torstai 13. elokuuta 2015

Neljäs viikko (Kreikka, osa 4)



NELJÄS VIIKKO

Pita-Gyros @ To Eat
Maanantai 3.3.2014 on Kreikassa kansallinen vapaapäivä, mutta minä olen kuitenkin töissä. Näin saan ehkä myös hieman pidennettyä ensimmäistä lomaani Suomessa. Lounasruoka on tänäänkin pita-gyros työpaikan lähellä sijaitsevassa ”To Eat”-pikaruokalassa ja huomaan olevani jo kurkkuani myöten täynnä gyroksia. Ne ovat maultaan ihan hyviä ja ne ovat täyttäviä, mutta ne ovat oikeastaan jo liiankin täyttäviä. Niissä on niin hyvä määrä rasvaa, suolaa ja hiilihydraatteja, että syötyäni lounaaksi yhden sellaisen, en tarvitse illalla enää muuta kuin jotakin pientä iltapalaa. Palatessamme töistä ”kotiin” (joka on edelleenkin hotelli) ihmettelen bussissa taas kerran täkäläistä musiikkimakua. Musiikki (bouzouki/busuki) on suurimmaksi osaksi melko kamalaa kaikkine itämaisine, tai jonnekin lähi-itään viittaavine melodioineen. Melkoista vingutusta ja joikaamista… Kyllä tämä maa joissakin asioissa on todella kaukana Euroopasta ja länsimaista. Toisaalta… Täältä katsellen kyllä jopa suomalainen huomaa, kuinka kaukana kaikesta Suomi on ja kuinka syrjäinen ja eristyksissä omaa elämäänsä elävä paikka Suomi on. Eikä siinä suomalaisessa musiikissakaan juuri mitään kehuttavaa ole…

Ossa-vuori (Hotel Imperial)
Tiistaiaamu alkaa bussimatkalla töihin, kuten se on alkanut jo yli kolmen viikon ajan. Tänä aamuna on todella kirkas sää ja useimmiten sumun tai pilvien takana olleet korkeat vuoret näkyvät nyt todella selvästi. Vuorien mahtavat hahmot näkyvät terävinä tummempaa taivasta vasten ja nyt huomaan myös kuinka lumipeite vuorien laella on lisääntynyt. Kun tulimme tänne, vain lähes kolme kilometriä korkean Olympos-vuoren huipulla oli lunta ja lähempänä olevan reilun kilometrin korkuisen Ossa-vuoren laki oli paljas. Nyt lumipeite ulottuu Olympos-vuorella paljon alemmas ja myös Ossan terävä, kolmion muotoinen laki on puhtaan valkoisen lumen peitossa.

Larissan Keskusaukio
Torstaina käymme jälleen katsomassa kahta asuntoa aivan Larissan keskustassa. Ensimmäinen on kalustamaton ja se jää sen vuoksi listan häntäpäähän. Toinen sen sijaan on kalustettu ja muutenkin oikein hyvä. Sijainniltaan se ei ole yhtä hyvä kuin ensimmäinen, koska se on hieman väärällä puolella keskustaa, mutta se on kuitenkin niin lähellä ydinkeskustaa, että sen puolesta se kelpaisi. Ja se kelpaisi myös muuten. Kaikki vaikuttaa oikein hyvältä. Vuokrakin on kohdallaan ja jos mitään suuria ylimääräisiä maksuja internet-yhteydestä ja ilmastointilaitteesta yms. ei tule, tämä saattaa olla jollekin (tai joillekin) meistä tuleva asunto. Etsiminen jatkuu silti ja nyt on myös odotettava jonkin aikaa varmistusta työn jatkumiselle. Työ tulee joka tapauksessa jatkumaan vielä useampia viikkoja, mutta jos täyttä varmuutta työn jatkumisesta syksyyn asti ei ole, ei asuntoakaan uskalla vielä vuokrata.

Farsalon-katu keskustaan
Perjantaina minun pitäisi mennä lenkille. Olen käynyt vain keskiviikkona kevyellä ja lenkillä ja tämän viikon liikunta uhkaa jäädä nyt todella vähäiseksi. En nyt kuitenkaan saa itsestäni sen vertaa irti ja linnoittaudun hotellihuoneeseen. Tänään olisi kai helppo keksiä tekosyitä ja laittaa kaikki vaikka sateen piikkiin, mutta totuus on kuitenkin se, että olen tänään vaan ihan yksinkertaisesti aivan liian laiska ja liian väsynyt työpäivän jälkeen. Käyn ainoastaan pikaisesti aivan hotellin nurkalla olevalla kioskilla ja siihen jää minun liikuntani tänään. Tämä ympäristö ja nämä kadut eivät kovin paljon innosta lenkkeilemään ja hotellin alakerran spa (sauna, uima-allas ja kuntosali) on jotenkin luotaantyöntävä kuuman ja kostean ilman vuoksi; lämpötila on varmasti lähellä +40 astetta ja ilma kosteampaa kuin kosteimmassa tropiikissa. Tuo kuuma höyry nousee rappukäytävää pitkin vielä kaksi kerrosta ylemmäksikin. Pidän kyllä kuumasta ja kosteasta, mutta en silloin kun se on sisällä huonetiloissa.

On siis perjantai-ilta, maaliskuun 7. päivä ja tavallaan matkaan lähdöstä on kulunut nyt tasan kuukausi; kuukausi sitten tähän aikaan ajelin yksikseni pitkin synkkiä ja pimeitä Suomen teitä Porin suuntaan valmistautumaan lähtöön. Tämä kuukausi on kulunut ihan uskomattoman nopeasti. Tuntuu kuin tuosta perjantai-illasta ei olisi aikaa kuin viikko tai korkeintaan kaksi.

Larissa
Tällä viikolla on tapahtunut sellainen järkyttävä asia, että tietokoneeni on oppinut ”puhumaan” kreikkaa… Muiden sivujen lisäksi esimerkiksi YouTube on alkanut työntää minulle kreikankielisiä mainoksia ja videoiden alussakin tulee kreikkalaisia pätkiä… Ja yhä varmempi olen siitä, että tämän puolen vuoden aikana kierrän sen verran Kreikkaa, kun aikaa töiltä vaan liikenee ja sen jälkeen en varmasti tule tänne enää koskaan. Tällä hetkellä vaan toiveet Kreikan kiertämisestä ovat hieman vastatuulessa, sillä esimerkiksi tämä viikonloppu menee kokonaan töissä. Ja jos vapaita viikonloppuja ei ala olla ajan kuluessa enempää, pitää minun yrittää vähän jakaa lomiani niin, että pääsen käymään kotona Suomessa ja voin hieman kierrellä myös täällä.

VIIDES VIIKKO

Larissa
Olen nyt ollut Kreikassa tasan kuukauden. Neljä viikkoa. 28 päivää. Jäljellä on minun kalenterini mukaan enää viisi kuukautta. 146 päivää…Ensimmäiseen lomaan on aikaa vielä hieman reilut kaksi viikkoa. Loman olen jo sopinut ja myös lentoliput Suomeen ovat tilauksessa. Vaikka minkäänlaista ikävää Suomeen ei olekaan, eikä oikeastaan suurta koti-ikävääkään, niin siitä huolimatta on kyllä mukava päästä vähäksi aikaa pois täältä ja on mukava päästä käväisemään välillä kotona. Tietysti on kiva päästä pitkän poissaolon jälkeen näkemään läheisiä ihmisiäkin. Ja myös yhtä eläintä; kissaa, jolla varmasti on ollut kova ikävä.Sää täällä on ollut nyt viime aikoina, hyvän alun jälkeen, jo pitkän aikaa melko huono. Sää on jatkunut jo pitkään harmaana ja viileänä ja melkein joka päivä on satanut vähän. Jos päivä onkin ollut vielä puolipilvinen ja välillä jopa hetkittäin aurinkoinenkin, niin viimeistään illalla on satanut edes pikkuisen. Lämpötilaa en ole tarkasti seurannut, mutta se on kaiketi ollut päivisin jossakin +12-18 asteen välillä. Nyt kaipaisin jo aurinkoa ja vähän lämpimämpää säätä.

Larissa
Viidennen viikon maanantai-ilta kuluu kaupungin keskustassa. Kiertelen kaupoissa, ostamatta kuitenkaan mitään ja ennen kotiin (eli edelleen hotellille) paluuta käyn syömässä keskustassa alueella, jossa on paljon pieniä kujia ja paljon viihtyisiä ravintoloita. Rooman reissulla olin ja elin - muutamaa iltaa ja vieraiden käyntejä lukuun ottamatta -  ihan yksikseni ja itsekseni, mutta siellä en tuona aikana niin seuraa edes kaivannut, koska näkemistä ja tekemistä oli niin paljon ja Roomassa oli niin mukava vain harhailla ympäriinsä yksikseen. Täällä olen ollut työpäivien lisäksi paljon enemmän muiden seurassa ja menossa muiden kanssa ja täällä se onkin hyvä, koska tekemistä ei ole kovin paljon ja matka kaupungin keskustaankin on pitkä. Täällä on mukavampi kun on seuraa.

Hotellin pysäkki
Kotini on siis todellakin edelleen hotellihuone, joka onneksi on kohtuullisen iso ja muutenkin ihan mukava. Huoneessa on kahdesta sängystä yhdistetty iso parisänky, yöpöytä, kirjoituspöytä, pari tuolia ja vielä iso tv-taso. ”Eteisessä” on iso vaatekaappi, jääkaappi ja tallelokero. Kylpyhuonekin on tilava ja tyylikäs ja kylpyammekin sieltä löytyy. Huoneeseen kuuluu myös parveke, jonka suunnittelussa on kyllä tapahtunut jonkinlainen kreikkalainen kömmähdys: näköalat nimittäin rajoittuvat melkein kokonaan edessä olevaan ruokasalin kattoon… Hyvä silti, että on edes tuollainen pieni ”henkireikä”.Ilmainen wi-fi- yhteyskin hotellissa on, mutta se on kyllä yleensä niin surkea, että voi jo kyseenalaistaa sen, onko hotellissa nettiyhteys vai ei. Toisinaan, kuormituksen ollessa vähäistä, se kyllä toimii, mutta hyvin usein yhteys on poikki kokonaan ja lähes aina toimiessaankin se on onnettoman hidas. Televisiosta olen nyt katsellut reilun kuukauden CNN-uutisia. Ja BBC:n uutisia. Ja Euronews-uutisia. Toistakymmentä kreikkalaista kanavaakin kyllä näkyy, mutta kun ei niistä ymmärrä yhtään mitään ja voi olla hyväkin, että ei ymmärrä… Kun pääsen täältä joskus kotiin, en katso ainakaan puoleen vuoteen uutisia.

Huoneeni sisustuksena on jo mainitsemieni huonekalujen lisäksi oma iso matkalaukkuni, kassi, reppu, rokotteille tarkoitettu kylmälaukku ja kaksi valtavan isoa kuljetuslaatikkoa. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on viiden tähden hotellissa mukanani luotiliivit, komposiittikypärä, suojalasit, moskiittoverkot jne jne… Lääkkeitä ja ensiapuvälineitäkin löytyy pienen apteekin verran. Ja jos vaikkapa jokin ruuminjäseneni sattuisi irtoamaan huoneen ja kylppärin välillä, on minulla siihenkin hätään kiristyssidesysteemi... Minibaarin sisällön siirsin heti ensimmäisenä iltana sen alla olevaan laatikkoon ja täytin jääkaapin puoliksi rokotteilla ja puoliksi juomatölkeillä. Nyt se toimii yksinomaan jääkaappinani. Vaikka en kotona Suomessa kovin paljon syökään karkkia tai suklaata, enkä juo juuri lainkaan limsoja, niin täällä olen koko ajan pitänyt huolen siitä, että jääkaapissa on aina kylmää vettä ja myös limsaa ja jotain pientä suolaista ja makeaa syötävääkin minulla on aina hyllyssä.

Achilles, Larissa
Keskiviikkona kävelen taas koko neljän kilometrin matkan keskustaan. Torstaina käyn lenkillä ja lenkin jälkeen kahvilla hotellin lähellä olevassa pikku kahvilassa. Kahvilat ovat täällä hyvin usein tyyliltään jonkinlaisen ”trendikkään” drinkkibaarin tai discon baarin kaltaisia. Kahviloissa käydessäni olen nyt ihastunut kylmään fredo cappuccinoon ja sitä juon tänäkin iltana. Perjantaina kävelen puolen kilometrin matkan poispäin kaupungista ja käyn Eurosparissa ja sen vieressä olevassa Praktiker-tavaratalossa, joka on jonkinlainen rautakaupan, elektroniikka- ja kodinkoneliikkeen sekä halpahallin risteytys. Olen aina haaveillut sellaisesta oikeasta italialaisesta kahvikoneesta, mutta minulla tuskin tulee koskaan olemaan varaa sijoittaa sellaiseen monta sataa euroa. Nyt näen tuossa kaupassa halpisversion alle sadalla eurolla ja se jää nyt kaivelemaan mieltä sen verran, että melko varmasti käyn vielä ostamassa sellaisen ”matkamuistoksi” (myöhemmin päädyn kuitenkin siihen, että laittamalla pikkuisen lisää rahaa, saan Suomesta Verkkokaupasta paljon hienomman ja paremman).

Kiprou-katu, Larissa
Tällä kertaa minulla onkin vaihteeksi kokonaan vapaa viikonloppu. Lauantai kuluu kävelyretkellä keskustassa, josta palaan kuitenkin bussilla takaisin. Kun olen ollut pari tuntia hotellilla kävelen kaverini kanssa vielä uudestaan neljän kilometrin matkan kaupunkiin ja kävelemme melko paljon vielä sielläkin. Päivän kävelymatkaksi tulee reilusti yli 10km. Käymme matkan varrella kahvilla ja vielä myöhemmin keskustassa syömässä kevyen iltapalan. Käymme myös yhden meille tarjotun asunnon pihalla ja mittaamme kuinka kauan sieltä kestää kävellä keskusaukiolle. Aikaa kuluu rauhallista vauhtia kävellen noin kahdeksan minuuttia. Paikka olisi siis erittäin hyvä. Odotellessani bussia kaupungin keskusaukiolla lauantaina päivällä, opin taas yhden uuden asian Kreikasta: täällä kellot voivat käydä myös takaperin. Tai ehkä tämä tuhansia vuosia vanha sivilisaation on sen verran viisaampi kuin muut sivilisaatiot, että se tietää, kuinka maapallon liike välillä hidastuu ja kuinka maapallo saattaa välillä pyöriä hetken eri suuntaan… Bussipysäkillä oleva valotaulu kertoo ensin, että bussini lähtöön on aikaa yksi minuutti. Pian aikaa on kuitenkin neljä minuuttia ja hetken päästä jo seitsemän minuuttia. Sitten odotusaikaa muuttuu kolmeksi minuutiksi ja siinä vaiheessa bussi jo saapuukin pysäkille ja lähtee heti kun olemme kyydissä.

Juna-asema matkalla Volokseen
Sunnuntaina vetelehdin hotellin runsaan aamiaisen jälkeen pitkään huoneessani ja auringossa parvekkeella. Toivomani lämpimät ilmat tulivat sopivasti viikonlopuksi ja nyt onkin oikein todella lämmin, varmasti yli +20 astetta. Iltapäivällä lähden taas kaverin kanssa ensin kävellen juna-asemalle ja sieltä Volokseen. Kävelemme pari tuntia rannalla ja käymme syömässä rantapromenadin varrella olevan ravintolan terassilla. Sää on oikein mukava ja ilta kaunis. Aurinko laskee kun kävelemme ihmisiä täynnä olevalla rantatiellä. Ennen yhdeksää palaamme jo junalla takaisin Larissaan ja tällä kertaa ajelemme taksilla hotellille.

Volos
Tästä taksimatkasta jää mieleen isokokoisen, ehkä hieman yli 50-vuotiaan taksikuskin matala, kysyvä murahdus, kun kerromme minne haluamme: Um-mrrrrh… En tiedä mitä hän tuolla tarkoitti, mutta ilmeisesti se oli kysymys: ”Siis hotelli Imperial?” Tällä kertaa matka rautatieasemalta maksaa 7,59 euroa. Toisinaan pääsemme jonkin verran pitemmän matkan keskustasta hotellille neljällä eurolla, mutta niidenkin matkojen hinta on vaihdellut 3,50-7,50 euron välillä. Joskus se tuntuu riippuvan siitä, onko taksamittari päällä vai ei, mutta toisinaan sekään logiikka ei päde. Alkuun kysyimme aina etukäteen mitä matka maksaa ja pari kertaa hylkäsimme taksin tekemän ”tarjouksen”, mutta nyt oltuamme täällä jo pitempään, emme enää jaksa tingata tai ihmetellä hintoja; taksilla ajaminen täällä on joka tapauksessa halpaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

QUE SERA, SERA - OSA.1 (SISILIA, ITALIA, 2024)

1. PÄIVÄ   Yön viimeisessä lautassa Suomenlinnasta kaupunkiin ei ole paljon matkustajia. Itseasiassa minä olen ainoa matkustaja. Ulkona ilma...