PÄIVÄKÄVELYLLÄ TALLINNASSA

Tein taas yhden pikaisen matkan Tallinnaan ja takaisin. Kun halvalla sain… Viking Linen päiväristeilyjä myydään taas hintaan 5,00€. Tätä vertaan usein HSL:n kahden vyöhykkeen lippuun: kun lähden käymään Helsingin keskustassa Suomenlinnasta, maksaa matka minulle normaalisti 5,60€. Viking Linen tarjousristeilyt ovat halpoja. HSL:n liput melko kalliita. Näin omasta mielestäni ja myös moniin muiden maiden liikkumisvaihtoehtoihin verraten. Viking Linen päiväristeilyyn kuuluu meno-paluulippu Tallinnaan ja takaisin. Viking XPRS lähtee Helsingistä Katajanokan laiturista klo 10.30 ja se on perillä Tallinnassa 2,5 tuntia myöhemmin eli 13.00. Tallinnassa on neljä tuntia aikaa olla maissa ja laiva lähtee takaisin kohti Helsinkiä klo 17.00. Saapumisaika Helsinkiin on 19.30. Näin kaikkina muina päivinä paitsi perjantaisin. Perjantaisin laiva lähteen Helsingistä jo aikaisin aamulla ja Tallinnassa on muutama tunti enemmän aikaa.

Minun matkani päätarkoitus oli vain päästä hetkeksi jonnekin pois. Edes Tallinnaan, jos ei muualle… Nyt kun näyttää siltä, että KAIKKI matkustelevat jonnekin ja paljon näyttää tupsahtelevan kivoja kuvia Etelä-Euroopasta sosiaaliseen mediaan. Matkani toinen tarkoitus oli käydä täydentämässä viinikellarini tyhjiksi huvenneet hyllyt… Kun ostin pari pahviboksia punaviiniä ja pari pulloa Giniä, oli matkan hinta jo kuitattukin moninkertaisesti. Ennen näitä ostoksia tein pitkän kävelylenkin vanhassa kaupungissa. Kävelin pohjoisen puolelta Paks Margaretan tornin portista sisään vanhaan kaupunkiin ja kävelin ristiin rastiin kaupungin katuja. Kiipesin ylös Toompean mäelle ja päästyäni alas kiertelin lisää katuja ja kujia. Lopulta päädyin ostoksilleni ostoskeskus Nauticaan. Nautican suunnasta Vikingin ja Eckerö Linen terminaaleille olutvankkureineen saapuvia matkustajia varten on nyt muuten rakennettu silta yli pienen kanavan. Tämä voi olla valtavan suuri helpotus ”kaljalavoja” kuljettaville matkaajille; enää ei tarvitse kiertää sitä pitkää kierrosta venesataman pohjukan kautta.

Seuraavaa kertaa varten päätin päivittää tietoni Tallinnan historiasta. Ehkä lyhyesti myös koko Viron historiasta, mutta ainakin keskiajasta ja Tallinnan Hansa-kaupunkiajoista. Huomasin tänään, että olen kyllä käynyt viime aikoina melko usein Tallinnassa, mutta tiedän todella vähän kaupungin historiasta. Ja tämä on melko outoa, koska yleensä olen todella perinpohjainen turisti ja otan selvää asioista. Otan selvää paikkojen historiasta, maantieteestä, kulttuurista ja eläimistä sekä ihmisistä. Tallinnan historian olen vaan jostakin syystä jotenkin ohittanut ja koulussa opitunkin jo unohtanut. Sitten joskus kun olen saanut tehtyä pienen ”historiallisen kierroksen” Tallinnassa olisi varmaan jo korkea aika tutustua myös alueisiin Tallinnan keskustan ulkopuolella… Minulle tuttua on vain Pirita ja Lennusadam, kaikki muu on suurta tuntematonta. Esimerkiksi Pärnu, Tartto ja Saaremaa kuulostavat mielenkiintoisilta paikoilta, mutta totuus saattaa kuitenkin olla se, että nämä Viron matkat tulevat kyllä todennäköisesti jäämään seuraavaan elämään: luultavasti tulen jatkossakin hyppäämään koko Baltian ja oikeastaan myös pohjoismaiden yli kauemmas Eurooppaan ja tietysti Yhdysvaltoihin. Ehkä jatkossa työn merkeissä myös lähelle itään ja taas uudestaan kauas itään.

Tästä tämänkertaisesta Viron matkasta vielä lyhyesti sen verran, että menomatkalla laiva oli melkein tyhjä. Menomatka oli siis hyvin rauhallinen ja kaikkialla oli tilaa enemmän kuin riittävästi. Myös Tallinna oli melko hiljainen. Ainakin vanhan kaupungin alue. Tulomatkalla laivalla oli huomattavasti enemmän matkustajia kuin mennessä ja lapsiperheitä oli liikkeellä todella paljon suhteessa muihin ihmisiin. Olisiko Virossa ollut koulujen syysloma juuri tällä viikolla. Tallinnasta tulleet taisivat olla enimmäkseen lyhyellä risteilyllä, sillä Helsinkiin jäi mielestäni melko vähän ihmisiä.

Pari pientä asiaa jäi mieleen ihan viimeisistä minuuteista ennen maihinnousua Helsingissä. Ensimmäinen oli humalainen, noin 40-vuotias isokokoinen mies, joka rynnisti kahden oluttölkkinsä kanssa baarin tupakkakoppiin. Tämä Pentti Peräkylästä mutisi luultavasti minua ohittaessaan ”Painu vittuun siitä.” En painunut… mutta tein hänelle kyllä tilaa. Seisoessani siinä vielä hetken huomasin syrjäsilmällä katsoessani, että hän jatkoi tätä offensiivia mulkoilemalla minua edelleen savuisesta tupakkakopista. Tämä pieni tapaus ei mitenkään hetkauttanut minua mihinkään suuntaan, enkä edes ollut loukkaantunut tai pahoillani, mutta olin ehkä hieman pahoillani hänen puolestaan. Sen sijaan, että olisin ollut harmistunut minuun kohdistuneen vihan vuoksi, olin enemmänkin huolissani hänestä: Mikä oli saanut äijän tuohon tilaan? Oliko hän juonut liikaa viina, jota pää ei sitten kestänytkään? Vai oliko hän käyttänyt jotain vahvempaa kuin viinaa? Oliko hänellä kenties mielenterveydellisiä ongelmia? Oliko hänellä riitaa tyttöystävän kanssa (jos joku tuollaisen oli ylipäätään huolinut) tai oliko takana avioero tai potkut töistä? No, se ei koskaan selvinnyt koska minä poistuin laivasta. Laivasta ulos kävellessäni kävelin toisen, ehkä hieman vanhemman, niinikään juopuneen miehen perässä. Hänen väärinpäin oleva lippalakkinsa herätti minun huomioni: siinä oli etelävaltioiden lippu (jota myös orjalipuksi ja vihalipuksi kutsutaan) ja teksti Confederate Choppers… Kirkkaan punainen varoitusvalo. Kieltämättä tämä näky Tallinnasta palaamassa olevalla ihmisellä huvitti minua ja kävellessäni hänen perässään mietin mitä yhteistä on konfederaatiolla ja choppereilla…? Aika hankala löytää yhtäkään yhtymäkohtaa. Näin kuitenkin mielessäni Robert E. Leen ajavan moottoripyörällä Gettysburgin taisteluun (siihen taisteluun, jossa paha sai palkkansa ja turpaan tuli), mutta en tiedä oliko se Harley Davidson vai Indian tai ihan joku muu… No, nämä molemmat kohtaamiset olivat pikku juttuja, mutta kohtasinpa risteilyn lopussa ainakin pari sellaista oikein perinteistä suomalaista risteilymatkustajaa ja tämä palautti mieleen sen, mistä niin kovin monella näissä risteilyissä todella on kyse...

 

 

 

LAIVAMATKAILUA JA SUUNNITELMIA TALVEN VARALLE

Laivan keulassa olevan kahvilan kaiuttimista soi Nekromantix-yhtyeen kappale ”Brought Back to Life” kun laiva irtoaa Katajanokan laiturista (musiikkia valitsevan henkilön on pakko olla psychobilly-fani, koska joka kerta täällä soi esimerkiksi juuri Nekromantix tai Horrorpops ja ihan vahingossa tämä musiikki ei kyllä listoille päädy...). On vuoden 2021 syyskuun alku ja olen taas kerran matkalla Tallinnaan. Vain Tallinnaan ja heti takaisin. Jotta tämä matkablogina alkanut blogini edes silloin tällöin käsittelisi edelleen edes jonkinlaista matkailua, kirjoittelen nyt pari sanaa vuoden 2021 laivamatkoista ja katson myös pikkuisen tulevaisuuteen ja lähestyvään talveen.

Teimme vaimoni kanssa kesällä kaksi matkaa Viking Linen laivoilla. Schengen-sisärajojen ollessa vielä suljettuina nämä risteilyt olivat helppoja ja vaivattomia, koska esimerkiksi Viking XPRS -risteilyllä Tallinnassa ei ollut lainkaan maihinpääsyä ja näin matkustajat välttyivät niin koronatesteiltä kuin rokotustodistusvaatimuksiltakin.  Ensimmäinen matka oli vain kuuden tunnin päiväristeily Tallinnaan ja takaisin. Kyseinen heinäkuun alun päivä oli meidän hääpäivämme ja tarkoitus oli tehdä vain pieni risteily ja syödä laivalla hääpäivän kunniaksi. Tämä matka oli oikein onnistunut ja siitä jäi kaikin puolin hyvä mieli. Koko menomatkan istuimme laivan peräkannella olevalla ”terassilla” nauttien auringonpaisteesta ja lämpimästä säästä. Palatessamme takaisin kävimme syömässä hääpäiväateriamme. Laivalla oli hyvin rauhallista ja väljää. Sisätiloissa käytimme siitä huolimatta kuitenkin maskia, aivan kuten suurin osa matkustajista.

Toinen matkamme suuntautui Viking Gabriellalla Hankoon! Vaimoni halusi nähdä Hangon, koska hän tiesi minun asuneen siellä useita vuosia. Minä ajattelin että mennään vaan Hankoon, mutta mennään laivalla. Yksi syy oli tietysti se, että samoin kuin Tallinnan päiväristeilyllä, ei tälläkään risteilyllä tarvinnut välittää koronamuodollisuuksista ja matka oli melko edullinen, sisältäen ateriapaketin, johon kuului meriaamiainen ja buffet-ruokailu. Tietysti tämä oli myös vaihtelua autoon tai junaan verrattuna (mahtaakohan tämän jälkeen enää ikinä olla mahdollisuutta matkustaa Hankoon laivalla). Tämäkin reissu oli tosi mukava. Jälleen laiva oli todella rauhallinen, tilaa riitti ja sää suosi tälläkin risteilyllä.

Hanko oli kotikaupunkini peräti yhdeksän vuotta, mutta en silti ole käynyt siellä kovin montaa kertaa Helsinkiin muuttoni jälkeen (mikä sekin tapahtui jo yli 25 vuotta sitten!). Pelkäsin Hangon kaupungin kärsineen pahasti muuttotappiosta ja odotin jopa näkeväni autioita taloja, mutta totuus olikin aivan toinen. Hanko on tällä hetkellä mielestäni kauniimpi kuin koskaan. Kaupungin keskusta on siisti ja uudistunut enimmäkseen positiivisella tavalla ja omakotitaloalueet ovat täynnä kauniita rakennuksia ja hyvin hoidettuja pihoja. Hangossa on ehkä nyt ulkopaikkakuntalaisia kesäasukkaita enemmän kuin koskaan, mutta paikat ovat kunnossa ja kaupunki kukoistaa. Me saimme tilauuden tehdä pitkä autoajelu ympäri Hankoa ystäväni kyyditsemänä. Hangossa kannattaa käydä ajelulla myös pohjoisen puoleisilla rannoilla ja asuinalueilla. Me ajelimme läpi nuo hienot asuinalueet, kävimme kääntymässä Hangonkylän satamassa sekä Kappelisatamassa ja joimme kahvit Neljän Tuulen Tuvalla. Autokierroksen jälkeen jatkoimme kävelylenkillä, joka alkoi Nycanderinkadulta ja Hangon museosta. Pienen pienessä museossa oli tänä kesänä matkailujulistenäyttely. Museolta kävelimme Itäsataman kautta ”Leijonapatsaalle” ja sieltä edelleen huvila-alueelle Appelgrenintielle, päätyen lopulta Kasinolle. Kiersimme myös Kasinolta alkavan ”Rakkauden polun” Puistovuorella. Pikkuruisessa keskustassakin ehdimme vielä poiketa pikaisilla matkamuisto-ostoksilla. 

Matka laivalla Hankoon oli saatu kestämään yli yön ja takaisin palasimme niin ikään yön yli, tosin Tallinnassa pikaisesti pysähtyen. Oikein mukavaa oli näillä kesän pienillä ja hieman erilaisilla risteilyillä.

Tämän vuoden kolmas laivamatkani suuntautui taas Viroon. Lähdin kesän loppuessa jälleen kuuden tunnin risteilylle, hintaan seitsemän euroa ja tällä kertaa yksin… Oikeastaan matkani tarkoitus oli viinikellarini täydennys… Syyskuun alussa Suomi alkoi hiljalleen palautua normaalimpaan tilaan, vaikka uusia korona-tapauksia ilmeni edelleen noin 400-600 päivässä. Myös laivamatkailu alkoi palata ainakin jonkin verran lähemmäs normaalia, mutta tämä risteily oli edelleen risteily ilman maissakäyntiä. Tällä matkalla minun päällimmäisin tarkoitukseni oli siis hakea laivalta pikkuisen viiniä ja istahtaa muutamaksi tunniksi kirjoittelemaan tätä blogia tai ihan mitä vaan muuta mieleen tulevaa (olen havainnut, että kotona en saa koskaan kirjoitettua sanaakaan: kirjoittaakseni jotain minun on lähdettävä pois kotoa, johonkin ”neutraaliin” paikkaan).

Istuessani ennen laivan lähtöä keulan isossa kahvilassa kuuntelemassa Nekromantixia, huomasin olevani ainoa, joka käytti maskia… Kahvila on tosin niin iso, että ”turvavälit” taisivat olla lähempänä viittä kuin kahta metriä. Muualla laivan sisätiloissa maskia käytti ehkä noin 50% ihmisistä ja ulkotiloissa vain pari satunnaista ihmistä. Kävin paluumatkalla syömässä buffet-ravintolassa, joka oli yllätyksekseni tällä kertaa kohtuullisen suosittu. Ruuhkaa ei silti ollut tälläkään kertaa. Seisova pöytä maksaa tällä laivalla 23€ ennakkoon varattuna ja 26€ euroa ovelta ostettuna. Tämän matkan jälkeen en enää aio tätä buffet-ateriaa syödä, koska se ei ole mielestäni lähellekään 26€ arvoinen. Jopa 20€ olisi siitä liikaa. 

Varattuna on vielä neljäskin laivamatka tälle vuodelle. Suunnitelmissani oli aluksi lähteä käymään pitkästä aikaa Tukholmassa ja olin jo katsonut valmiiksi edullisen Viking Linen risteilyn. Nyt tyydyn kuitenkin sattuneesta syystä pikaiseen viiden euron päiväristeilyyn Tallinnaan. Tallinnassa kun pääsee nyt käymään jo maissakin, myös Viking XPRS:n päiväristeilyllä. Harkitsen tuota Tukholmaa vielä myöhempänä ajankohtana uudestaan.

Syyskuun puolenvälin jälkeen havahduin uutisiin, joissa kerrottiin USA:n avaavan rajat rokotetuille EU:n kansalaisille (+ Schengen-maat ja UK). Rokotuksen lisäksi vaaditaan ainakin tämänhetkisen tiedon mukaan myös negatiivinen testitulos. YLE uutisoi taas kerran täysin virheellisesti, että Yhdysvaltoihin eivät ole päässeet korona-aikana muut kuin kansalaiset tai erikoisviisumin haltijat. Ensinnäkään mitään ”erikoisviisumia” ei ole olemassakaan ja toisekseen Yhdysvaltoihin on USA:n kansalaisten lisäksi ollut pääsy mm. pysyvän asumisoikeuden omaavilla, tiettyjen viisumityyppien haltijoilla ja esimerkiksi perhesyistä. Itse kuulun tuohon viimeiseen luokkaan ja näin ollen uutinen rajojen avaamisesta ei kosketa minua, mutta aloin kuitenkin miettimään minne suuntaan lippujen hinnat liikkuvat, jos ihmiset alkavat taas matkustaa lomalla Floridaan. Peläten lippujen hinnannousua päätin varata omat lippuni samantien.

 ------------------------------

Lentoja Suomen ja USA:n välillä on nyt melko hyvin saatavilla. Miamiin lentää Euroopasta tulevana talvena toistakymmentä eri lentoyhtiötä ja lippujen hinnat ovat melko normaalilla tasolla. Sellainen silmänkääntötemppu hinnoittelussa tosin on tapahtunut, että jo ennen koronaa alkanut lentojen myynti ilman matkatavaroita on johtanut lopulta siihen, että hinnat ovat nousseet samalle tasolle kuin ennenkin, mutta nyt niihin ei enää kuulu matkatavaroita. Minua tämäkään ei juurikaan nyt haittaa, koska pärjään oikein hyvin pelkillä käsimatkatavaroilla. Positiivista on se, että hakukoneissa ja lentoyhtiöiden sivuilla kerrotaan nyt melko selvästi mitä lippujen hintaan kuuluu ja mitä ei. Se on valtavan suuri ja paljon matkailijan elämää helpottava parannus! Vielä vuosi sitten vaadittiin melkoisia selvittelyitä ja kärsivällisyyttä tämän asian selvittämiseen ja siltikään ei aina lopulta ollut ihan varma siitä mitä tuli ostettua… Toinen hyvä asia on tullut koronan myötä: esimerkiksi Finnairin (ja monen muun lentoyhtiön) lentolippuja pystyy nyt muuttamaan joustavammin kuin aikaisemmin.

Tällä kertaa löysin lentoni Momondon hakupalvelun kautta ja sieltä ohjauduin Finnairin sivujen ”ale-kaistalle”. Tein siis lopullisen varaukseni Finnairin sivuilla, mutta huomattavasti edullisemmin kuin jos olisin aloittanut hakuni Momondon sijaan suoraan Finnairin sivuilta. Finnairin Miamin lentojen heikkoutena minun näkökulmastani on se, että kone on perillä Miamissa aivan liian myöhään. Kun kone saapuu Miamiin illalla yhdeksän aikaan, en enää ehdi viimeiseen Tri-Rail tai Brightline -junaan tai Greyhound-bussiin. Näin ollen jouduin nyt kikkailemaan niin, että valitsin menomatkalle aikaisemmin lähtevän, välilaskullisen lennon. Lennän ensin Finnairin lennolla Tukholmaan ja sieltä suoralla Finnairin lennolla Miamiin. Ja kyllä! Totta se on: Finnair lentää nyt suoria lentoja Miamiin myös Tukholmasta (ja myös Bangkokiin ja Phuketiin). Finnair paikkaa nyt markkinoilta poistuneen Norwegianin jättämää isoa aukkoa. Paluulentoni onkin sitten suora lento Miamista Helsinkiin. Lähden matkaan jouluaikaan ja palaan huomattavasti myöhemmin… Tällaisten lentojen yhteishinta käsimatkatavaroilla oli noin 650€. Suorat lennot olisi saanut muutamaa kymppiä halvemmalla.

Minulla on edessäni vielä pitkä syksy Suomessa, ennen kuin taas otan ja lähden kauas ja pitkäksi aikaa. Tänä syksynä on tosin tapahtunut nyt jo niin paljon, että osa näistä tapahtumista pakottaa minut pysymään nyt vielä jouluun asti Suomessa. Paljon on tapahtunut, paljon on saatu asioita järjestykseen ja jotkut asiat kaipaavat vielä järjestelyjä ja työtä. Isoja asioita on muuttumassa ja tavallaan odotan loppusyksyä kauhulla, mutta toisaalta taas odotan sitä myös iloisen jännittyneenä.

------------------------------------

Lopuksi vielä uusintana pieni yhteenveto ja mainos omista nettisivuistani (26.8.2021):

YOUTUBE-KANAVA (2007-): Kanavaa katsottu 136 776 kertaa, 2 600 tuntia.
(Suomi 49 075 / 35,9 %, Yhdysvallat 15 405 / 11,3 %, seuraavina Saksa ja Italia.)

FLICKR (2011-): Valokuvia ja albumeita katsottu 1 730 914 kertaa!!!

MATKABLOGI (2012-): Blogissa vierailtu 72 842 kertaa!

INSTAGRAM (2015-): Instagram-tilillä 1350 seuraajaa.

 

 

KESÄN PÄÄTTYESSÄ... (KORONA-KESÄ 2021)

Lähden Suomenlinnasta puolenpäivän jälkeen lautalla kaupunkiin. Isompaa sadekuuroa seurannut pienempi sadekuuro on juuri mennyt ohi ja minä käärin lähes kuivan sateenvarjoni takaisin reppuun. Lautassa ei ole kovin paljon matkustajia; suomalaisten lomakausi alkaa syyskuun puolelle tultaessa olla takana ja tällainen sää ei innosta ihmisiä ulkoiluun Suomenlinnassa. Kurkistan lautan sisätiloihin molemmissa päissä ja nähtyäni sisällä pelkästään ilman maskia istuvia ihmisiä, päätän siirtyä ulkokannelle. Elämme toisen koronavuoden syyskuun alkua ja HSL:n julkisissa liikennevälineissä on edelleen voimassa maskipakko, eikä liikennevälineissä näin ollen saisi matkustaa ilman maskia. Myös kahden metrin turvavälit ovat edelleen voimassa, vaikka juuri luin kuinka se aiotaan poistaa ihan lähitulevaisuudessa: oopperan kapina taisi siis toimia tässä asiassa liikkeellepanevana voimana... Korona on vienyt tuloja monilta ihmisiltä: teatterialalta, oopperalta, elokuvateattereilta, bändeiltä, keikka- ja festarijärjestäjiltä, ravintoloitsijoilta, matkanjärjestäjiltä, lentoyhtiöiltä, laivanvarustamoilta, yksityisyrittäjiltä, tavallisilta työntekijöiltä jne… Lista on lähes loputon ja edelleen vallalla näyttää olevan vankka käsitys, että ”juuri Minä olen saanut kärsiä tästä kaikkein eniten”… Myös ihmisten tahallinen kaiken väärinymmärtäminen jatkuu yhä, mutta pahin vaihe on ihan selkeästi ohitettu jo kauan sitten. Lainaan tähän erään kaikki keikkansa menettäneen artistin sanoja elokuun 2021 loppupuolelta. Paljon tämän osuvammin ei asioita mielestäni enää voisi sanoa:

 

"If I was on the road right now, I would cancel too. Not because I would be busy hoarding food, but because I would hate to be responsible for a whole room of people getting sick. Hopefully we will soon have more knowledge about how to safely interact with each other and this virus. Until then, rather safe than sorry and let’s all try to be good to each other and help where we can."
(Patricia Day)

Astun sisään keskustakirjasto Oodiin, jossa on jonkin verran ihmisiä, mutta ei mitään tungosta kuitenkaan. Noin 50% ihmisistä käyttää maskia. Osa on riisunut sen sisään tultuaan ja osaa koko juttu ei voisi vähempää kiinnostaa (osaa ihmisistä muut ihmiset, hyvät tavat ja yhteiset pelisäännöt eivät voisi vähempää kiinnostaa). En ole käynyt täällä vuoteen kirjoittelemassa, enkä muutenkaan, mutta nyt ajattelin jo olevan korkea aika tehdä se. Tämä kirjasto on siitä kummallinen paikka, että kaikki kirjaimet ja sanat tuntuvat jotenkin hyppäävän hyllyissä olevien teosten sivuilta minun tietokoneeni näppäimistölle. Kotona en tahdo saada aikaan mitään, mutta täällä tekstiä syntyy aina nopeasti ja vaivatta. Istahdan läppärityöskentelyyn täydellisesti sopivalle pyöreälle tuolille (siellä vinolla lattialla). Ihmettelen taas hetken nuoria naisia ja tyttöjä, jotka retkottavat tuoleissaan jalat toisella istuimella tai pöydällä (kuten aina). Osalla on kengät jalassa, jolloin kahvilan pöytinäkin toimiville pöydille saattaa päätyä parhaimmillaan vaikka koiranpaskaa. Toiset ovat riisuneet sentään kenkänsä, jolloin pöydille ei päädy kuin likaa, hiekkaa ja jalkahikeä… Eipä tee mieli laskea yhtään mitään noille pöydille.

Ajatukseni siirtyvät menneeseen kesään. Yksi elämäni parhaista kesistä on nyt takanapäin. Syksyn epävakaat säät ovat saapuneet ja ne muistuttavat minua siitä, että tänä kesänä epävakaat säät jäivät oikeastaan kokonaan saapumatta. Tämä kesä ei ollut tyypillinen Suomen kesä. Tämä nyt jo mennyt kesä oli kaunis ja aurinkoinen. Tämä kesä oli lämmin ja ajoittain jopa kuuma. Minä nautin näistä säistä toden teolla! Kerrankin kunnon kesä! Kesäkuun alkupuoli oli vielä sellaista melko tavanomaista, mutta juhannuksen aikaan alkoi sitten pitkä ja lämmin jakso, jolloin sää oli lähes joka päivä kaunis ja aurinkoinen. Kesä tuntuu ainakin omasta mielestäni olleen myöskin melko tuuleton: ainakin tyyniä kesäiltoja oli paljon. Tätä kaunista kesää kesti koko heinäkuun. Koko heinäkuun myös vaimoni oli Suomessa nauttimassa tästä kesästä ja se teki kesästä tietysti vielä paremman. Säät muuttuivat epävakaiksi oikeastaan samana päivänä kun hän lähti pois.

Jatkan tästä aasinsiltaa pitkin matka-aiheeseen ”ulkomaalaisena Suomessa”. Tai vaikka ”amerikkalaisena Suomessa”. Vaimollani on nyt kokemusta Suomesta ja suomalaisista jo yli viiden vuoden ajalta. Hän on saanut kuvan suomalaisuudesta minulta ja vierailtuaan täällä useita kertoja. Tai eihän kyse ole edes enää pelkistä vierailuista, kyllä hän katsoo toisen kotinsa olevan nyt täällä. Joka tapauksessa hänellä on jo selkeä kuva maastamme ja sen ihmisistä ja tuo kuva on pääasiassa kaikin puolin positiivinen. Hän näkee Suomen enimmäkseen erittäin hyvänä ja kehittyneenä maana, jonka ihmiset ovat enimmäkseen hyviä ja viisaita ihmisiä. Hän tuntee Suomen hyvän koulutuksen ja korkean teknologian maana ja esimerkiksi Helsinkiä hän pitää nykyaikaisena, siistinä ja kauniina kaupunkina. Myös kansainvälisenä ja kehittyvänä kaupunkina, joka on hyvin positiivinen seikka (kaikille muille, paitsi sille yhdelle aina ja ihan kaikesta kiukuttelevalle äärioikeistolaiselle ”ärripurri-lahkolle”). Kuva Suomesta on siis muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta erittäin hyvä, vaikka sen jotkut yrittävätkin myrkyttää. Nyt olen kuitenkin kriittinen ja otan esille muutaman seikan, joita ikävä kyllä jouduin tänäkin kesänä suomalaisena selittelemään ja jopa pyytelemään anteeksi. Meillä suomalaisilla kun on muutamia omituisia tapojamme, jotka ovat meille arkipäivää, mutta jotka saavat ulkomaalaiset ihmettelemään ja joissakin tapauksissa jopa harmistumaan tai loukkaantumaan.

 Näitä suomalaisia tapoja (tekisi mieleni käyttää vanhahtavaa ilmausta Takapajulan ”junttimaisia” tapoja) ovat esimerkiksi nurkkiin kuseksiminen tai muuten puolialastomana liikkuminen. Tuo nurkkiin tai puskiin kuseksiminen on tähän asti ollut se kaikkein vaikeimmin ymmärrettävä ja kaikkein pahin asia.Sitä olen aiempina vuosina saanut selitellä ja pyydellä anteeksi. Ja vaikeaahan sitä on mitenkään selittää tai puolustella. Monelle ulkomaalaiselle sellainen näky on suorastaan järkyttävä ja heistä tuntuu uskomattomalta, että joku voi käyttäytyä julkisesti niin. Tämän lisäksi välillä saattaa tulla eteen puolialastomia äijiä tai ihmisiä pelkkä pyyhe tai pelkät shortsit peittonaan. Yleisesti ottaen tämä ei ole hyvää käytöstä ulkomaalaisten silmissä, jos ei sitten olla uimarannalla. Ja varsinkin pitäisi osata käyttäytyä asutuksen keskellä paikassa, missä vieressä on lasten leikkipuisto ja vilkas turistienkin käyttämä kulkuväylä. 

Kaikkein pahinta tänä kesänä ei kuitenkaan ollut julkinen kuseksiminen, eikä alastomuus, koska osasin välttää nämä tapahtumat ja näin usein vaaran merkit jo kaukaa. Tänä kesänä pahinta oli ihan ilman pienintäkään epäilystä ihmisten huono, etten sanoisi jopa törkeä tai ainakin töykeä käytös muiden ihmisten läheisyydessä. Vaimoni joutui muutaman kerran ihan suoraan sanoen tönityksi esimerkiksi kaupoissa ja muissa julkisissa paikoissa. Pari kertaa häntä töytäistiin ihan kunnolla ja kummallakaan kerralla tönijä ei pyytänyt anteeksi eikä sanonut mitään muutakaan. Meni vain menojaan. Näin voimoni kasvoilta ja kuulin hänen äänestään, että nämä kerrat todella sattuivat. Ei (ainakaan kovin paljon) fyysisesti, mutta henkisesti. Mikä ihme meitä suomalaisia vaivaa, kun emme osaa pyytää tietä, emmekä osaa pyytää anteeksi. Tämä on todella näkynyt meidän Suomessamme tänä kesänä isona negatiivisena asiana.

Jatketaan suomalaisten huonoista tavoista suoraan kotimaanmatkailuun ja omaan suosikkikohteeseeni Suomenlinnaan. Tässä aasinsiltana toimii se seikka, että yksi ulkomaalaisille vaikeasti selitettävä asia on ihmisten runsas julkinen alkoholinkäyttö ja alkoholistien runsaslukuisuus kaikkialla. Suomenlinnan kesä oli minun nähdäkseni melko tavanomainen. Kesä oli kaunis ja sen vuoksi myös ihmisiä oli paljon. Ulkomaalaisia turisteja oli tietysti hyvin vähän, mutta suomalaisia sitäkin enemmän. Lautoilla ja kaupassa oli tungosta, mutta itse pystyin välttämään ruuhkat lähes täydellisesti. 

Poikkeuksellista tässä kesässä ainakin omasta näkökulmastani oli se, että häiriötä tai ärsytystä eivät aiheuttaneet tänä kesänä niinkään turistit, vaan ihan saaren oma väki. Lievät häiriöt ja ajoittainen huono käyttäytyminen eivät olleet tänä kesänä pääkaupunkiseudun ”pussikaljanuorten” aiheuttamaa, vaan ihan paikallisten "pussikaljanaapureiden" aiheuttamaa. Usein se oli vain hyvin lievää ja sinänsä harmitonta, mutta jatkuttuaan useita kuukausia lähes 24/7 homma alkoi ärsyttämään itseäni ja myös monia muita lähitalojen asukkaita, varsinkin kun itselläni se oli lähes aina ainoa näkymä ikkunoista ulos, kahteen eri suuntaan (vaihdoin viime muutossa upeat merinäköalat ryyppy- ja röökijengiin...). Olen mielessäni antanut joillekin Suomenlinnan rakennuksille uusia nimiä kuten: Spurgula, Spurgu-kerho, AA-kerho, Veijo Esson baari, Alkoholistien yömaja, Yleinen yösauna jne… Kun täältä Suomenlinnasta todennäköisesti pian lähden, tiedän lähdön tuntuvan vaikealta enimmäkseen siksi, että tunnen täältä todella pitkältä ajalta niin paljon mukavia ja hyviä ihmisiä. Mutta… Voin nyt tätä touhua tämän kesän katseltuani todeta myös näin: eniten jään kaipaamaan ihmisiä ja vähiten jään kaipaamaan ihmisiä… Kiitos ja anteeksi. 😇🙏

Korona… Kirjoitin tähän ensimmäisessä luonnosvaiheessa sanan ”korona”. Aikeenani oli kirjoitella tähän jotain koronatilanteesta, mutta en kirjoita tämän enempää: itse noudatan yhteisiä pelisääntöjä ja hyviä tapoja ja käytän maskia, en tunge kiinni ihmisiin, pesen käteni ja olen ottanut jo molemmat rokotukset. Toivon, että ”koronapassi” tulee pian käyttöön ja alkaa säätelemään ihmisten elämää matkustelun ja erilaisten paikkojen sisäänpääsyn muodossa. Siinä se: korona on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen asia.

Tämän kesän aikana sosiaalinen media on jatkunut syöksykierrettään ja ihan suomen kielellä sanottuna se paska, mitä siellä jaetaan on nykyään ihan uskomatonta luettavaa (tämä ei tosin ole enää vain some-asia, koska esimerkiksi verovaroin rahoitettu YLE on osoittain kääntynyt ihan tälle samalle tielle. Monet muut mediat ovat olleet sillä tiellä jo koko olemassaolonsa ajan.). Tuo järjetön ”netti-öyhötys” saa minut väkisinkin ajattelemaan kuinka täynnä sairaita ja särkyneitä mieliä maamme on. Minulle kun some ei ole mikään aggression ja vihan ja pahan olon alkulähteeksi tarkoitettu pakollinen pahe, olen tosin myös yrittänyt siistiä sitä niin paljon kuin mahdollista. Olen täällä jo aikaisemmin kirjoitellutkin, että olen vuosien varrella poistanut kaikki mahdolliset häiriötekijät. Olen poistanut kaikki äärioikeiston kannattajat, persut ja kaikki muut pahat ja ilkeät ihmiset. En halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä. En halua olla kaveri sen enempää oikeassa maailmassa kuin virtuaalimaailmassakaan. Enkä halua tukea heitä, enkä antaa heille tilaa oman sosiaalisen mediani kautta. Tavallaan samasta syystä on jokunen ”tolkun ihminen” saanut häipyä: En tule koskaan hyväksymään sitä ”antaa kaikkien kukkien kukkia” -hölynpölyä, joka antaa vihapuheelle, rasismille, homofobialle ja muulle pahuudelle mahdollisuuden kasvaa ja kukoistaa…

No, näistä asioista voisin vaikka kirjan kirjoittaa, mutta yritän välttää sitä... Oikeastaan se mikä minua on viime aikoina eniten harmittanut, on hyvien asioiden lipuminen pois ulottuviltani, esimerkiksi facebookista. Olen joutunut luopumaan niin monen hyvän profiilin tai sivuston seuraamisesta vain sen vuoksi, että sivujen ylläpitäjät eivät vaivaudu moderoimaan postauksiensa nostattamia vihanpurkauksia ja muuta sontaa lainkaan ja tämä sonta saa minut ensin huonolle mielelle ja sen jälkeen poistan koko sivun tai profiilin seurannasta. Niitä sivuja, joita facebookissa aktiivisesti vielä seuraisin ei ole enää montaa. Vai onkohan niitä enää yhtään… No, tämän kaiken seurauksena olen kuitenkin ollut tyytyväisempi ja iloisempi: minun sosiaalinen mediani on nyt melko siisti ja vain harvoin siellä enää törmään siihen sontaan, jota tiedän sen kuitenkin olevan tulvillaan. Antaa ystävyyden ja hyvien asioiden kukkia! 😊 Tämä kesä oli minulle kuitenkin kaiken kaikkiaan enimmäkseen mukavaa ja rentouttavaa some-lomaa.

Palaan vielä kesään ja kotimaanmatkailuun. Teimme kesällä muutamia asioita ensimmäistä kertaa. Yövyimme esimerkiksi ensimmäistä kertaa yhdessä teltassa. Minulle tuo telttayöpyminen oli muutenkin merkittävä, koska olen tainnut olla edellisen kerran teltassa yötä 90-luvulla…! Lainasimme poikani autoa sekä retkeilyvarusteita, ajelimme synnyinseuduilleni Vammalaan (Sastamalaan) ja yövyimme siellä yhden yön Tervakallion leirintäalueella. En ole hyvä arvostelmaan leirintäalueita, koska en niitä ole sitten nuoruusiän juurikaan käyttänyt, mutta sanoisin kuitenkin, että Tervakallion leirintäalue Vammalassa lienee aivan kelvollinen keskitason leirintäalue. Mitään moittimista ei itselläni ainakaan ole. Alueella on paikkoja niin teltoille kuin asuntovaunuillekin ja siellä on myös muutama mökki. Muita palveluita ovat kahvila, keittopaikat, kesäkeittiö ja tietysti suihkut ja WC. Myös erikseen varattavia rantasaunoja on leiriytyjien käytössä ja uimarantakin löytyy. Vammala itsessään on pieni kaupunki Kokemäenjoen varrella. Vammalan kohdalla joki on tosin enemmänkin järvi kuin joki ja sen nimikin on sillan toisella puolella Rautavesi ja toisella puolella Liekovesi. Vammalassa ei ole kovin paljon nähtävää: itse listaisin ensimmäiseksi Harmaakivikirkot (yksi Vammalassa ja toinen Karkussa) ja seuraavaksi Vammaskosken sillan seutu ja hieno kaksitorninen kirkko. Ehkäpä vielä Herra Hakkaraisen talo keskustassa ja Ellivuoren laskettelukeskus ja hotelli talviaikaan. Siinäpä se. Jos jotain oleellista olen unohtanut, laittakaa kommenttia niin lisäilen tähän myöhemmin.

Jo ennen tuota Vammalan reissua kävimme ensimmäistä kertaa yhdessä Tampereelle. Matkustimme sinne edullisella Onnibussilla ja palasimme takaisin junalla. Vietimme yhden yön Scandic Koskipuisto -hotellissa. Hotellista on mainittava sen verran, että muuten se on ihan ok, mutta hieman kulahtanut se on ja huoneissa ei ole ilmastointia. Ilmastoinnin puute oli pieni yllätys, varsinkin kun kyseinen yö oli melko lämmin kesäyö. Hieman huvittava seikka oli Scandic-ketjun uusi puhelinaplikaatiolla hoituva ”check-in”. Sovellus kehui sisäänkirjauksen helppoutta ja sitä, kuinka avaimet vain noudetaan tiskiltä sille osoitetusta paikasta. Todellisuudessa tällaista paikkaa ei tiskiltä löytynyt, mutta sen sijaan valtavan pitkä jono. Ohitin kuitenkin jonon kysyäkseni mistä saan avaimet kun olen jo kirjautunut sisään. Vastaus oli yllättävä: ”Olemme poistaneet tämän avaintennoutopaikan, koska se ei toiminut…”. Ystävällinen virkailija otti minut kuitenkin jonon ohi, mutta asia ei siltikään ollut niin yksinkertainen: jouduin vielä täyttämään paperilomakkeelle pari kohtaa ja allekirjoittamaan sen. Sain kuitenkin pian huoneemme avaimen ja poistumme jonottavien ihmisten mulkoillessa meitä murhanhimoisesti…

Tampereella kävimme ensimmäisenä iltana Pyynikin näkötornissa (ensimmäinen kerta meille molemmille) ja kävelimme sieltä Laukontorin rantaan. Laukontorilla kokeilimme muuten ensimmäistä kertaa sähköpotkulautaa: olipahan aika kyytiä... Illallista söimme Pizzeria Napolissa, mutta pizzan sijaan tosin molemmat otimme pastaa. Iso suositus tälle paikalle. Toisena päivänä vietimme useamman tunnin museokeskus Vapriikissa ja sen jälkeen kävimme vielä Näsinneulassa. Tampere on muuttunut edukseen. Minulla on jostain syystä aina ollut hieman negatiivinen asenne koko kaupunkia kohtaan: olen aina pitänyt sitä kolkkona betonikaupunkina. Ehkä se johtuu osittain siitä, että olen vieraillut Tampereella lukuisia kertoja vuoden harmaimpaan ja ankeimpaan aikaan, mutta en kovinkaan montaa kertaa kesällä ja nekin kerrat ovat olleet kauan sitten. Nyt keskellä kesää, kauniilla säällä sain Tampereesta todella hyvän kuva. Hämeentie on loistokunnossa (näimme myös sen uuden ratikan) ja Tammerkosken rannat ovat todella kauniit. Entisten Tampellan tehtaiden ympäristö on upea, samoin alueet siitä Näsinneulan suuntaan. Vapriikki on hieno ja todella käymisen arvoinen monen museon keskittymä (minulla jo toinen käynti vuoden sisällä). Pyynikki on kaunis ja näköala tornista on upea (ja ne munkitkin ovat ihan hyviä). Ja Näsinneulasta avautuva maisema varsinkin järvien ja metsien suuntaan on aivan mahtava.

Teimme kesällä myös pari tosi kivaa risteilyä ja toisella niistä kävimme ensimmäistä kertaa yhdessä Hangossa. Näistä kirjoittelen lisää toisella kerralla. Muuten voin kyllä kotimaasta kaiken näkemäni perusteella todeta, että Suomimatkailu ei oikein minua itseäni innosta… Ja uskon, että kaltaisiani on paljon ja korona-pandemian jälkeen tämä saattaa näkyä ulkomaanmatkojen ”boomina” ja kotimaanmatkailun lakastumisena… Ehkä suoranaisena syöksykierteenä, mutta ehkä ulkomaalaiset turistit täyttävät suomalaisilta jäävän tyhjiön.

Lopuksi totean vielä, että tänä kesänä minulla tuli täyteen 25 vuotta helsinkiläisenä! Näistä 25 vuodesta 21 olen asunut Suomenlinnassa. Sitä ennen vajaat neljä vuotta itäisessä Helsingissä ja välissä puolisen vuotta Töölössä. Tämä syksy menee vielä tutuissa ympyröissä Suomenlinnassa, mutta sen jälkeen tie onkin avoin… ja tuntematon… Tuleva talvi tulee tuomaan mukanaan muutoksia, mutta todennäköisesti tie ei vieläkään vie kokonaan Yhdysvaltoihin, vaan virallisena asuinpaikkana pysynee edelleen Suomi. Tai ehkä tilapäisesti jopa joku muu Euroopan maa. Aika näyttää. Joka tapauksessa edessä oleva vuosi sisältää tällä hetkellä useita liikkuvia tekijöitä, joista kaikki vaikuttavat toisiinsa ja tällä hetkellä mikään asuin- tai olinpaikkaan liittyvä ei ole varmaa. Tähän samaan nippuun kuuluu myös usein kuulemani kysymys: milloin lähden seuraavaksi Atlantin taakse, mutta siihenkään en osaa vielä vastata, koska sekin riippuu näistä muutamasta muusta asiasta.

Näin ollen tämä ”matkablogini” jatkaa edelleen enimmäkseen vaan ihan tavallisena blogina ja matkajuttuihin palataan enemmän taas joskus. Ja kuten jo aiemmin olen todennut, tämä matkablogihan on muuttunut matkailun osalta enemmänkin ”elämää Yhdysvalloissa” -blogiksi. Varsinkin nyt kun muu matkustelu on jäänyt jo koronankin vuoksi. Varastossani on vielä muutamia juttuja Yhdysvalloista ja ne kirjoittelen puhtaaksi ja julkaisen ehkä tässä ihan lähiaikoina.

Lopuksi vielä pieni yhteenveto ja mainos omista nettisivuistani (26.8.2021):

YOUTUBE-KANAVA (2007-): Kanavaa katsottu 136 776 kertaa, 2 600 tuntia.
(Suomi 49 075 / 35,9 %, Yhdysvallat 15 405 / 11,3 %, seuraavina Saksa ja Italia.)

FLICKR (2011-): Valokuvia ja albumeita katsottu 1 730 914 kertaa!!!

MATKABLOGI (2012-): Blogissa vierailtu 72 842 kertaa!

INSTAGRAM (2015-): Instagram-tilillä 1350 seuraajaa.