NELJÄS VIIKKO
|
Pita-Gyros @ To Eat |
Maanantai 3.3.2014 on Kreikassa kansallinen vapaapäivä, mutta
minä olen kuitenkin töissä. Näin saan ehkä myös hieman pidennettyä
ensimmäistä lomaani Suomessa. Lounasruoka on tänäänkin pita-gyros työpaikan
lähellä sijaitsevassa ”To Eat”-pikaruokalassa ja huomaan olevani jo kurkkuani
myöten täynnä gyroksia. Ne ovat maultaan ihan hyviä ja ne ovat täyttäviä, mutta
ne ovat oikeastaan jo liiankin täyttäviä. Niissä on niin hyvä määrä rasvaa,
suolaa ja hiilihydraatteja, että syötyäni lounaaksi yhden sellaisen, en
tarvitse illalla enää muuta kuin jotakin pientä iltapalaa. Palatessamme töistä
”kotiin” (joka on edelleenkin hotelli) ihmettelen bussissa taas kerran täkäläistä
musiikkimakua. Musiikki (bouzouki/busuki) on suurimmaksi osaksi melko kamalaa kaikkine itämaisine, tai jonnekin
lähi-itään viittaavine melodioineen. Melkoista vingutusta ja joikaamista… Kyllä
tämä maa joissakin asioissa on todella kaukana Euroopasta ja länsimaista.
Toisaalta… Täältä katsellen kyllä jopa suomalainen huomaa, kuinka kaukana
kaikesta Suomi on ja kuinka syrjäinen ja eristyksissä omaa elämäänsä elävä
paikka Suomi on. Eikä siinä suomalaisessa musiikissakaan juuri mitään
kehuttavaa ole…
|
Ossa-vuori (Hotel Imperial) |
Tiistaiaamu alkaa bussimatkalla töihin, kuten se on alkanut
jo yli kolmen viikon ajan. Tänä aamuna on todella kirkas sää ja useimmiten
sumun tai pilvien takana olleet korkeat vuoret näkyvät nyt todella selvästi.
Vuorien mahtavat hahmot näkyvät terävinä tummempaa taivasta vasten ja nyt
huomaan myös kuinka lumipeite vuorien laella on lisääntynyt. Kun tulimme tänne,
vain lähes kolme kilometriä korkean Olympos-vuoren huipulla oli lunta ja
lähempänä olevan reilun kilometrin korkuisen Ossa-vuoren laki oli paljas.
Nyt lumipeite ulottuu Olympos-vuorella paljon alemmas ja myös Ossan
terävä, kolmion muotoinen laki on puhtaan valkoisen lumen peitossa.
|
Larissan Keskusaukio |
Torstaina käymme jälleen katsomassa kahta asuntoa aivan
Larissan keskustassa. Ensimmäinen on kalustamaton ja se jää sen vuoksi listan
häntäpäähän. Toinen sen sijaan on kalustettu ja muutenkin oikein hyvä.
Sijainniltaan se ei ole yhtä hyvä kuin ensimmäinen, koska se on hieman väärällä
puolella keskustaa, mutta se on kuitenkin niin lähellä ydinkeskustaa, että sen
puolesta se kelpaisi. Ja se kelpaisi myös muuten. Kaikki vaikuttaa oikein
hyvältä. Vuokrakin on kohdallaan ja jos mitään suuria ylimääräisiä maksuja
internet-yhteydestä ja ilmastointilaitteesta yms. ei tule, tämä saattaa olla
jollekin (tai joillekin) meistä tuleva asunto. Etsiminen jatkuu silti ja nyt on
myös odotettava jonkin aikaa varmistusta työn jatkumiselle. Työ tulee joka
tapauksessa jatkumaan vielä useampia viikkoja, mutta jos täyttä varmuutta työn
jatkumisesta syksyyn asti ei ole, ei asuntoakaan uskalla vielä vuokrata.
|
Farsalon-katu keskustaan |
Perjantaina minun pitäisi mennä lenkille. Olen käynyt vain
keskiviikkona kevyellä ja lenkillä ja tämän viikon liikunta uhkaa jäädä nyt
todella vähäiseksi. En nyt kuitenkaan saa itsestäni sen vertaa irti ja
linnoittaudun hotellihuoneeseen. Tänään olisi kai helppo keksiä tekosyitä ja
laittaa kaikki vaikka sateen piikkiin, mutta totuus on kuitenkin se, että olen
tänään vaan ihan yksinkertaisesti aivan liian laiska ja liian väsynyt työpäivän
jälkeen. Käyn ainoastaan pikaisesti aivan hotellin nurkalla olevalla kioskilla
ja siihen jää minun liikuntani tänään. Tämä ympäristö ja nämä kadut eivät kovin
paljon innosta lenkkeilemään ja hotellin alakerran spa (sauna, uima-allas ja
kuntosali) on jotenkin luotaantyöntävä kuuman ja kostean ilman vuoksi;
lämpötila on varmasti lähellä +40 astetta ja ilma kosteampaa kuin kosteimmassa
tropiikissa. Tuo kuuma höyry nousee rappukäytävää pitkin vielä kaksi kerrosta
ylemmäksikin. Pidän kyllä kuumasta ja kosteasta, mutta en silloin kun se on
sisällä huonetiloissa.
On siis perjantai-ilta, maaliskuun 7. päivä ja tavallaan
matkaan lähdöstä on kulunut nyt tasan kuukausi; kuukausi sitten tähän aikaan
ajelin yksikseni pitkin synkkiä ja pimeitä Suomen teitä Porin suuntaan valmistautumaan lähtöön. Tämä
kuukausi on kulunut ihan uskomattoman nopeasti. Tuntuu kuin tuosta
perjantai-illasta ei olisi aikaa kuin viikko tai korkeintaan kaksi.
|
Larissa |
Tällä viikolla on tapahtunut sellainen järkyttävä asia, että
tietokoneeni on oppinut ”puhumaan” kreikkaa… Muiden sivujen lisäksi esimerkiksi
YouTube on alkanut työntää minulle kreikankielisiä mainoksia ja videoiden
alussakin tulee kreikkalaisia pätkiä… Ja yhä varmempi olen siitä, että tämän
puolen vuoden aikana kierrän sen verran Kreikkaa, kun aikaa töiltä vaan
liikenee ja sen jälkeen en varmasti tule tänne enää koskaan. Tällä hetkellä
vaan toiveet Kreikan kiertämisestä ovat hieman vastatuulessa, sillä esimerkiksi
tämä viikonloppu menee kokonaan töissä. Ja jos vapaita viikonloppuja ei ala
olla ajan kuluessa enempää, pitää minun yrittää vähän jakaa lomiani niin, että
pääsen käymään kotona Suomessa ja voin hieman kierrellä myös täällä.
VIIDES VIIKKO
|
Larissa |
Olen nyt ollut Kreikassa tasan kuukauden. Neljä viikkoa. 28
päivää. Jäljellä on minun kalenterini mukaan enää viisi kuukautta. 146 päivää…Ensimmäiseen lomaan on aikaa vielä hieman reilut kaksi
viikkoa. Loman olen jo sopinut ja myös lentoliput Suomeen ovat tilauksessa.
Vaikka minkäänlaista ikävää Suomeen ei olekaan, eikä oikeastaan suurta
koti-ikävääkään, niin siitä huolimatta on kyllä mukava päästä vähäksi aikaa
pois täältä ja on mukava päästä käväisemään välillä kotona. Tietysti on kiva
päästä pitkän poissaolon jälkeen näkemään läheisiä ihmisiäkin. Ja myös yhtä eläintä;
kissaa, jolla varmasti on ollut kova ikävä.Sää täällä on ollut nyt viime aikoina, hyvän alun jälkeen,
jo pitkän aikaa melko huono. Sää on jatkunut jo pitkään harmaana ja viileänä ja
melkein joka päivä on satanut vähän. Jos päivä onkin ollut vielä puolipilvinen
ja välillä jopa hetkittäin aurinkoinenkin, niin viimeistään illalla on satanut
edes pikkuisen. Lämpötilaa en ole tarkasti seurannut, mutta se on kaiketi ollut
päivisin jossakin +12-18 asteen välillä. Nyt kaipaisin jo aurinkoa ja vähän
lämpimämpää säätä.
|
Larissa |
Viidennen viikon maanantai-ilta kuluu kaupungin keskustassa.
Kiertelen kaupoissa, ostamatta kuitenkaan mitään ja ennen kotiin (eli edelleen
hotellille) paluuta käyn syömässä keskustassa alueella, jossa on paljon pieniä
kujia ja paljon viihtyisiä ravintoloita. Rooman reissulla olin ja elin -
muutamaa iltaa ja vieraiden käyntejä lukuun ottamatta - ihan yksikseni ja itsekseni, mutta siellä en
tuona aikana niin seuraa edes kaivannut, koska näkemistä ja tekemistä oli niin
paljon ja Roomassa oli niin mukava vain harhailla ympäriinsä yksikseen. Täällä
olen ollut työpäivien lisäksi paljon enemmän muiden seurassa ja menossa muiden
kanssa ja täällä se onkin hyvä, koska tekemistä ei ole kovin paljon ja matka
kaupungin keskustaankin on pitkä. Täällä on mukavampi kun on seuraa.
|
Hotellin pysäkki |
Kotini on siis todellakin edelleen hotellihuone, joka
onneksi on kohtuullisen iso ja muutenkin ihan mukava. Huoneessa on kahdesta
sängystä yhdistetty iso parisänky, yöpöytä, kirjoituspöytä, pari tuolia ja
vielä iso tv-taso. ”Eteisessä” on iso vaatekaappi, jääkaappi ja tallelokero.
Kylpyhuonekin on tilava ja tyylikäs ja kylpyammekin sieltä löytyy. Huoneeseen
kuuluu myös parveke, jonka suunnittelussa on kyllä tapahtunut jonkinlainen
kreikkalainen kömmähdys: näköalat nimittäin rajoittuvat melkein kokonaan edessä
olevaan ruokasalin kattoon… Hyvä silti, että on edes tuollainen pieni
”henkireikä”.Ilmainen wi-fi- yhteyskin hotellissa on, mutta se on kyllä
yleensä niin surkea, että voi jo kyseenalaistaa sen, onko hotellissa
nettiyhteys vai ei. Toisinaan, kuormituksen ollessa vähäistä, se kyllä toimii,
mutta hyvin usein yhteys on poikki kokonaan ja lähes aina toimiessaankin se on
onnettoman hidas. Televisiosta olen nyt katsellut reilun kuukauden CNN-uutisia.
Ja BBC:n uutisia. Ja Euronews-uutisia. Toistakymmentä kreikkalaista kanavaakin
kyllä näkyy, mutta kun ei niistä ymmärrä yhtään mitään ja voi olla hyväkin,
että ei ymmärrä… Kun pääsen täältä joskus kotiin, en katso ainakaan puoleen
vuoteen uutisia.
Huoneeni sisustuksena on jo mainitsemieni huonekalujen
lisäksi oma iso matkalaukkuni, kassi, reppu, rokotteille tarkoitettu
kylmälaukku ja kaksi valtavan isoa kuljetuslaatikkoa. Ensimmäistä kertaa
elämässäni minulla on viiden tähden hotellissa mukanani luotiliivit,
komposiittikypärä, suojalasit, moskiittoverkot jne jne… Lääkkeitä ja
ensiapuvälineitäkin löytyy pienen apteekin verran. Ja jos vaikkapa jokin ruuminjäseneni sattuisi irtoamaan huoneen ja kylppärin välillä, on minulla siihenkin hätään kiristyssidesysteemi... Minibaarin sisällön siirsin
heti ensimmäisenä iltana sen alla olevaan laatikkoon ja täytin jääkaapin
puoliksi rokotteilla ja puoliksi juomatölkeillä. Nyt se toimii yksinomaan
jääkaappinani. Vaikka en kotona Suomessa kovin paljon syökään karkkia tai
suklaata, enkä juo juuri lainkaan limsoja, niin täällä olen koko ajan pitänyt
huolen siitä, että jääkaapissa on aina kylmää vettä ja myös limsaa ja jotain
pientä suolaista ja makeaa syötävääkin minulla on aina hyllyssä.
|
Achilles, Larissa |
Keskiviikkona kävelen taas koko neljän kilometrin matkan
keskustaan. Torstaina käyn lenkillä ja lenkin jälkeen kahvilla hotellin lähellä
olevassa pikku kahvilassa. Kahvilat ovat täällä hyvin usein tyyliltään
jonkinlaisen ”trendikkään” drinkkibaarin tai discon baarin kaltaisia.
Kahviloissa käydessäni olen nyt ihastunut kylmään fredo cappuccinoon ja sitä
juon tänäkin iltana. Perjantaina kävelen puolen kilometrin matkan poispäin
kaupungista ja käyn Eurosparissa ja sen vieressä olevassa
Praktiker-tavaratalossa, joka on jonkinlainen rautakaupan, elektroniikka- ja
kodinkoneliikkeen sekä halpahallin risteytys. Olen aina haaveillut sellaisesta
oikeasta italialaisesta kahvikoneesta, mutta minulla tuskin tulee koskaan
olemaan varaa sijoittaa sellaiseen monta sataa euroa. Nyt näen tuossa kaupassa
halpisversion alle sadalla eurolla ja se jää nyt kaivelemaan mieltä sen verran,
että melko varmasti käyn vielä ostamassa sellaisen ”matkamuistoksi” (myöhemmin
päädyn kuitenkin siihen, että laittamalla pikkuisen lisää rahaa, saan Suomesta
Verkkokaupasta paljon hienomman ja paremman).
|
Kiprou-katu, Larissa |
Tällä kertaa minulla onkin vaihteeksi kokonaan vapaa viikonloppu. Lauantai kuluu
kävelyretkellä keskustassa, josta palaan kuitenkin bussilla takaisin. Kun olen
ollut pari tuntia hotellilla kävelen kaverini kanssa vielä uudestaan neljän
kilometrin matkan kaupunkiin ja kävelemme melko paljon vielä sielläkin. Päivän
kävelymatkaksi tulee reilusti yli 10km. Käymme matkan varrella kahvilla ja
vielä myöhemmin keskustassa syömässä kevyen iltapalan. Käymme myös yhden meille
tarjotun asunnon pihalla ja mittaamme kuinka kauan sieltä kestää kävellä
keskusaukiolle. Aikaa kuluu rauhallista vauhtia kävellen noin kahdeksan
minuuttia. Paikka olisi siis erittäin hyvä. Odotellessani bussia kaupungin keskusaukiolla lauantaina
päivällä, opin taas yhden uuden asian Kreikasta: täällä kellot voivat käydä
myös takaperin. Tai ehkä tämä tuhansia vuosia vanha sivilisaation on sen verran
viisaampi kuin muut sivilisaatiot, että se tietää, kuinka maapallon liike välillä
hidastuu ja kuinka maapallo saattaa välillä pyöriä hetken eri suuntaan…
Bussipysäkillä oleva valotaulu kertoo ensin, että bussini lähtöön on aikaa yksi
minuutti. Pian aikaa on kuitenkin neljä minuuttia ja hetken päästä jo seitsemän
minuuttia. Sitten odotusaikaa muuttuu kolmeksi minuutiksi ja siinä vaiheessa
bussi jo saapuukin pysäkille ja lähtee heti kun olemme kyydissä.
|
Juna-asema matkalla Volokseen |
Sunnuntaina vetelehdin hotellin runsaan aamiaisen jälkeen
pitkään huoneessani ja auringossa parvekkeella. Toivomani lämpimät ilmat tulivat
sopivasti viikonlopuksi ja nyt onkin oikein todella lämmin, varmasti yli +20
astetta. Iltapäivällä lähden taas kaverin kanssa ensin kävellen juna-asemalle
ja sieltä Volokseen. Kävelemme pari tuntia rannalla ja käymme syömässä
rantapromenadin varrella olevan ravintolan terassilla. Sää on oikein mukava ja
ilta kaunis. Aurinko laskee kun kävelemme ihmisiä täynnä olevalla rantatiellä.
Ennen yhdeksää palaamme jo junalla takaisin Larissaan ja tällä kertaa ajelemme
taksilla hotellille.
|
Volos |
Tästä taksimatkasta jää mieleen isokokoisen, ehkä hieman yli
50-vuotiaan taksikuskin matala, kysyvä murahdus, kun kerromme minne haluamme:
Um-mrrrrh… En tiedä mitä hän tuolla tarkoitti, mutta ilmeisesti se oli kysymys:
”Siis hotelli Imperial?” Tällä kertaa matka rautatieasemalta maksaa 7,59 euroa.
Toisinaan pääsemme jonkin verran pitemmän matkan keskustasta hotellille
neljällä eurolla, mutta niidenkin matkojen hinta on vaihdellut 3,50-7,50 euron
välillä. Joskus se tuntuu riippuvan siitä, onko taksamittari päällä vai ei,
mutta toisinaan sekään logiikka ei päde. Alkuun kysyimme aina etukäteen mitä
matka maksaa ja pari kertaa hylkäsimme taksin tekemän ”tarjouksen”, mutta nyt
oltuamme täällä jo pitempään, emme enää jaksa tingata tai ihmetellä hintoja;
taksilla ajaminen täällä on joka tapauksessa halpaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti