa, syntymäpäiviä ja kotiutusta.

Juhannuksen kotimaanreissu oli pitkästä aikaa autoreissu. Ajelimme vuokra-autolla Sastamalaan omalle mökille ja vietimme siellä koko juhannusviikonlopun perjantaista sunnuntaihin. Mökkimme sijaitsee Kokemäenjoen rannalla noin 6km etäisyydellä Sastamalan pienestä keskustasta. Oikeastaan joki on kyllä hieman väärä ilmaus, sillä Kokemäenjoki on tällä kohdalla leveä, hyvin hitaasti virtaaava järvi, jonka nimi on Rautavesi. Mökki on melko pieni ja vaatimaton, mutta sellaiselle, joka ei kaipaa mökillä mikroaaltouuneja, pesukoneita ym. kodinkoneita ja -välineitä, se on aivan riittävän kokoinen ja riittävästi varusteltu. Kesämökit kuuluvat suomalaiseen kotimaanmatkailuun ja elämäntapaan ja monet hakevat mökkeilystään juuri jonkinlaista pientä askeettisuutta, joka erottaa mökin kodista ja arkielämän lomailusta ja vapaa-ajasta. Siihen tarkoitukseen tuo mökki onkin mitä mainoin. Mökkielämän huonoina puolina koen sen, että mökistä tulee hekposti työsiirtola ja harvat mökkipäivät pitäisi käyttää mökin ja ympäristön kunnostamiseen ja ylläpitoon. Tällä reissulla emme kyllä juuri ehtineet töihin ryhtyä, vaan lyhyt aika meni nopeasti grillaillessa, saunoessa ja uidessa.

Mökkimme lähellä on yksi suosittu matkailukohde ja turistinähtävyys: Tyrvään Pyhän Olavin kirkko ja siellä poikkesimme pikaisesti tälläkin reissulla. Tunnetuksi kirkko on tullut Mauri Kunnaksen kirjoista ja 1997 tapahtuneesta tuhopoltosta, joka tuhosi kirkon täysin, kivi- ja tiiliseiniä lukuunottamatta. Kirkko on myöhäiskeskiaikainen harmaakivikirkko ja se on rakennettu 1500-luvun alussa talkoovoimin paikalla aikaisemmin sijainneen puukirkon tilalle. Kirkon 1700-luvulla valmistunut uusittu, arvokas sisusta paloi kokonaan tuhopoltossa. Sekä sisusta että paanukatto korjattiin talkoovoimin. Kaksi taiteilijaa maalasi korjatun kirkon sisustukseen hyvin huomiota herättävät maalukset, jotka ovat nostattaneet paljon keskustelua puolesta ja vastaan. Itse pidän maalauksia suurimmaksi osaksi hienoina, mutta kun itse muistan vielä upean, historiallisen, aidon sisustuksen, en oikein osaa sanoa kuuluvat nuo modernit maalaukset tuohon keskiaikaiseen kirkkoon vai eivät... Joka tapauksessa kirkko on upea ja se sijaitsee todella kauniilla paikalla Rautaveden rannalla. Suosittelen käyntiä, jos lähistöllä satutte liikkumaan.

Poikkesimme lauantai-iltana myös Ellivuoressa, jossa järjestettiin taas juhannuksen perinteinen kolmipäiväinen rock'n'roll jamboree. Minä olen tämän kesän aikana tavannut yllättävän paljon vanhoja ystäviä laidasta laitaan mitä erilaisimmissa merkeissä; osan olen nähnyt vain parin-kolmen vuoden tauon jälkeen, mutta osan jopa 20 vuoden tauon jälkeen. Myös Ellivuoressa käynnistä parhaiten jäivät mieleen monet ystävät, joita oli kiva nähdä pitkästä aikaa ja joiden kanssa oli ilo taas jutella. Pikkuisen outoja tuntemuksia tosin herätti se, kuinka taas huomasin, että pari vuotta sitten onkin yhtäkkiä pari kymmentä vuotta sitten. Itse tapahtumaan emme päässeet sattuneista syistä osallistumaan, mutta pari tuntia vierähti nopeasti parkkipaiakalla, hotellin pihamaalla ja aulan levykaupassa. Takaisin mökille ajelimme maalaisteitä kauniissa kesäillassa.

Näyttää siltä, että vieläkään en pääse kirjoittelemaan varsinaista matkablogia, en sellaisena, kuin tämän olin ajatellut eli koti-Suomessa kökötän edelleen... Vieläkään ei ole mitään tietoa koska pääsen seuraavan kerran matkaan ja nyt tämä reilun neljän kuukauden paikoillaan olo alkaa jo melkein ahdistaa. Onneksi olen taas päässyt jonkin verran merelle ja lisää merielämää on tiedossa. Omalla veneelläkin olisi tarkoitus suunnata tulevana viikonloppuna pikku veneretkelle Helsingin edustan saariin. Myös mökkireissu Sastamalaan toi kaivattua piristystä. Pientä reissua ulkomailllekin tälle kesälle vielä suunnittelen ja olen taas selaillut nettiä ja etsinyt halpoja lentoja Roomaan tai Venetsiaan. Olen myös haeskellut majoitusta Senigalliasta, Adrianmeren rannalta, koska toiveena on edelleen päästä edes pariksi päiväksi mukaan Senigallian Summer Jamboree- tapahtumaan ja jatkaa siitä sitten jonkilaiselle pienelle Italian kiertueelle. Jotain työreissuakin saattaa olla tiedossa syksyllä, mutta siitä ei ole vielä minkäänlaista varmuutta. Viimeistään talvella onkin sitten tarkoitus lähteä taas USA:n kotiin, mutta mitään ei ole vielä senkään suhteen lyöty lukkoon.

> Valokuvia juhannusviikonlopulta

-----------------------------------------------

Tätä matkablogia on nyt luettu 5660 kertaa. Yhtään kommenttia ei ole vielä jätetty, vaikka noinkin monta lukijaa on sivuilla käynyt. Facebookissa joku sentään on jotain kommentoinut tai edes tykännyt blogista. Erittäin tyytyväinen kuitenkin olen siihen, että lukijoita on löytynyt noinkin paljon! Muista sivuista sen verran, että YouTube-videoita on katsottu 51 288 kertaa ja kuvia flickr-albumeissa on katseltu 48 470 kertaa. Erittäin mukavaa nähdä, että sekä tekstit, videot että kuvat kiinnostavat ihmisiä.