ANCONA

Poikkesin omista tavoistani ja yleisistä "bloginkirjoitussäännöistä" sen verran, että editoin tämän kirjoituksen "intron" ja poistin hieman sekavan kuuloisen tarinan vuokra-asumisesta Helsingissä. Jaarittelin ummet ja lammet Suomenlinnasta kotipaikkanani ja siitä, kuinka vaikeaa on saada asunto sieltä ja myös muualta Helsingistä. Kirjoittelin myös vuokrasopimuksista, jotka useinmiten kirjoitetaan nykyään niin, että ensimmäinen mahdollinen irtisanomispäivä on vuoden kuluttua sopimuksen alkamisesta. Tai toisena vaihtoehtona vuokralaiselle on määrätty sopimussakko, jos hän lähtee ennen kuin vuosi tulee täyteen. Eli ennen allekirjoittamista kannattaa hankkia mahdollisimman hyvä kristallipallo ja yrittää nähdä tulevaisuus ainakin tulevan vuoden ajalle. Tosin tässä ei vuokralainen voi paljon asiaan vaikuttaa: jos sopimusehdot eivät kelpaa, niin etsitään sitten sellainen vuokralainen, jolle ne kelpaavat. Ja pääkaupunkiseudulla sellaista ei tarvitse kauaa etsiä. Se miten sopimusta sitten tulkitaan tai muutetaanko sitä tuon vuoden kuluessa, on tietenkin vuokralaisen ja vuokraisännän välinen asia ja joustava vuokraisäntä voi tietysti antaa helpotuksia. Minun muutettuani Töölöön viime toukokuun lopulla sopimuksessa oli määritelty ensimmäinen mahdollinen irtisanomispäivä, joka tosiaankin oli vuosi muutosta.

Tällä kertaa en kirjoita mitään politiikkaan viittaavaa tähän alkukirjoitukseeni. Olen muutenkin jo lipsunut hieman liikaakin siitä linjasta, jonka kauan sitten aioin ottaa tämän blogin suhteen: Minulla oli vakaa aikomus pitää tämä blogi täysin erillään politiikasta tai muista vakavista ja usein vaikeistakin aiheista. Minun tarkoitukseni oli pitää tämä vain ja ainoastaan hyvän tuulen matkablogina. Mutta ajat ovat muuttuneet… Sosiaalinen media on tullut keskuuteemme kiinteäksi osakasi jokapäiväistä elämää ja sitä kautta on tapahtunut melkein kaikkien mahdollisten aiheiden kietoutuminen politiikkaan… Mikään ei pian voi olla kevyttä ja mukavaa, hauskaa ajankulua, vaan pian aivan kaikkeen liittyy politiikkaan ja sen myötä tulee myös väittely, kinastelu ja lopputuloksena huono mieli kaikille. Tähän olemme tulleet, enkä usko, että tästä muutamaan kymmeneen vuoteen eroon pääsemme. Yritän nyt siis pitää tässä matkablogissa tämän linjan, että kirjoittelen muutaman sanan päivänpolttavista asioista (tai itseäni polttavista asioista) ja sitten vähän matkajuttuja jatkoksi. Yritän kuitenkin pitää ainakin politiikan mahdollisimman vähänä ja maltillisena, vaikka kuinka kaivertaisi… Ja nyt Italiaan ja matkapäiviin 4-7:

----------------------------------------------------------------

Kahden Firenzessä vietetyn yön jälkeen vaihdoimme taas paikkaa. Keskiviikkona, neljäntenä matkapäivänämme jatkoimme aamupäivällä matkaa kohti Adrianmerta ja Anconaa. Matkamme alkoi Firenzen päärautatieasemalta (Santa Maria Novella) nopealla Frecciarossa-junalla kohti Bolognaa. Jo saapuessaan asemalle juna oli niin paljon myöhässä, että vaihtoaika Bolognassa alkoi käydä tiukaksi. Lisäksi Bolognan rautatieasema on paisunut viime vuosina niin valtavaksi risteysasemaksi, että toiselta puolelta asemaa ei ihan hetkessä päästäkään toiselle puolelle. En tiedä minä vuonna asema on uusittu, mutta jossakin vaiheessa 2010-luvun puolivälissä osa raiteista on siirretty syvälle maan alle. Ja kuten arvasin, meidän nopean junamme laituri oli juuri tuolla syvällä maan alla ja juna jolla oli tarkoitus jatkaa matkaa, lähti maanpäällisiltä raiteilta. Saavuimme Bolognaan vain muutamaa minuuttia ennen seuraavan junamme lähtöä. Olimme matkalaukkuinemme junan ovella valmiina sen pysähtyessä ja siitä alkoi kilpajuoksu pitkin maanalaisia laitureita, ylös lähemmäs maanpintaa, pitkin käytäviä ja vaikka juoksimme parikin kertaa harhaan, olimme kuitenkin seuraavan junan ovella ajoissa ja melkeinpä sukelsimme sisään juuri junan lähtöaikaan…

Kuvat voi suurentaa klikkaamalla.

Kiireessä syöksyimme suoraan sisään ensimmäisestä kohdalla olevasta ovesta ja aloimme sitten junan jo lähdettyä etsiä omaa vaunuamme. Hikisinä ja huohottavina löysimme lopulta omat paikkamme ja loppumatka sujuikin sitten jo mukavasti ja mieli oli hyvä ehdittyämme tähän junaan. Tämä seuraava junamme oli Intercity-juna, jolla matkasimme parin tunnin matkan Bolognasta Anconaan. Nämä Intercity-junat ovat keskihintaisia ja keskinopeita ja muutenkin kaikin puolin keskivertojunia.  Anconassa hotellimme oli minulle (taas) vanha tuttu Fortuna, joka on suoraan vastapäätä rautatieasemaa, tien toisella puolella. Tämä hotelli on erittäin kätevä, jos aikoo kulkea päivittäin junalla Senigallian ja Anconan väliä. Pre-Festival päivinä viimeinen juna Anconaan lähtee jo noin klo 23.00, mutta varsinaisen festivaalin alettua erityinen Summer Jamboree -juna kulkee vielä yhden jälkeen yöllä. Meneminen ja tuleminen junalla on todella kätevää, kun rautatieasema on aivan hotellin vieressä. Hotelli on melko edullinen ja se näkyy myös hotellin laadussa. Miksikään huippuhotelliksi sitä ei voi väittää. Hotelli on kuitenkin riittävän mukava ja siisti ja aamiainen kuuluu huoneen hintaan. Olin varannut hotel.comin kautta huoneen, johon kuului parveke. Huomasin tämän vasta lukiessani omia varauspapereitani huoneessa, jossa ei ollut parveketta… Kun mainitsin tästä vastaanotossa, he lupasivat järjestää meille parvekkeellisen huoneen seuraavana päivänä ja näin myös tapahtui. Neljästä yöstä kolme vietimme siis hieman paremmassa huoneessa.

Ancona kapunkina on tutustumisen arvoinen. Siellä saa helposti kulumaan päivän tai parikin. Kaupungissa on hieno vanha osa, joka nousee suuren mäen (tai pienen vuoren?) reunaa pitkin ja kaupungista löytyy jonkin verran historiallisia nähtävyyksiä. Satama-alueella on kaksikin riemunkaarta: Trajanuksen ja Clementinon riemunkaaret. Niitä voi mennä katsomaan ihan läheltä ja samalla pääsee kävelemään pätkän matkaa vanhaa muuria. Trajanuksen riemunkaaren läheltä löytyy myös todella vanha kirkko: Chiesa di Santa Maria della Piazza ja mäen päällä on toinen merkittävä ja hyvin näkyvä kirkko: Cathedral of San Ciriaco. Anconassa suosittelen ehdottomasti kävelyä mäkeä ylös pitkin mutkittelevia kujia, aina kirkolle asti. Mäen päältä on hienot näkymät satamaan ja kauas Adrianmerelle. Tämän kirkon lähistöllä on myös amfiteatterin jäänteet. Hotelli Fortunalta on jonkin verran kävelymatkaa tänne vanhan kaupungin ja keskustan alueelle, mutta tälläkin välillä voi hetkeksi pysähtyä katsomaan kahta nähtävyyttä: vanhaa linnoitusta ja sotilassairaalaa sekä vanhaa kaupungin porttia: Porta Piaa. Vaikka tämä oli minulle jo kolmas käynti Anconassa, en silti ole vieläkään päässyt käymään kaupungin etelälaidalla. Senkin sanotaan olevan näkemisen arvoinen ja myös sieltä pitäisi olla upeat näköalat merelle.

Minulle Anconassa on tavallaan neljä eri aluetta: Ensimmäinen alue on rautatieaseman seutu, jossa on myös hotelli Fortuna ja joka ei muuten ole kovinkaan kaunista Italiaa. Toinen alue on vanhakaupunki mäen (tai sen pienen vuoren) rinteillä ja sen laella sekä satama, jossa ovat myös nuo mainitsemani riemunkaaret. Kolmas alue on varsinainen keskusta, joka alkaa siitä, mihin vanhakaupunki loppuu. Keskusta on oikeastaan rautatieaseman ja vuoren välissä. Se on idyllinen, pikku italialaiskaupungin keskusta. Tämän alueen jonkinlainen keskuspaikka on sen keskellä oleva aukio: Piazza Roma. Neljäs alue on se, jossa en ole koskaan käynyt: kaupungin eteläranta. Olen havainnut, että Senigallian Summer Jamboreen kanssa tämä kaupunki on siinä mielessä erittäin hyvä yhdistelmä, että ensinnäkin majoittuminen on todella edullista Senigalliaan verrattuna ja huoneen voi löytää vielä lähempänä kesääkin. Lisäksi päivien rytmittäminen niin, että aamut ja päivät vietetään Anconassa ja illat Senigalliassa on itse asiassa erittäin hyvä yhdistelmä.

Ancona sijaitsee parikymmentä kilometriä Senigalliasta etelään, mutta myös pohjoisen suunnasta löytyisi mahdollisia majapaikkoja Summer Jamboreen ajaksi. Lähin oikea kaupunki olisi Pesaro, jossa en ole koskaan käynyt. Pesaroon on Senigalliasta melkein sama matka kuin Anconaan. Pesarosta 15 kilometriä pohjoiseen sijaitsee Cattolica, joka sekin olisi ehkä hyvä vaihtoehto Anconalle. Seuraavana tulee Riccione, josta en oikein osaa sanoa mitään ja sen jälkeen Rimini, jota vältän kuin ruttoa… Ehdottomasti omasta mielestäni huonoin kaupunki Italiassa, jollet satu olemaan 18-vuotias britti disco-turisti… Senigallian Summer Jamboree on alustavissa suunnitelmissa jo vuodelle 2020. Todennäköisesti tulisimme olemaan siellä myös ensi vuonna festivaalin ensimmäiset päivät. Senigallian hotellit ovat jo täynnä ja ainakaan mitään järkevän hintaista ei kaupungista ole enää saatavilla. Näin ollen myös ensi kesänä majoitus tulisi olemaan todennäköisesti Anconassa, jos emme sitten innostu vaihteeksi kokeilemaan Pesaroa tai Cattolicaa.

Ancona -kuvablogi