Ortodoksipääsiäinen (Kreikka, osa 6)

KAHDEKSAS VIIKKO

Kahdeksas viikko ja maaliskuun viimeinen päivä 2014 alkaa sunnuntain ja maanantain välisenä yönä klo 01.00. Noin kolmen tunnin yöunien jälkeen nousen reippaana ylös, juon kahvit, otan reput selkääni ja lähden Suomenlinnasta viimeisellä lautalla klo 02.00. Lautassa tuli saareen kaksi matkustajaa, minä olen ainoa joka lähtee. Lautta on hiljainen ja kaupunki on yhtä hiljainen. Kävelen autioilla kaduilla ja mietin, olisiko mikään paikka auki, koska minulla on hieman liiankin paljon aikaa lentokentälle menevän bussin lähtöön. Kaikki paikat ovat kuitenkin kiinni ja ensimmäiset ihmisetkin näen vasta lähellä Rautatientoria. Keskuskadulla ilman täyttää yhtäkkiä kovaääninen musiikki ja ihmisten laulu; joku yökerho Makkaratalossa on vielä auki. Ääni ja värivalot näyttävät suoraan sanoen aivan absurdeilta keskellä hiljaista ja aivan autiota keskustaa. Minulle tulee jollakin tavalla sellainen olo, kuin olisin keskellä Kaurismäen elokuvaa… Sokoksen talossa oleva McDonalds on auki ja käyn siellä juomassa kupin kahvia. Ne harvat ihmiset, joita vielä on liikkeellä, ovat jotakin säälittävän ja naurettavan väliltä… Tuntuu vähän siltä, kuin olisin keskellä jonkun suljetun osaston luokkaretkeä.

Helsinki-Vantaa

Lisää epätodellista ja kummallista seuraa bussimatkalla. Yllättäen aivan tyhjästä kaupungista löytyy matkustajia niin paljon, että bussi tulee aivan täyteen. Suurin osa matkustajista jää matkan varrella jonnekin pimeyden keskellä oleville pysäkeille. Vain harva on matkalla lentoasemalle tähän aikaan yöstä. Ennen Kehä kolmosta bussi kääntyy sivutielle jonnekin Kartanonkosken suuntaan ja ajelee siellä pitkin pimeitä ja tyhjiä liike- ja varasto alueita. Mahtaa tähän bussiin (620) eksyvillä, lentokentälle matkaavilla turisteilla nousta hikikarpalot otsalle kun he miettivät, ovatko he nousseet väärään bussiin. Juuri kun bussi on tulossa lentoasemalle, se kääntyykin yhtäkkiä aivan toiseen suuntaan ja ajaa jollekin hylätylle varasto- tai teollisuusalueelle ja sieltä pilkkopimeille, kapeille sivukaduille. Minullekin tämä Kaurismäki-leffa alkaa riittää ja olen tyytyväinen kun bussi lopulta saapuu kirkkaasti valaistulle lentokenttäalueelle. 

Munchen

Vietettyäni oikeastaan ihan siedettävän aamuyön lentokentällä, palaan Kreikkaan täsmälleen samalla tavalla kuin saavuin Kreikkaan seitsemän viikkoa aikaisemmin. Ensin parin tunnin lento Lufthansan koneella Muncheniin, sitten parin odotus ja taas parin tunnin lento Aegean Airlinesin koneella Thessalonikiin. Thessalonikissa minulla on aikaa juuri niin paljon kuin haluan. Minulla ei ole mitään kiirettä minnekään. Junamatka Larissaan kestää reilut 1,5 tuntia ja junia menee melko tihein vuorovälein. Matkustan Thessalonikin Makedonian lentokentältä ensin paikallisbussilla kaupunkiin. Matka maksaa 80 senttiä! Bussi kulkee muutaman kilometrin matkan varsinaisen Thessalonikin kaupungin alueelle ja bussin ajaessa laitakaupungilta keskustaa kohti, huomaan kuinka suuri ja vilkas kaupunki itse asiassa onkaan.

Ladadika, Thessaloniki

Jään pois bussista sattumanvaraisessa paikassa ja jatkan matkaani jalan. Päivä on todella lämmin ja aurinkoinen; kuin tehty tällaiseen päämäärättömään kuljeskeluun merenrantakaupungissa. Käyn taas rantakadulla katsomassa merta ja jatkan matkaani rannan jalkakäytävää pitkin kohti Ladadikaa. Ladadikan kapeat kujat ja vanhat talot ovat mielestäni parasta tässä kaupungissa ja käyn kävelemässä ne läpi jälleen kerran. Istahdan lopulta saman kahvilan terassille, jolla istuin vajaa viikko sitten ollessani matkalla toiseen suuntaan. Lapset leikkivät aukion keskellä olevan suihkulähteen äärellä, aurinko paistaa ja kaikki on oikeastaan ihan hyvin. Juon jääkylmän fredo cappucinon ja syön jälleen toastin sekä kahvin kanssa tulleet pienet keksit.

Thessaloniki

Lähden seuraavaksi kulkemaan kohti rautatieasemaa ja näen vielä matkan varrella pätkän vanhaa kaupunginmuuria pikku torneineen ja porttiaukkoineen. Kuljettuani noin kilometrin verran keskustan katuja, näen jo kaukaa suuren rautatieaseman. En ole täälläkään koskaan ollut, mutta vaistonvaraisesti ja lähtiessä karttaa katsomalla selviän taas hyvin perille. Minulla on jonkin verran ylimääräistä aikaa junaa odottaessani, mutta se menee nopeasti aurinkoisella asemalaiturilla.

Thessaloniki

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, en enää kirjoittele kovinkaan paljon tavallisista arkipäivistä täällä, vaan kirjoitan enimmäkseen vain kaikesta normaalista poikkeavasta. Viikko jatkuu melko tavallisena. Perjantaina käymme kylässä eräillä työkavereilla, jotka ovat kolmistaan vuokranneet ison talon kaupungin ulkopuolelta. Lauantaina en ole lähdössä minnekään, mutta minut on kuitenkin nopeasti puhuttu ympäri ja kävelemme ensin parin kilometrin päähän mukavaan kahvilaan kahville ja siitä edelleen keskustaan pizzalle ja oluelle. Lauantai ja sunnuntai ovat tänä viikonloppuna aivan tavallisia työpäiviä, joten edellä mainittuja asioita lukuun ottamatta viikonloppu on aivan kuten tavalliset arkipäivätkin.

YHDEKSÄS VIIKKO

Larissa

Maanantaina 7. huhtikuuta elämä Kreikassa jatkuu yhdeksänteen viikkoon ilman taukoa, suoraan siitä, mihin se jäi edellisenä päivänä. Viikonpäivillä ei nyt ole paljonkaan merkitystä, kun olen taas ollut koko viikonlopun hommissa. Yhdeksännestä viikosta tulee vapaa-ajan osalta todella hiljainen ja mitäänsanomaton. Olen ollut jo jonkin aikaa iltaisin niin väsynyt, että en ole jaksanut lähteä lenkille, enkä edes kävelylle tai kaupungin keskustaan. Osaksi se johtuu siitä, että minulla on jo viikon ajan ollut ihan pikkuisen flunssainen olo, mutta ehkä se johtuu enemmänkin työpäivistä. Olen tehnyt kovasti työtä ja (ainakin omasta mielestäni) sekä ollut todella aikaansaava ja se on vienyt ehkä vähän voimia. Myös se, että kaiket päivät kuuntele ja puhuu sekä lukee ja kirjoittaa Englantia, vaatii jonkin verran tarkkaavaisuutta ja vie voimia. Englanti kun ei kuitenkaan ole äidinkieleni ja siihen joutuu koko ajan huomaamattaan ainakin vähän keskittymään.

Larissa

Torstaina 10.4. tulee kuluneeksi tasan kaksi kuukautta, 60 päivää, tänne tulosta. 1/3 tästä reissusta on siis jo takana ja edessä enää neljä kuukautta, 122 päivää. Tällä viikolla teen myös päätöksen jatkoajasta ja se päätös on kielteinen. Niin mukavaa kuin töissä onkin, niin uskon, että tämä puoli vuotta täällä riittää ihan hyvin, enkä hae enää ylimääräistä jatkoaikaa. Mietin asiaa pitkään, mutta lopulta tulen siihen tulokseen, että tämä on jo niin pitkä aika tässä maassa, että joudan hyvin lähtemään pois elokuun alkupuolella. Sen lisäksi minulla on jo ihan muita suunnitelmia syksyn ja tulevan talven varalle…

Larissa

Tällä viikolla asuntoasiat lopulta liikahtavat huomattavan askeleen eteenpäin: käymme katsomassa vielä kahta asuntoa ja väännettyämme aikamme (turhaan) kättä kiinteistönvälittäjän kanssa päädymme lopulta kahteen asuntoon Larissan keskustassa. Saamme myös väännön tuloksena lopulta selville sen ankaran tosiseikan, että paikalliset yrittävät kaikin keinoin nyhtää kaiken mahdollisen irti ulkomaalaisista; asunnon vuokrahinta saattaa olla jopa kolminkertainen, kun omistaja saa kuulla, että vuokraaja on ulkomaalainen! Tässä kierossa pelissä ovat mukana niin asuntojen omistajat, kuin ihan varmasti myös kiinteistönvälittäjät…

Farsalon, Larissa

Viikon päätteeksi kävelemme vielä melko lähellä olevaan Pantheon Plaza- nimiseen ostoskeskuksen. Vaikka tuo ostoskeskus ei olekaan mitään verrattuna vaikkapa Itäkeskukseen tai edes Kampin liikekeskukseen, sen koko ja siisteys kuitenkin yllättää minut. Tämä ostoskeskus voisi olla melkein missä tahansa länsimaissa, jos ei ota huomioon kyrillisiä kirjaimia ja kreikan kieltä. Kiertelemme ostoskeskuksen käytävillä ja syömme eräänlaisessa ”food courtissa” aasialaista ruokaa. Poikkeamme vielä todella isossa elektroniikkaliikkeessä, jossa katselen espresso kahvikoneita ja myös puhelimia. Puhelimet täällä näyttävät olevan, yllättävää kyllä, huomattavasti kalliimpia kuin Suomessa. Paluumatkalla poikkeamme vielä hotellin lähellä olevassa kahvilassa ja istuskelemme jonkin aikaa terassilla paikalliseen tapaan kahvia juoden.

KYMMENES VIIKKO

Osso-vuori, Larissa

Maanantaina 14.4.2014 saan pitkän tauon jälkeen itsestäni sen verran irti, että saan aloitettua taas lenkkeilyn ja muun kuntoilun. Lenkin ja suihkun jälkeen lähden vielä kaverieni kanssa kävelylle ja kävelemme noin kahden kilometrin päähän erääseen tiettyyn kahvilaan iltakahville ja kävelemme vielä sieltä takaisinkin.Keskiviikkona alan miettiä seuraavaa käyntiäni Suomessa. Minulla ei ole paluuni jälkeen ollut oikein minkäänlaisia jatkosuunnitelmia lomieni suhteen ja minulla ei ole ollut mitään tietoa seuraavasta lomasta. Nyt kuitenkin pitkän kalenterin selailun ja lentoaikataulujen sekä hintojen tarkastelun jälkeen jonkinlainen suunnitelmaa alkaa olla valmiina.

Farsalon, Larissa

Ensimmäinen kuukausi täällä kului todella nopeasti. Tuo kuukauden ajanjakso oli yksi nopeimpia koko elämäni aikana. Kun noin kuusi viikkoa oli mennyt ja edelleen aika tuntui kuluvan nopeasti, arvasin jo, että niin ei tule jatkumaan enää kovin kauaa, vaan pian ajan kuluminen hidastuu. Heti sen jälkeen viikot muuttuivatkin pitemmiksi ja aika ei ole sen jälkeen kulunut yhtä nopeasti kuin alussa.Tällä viikolla olen taas kerran (ihan hyvällä mielellä) miettinyt sitä, että miten minä olen koko ajan joissakin ihme paikoissa; milloin missäkin roolissa ja missäkin päin Suomea tai maailmaa. Ja hymyillen olen taas tälläkin viikolla pudistellut päätäni ja ajatellut, että joka paikkaan minunkin on pakko nokkani työntää… Koko ajan ja aina vaan uudestaan…

Agios Nikolaos, Larissa

Pääsiäisen vieton aloitan töillä. Pitkänä perjantaina 18.4.2014 lounastauolla poikkeamme työkaverini kanssa vilkaisemassa portin lähellä olevaa kirkkoa ja käymme myös sisällä katsomassa messua. Illalla lähden kävellen kaupunkiin katsomaan ortodoksien pääsiäisenviettoa. Kaupunki vaikuttaa vielä kahdeksan aikaan illalla melko hiljaiselta ja mietin, olenkohan kuullut vähän yliampuvia huhuja tämän illan juhlallisuuksista. Ison kirkon liepeiltä alkaa sentään löytyä jo jonkin verran ihmisiä ja kirkon seinustalla seisoo rivistössä melkoinen joukko sotilaita soittokuntineen. Ihmisiä menee ja tulee ja suurin osa heistä on pukeutunut hyvin; on sotilaita ja palomiehiä univormuissaan ja muuten vaan siististi pukeutuneita ihmisiä. Pienen empimisen jälkeen minäkin uskaltaudun sisään kirkkoon ja seuraan hetken minulle täysin outoja kirkonmenoja. Kirkko on hieno ja samoin koko tilaisuus näyttää juhlalliselta ja hienolta. Kovin kauaa en kirkossa viivy, koska ensinnäkään en ymmärrä kirkollisista toimituksista mitään ja toisekseen en vieraasta kielestä johtuen ymmärrä mitään siitä, mitä papit puhuvat, tai oikeastaan laulavat.

Keskusaukio, Larissa

Kävelen kirkolta takaisin kaupungin keskusaukiolle ja saavun sinne juuri sopivasti kun juhlakulkue saapuu sinne katua pitkin soittokunnan säestämänä. Seuraan ihmisiä keskelle aukiota ja seuraan hetken kirkonmenoja aukiolla. Pian tämä kulkue poistuu aukiolta eri suuntaan mistä tuli ja toinen kulkue saapuu toisesta suunnasta. Pian näen kolmannen kulkueen ja sitten neljännen. Hetken minusta tuntuu siltä, että kulkueita ja ihmisiä menee sinne ja tänne ja joka suuntaan ja minä en ymmärrä yhtään mitä on tapahtumassa… Kulkueissa on mukana kirkonmiehiä ja tavallisia ihmisiä, lapsia valkoisissa kaavuissaan, miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja. Kun ilta on täysin pimentynyt, ihmiset sytyttävät kynttilät ja kynttilöitä on kaikkialla, niin kulkueissa kuin katsojillakin. Ja yhtäkkiä koko kaupunki on aivan täynnä ihmisiä! Kaupungin keskustassa on väkeä kuin New Yorkissa uuden vuoden aattona! Pienemmässä mittakaavassa toki, mutta kuitenkin. Keskustan suljetuilla kaduilla on aivan valtava tungos.

Pitkäperjantai, Larissa

Nähtyäni mielestäni tarpeeksi, alan suunnitella paluuta hotellille, vaikka juhla taitaa olla vasta aluillaan. Minun on kuitenkin herättävä taas aamulla aikaisin töihin. Bussit eivät kulje; niille ei yksinkertaisesti ole edes tilaa täynnä ihmisiä olevassa keskustassa. Myös lähin taksiasema on suljettu. Onneksi olen ollut täällä jo niin kauan ja tunnen kaupungin jo sen verran hyvin, että tiedän mistä saan taksin. Kävelen muutaman korttelin päähän seuraavalle taksitolpalle ja ihmettelen matkalla tyhjiä kahviloita, ravintoloita ja terasseja. Tämä on ensimmäinen kerta kun näen ne tyhjinä. Palatessani taksilla hotellille huomaan kuinka ihmisiä on paljon liikkeellä; jopa täällä syrjäkylillä ja kaikki kirkot ovat auki.

Agios Nikolaos, Larissa

Vaikka en perjantain juhlallisuuksista juuri mitään ymmärtänytkään, oli silti kokemus nähdä jotain tuollaista, mitä ei koskaan ennen elämässään ole nähnyt. Olisin tosin jo etukäteen tarvinnut jonkinlaisen ”ortodoksipääsiäinen for dummies”- oppaan… Kun lauantaina kyselen töissä paikallisilta pääsiäisen vietosta, saan jälkikäteen hyvän selvityksen siitä, mitä eilen tapahtui ja miten pääsiäistä juhlitaan muina päivinä. Pääsiäinen on täällä vuoden suurin juhla ja se aloitetaan perjantain hiljaisemmalla osuudella ja suruliputuksella (Jeesuksen kuolema). Siihen kuuluvat messut ja nuo eri kirkoilta keskustaan saapuvat kulkueet, joissa kannetaan ristejä ja kukkakoristeltuja ”petejä”, joissa kannetaan Jeesuksen ruumista. Lauantaina aletaan jo juhlia toisissa merkeissä ja ilta kuulemma päättyy puolilta öin ilotulitukseen (se jää minulta kuitenkin näkemättä). Sunnuntaina onkin sitten jo ilon juhla (Jeesuksen kuolleista nouseminen) ja sitä kuulemma vietetään lähinnä sukulaisten piirissä grillaten.

Larissa-Market

Minulle sunnuntai 20.4. ei ole täällä kovinkaan suuri ilon juhla, koska olen täysin jumissa hotellilla. Junalakon vuoksi en pääse lähtemään minnekään kauemmaksi ja lähiympäristökin osoittautuu haasteelliseksi. Lähden iltapäivällä kävelemään kohti kaupunkia ja huomaan matkalla, että aivan kaikki paikat ovat kiinni. Mikään kahvila tai muukaan paikka pitkällä Farsalon kadulla ei ole auki. Kioskeistakin suurin osa on suljettu, mutta kolme niistä on sentään auki matkan varrella. Siellä täällä nurmikoilla, pihoilla ja jopa keskellä sivukatuja ihmiset istuvat grillaamassa ja tanssimassa. Grillivartaissa pyörii kokonaisia lampaita, jotka näyttävät minusta kyllä kaikkea muuta kuin herkullisilta tyhjyyteen tuijottavine silmineen… Käveltyäni puolisen tuntia huomaan myös sen, että yhtäkään bussia ei ole tullut vastaan eikä mennyt ohi. Terävänä poikana päättelen tästä, että bussitkaan eivät kulje tänään. Käännyn parin kilometrin päässä takaisin ja tyydyn tänään tähän tunnin kävelyretkeen. Jos päivästä haluaa hakea jotain hyvää, niin ilma on todella lämmin ja kadut ovat hiljaisia.

Maaliskuun kuvat Thessalonikista 

Huhtikuun kuvat Kreikasta