Thessalonikin kautta kotilomalle (Kreikka, osa 5)

Senigallia Summer Jamboree

Tein tänään sen virheen, että selailin netissä tämän vuoden Senigallian Summer Jamboreen valokuvia; sitä ei olisi pitänyt tehdä... Selasin läpi valtavan määrän aurinkoisia kuvia Senigalliasta. Tyylikkäitä ja iloisia ihmisiä. Lämpöä ja auringonpaistetta. Hiekkarantoja ja vanhaa italialaista kaupunkimaisemaa. Rentoa menoa ja mukavaa fiilistä. Niitä asioita olivat kuvat täynnä. Ennen kuin kävin ensimmäisen kerran Senigallian Summer Jamboreessa 2013, kuvittelin Suomen Juhannus-Jamboreen olevan jotenkin suuri ja hieno tapahtuma. Senigallian jälkeen se kutistui pieneksi (ja tekisi melkein mieleni sanoa surkeaksi) baarikeikaksi... Juhannus-Jamboree on Suomen mittapuun mukaan suuri ja minulle delleen se alan ykköstapahtuma Suomessa, mutta se ei pääse edes samaan sarjaan Senigallian kanssa, jossa on laskettu käyvän viikon aikana noin 200 000 ihmistä! Laskuissa on mukana todennäköisesti päivittäiset käynnit eli lukumäärä olisi ehkä parempi ilmoittaa vaikkapa "200 000 käyntikertaa", mutta on asia sitten niin tai näin, niin se on joka tapauksessa valtava määrä ihmisiä. Myös tunnelma tapahtumassa on jotain aivan muuta kuin Suomen tapahtumissa. Suomessa ollaan ehkäpä vähän yrmeitä ja jäykkiä, joskus jopa hieman vihamielisiä ja tympeitä, kun taas Italiassa meno on todella rauhallisen mukavaa ja rentoa ja ihmiset hymyilevät melkein koko ajan ja kaikkialla. Myös pukeutumisessa ja muussa rekvisiitassa on valovuosien ero: italialaiset ja muut vieraat Senigalliassa ovat todella tyylikkäitä ja tapahtumaan panostetaan täysillä. Kaipaan nyt todella kovasti aurinkoista Senigalliaa ja sen upeita puitteita sekä aurinkoista tunnelmaa, mutta seuraavaan Summer Jamboree- tapahtumaan on aikaa vielä melkein vuosi.

Lake Woth Lagoon, WPB

Olen alustavasti katsellut myös syksyn matkan lentohintoja. Jos pidän lomaa pari viikkoa lokakuun alussa alkuperäisen suunnitelmani mukaan, pääsisin Ft Lauderdaleen tai melkein "kakkoskodin" nurkalle Palm Beachin kentälle noin 550-800 euron hintaan reitistä ja lentoyhtiöstä riippuen. Tuo 550 euron hinta tosin on Norwegianin hinta, johon ei kuulu matkatavaroita eikä ruokaa ja niiden kanssa hinta nousisi noin 680 euroon. Jos taas siirtäisin lomani alkavaksi loka-marraskuun vaihteessa, pääsisin taas Finnairin suoralla lennolla Helsingistä Miamiin noin 720 euron hintaan. Ft Lauderdale tai Palm Beach olisi USA:n päässä huomattavasti parempi määränpää, koska ne ovat paljon lähempänä "kotia" ja lentokentät ovat Miamin valtavaan lentokenttään verrattuna pienempiä ja paljon rauhallisempia. Suora lento Miamiin taas houkuttelee siinä mielessä, että matkustusaika jäisi lyhyeksi ja perille pääsisi yhdellä lennolla ilman koneenvaihtoa.

Jään vielä miettimään syksyn lomaani ja katson olisiko joku lähdössä mukaani ja nyt on aika siirtyä taas keväiseen Kreikkaan vuonna 2014. Tuolloin asuin ja työskentelin siis reilun puolen vuoden jakson Kreikan Larissassa ja tässä tarinassa olen kirjoitellut niitä näitä vähäiseltä vapaa-ajalta.

----------------------------------

KUUDES VIIKKO

Larissa, Kreikka

Kuudentena viikkona olen iltaisin todella laiska. Työpäivät menevät mukavasti ja voisi kai oikeastaan sanoa, että nyt tällä hetkellä pidän työstäni, mutta iltaisin olen niin väsynyt, että en jaksa tällä viikolla lähteä edes lenkille. Keskiviikkona jään työmatkalla keskustaan ja kävelen koko pitkän matkan hotellille. Sunnuntaina kävelen ensin töistä keskustaan ja kiertelen siellä tunnin verran ja palaan sitten bussilla hotellille. Illalla lähden vielä kävellen keskustaan syömään ja palaan taksilla. Kävelymatkaa kertyy tälle päivälle yli kymmenen kilometriä.

Huomaan myös kirjoittaneeni tavallisista päivistä Kreikassa jo lähes kaiken tarvittavan… Minun ei enää tarvitse kuvailla kaikkea ympärillä olevaa, eikä tavallisia päiviä täällä, koska minulla ei ole enää paljonkaan lisää kerrottavaa niistä. Elämä kulkee melko mukavasti ja jotakuinkin tutuksi tulleita latuja ja työ täyttää nyt suurimman osan elämästä. En yritä väkisin pitää enää jokapäiväistä matkapäiväkirjaa, vaan keskityn nyt tässä blogissa vain normaalista poikkeaviin päiviin ja niihin hetkiin, kun voin hetkeksi heittäytyä turistin rooliin.

Larissa, Kreikka

Kuudennen viikon viikonloppu menee työn merkeissä, joskin sunnuntaina pääsemme lähtemään pois jo todella aikaisin. Sunnuntaina kävelen aurinkoisessa ja lämpimässä säässä työpaikalta keskustaan ja kuljeskelen siellä pari tuntia. Kävelen ylös Achilleksen mäelle, jossa on vanhoja antiikin aikaisia raunioita, ravintoloita ja kahviloita ja istuskelen siellä auringonpaisteessa jonkin aikaa. Tänään sää on niin selkeä, että mahtava Olympos-vuori ja Osso-vuori näkyvät selkeästi täältä korkeammalta paikalta. Olen nyt ollut monta päivää täällä ainoana suomalaisena, mutta pian on minun vuoroni lähteä kotiin lomailemaan.

SEITSEMÄS VIIKKO

Larissa - Thessaloniki

Tällä viikolla minulla ei olekaan kuin yksi työpäivä. Maanantai 24.3.2014 on normaali työpäivä, mutta tiistai on vapaapäivä, koska se on Kreikan itsenäisyyspäivä. Minun ensimmäisen lomani piti alkaa vasta keskiviikkona, mutta nyt siihen tuli ihan yllättäen yksi lisäpäivä. Harmillista siinä mielessä, että jos olisin tiennyt tämän muutoksen ajoissa, olisin voinut lentää jo päivää aikaisemmin Suomeen. En kuitenkaan harmittele asiaa sen enempää, koska nyt minulla on yksi päivä aikaa tutustua rauhassa Thessalonikin kaupunkiin. Saan tiistaiaamuna autokyydin Thessalonikiin, josta olin jo aikaisemmin varannut itselleni hotellihuoneen yhdeksi yöksi. Minun oli alun perin tarkoitus tulla Thessalonikiin vasta tiistai-iltana, mutta nyt kun tiistaista tulikin vapaapäivä ja autokyytikin järjestyi, olen jo kymmenen aikaan aamupäivällä valmiina lähtöön. Olen nyt lähdössä ensimmäistä kertaa täältä lomalle Suomeen ja lentoni Thessalonikista Muncheniin lähtee aikaisin keskiviikkoaamuna.

Olympos, Larissa - Thessaloniki

Automatka Larissasta Thessalonikiin kestää hieman alle kaksi tuntia. Tie maisemineen on suurelta osin hieno, koska se kulkee puolimatkassa Olympos-vuoren ja muiden vuorien välistä rannikolle ja maisemat ovat upeat. Maisemat ovat hyvin erilaiset kuin Larissan ympärillä, jossa kaikkialla näkyy vain laajoja, tasaisia peltoja. Niiden takana joka suunnassa on kyllä myös vuoria, mutta aivan Larissan lähiseutu on pelkkää peltoa. Vuoret ohitettuamme oikealla, hieman alempana näkyy meri. Hieman vajaan kahden tunnin ajomatkan jälkeen saavumme Thessalonikin kaupunkiin. Minulla ei ole oikein minkäänlaista kuvaa Thessalonikin kaupungin alueesta, mutta aivan sattumalta satumme juuri sellaisille kulmille hotellin lähellä, jotka minä heti tunnistan, vaikka en ole kaupungin keskustassa koskaan edes käynyt.

Tourist Hotel, Thessaloniki

Jäätyäni autosta pois kulutan aikaa rantakadulla, koska arvelen kellon olevan liian vähän hotelliin sisään kirjautumiseen. Minulla ei tosin ole aavistustakaan mihin aikaan saan huoneen, mutta jään kuitenkin istuskelemaan mukavaan, aurinkoiseen paikkaan laiturialueelle meren rantaan. Olin hetken miettinyt ainakin tavaroideni viemistä hotelliin säilytykseen, mutta minulla on mukanani vain selkäreppu ja iso kassi ja pärjään niiden kanssa hetken kaupungilla ihan hyvin. Lopulta kävelen hotellille parin korttelin päähän rannasta ja saan kirjauduttua sisään. Varasin hotellin internetin kautta edellisenä päivänä. Yhden yön hinta tässä vaatimattomassa, kahden tähden hotellissa on 40 euroa. Vastaanottovirkailija on todelle ystävällinen, puhelias ja auttavainen ja hotelli näyttää siistiltä. Huoneeni on melko pieni ja hyvin karu ja vaatimaton, mutta se kelpaa oikein hyvin tällaiseen yhden yön pysähdykseen ja halpa hinta antaa paljon anteeksi. Tässäkin hotellissa minulla on kapea parveke, joka on suoraan vilkkaan kadun yläpuolella. Liikenne ei ole mitenkään erityisen vilkasta, mutta ihmisiä on liikkeellä paljon ja vastapäisten kahviloiden terassit ovat täynnä asiakkaita.

Ladadika, Thessaloniki

Lähden pian uudestaan liikkeelle. Kävelen ensin muutaman sadan metrin päähän Ladadikan alueelle. Ladadika on alue, joka muodostuu kapeista kaduista ja ehkä pari sataa vuotta vanhoista taloista. Käsittääkseni talot ovat suurimmaksi osaksi vanhoja satamamakasiineja ja erilaisia varastoja. Alue ei ole kovin suuri, mutta se on oikein mukava paikka kävellä ja nuo pienet kadut ovat täynnä kivoja pikku kahviloita ja ravintoloita. Alue on kirjava ja värikäs, osittain paremmassa kunnossa ja osittain huonommassa kunnossa, mutta yhtä kaikki, se on viehättävä pikku kaupunginosa ja se näyttää myös vetävän hyvin ihmisiä puoleensa.

Lefkos Pyrgos, Thessaloniki

Istuttuani jonkin aikaa kahvilla erään aukion reunalla olevalla terassilla, jatkan taas patikointiani. Selvittyäni erään kujan ihmismassan läpi rantatielle ja rantatiellä katkeamattoman autojonon välistä rantaan, kävelen ensin rantaa pitkin kilometrin verran itään päin. Kohteenani on vanhan kaupungin muurin yksi iso torni, White Tower (Lefkos Pyrgos), joka näkyy selvästi jo rantakadun toisesta päästä. Valkoiselta tornilta kävelen edelleen kaupungin keskustan katuja pitkin loivaa rinnettä ylöspäin, ohi vanhojen raunioiden ja ohi jonkinlaisen Rooman valtakunnan aikaisen riemunkaaren (Arch of Galerius). Riemunkaarelta näen ison vanhan kirkon, Rotondan ja kävelen sen muurin viertä pitkin eteenpäin. Tänään kaikki museot ja muut paikat ovat kiinni, koska on Kreikan itsenäisyyspäivä. Olisin halunnut poiketa edes jossain historiallisessa kohteessa, mutta ehkä tulen tänne vielä joskus myöhemmin uudestaan.

Roman Agora, Thessaloniki

Kävellessäni edelleen eteenpäin ja ylöspäin näen kauempana mäen harjanteella ison, vanhan linnan. Olin katsonut tuon paikan jo hotellilla kartasta ja paikka saattaisi olla käymisen arvoinen. Matkaa ei ole kuin ehkä kilometri, mutta reitti vaikuttaa niin mutkikkaalta ja tie nousee niin paljon ylöspäin, että päätän jättää tuossa kaupunginosassa käynnin seuraavaan kertaan. Jatkan sen sijaan kiertokävelyäni seuraavan maamerkin suuntaan. Olen hetken hieman eksyksissä, mutta parin minuutin päästä löydän taas itseni kun kaivan kartan taskustani. Pian edessäni on jo iso (taas roomalaisten rakentama) Roman Agora. Suuri osa tuosta isosta rakennelmasta on kadonnut aikojen saatossa, mutta jotain on säilynyt lähes ehjänäkin.

Aristotelous, Thessaloniki

Aivan Roman Agoran vieressä on iso Agios Dimitrioksen kirkko ja sen nähtyäni alan laskeutua loivaa mäkeä takaisin kohti meren rantaa. Kävelen puistojen ja aukioiden kautta alas ja katselen matkan varrella minulle tuntemattomia vanhoja kirkkoja ja muita rakennuksia. Katselen myös melko epämiellyttävän näköisiä maleksijoita kahden valtavan suuren, huonosti hoidetun ja epäsiistin puiston alueella. Pian olen jo aivan kaupungin ytimessä leveällä Aristotelous-tiellä. Tie on leveä ja hieno, usean korttelin mittainen jalankulkualue, jonka reunoilla on erilaisia myymälöitä. Palmupuut reunustavat kävelytietä ja hetken voin kuvitella olevani jossakin aivan muussa Välimeren maan merenrantakaupungissa.

Hagia Sofia, Thessaloniki

Lepäiltyäni hetken hotellissa, lähden vielä kuuden jälkeen illalla uudestaan ulos. Kävelen taas kävelykatualueelle, Aritoteloukselle ja poikkean parissa matkamuistomyymälässä. Yksi vuosisatoja vanha paikka aivan keskustassa minulta on jäänyt vielä näkemättä ja jatkan matkaani muutaman korttelin päähän Agia Sofian kirkolle. Kirkon nähtyäni vanhat rakennukset saavat jäädä ja käännyn pienemmille kävely- ja ravintolakaduilla ja kuljen kohti rantaa. Ihmisiä on nyt liikkeellä aivan valtavasti ja sadat terassit ovat aivan täynnä ihmisiä. Puikkelehdin ihmismassassa rantaan ja kuljen ihmisten keskellä rantakatua paikkaan, josta aloitin päivän kävelyretkeni.

Ladadika, Thessaloniki

Etsin Ladadikan alueelta mukavaa ruokapaikkaa, koska en ole tänään syönyt vielä oikeaa ruokaa lainkaan. Istuessani päivällä kahvilla, söin vain yhden (erittäin hyvän) toastin ja nyt minulla alkaa olla jo nälkä. Kahvilat, ravintolat, terassit ja pubit ovat auki ja katselen niitä ja ympärilläni olevia ihmisiä. Ilta on jo pitkällä ja pimeä on laskeutunut Ladadikin kujille. Päädyn syömään katetulle terassille, joka mainostaa 5 euron hintaisia ruokia. Syön viiden euron lihapullat ja lisukkeet ja olen oikein tyytyväinen hinta-laatusuhteeseen. Saan viidellä eurolla ihan maistuvan myöhäisen päivällisen. Olut tekee tietysti hiemaan lisää hintaa, mutta enpä voi sanoa ainakaan rahaa tuhlanneeni tänään. Tullessani tähän ravintolaan, näin matkan varrella eräällä kujalla pubin, jonka oven pielessä luki ”rock’n’roll party” ja palaan takaisin tuolle kujalle. Mitään sen ihmeellisempiä partyja ei pubissa ole, mutta muutama 50’s- tyylinen rokkarityyppi istuu terassilla ja muutama saman tyylinen mies ja nainen sisällä. Koska levyiltä soitettava musiikkikin on minun mieleeni, jään juomaan vielä yhden ison oluen pubin terassille.

Ladadika, Thessaloniki

Suomessa itsenäisyyspäivä on hiljainen ja harras päivä… Usein sataa lunta tai räntää ja sää on ankean harmaa. Kynttilöitä sytytellään omaisten ja sotien sankareiden haudoille. Päivällä muistellaan sotia, katsellaan sotilaiden paraatia ja Tuntematonta Sotilasta. Haikeana virittäydytään talvisodan tunnelmaan, puristetaan kättä nyrkkiin ja pihistään hampaiden välistä, että ”perkele, me ollaan suomalasia…” ja suorastaan tihkutaan suomalaista sisua ja vakavuutta. Illalla nökötetään tuntikausia katselemassa kun hyvin pukeutuneet ihmiset kävelevät jonossa presidentinlinnassa. Se on harras, hiljainen ja vakava päivä… Täällä Kreikassa asiat ovat toisin; aamupäivällä alkanut ihmisvaellus jatkuu myöhäiseen yöhön. Kahvilat ja ravintolat ovat täynnä iloisia ja kovaäänisiä ihmisiä. Kaduilla on tungosta ja tungos ei hellitä edes vielä silloin, kun minä olen jo seuraavan aamun aikaisesta herätyksestä johtuen menossa nukkumaan. Ihmiset juhlivat myöhään yöhön ja kenelläkään ei taida olla huolta huomisesta… Tosin työttömyysprosentti täällä lienee sitä luokkaa, että monien ei tarvitse huomenna töihin herätä.

Makedonia Airport, Thessaloniki

Herään aamulla jo 5.30 ja lähtiessäni hotellista 6.00 näen, kuinka viimeiset juhlijat ovat vasta palaamassa kotiin. Istuessani taksissa matkalla kohti lentokenttää, katselen muutamaa satunnaista aamuyön kulkijaa ja punertavana nousevaa taivasta veden takana ja mieleeni tulee jokin kesäinen aamu Suomessa. Tänä kesänä en varmastikaan montaa kesäaamua Suomessa tule näkemään, mutta ehkä muutaman sentään… Hetken haikeuden pysäyttää taksikuskin kysymys: eihän minua häiritse jos hän polttaa tupakan… Liikenne on tähän aikaan aamusta, itsenäisyyspäivän jälkeen, todella hiljaista; muutamaa taksia lukuun ottamatta kaduilla ei näy juuri muuta liikennettä. Noin 15 minuutin ajomatkan jälkeen olen lentokentällä. Thessalonikin lentokenttäkin on sekin tähän aikaan aamusta hyvin hiljainen. Kentältä on lähdössä heti aamulla vain pari lentoa Ateenaan ja yksi Muncheniin. Itse olen matkalla Aegeanin lennolla Muncheniin ja sitä kautta edelleen Lufthansan koneella Helsinkiin. 

Aegean Airlines Airbus A319

Vajaan kahden tunnin lento Thessalonikista Muncheniin menee mukavasti ja olemme perillä hieman aikataulusta edellä. Saksassa minulla on edessä peräti viiden tunnin odotus ja hetken jo ehdin miettiä pikaista käyntiä Munchenin kaupungissa. Jätän sen nyt kuitenkin väliin, koska en ole yhtään selvittänyt kulkuyhteyksiä tai edes paikkoja minne menisin ja kaupunkiin on kuitenkin jonkin verran matkaa. Myöskään ajatus uudesta seisomisesta turvatarkastusjonossa ei nyt houkuttele yhtään. Istun siis lentokentällä katsellen nousevia ja laskeutuvia lentokoneita ja roikkuen netissä. Juon myös useammankin kupillisen Lufthansan tarjoamaa cappucinoa automaatista. Pitkä vapaa viikonloppu on aluillaan ja ensi viikon maanantaina palaan sitten taas tätä samaa tietä Kreikkaan.

 Maaliskuun kuvat Thessalonikista